Takaisin artikkelilistaan

Muovikuulapyssyharrastus yleisesti

Muovikuulapyssyharrastus yleisesti

Yritän tässä nyt selittää muovikuulapyssyharrastustamme niille, jotka eivät sitä tunne. Tässä käydään läpi vain perustiedot, aseista voi lukea lisää asetekniikka-artikkelista, varusteista Varuste-artikkelista. Rutkasti lisätietoa saa lukemalla keskustelupalstaa ja kirjoittamalla sinne. Usein kysytyt kysymykset on koottu etenkin aloittelevien avuksi. Lisäksi linkkilistaan on pyritty kokoamaan laadukkaimmat ja tietosisältöisimmät suomen- ja ulkomaankieliset linkit.

Maailmanlaajuisuutta

Muovikuula-aseiden idea keksittiin eräiden tietojen mukaan 1980-luvun alussa Daisy-nimisen ilma-asevalmistajan toimesta. Siihen loppuvatkin tiedot amerikkalaisvalmisteisista muovikuulapyssyistä, ja lajin varsinainen synnyinkoti on Japani, jossa se pikkuhiljaa on kasvanut todelliseen kukkaan. Melkein kaikki laadukkaiden aseiden valmistajat ovat japanilaisia, mutta myös Kiinassa ja Koreassa aseita tehdään - joskin valitettavan usein eritäin säälittävin tuloksin.
Nykyään harrastus on levinnyt käytännössä maailman joka kolkkaan missä aseet vain ovat sallittuja, ja kiellonkin alla jotkut harrastajat sitkeästi värjöttävät. Internet lienee suurin syy lajin kehittymisestä nurkkakuntaisesta pikkuisten piirien erikoisuudesta jopa Suomen televisiouutisten tiedostamaksi.
Suomessa harrastajia on paljon, mutta kukaan heitä ei ole laskenut. Aseiden omistajia on henkilökohtaisen arvioini mukaan reilusti yli 10 000, ja maassamme on pyörinyt asialle puhtaasti omistautunut kauppa jo vuodesta 1997. Nykyään vehkeitä myydään tosissaan yli kymmenessä kaupassa ympäri Suomen ja halpistuotteita saa usein suurista tavarataloista ja sekatavarakaupoista.

Perusidea

Koko homma pyörii muovisia ammuksia käyttävien ilma-aseiden ympärillä. Aseet toimivat yleensä kuten perinteisetkin ilma-aseet, mutta ovat tehty sitä silmälläpitäen, että niillä voi ampua riittävästi suojautunutta ihmistä ilman pelkoa vammoista. Tämä tarkoittaa sitä, että muovikuulapyssyt ovat dramaattisesti heikkotehoisempia kuin perinteiset ilma-aseet. Vähän fysiikkaa:
Medioissa on kerrottu harhaanjohtavasti, että muovikuula-aseiden lähtönopeudet ovat joskus jopa suurempia kuin ilmakiväärien. Tämä saattaa olla joissakin tapauksissa totta, mutta perusfysiikkaa ymmärtävät tietävät, että pelkkä lähtönopeus ei vielä kerro kaikkea! Muovikuulapyssyt on vakiona tarkoitettu yleensä halkaisijaltaan 6mm ja painoltaan 0,12g-0,25g muovisille pallonmuotoisille kuulille. Ilmakivääreillä ammutaan yleensä 4,5mm-6mm metalliammuksia, joko tylppäpäisiä kartionmuotoisia tai hiukan harvemmin palloja. Metalliammukset painavat moninkertaisesti enemmän kuin muovi, ja tarvitsevat samaan lähtönopeuteen huomattavasti enemmän voimaa. Muovikuula-aseissa 0,2g 6mm muovikuula on se yleisimmin käytetty. Vastaava kuulalaakeri teräksisenä painaa jo 0,86g, ja ilma-aseiden ammukset ovat usein vielä painavampaa materiaalia, kuten lyijyä. Varsinaisten ilmakivääriammusten painoa en ole valitettavasti löytänyt mistään, joten joudumme tyytymään kuulalaakerivertailuun: 85 metriä sekunnissa lentävän muovikuulan (yleisin lähtönopeus hyvässä muovikuulapyssyssä) energia on noin 0,72J. Samaa vauhtia porhaltavan 0,86g kuulalaakerin energia on jo noin 3,1J, eli tehoa on yli nelinkertainen määrä. Keskivertoilmakivääri ampuu metalliammuksia yleensä noin 160m/s, ja tehokkaat jopa yli 270m/s. Mikäli oletamme ammuksen painavan sen 0,86g, on energia 160m/s nopeudella jo noin 11 joulea. Vertailutietoa vielä tuliaseista, 9mm pistoolin teho on noin 500-600 joulea.
Tavallinenkin muovikuula-ase aiheuttaa vaarattoman ruhjeen paljaalle iholle läheltä ammuttuna, näyttää vähän samalta kuin puristettu finni. 3J nopeudella tuleva kuula tekee jo kunnon haavan. Muovikuula-aseet ovat yleensä 0,4J - 1J tehoisia.

Muovikuula-aseiden heikon tehon huono puoli näkyy valmistajien ahneudessa - ilmakiväärit on tehonsa takia tehtävä kestäviksi, mutta muovikuula-aseissa materiaalit ovat todella halpoja - hallitseva elementti on muovi, ja metallikin on yleensä valettua sinkkiseosta. Joidenkin aseiden ainoa metalliosa on voiman antava jousi.

Yksinkertaista fysiikkaa tarjoaa Juoksuhaudan fysiikka-artikkeli, jossa kansantajuisesti selitetään lähtönopeuden ja energian ero. Aseista tosiaan lisää lekan asetekniikka-artikkelissa.

Muovikuula-aseet ovat yleensä tarkkoja kopioita oikeista tuliaseista. Poikkeukset ovat todella harvassa, ja nekin lähes aina näyttävät jotenkuten tuliaseilta. Jo keskivertohintaluokan muovikuulapyssy hämää vaikka kädellä koetellen muita kuin tuliaseet hyvin tuntevia. Selkeiten ero näkyy kun lippaan irroittaa tai kurkistaa hylsyportista sisään. Usein myös piipusta pilkottaa messinkinen tai alumiininen 6mm putki.

Mikä niissä viehättää?

Perusviehätys muovikuula-aseissa on kahdessa asiassa. Ensinnäkin niillä voi ampua toista vahingoittamatta ja toiseksi ne ovat muistuttavat tuliaseita. Monessa maassa tuliaseet ovat kiellettyjä tai niiden omistus on paljon Suomeakin rajoitetumpaa, ja muovikuula-aseet toimivat siellä korvikkeina. Niillä voi ampua ilmakiväärien tapaan tarkkuutta lyhyillä radoilla, ja niillä jopa joissakin maissa harrastetaan Practical-ammuntaa. Moni yksinkertaisesti ampuu aseilla tauluun ja / tai keräilee niitä keräilyn itsensä takia, niinkuin postimerkkejä. Näitä on kuitenkin Suomessa aika harvassa - suurin osa Suomalaisista on viehättynyt muovikuulapeliin.

Muovikuulapyssyillä käytävää peliä voisi helpoiten verrata maallikolle paintball-, eli värikuulaaseilla pelattavaan toimintapeliin. Yksinkertaisimmillaan homma toimii niin, että se, joka saa osuman on pois pelistä, ja se joka on pelissä, ampuu toisia. Maailman- tai edes maanlaajuisia sääntöjä ei ole vaan joka porukka sopii omansa erikseen. Yleensä pelissä on kaksi eri joukkuetta, jotka pyrkivät johonkin tavoitteeseen aseet apuvälineenään - tavoite voi olla toisen joukkueen ampuminen viimeiseen mieheen, tai vaikka lipun vieminen omaan tukikohtaan.
Muovikuulapelin erottaa maalikuulapelistä se, että jälkimmäistä yritetään yleensä viedä mahdollisimman kauas sotapelistä - pelivälineet eivät muistuta tuliaseita lainkaan ja niitä sanotaankin merkkaimiksi, ja parhaimmillaan pelaajat pukeutuvat kirkkaanvärisiin peliasuihin. Muovikuulapelaajat leikkivät yleensä ihan rehellisesti sotaa, ja aseiden lisäksi pyrkivät pukeutumaan sotilaan hynttyisiin. Silti yleisenä trendinä on ottaa eroa oikeaan sotaan ja varsinkin väkivaltaan, sillä sehän ei ole hauskaa lainkaan. Asian moraalipuolesta voi lukea lisää Lekan puolustuspuheartikkelista, lyhyesti sanottakoon että ei ole nin paha juttu miltä ehkä kuulostaa.
Räikeä ero värikuulapeliin on osuman saaminen - maalikuula lätsähtää hajalle, ja värjää pelaajan. Muovikuula ei jätä minkäänlaista jälkeä, ja osuman tunnustaminen on kokonaan sen saajasta kiinni. Tästä johtuen muovikuulapyssypeli ei ole raaka kilpailulaji, vaan panostaa enemmän tunnelmaan. Kireä kilpailu tekisi pelistä tylsää, kun epäselvät osumat jäisivät automaattisesti tunnustamatta.

Esimerkki muovikuulapelistä
30-henkinen porukka jaetaan joukkueeseen A, joka saa 10 henkeä, ja joukkueeseen B, johon loput 20. Joukkue A puolustaa bunkkerirakennelmaa ja joukkue B yrittää vallata sen ryntäämällä bunkkeriin sisään. Osuman saanut joutuu pois pelistä, ja vaeltaa aloituspaikalle käsi ylhäällä. Peli loppuu kun jompi kumpi joukkue on kokonaan joutunut aloituspaikalle, tai kun joku joukkueesta B pääsee bunkkeriin ja ehtii laskea viiteen saamatta osumaa.

Muovikuulapelejä voi pelata kuka vaan missä vaan, kunhan maan omistajalta on lupa toimintaan ja viranomaisille on ilmoitettu turhien hälytysten välttämiseksi. Yleisimpiä pelipaikkoja ovat hyvämaastoiset metsät ja hylätyt rakennukset. Pelejä järjestämässä ei ole mikään julkinen taho tai kattojärjestö, vaan ne pistetään pystyyn lähinnä aloitekykyisten pelaajien toiminnasta. Yleensä vakiintuneissa pelipaikoissa on peliä joka viikonloppu, ja mukaan pääsee se joka tulee paikalle.
Harrastuksen hienointa antia ovat suurpelit. Nämä ovat jonkun rasitteita pelkäämättömän porukan pääsääntöisesti viikonloppuisin tai muina pyhäpäivinä järjestämiä tapahtumia. Ilmoittautuminen tapahtuu yleensä etukäteen, tapahtuma kestää koko päivän tai joskus useammankin, ja tapahtumista kerätään osallistumismaksua kulujen kattamiseksi. Osallistujia on ollut yleensä 40-250. Viime aikoina maailmanlaajuista suosiota on saanut myös pelitapahtumien sijoittaminen johonkin tiettyyn tapahtumaan ja tilanteeseen, mikä tuo tunnelmaa todella paljon. Allekirjoittaneen porukan järjestämät tapahtumat eivät ole olleet lainkaan kilpailumuotoisia, vaan toiminta on suunniteltu ja sovittu hyvinkin tarkkaan etukäteen. Pelaajat eivät tosin ole aina tätä huomanneet.

Esimerkki isosta muovikuulatapahtumasta
Allekirjoittaneen muovikuulaporukka, Ryhmä Leka järjesti lauantaina 14. kesäkuuta. 2003 Full Plastic Jacket -muovikuulapelitapahtuman, teemana Vietnamin sodan loppupuoli. Tapahtumaan ilmoittauduttiin internetin kautta etukäteen ja siinä kerättiin neljän euron osallistumismaksu. Ilmoittautuneista saapui paikan päälle 110 pelaajaa. Paikalle saavuttiin aamulla, ja peli alkoi puolen päivän aikoihin, ja jatkui puolen tunnin ruokataukoa lukuunottamatta iltaan saakka. Peliin piti pukeutua ajan hengen mukaisesti. Pelin aikana pelaajat suorittivat erilaisia tehtäviä. Osuman saaneet leikkivät hetken haavoittunutta, ja jos eivät saaneet apua, menivät tiettyyn paikkaan odottamaan kunnes pelinjohto kutsui heidät uudestaan peliin. Kuvia pelistä löytyy osoitteesta http://fullplasticjacket.varusteleka.fi/kuvat/.

Suojavarusteet

Mikäli muovikuulapeliin mielii osallistua, on suojavarustus tietenkin oltava kunnossa. Ilman kunnollista suojausta ei pääsee pelaamaan - jopa sinänsä järjestäytymättömässä viikonloppupelitoiminnassakin pelaajat ovat kärkkäitä huomauttamaan toisten puutteista, onhan asia todella tärkeä.
Muovikuula on sinänsä vaaraton, mutta voi rikkoa silmän tai hampaat. Lisäksi paljaalle iholle saattaa tulla väliaikaisia ruhjeita, jotka häiritsevät joitakin ihmisiä naamasta löytyessään. Kunnon suojaukseksi vaaditaan vähintään suojainlasit, mutta mielellään myös hammassuojat tai kokomaski. Varta vasten muovikuulapeleihin tarkoitettuja suojaimia löytyy, ja ne - tai paintball-suojaimet - ovat paras vaihtoehto. Suojaimista lisää varusteartikkelissa.

Kunnolla suojautuneena muovikuulapeli on erittäin turvallinen - verrattavissa maastojuoksuun. Perinteiset joukkue-urheilulajit, kuten jalkapallo ja sähly, ovat huomattavasti riskialttiimpia. Muovikuula-aseiden aiheuttamasta silmävauriosta en ole koskaan kuullut, mutta sählyssä niitä on tullut niin paljon, että suojalasipakkoa on harkittu.

Suomen laki

Suomen laissa on säädös muovikuula-aseista. Se koskee vehkeiden myymistä alaikäisille; alle 18-vuotiaat tarvitsevat vanhempien todistuksen tai läsnäolon muovikuulapyssyn ostoon. Tässä on ideana se, että näin vanhemmat ovat tietoisia lastensa harrastuksesta, ja näin pitävät huolta siitä, että se tapahtuu turvallisesti. Vastuu on siis vanhemmilla.

Miten mukaan?

Jollei satu tuntemaan harrastajia, voi varusteiden lainaaminen olla vaikeaa. Vuokratoiminta on myös vähintäänkin alikehittynyttä. Jollei voi lainata, on varusteet pakko ostaa - halpa, mutta riittävän hyvä pistooli maksaa noin 50 euroa, ja suojamaski noin 35 euroa. Käytettynä varusteita voi myös etsiä, mutta ilman minkäänlaista asiantuntemusta on vaara tulla huijatuksi. Mikäli harrastus ei miellytä, on toki mahdollista myydä varusteet pois ja saada vähän sijoitustaan takaisin.
Halpahallien 10-30 euron pistoolia en suosittele ostamaan, sillä rakenne ja teho ovat niin ala-arvoisia, että harrastuksesta voi tulla aivan väärä kuva.

Pelipaikan löytäminen on sitten ihan asuinalueesta kiinni. Useimpiin viikonloppupelipaikkoihin voi vain lampsia paikalle ja antaa virran viedä, uusia pelaajia katsotaan yleensä hyvällä - mitä enemmän, sen hauskempaa. Lekan linkkilistassa on pelipaikkojen kotisivuja sikäli kun niitä on ilmoitettu. Avuksi on myös Nemesis Airsoftin sivujen pelipaikat -osio. Lisäksi keskustelupalstoille voi pistää "seuranhakuilmoituksia".

Valtteri Jaakonpoika
webmaster@varusteleka.fi

- LEKA - webmaster@varusteleka.fi