Takaisin artikkelilistaan

Mitä tarvitsee aseen lisäksi?

Sisällysluettelo

Esipuhe

Varustuksen perusta on tietenkin riittävä suojaus, ilman ei ole asiaa lähellekään pelikenttää. Seuraavaksi tarvetta on maastovaatetukselle ja kunnon kengille. Tämän jälkeen voidaan harkita kantolaitetta ja siitä edespäin kaikki onkin mausta kiinni.
Yleisesti ottaen varustuksen pitäisi olla mukava päällä, käytännöllinen ja sellainen, ettei sitä kokoajan tarvitse korjata. Mitä kevyempi varustus, eli mitä vähemmän päällä, sen helpompaa on liikkua ja sitä myöten sen hauskempaa peleissä on. Painava varustus vie helposti peli-ilon. Samoin mikäli jokin osa repsottaa, tai jos joutuu kokoajan vaikka varomaan etteivät lippaat tipu pitkin maastoa, on harmi heti peli-ilosta pois. Ja hauskanpidon takiahan tätä harrastetaan.
Tietyn sotilaallisuuden saavuttaminen ulkonäössä on yleensä tärkeää ja varmsati kasvattaa pelin tunnelmaa. Tätä helpottamaan on onneksi viimeaikoina alan liikkeet heränneet tiedostamaan harrastuksen sekä tullut varta vasten muovikuulapelaajille markkinoivia kauppoja.

Suojaus

Riittävästi ei voi painottaa suojauksen tärkeyttä. Muovikuulapyssy ei vahingoita ihmistä, ellei kuula osu kahteen kipeään kohtaan - silmään tai hampaisiin. Suojaimia saa usein sieltä mistä aseitakin ja aina halvemmalla kuin kelvollisen pyssyn. Silmiä taas ei saa mistään ja muovisen hampaanpalan asennus julkisellakin terveysasemalla maksaa jo huurtumattoman paintball-maskin verran. Mikäli ei ole varaa kunnollisiin suojaimiin, ei ole varaa pelata - yksi elämän kylmistä tosiseikoista.

Naaman suojaukseen on kolme vaihtoehtoa: koko naaman peittävä maski, linssiosuus ja suusuoja sekä linssiosuus ja hammassuoja.
Kokomaski suojaa kaikista tehokkaimmin ja estää myös kivuliaat kasvo-osumat. Malleja on kaikenlaisia, useimmat paintball-käyttöön tehtyjä. Saatavilla on sekä vain silmät ja nenän ja suun suojaavia pikkumaskeja sekä otsat ja korvatkin peittäviä täysturvamalleja. Maskien pahin ongelma on tähtäys, muovikuula-aseiden mallintaessa tuliaseita on maskin kanssa vaikeaa tai mahdotonta saada poskensa tarpeeksi lähelle tukkia nähdäkseen tähtäimet. Lisäksi paintball-maskit sopivat hankalasti myös eriläisten päähineiden, erityisen huonosti kypärien kanssa.
Naamarimallisia (siis kauttaaltaan ihoon painuvia ja hihnalla kiinnittyviä) suojalaseja saa myös erikseen ja useimmista maskeista ne saa irti itsenäiseksi yksiköksi. Suun ulkopuolisia suojia on olemassa, mutta moni paikka niitä ei myy. Hammassuojia saa useimmista urheiluliikkeistä, mutta niiden antama suoja on hiukan epävarma ja niiden kanssa on usein hankala puhua.

Eri mallivaihtoehdoista suosituin on varmasti ritilämaski. Se on pieni ja näppärä suojain, jonka linssiosuus koostuu pleksin sijaan kestävästä ja tiheästä metalliverkosta. Naamaa se suojaa kovamuovisella, ohuella ja pienellä palikalla Sen hyvät puolet ovat halpa hinta, lähes ikuinen kestävyys, huurtumattomuus ja mahdollisuus tähdätä kaikkien pyssyjen kanssa (kapealla mallilla, leveä SWG-3 -malli on hankalampi). Periaatteessa kuula saattaa murskautua siihen osuessaan ja tulla pieninä murusina läpi, mutta ensinnäkin tätä tapahtuu todella harvoin ja toisekseen kuulan iskeytyessä linssiin silmät ehtivät refleksin vuoksi mennä kiinni. Läpi tulevat hiukkaset olisivat joka tapauksessa hyvän pieniä ja niiden vauhti liki olematon.
Paintball-maskit tarjoavat takuulla parhaimman suojan. Eri malleja on paljon, muovikuulapelaajalle sopivin on sellainen jonka naamaosan tuuletusrei'istä ei kuula mahdu läpi ja jonka linssi on huurtumaton. Lisäksi mahdollisuus linssiosuuden itsenäisestä käytöstä ei ole haitaksi, joten kannattaa valita malli jossa se on mahdollista. Paintball-maskeilla ei voi tähdätä oikeastaan lainkaan, tästä ongelmasta pääsee kolmella tavalla: 1. Ei tähtää, 2. Ottaa tukin pois ja 3. Asentaa aseeseen korotetun lisäosatähtäimen.
Tuoreimpana, kasvavaa suosiota saaneena vaihtoehtona ovat todelliseen taistelukäyttöön tarkoitetut kestävät suojaimet. Niiden suunnitelussa on erityisesti otettu huomioon tähtäämisen ja kypärän käytön tarve. Niiden huonoin puoli on korkea hinta.
Sankamallisissa suojalaisessa on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin ne harvoin todella kestävät muovikuulan osumaa ja toisekseen ne eivät suojaa kokonaan, vaan kuula saattaa hankalasta kulmasta tullessaan päästä suojaimen ohi.

Rautakauppatavarana myytävät suojaimet eivät yleensä ole kelvollisia muovikuulapelikäyttöön. Niitä kun ei ole tehty pidettäväksi päässä urheilusuorituksen aikana, voivat ne helposti tippua, eikä niissä ole kovin hyvä huurteenesto, vaikka sellaista mainostettaisiinkin. Ehdottomasti ei tule ostaa sellaisia laseja, joissa ei ole CE-luokitusta mekaanisen lujuuden osalta. CE-luokituksia mekaanisen lujuuden osalta on S, F, B ja A. Halvimmat muovikuulapyssyt ampuvat noin 0,15 Joulen voimalla, kaasu ja sähköpyssyt yleensä 0,5-1 J voimalla, jotkin mallit vielä lujempaa. CE-luokitus S antaa suojakauksen 0,006J iskulle, eli suojain ei kestä juuri mitään, luokitus F antaa suojan 1J iskuille, luokitus B 7,27J iskuille ja luokitus A 15,52J iskuille. Luokitus B annetaan vain naamarimallisille ja kokomaskeille, luokitus A vain kokomaskeille. B- ja A-luokituksen suojaimia on hyvin vaikea löytää, ja todennäköisesti muovi- tai maalikuulatarkoitukseen tehdyt ovat halvempia. F-luokan suojaimia löytyy melko halvalla monesta paikasta, mutta ne päälle ei sovi pelata mikäli jollakulla on viritys tai hiukkasen tehokkaampi ase. Ammuntasuojaimiksi myydään hyvinkin heikkoja suojaimia, joten pelkästään se, että suojainta myydään asekaupassa, ei ole mikään tae.

Sotilaskäyttöön tarkoitetut suojalasit ovat saaneet viimeaikoina paljon suosiota. Syitä ei tarvitse kauaa miettiä: ne ovat tehty samoihin oloihin kuin muovikuulapyssyilykin, vieläpä samojen varusteiden ja työkalujen kaveriksi. Mekaaninen kestävyys on yleensä erittäin hyvä, kunhan tajuaa valita sopivan mallin. Suosituimmat ja luotetuimmat valmistajat ovat ESS ja Bollé.

Kaikissa "lasilinssisissä" (siis polykarbonaattilinssisissä) suojaimissa on huurtumisongelma, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Nimestään huolimatta vaikeissa olosuhteissa huurtumattomatkin lasit huurtuvat. Lisäksi kosteus aiheuttaa vääristymiä ja linssit ovat kulutustavaraa - naarmut ja kulutus sumentavat ajan myötä linssiä ja heikentävät huurtumattomuusominaisuuksia. Vaihtoväli on kuitenkin yleensä ainakin vuosi tai useampi.

Taistelijan asu

Kengät

Kengät ovat valitettavan usein ylenkatsottu seikka varustuksessa. Liian monesti näkee sellaisia tapauksia, että pelaajalla on usean sadan euron edestä rahaa pistetty aseeseen ja tetsareihin, mutta kenkinä toimivat lenkkitossut.
Kunnon varsikengät ovat jo turvallisuustekijä, sillä vaihtelevakorkeuksinen metsämaasto vaatii jalkineet, jotka tukevat nilkkoja riittävästi. Laskee kummasti peli-iloa, mikäli nilkan taittumisen takia ei pariin kuukauteen voi kävellä ilman tukisauvoja.
Sellainen rakennettu ympäristö, jossa kuulapyssyillä saa räiskiä, on yleensä vaarallinen. Mikäli sellaisessa pelaa usein, kannattaa harkita turvakenkiä - teräskärkiset ja - pohjaiset maiharit voivat hyvinkin olla erittäin mukavat kengät ja käyttökelpoiset myös metsässä sekä "siviilissäkin". Usein laadukkainakin maksavat jopa tavallisia maihareita vähemmän, sillä erilaiset markkinat antavat erilaiset hinnoitteluperusteet. Sain rakennussähköasentajana Karhun teräspohjaiset ja -kärkiset maiharit, joiden hinta K-raudassa oli silloin noin 90 euroa. Ne olivat huomattavasti paremmat jalassa kuin aikaisemmin yleiskäyttöön ostamani maiharit, ja otinkin ne aina perjantaisin kotiin käyttääkseni niitä viikonlopun räiskinnöissä.
Erittäin käytännöllinen ja hyvä vaihtoehto kengiksi ovat myös kumi-, tai mikäli hakee tyyliä, nahkasaappaat. Suojaavat jalkoja vedeltä ja muulta maihareita korkeammalle ja ovat mukavan yksinkertaiset ja helpot. Saattaa tosin vaatia tiettyä boheemiutta pitää sellaisia muiden tirskunnan alaisena.
Sotilaallisen ulkonäön kannalta maihareilla on huomattavasti suurempi merkitys kuin esimerkiksi tetsareilla tai kypärällä. Tiedustelija saattaa riisua päältään kaiken paitsi aseen, maastopuvun - ja kengät.
Maihareita ei kannata ostaa kenkäkaupoista tai marketeista, sillä käytännön kokemus on osoittanut sellaiset täysin sopimattomaksi mihinkään muuhun kuin kaupungilla paistatteluun, ja silloinkin ne kestävät vain vuoden päivät. Kunnon maiharit saa armeijatavaraan tai retkeilyyn erikoistuneista kaupoista, kotimaisen SA-Int -mallin hiukan päälle satasella. Käytettyjä ylijäämämaihareita tippuu yleensä viiteen kymppiin.

Maastopuku

Kuulapyssyrymyäminen asettaa tiettyjä vaatimuksia käytettävälle vaatetukselle. Ensinnäkin puvun tulee olla kestävä, sillä heti ei löydäkään harrastusta, joka pistää vaatteet yhtä koville. Verkkaripelaajilla on sekin ongelma, että vaikka terävät kivet ja oksat eivät repisivätkään vaatteita, aiheuttavat ne enemmän naarmuja kuin paksumman maastokankaan läpi koeteltuina. Toisekseen parhaissa pyhävaatteissa ei kannata pelata, vaikka ne kestäisivätkin - metsässä on nimittäin mutaa ja rakennuksissa pölyä ja muutakin. Kolmanneksi kirkkaita värejä ja kuvioita ei kannata näytellä, sillä naamioitumisella on oma osuutensa pelissä pärjäämiselle. Vanha tositarina lumipuvulla kesämetsään naamioitumisesta ei päde kaikkiin, oletusarvoisesti lumipuku muuten kuin lumenaikaan, samoin kuin punainen verryttelyasu milloin tahansa, vaikeuttavat pelaamista.

Sopivasta maastokuviosta on aika ajoin hirmu poru, mutta tässä seuraa Jumalan sanaa: ei mitään väliä, kunhan maastopuku on vihreä tai siinä on maastoväripohjainen maastokuvio. Muovikuulaetäisyyksillä ja muovikuulapelaajien naamiointitaidoilla ja -yrityksillä eri maastokuvioiden väliset tehokkuuserot häipyvät samantekeviksi.
Jotain ohjeistusta värien ja kuvioiden valintaan voin toki antaa. Musta on tyylikäs ja elokuvista tuttu väri, piiloutumiseen se ei silti sovi. Mustat vaatekappaleet näkyvät varjoina missä tahansa, pimeässä ja varjossakin. Metsään vihreä ja ruskea tai niitä pääasiallisesti sitältävä maastokuvi on luonnollisesti paras mutta kuten sanottu, tarkempaan tehokkuuserittelyyn ei ole mieltä. Pimeällä siniset maastokuviot ovat todella tehokkaita, päivällä ne taas loistavat.

Mikä sitten on sopiva maastopuku? Mikä tahansa, joka on laadukas. Halpispukuja ei ole tehty kunnon käyttöön, ja ne tulevatkin yllättävän kalliiksi kun niitä saa olla jatkuvasti ostamassa uutta. Hyvä laadun tae on se, että puku on jonkin maan armeijan tai vastaavan joukkion käytössä. Käytetty, hyväkuntoinen ylijäämäpuku on paras vaihtoehto, mikäli ei jotain tiettyä hae. Esimerkiksi Saksan armeijan pukua saa yhdestä jos toisestakin paikasta alle kolmellakymmenellä eurolla, samoin brittipukua saa usein halvalla. Uusien pukujen puolesta erityisesti Suomen olosuhteisiin ja taistelutoimintaan on suunniteltu Suomen armeijan maastopuku, jota saa alan liikkeistä muutamaa kymppiä vajaa kahteensataan euroon.

Päähine

Päähineen vaatimukset ovat vähäisemmät, mutta sellainen on kuitenkin hyvä olla. Päähine auttaa naamioitumaan ja suojaa säältä sekä ympäristöltä, joissakin tapauksissa kuuliltakin. Vaihtoehtoja on kaikenlaisia ja valinta kannattaa tehdä omien mieltymystensä mukaan. Tässä kuitenkin vähän apua:
Kesäisin kannattaa pitää jotain kevyttä, jossa ei tule hiki. En ole koskaan ymmärtänyt villaisen kommandopipon käyttöä, sen tarjoama suoja kuulilta kun on enemmän henkistä kuin todellista. Hyviä vaihtoehtoja ovat huivi, kenttälakki tai viidakkohattu. Huivi on yksinkertainen vaate, joka, mikäli on sopivaa materiaalia, kerää hien päästä, eikä ota kiinni mihinkään. Huivia voi toki pitää myös muiden päähineiden alla. Kenttälakki ja viidakkohattu antavat parempaa suojaa oksistolta jne, ja omaavat myös paremman naamiointiarvon. Viidakkohattu lienee paras, sillä se pysyy erittäin hyvin päästä, suojaa auringolta ja ympäristöltä kaikista tehokkaimmin sekä auttaa tehokkaiten naamioitumaan.

Kypärä kuuluu sotilaan perusvarustukseen ja näyttää hienolta. Sen arvo kuulapyssyilyssä ei rajoitu pelkästään ulkonäköön, sillä korkeusvaihteluita sisältävässä, etenkin rakennetussa ympäristössä se toimii arvokkaana suojavälineenä. Armeijan ylijäämänä saa halvalla etenkin teräskypäriä, mutta jos ei sellaisen painosta tai mallista välitä, voi käyttää vaikkapa pyöreää skeittikypärää, elokuvissa vilissyttä Protecin laskuvarjohyppykypärää matkien.
Mikäli kypärä tuntuu epämukavalta, kannattaa koettaa pitää sen alla kypärähuppua, huivia tai viidakkohattua.

Talvipukeutuminen

Talvea on suomalaistesta vuodesta iso osa. Koko päivän ulkona ollessa kannattaa kylmään ihan tosissaan varautua. Useimmat armeijat suosivat kerrospukeutumista, mikä tarkoittaa sitä, että samoja vaatteita käytetään mahdollisimman paljon, ja mitä kylmempi sää, sen enemmän vaatekertoja alus- ja päällysvaatteiden välissä. Useimpien maastopukujen suunnittelussa on tämä otettu huomioon. Moneen maastoasuun, etenkin takkiin, on lisäksi saatavilla juuri sen kanssa toimivaksi suunniteltu irtovuori tai vuoritakki. Kerrospukeutumisen etuna on myös se, että liian kuumina toiminnallisina hetkinä vaatetusta voi vähentää ja kylmän yllättäessä taas lisätä.
Vanhaa kunnon sarkaa kannattaa muistaa talvella. Sarka on materiaalina erittäin lämmin, erinomaisen vedenkestävä ja erittäin hyvin lämpöä eristävä (siis vaikkapa hangella istuessa).

Päätä ei turhaan kannata pitää kylmänä. Talvihattuja on monenlaisia. Parhaita ovat kommandopipot sekä sellaiset karva- ja talvikenttälakit, joista saa läpät laskettua korville ja mahdollisesti kaulallekin. Tällaisia löytyy myös maastokuvioituina. Suurin osa ihmisen lämmön haihtumisesta tapahtuu pään kautta, joten jos varpailla on kylmä, laita hattu päähän.

Lumikeleillä lumipuku auttaa naamioitumisessa. Lumipukuja on montaa mallia, yleensä tarkoitus on pitää niitä tavallisen maastopuvun täällä, eikä niillä ole juuri muuta virkaa kuin naamiointi. Joissakin tapauksissa, kuten Suomen armeijan lumipuvussa, puku toimii myös vedenpitävänä päällysvaatteena. Vaihtoehdot lumipuvun suhteen ovat maastopukua vähäisemmät, ja jostain kumman syystä suurin osa vaihtoehdoista on nollakeleillä tehokkaasti kastuvaa puuvillaa. Lumipuku kannattaa valita lompakon mukaan, mikäli ei ole rahaa vedenpitävään malliin, saa saman vaikutuksen toki pitämällä alla vedenpitäviä vaatteita, lähinnä housuja. Kun lunta on maassa, muttei puissa laisinkaan, on tehokas naamiokeino käyttää lumipuvusta vain housuja.

Kantolaite

Kantolaitteen tarkoituksena on pitää mukana pelissä tarvittavia välineitä ja varusteita niin, että niiden kantaminen ei liikoja haittaa liikuntaa ja niin, että ne saadaan tarvittaessa helposti käsiteltäviksi. Viikonloppupeleissä nämä varusteet tarkoittavat lähinnä lippaita sekä mahdollisesti vara-asetta. Yli varttitunnin mittaisissa mukaan taas tulevat ainakin vesi, sekä mahdollisesti lisäammustarvikkeet, sadevarusteet, puukko, ensiaputarvikkeet ja ruoka-ainekset.

Lippaat sekä pistoolikin saattavat hyvinkin kulkea jo pelkän maastopuvun taskuissa. Taskuista niitä saattaa kuitenkin olla hidasta kaivaa esiin ja etenkin laittaa sisään niin, etteivät tipu rymytessä. Kuvaan astuu tetsari, taistelukantolaite.
Tetsareita on monenmallisia. Itselleen sopiva riippuu siitä mitä haluaa pitää mukana ja miten, sekä siitä mitä haluaa laitteesta maksaa. Tetsarin voi koota osista tai hankkia jonkin valmiin paketin, jollaisina ylijäämävarusteita usein myydään.

Kantolaitteesta puhuttaessa menevät suomalaisella harrastajalla usein sanat sekaisin. Valjaisiin ja vyöhön perustuvasta järjestelmästä puhutaan liivinä, kun taas selkeästi liivimäisestä ratkaisusta puhuttaessa yritetään korjata puhujaa vääntämällä jotain huonosti suuhun sopivaa englanninkielistä sanaa. Usein innovatiivisten ratkaisujen tuottama kahden vaihtoehdon välimuoto aiheuttaa hirveästi harmaita hiuksia. Samoin kuin naisten herroittelussa, miesten koulu SA-Int on ratkaissut tämänkin kieliongelman, tuottamalla hyvän ja yleiskäyttöisen ilmaisun tetsari.

Perinteinen ratkaisumalli

Tetsari lähtee yleensä rakentumaan vyöstä. Vyöhö lienee ihmisen vanhimpia kantolaitteita, ja on sellaisena vieläkin varsin toimiva. Se pysyy hyvin paikallaan ja mahdollistaa tavaran kantamisen niin, että sitä on helppo käsitellä. Perinteisissä tetsarimalleissa vyölle kiinnitetään lähes kaikki ja sen apuna käytetään valjaita jakamaan painoa ja pitämään vyötä paikallaan. Valjaisiinkin saa yleensä taskuja kiinni, perinteikkäämmän reppumallisen laukun, sekä erittäin usein pieniä taskuja, lamppuja, soihtuja ja veitsiä. Yleisimmät tetsarin taskut ovat lipastaskut, juomapullotaskut, pistoolikotelo, yleislaukku jossa pitää sekalaista tavaraa sekä pieniä erityistaskuja sikäli kun tarvetta on, esimerkiksi radiopuhelimelle tai hammassuojille.
Lipastaskuiksi kannattaa valita sellaisia taskuja joissa yleensäkin säilytetään lippaita, sekä tietenkin mahdollisimman hyvin oman aseen lippaille sopivia taskuja. Mikäli lippaat ovat taskuille liian pieniä niin, että niitä joutuu hankalasti kaivelemaan, kannattaa laittaa taskun pohjalle jotain koroketta, vaikkapa sukka tai rutistettua paperia. Koroke myös auttaa taskua pysymään muodossaan, jolloin sitä on helppo käsitellä. Tyhjät lippaat menevät parhaiten takaisin samoihin lipastaskuihin, mutta erityisiä tyhjien lippaiden taskujakin on. Näiden idea on, että lipas sujahtaa nopeasti sisään, mutta ei silti tule rymytessä vahingossa ulos. Tyhjien lippaiden taskut vievät usein paljon tilaa vyöltä ja useampi lipas kolisee pahasti sellaisen sisällä. Lisäksi mikäli tietää odottaa tiukkaa tilannetta, vaihtaa lippaan jo etukäteen, jolloin tarve nopean toiminnan pussille vähenee.
Lippaanvaihtoa joutuu joskus harrastamaan melkoisella kiireellä paineen alla, joten sitä kannattaa harjoitella etukäteen. Paras tapa on ottaa ensin täysi lipas taskusta, suorittaa vaihto ja viimein ase ampumavalmiina sijoittaa tyhjä lipas takaisin taskuun, mielellään toisinpäin kuin muut lippaat. Mikäli taskuun menee useampi lipas, kannattaa täydet lippaat pitää aina ulompana.
Isommille ja vähemmän kiireessä käytettäville tavaroille paras sijoituspaikka on yleislaukku. Tämä tarkoittaa siis taskuja isompaa laukkua, jota pidetään yleensä takapuolen päällä tai selässä valjaista roikkumassa. Valjaat säädetään yleensä niin, että vyötä pidetään suunnilleen navan kohdalla tai hiukan alempana ja niin kireällä kuin on mahdollista. Valjaiden säätöön jätetään sen verran löysää, ettei vyö roiku niiden varassa - valjaiden tarkoitus on tukea ja auttaa, ei siirtää koko painoa hartioille. Valjasmalleja on erilaisia mutta lähes kaikissa on yksi samanlainen ominaisuus: valjaiden taaemmat lenkit (tai lenkki) ja etulenkki kiinnittyvät välipalaan selän puolella. Tämä kiinnityskohta kannattaa laittaa mahdollismman lähelle niskaa (ei kuitenkaan hiertämään) ja etukiinnikkeet mahdollisimman paljon kohti kylkiä. Näin oikein säädettynä valjaat toimivat kuin reppu, ja pysyvät jotenkuten paikallaan jopa vyönsolki auki. Useimmissa vöissä on yksi rai useampi rivi reikiä. Näiden avulla voi ja kannattaakin ankkuroida taskut tietyille sijoilleen esimerkiksi sähköjohtoa tai nippusiteitä käyttäen. Jos tämä "purkkaviritelmä" tuntuu halvalta ratkaisulta, täytyy muistuttaa, että alan ammattilaisetkin tekevät kaikkensa saadakseen varustukseen mahdollisimman toimivan, ja hyvin itselle sopivan ja näissä toimenpiteissä useimmin käytetyt työkalut lienevät nippusiteet ja teippi.
Vyöhön ja valjaisiin perustuvassa ratkaisussa kannattaa pistää harvemmin tarvittava ja painava tavara taakse niin, että painavimmat ovat takapuolen päällä tai valjaissa hartioiden kohdalla repun tapaan. Lopun tavaran sijoittaa mieltymystensä mukaisesti ympäri vartaloaan niin, että useimmin ja kiireisimmin tarvittava on parhaiten saatavilla. Oma järjestelmäni on seuraava: Takalaukku takana, mutta mikäli mahdollista, puoliksi vasemmalla puolella niin, että sitä on helpompi käsitellä. Takalaukun joko molemmin puolin tai sitten toisella puolella tasapainottamassa pidän kahta kenttäpulloa. Mikäli kenttälapio on mukana, on se heti takalaukun jälkeen tai siinä kiinni, kenttäpullojen siirtyessä oikealle. Puukko on takalaukun vieressä tai siinä kiinni. Jossakin takalaukun tienoilla tai oikealla kuljellä on lenkki, johon pistän kypärän roikkumaan hupussa olevasta jousihaasta. Ammun oikealla kädellä ja vaihdan vasemmalla, joten lipastaskuja pidän vasemmalla kyljellä niin, että niitä on helppo käsitellä kaikissa asennoissa paitsi vasemmalla kyljellä röhnöttäen. Oikealla kyljellä on pistoolikotelo, radiota pidän yleensä pikkutaskussa valjaiden yläpäässä tai kypärässä. Edessä en pidä mitään, sillä ryömiessä ja vatsallaan röhnöttäessä taskut ensinnäkin tuntuvat epämukavilta ja toisekseen ovat kovalla koetuksella. Jos aseessa on pieniä lippaita (20 kudin M16-lipas), pidän yhtä olkapäällä kompassitaskussa.

Taisteluliivi

Nykyään muodissa ovat erilaiset liivimalliset ratkaisut. Liivit jakavat painon paljon tasaisemmin ja heiluvat vähemmän. Niissä on myös enemmän pinta-alaa taskuille ja ne näin mahdollistavat monipuolisemmat kiinnitysvaihtoehdot erilaisille taskuille. Viimeisen muutaman vuoden aikana on opittu uudestaan se mikä vyöhön ja valjaisiin perustuvassa ratkaisussa on ollut melko itsestäänselvyys, taskuja ei ole pakko ommella tiettyyn paikkaan, vaan ne voi tehdä irroitettaviksi niin, että käyttäjä voi itse päättää mitä pitää missäkin ja mukana yleensäkään. Miinuspuolena liivit ovat valjaisiin verrattuna kesäkuumalla hiostavat ja joskus myös koon suhteen tarkemmat.

Vaikka montaa liiviä voi pitää päällä ilman vyötäkin, ovat useimmat suunniteltu käytettäväksi sellaisen kanssa. Vyö auttaa liiviä pysymään paikoillaan ja mahdollistaa lisätavaran kannon. Liivi ei olekaan kokonaisvaltainen pesäeron teko perinteiseen tetsarimalliin, vaan korvaakin lähinnä vain valjaat ja lipastaskut.

Yksi malli liiveistä on niinkutsuttu chest rig, rintahässäkkä. Tämä tarkoittaa yleensä riviä lipastaskuja, jota yleensä selässä ristiin menevien lenkkien avulla kannetaan rinnan kohdalla. Chest rig ei aina kiinnity vyöhön lainkaan, ja joskus se on tarkoitettu tavallisten valjastetsareiden avuksi lipastaskuja korvaamaan. Keveytensä ja yksinkertaisuutensa ansiosta se on usein erinomainen ratkaisu kuulapyssypelaajan tarpeisiin.

Vielä kantolaitteista

Erittäin osuva nyrkkisääntö on, että mitään mitä et tarvitse, ei kannata kantaa mukana. Hirmu määrä kamaa näyttää kyllä sotilaallisen tyylikkäältä, mutta kun kuulapyssypeleissä huoltoon ei aina ole kilometriäkään matkaa, on tarve vähäinen. Ison tavaramäärän ronttaaminen vähentää fyysisen rasituksen muodossa peli-iloa kummasti, vaikka syyn helposti pistääkin yleisen vitutuksen piikkiin.

Peli-ilon ollen vahvasti riippuvainen fyysisestä rasitustilasta, ei nestetankkausta sovi unohtaa. Vettä sopii kantaa mukana vuodenajasta riippuen joskus enemmänkin ja sitä tulee muistaa ryypätä tuon tuosta. Veden kantolaitteeksi riittää tetsariin sujautettava kenttäpullo, kalliimpaa ratkaisua edustaa juomareppujärjestelmä, jossa vettä kannetaan pussimaisessa säiliössä selässä ja juodaan säiliöstä lähtevän pillin avulla. Näitä saa nykyään useilta valmistajilta mallien vaihdellessa omat hihnat omaavaasta itsenäisesti kannettavasta sellaiseen joka kiinnittyy tetsarivaljaiden tai liivien selkäosaan tai sellaiseen joka vaatii oman pussinsa kannon.

Reppua ei pelissä tarvitse, mutta pelipaikalle kamaa rontattaessa kyllä. Etenkin isoja pelejä ajatellen kannattaa hankkia sellainen hyvä kantolaite, jota osaa helposti purkaa ja pakata, saa hyvin raijattua ympäriinsä ja joka näyttää, tunnelman vuoksi, hillityltä tai jopa armeijalliselta. Tähän tarkoitukseen löytyy armeijatavaranakin monta hyvää, sekä erityisesti halpaa ja kestävää varustetta. Rinkka ei välttämättä ole paras vaihtoehto, sillä harvoin tavaraa kannetaan pitkiä matkoja. Parempi olisikin sellainen kassi, jonka saa koko pituudeltaan auki. Näin kun tavara on helposti pakattavissa ja paketista otettavissa, tulee tavaroita leviteltyä vähemmän, jolloin valmiusaika lyhenee ja mahdolilsuus kaman katoamiseen vähenee.
Aseen kantamista ei kannata vähätellä, sillä ensinnäkin kallis peliväline kannattaa pitää hyväkuntoisena ja toisekseen sitä ei missään nimessä sovi vilautella julkisuudessa. Pistooli ja konepistooli vielä menevät reppuun, isommille saa halpoja asekasseja urheilu- ja aseliikkeistä.

Mikään sääntö täydellisen tetsaripaketin kantaminen ei ole. Lipas ja vesi ovat ainoat välttämättömät ja sellaiset kulkevat kyllä kevyesti vyön, lipastaskun ja kenttäpullon avullakin. Suosittu, kevyt ja kätevä kantomuoto on myös pienehkö laukku, kuten legendaarien SA suojavälinelaukku.

Muut tavarat

Polville heittäytyminen on tavanomaista kuulapyssypelissä. Metsässä polvisuojat tosin vain yleensä ryömiessä valuvat nilkkoihin ja aiheuttavat enemmän harmia kuin hyötyä. Harmitukselta voi välttyä valuttamalla polvisuojat nilkkoihin ja vetämällä ne nopeasti päälle silloin kun tositarve tulee. Sisäpeleissä taas ne ovat hyvinkin tärkeät, sillä vaikka lattiat olisivatkin lasista ja muusta rojusta siivotut, polviluun ja kovan lattian väliin jäänyt pieni kuula tekee todella kipeää. Polvisuojaa valitetessa ei kannata ensimmäiseen markettitavaraan tyytyä, sillä työmaapolvisuojilla on liikkuessa tapana valua. Urheilupolvisuojat ovat ainoa kunnon vaihtoehto, eikä juuri taistelukäyttöön suunnitelluilla ole niihin enää kovin paljoa hintaeroa - laatueroa kylläkin, jälkimmäisten hyväksi.

Sade saattaa olla hauska pikku lisä, mutta jotkut mammanpojat eivät välitä läpimärkien vaatteiden aiheuttamasta tunnelmallisesta tunteesta. Vaihtoehtoja vedeltä suojautumiseen on kahdenlaisia, sadepuku ja sadeviitta. Jälkimmäinen ei juuri jalkoja suojaa, ja märkä aluskasvillisuus kyllä pitää huolen tavallisen maastopuvun kastumisesta. Sadeviitan hyöty on kuitenkin sen monikäyttöisyys, sillä voi itsensä lisäksi peittää myös tavarat tai tehdä laavukatoksen. Lisäksi viitta kulkee tetsareihin sidottuna helposti mukana ja on nopea vetää päälle tiukassakin paikassa.

Taskulampulle on usein käyttöä pimeässä. Metsän valaisu vastustajan etsinnässä on sieltä typerimmästä päästä, mutta karttaa lukiessa, teltassa ja repun luona pähkäillessä sekä esimerkiksi asetta korjatessa on kiva, jos mukana kulkee taskulamppu. Jälkimmäisissä toimenpiteissä hyvä vaihtoehto on pieni LED-lamppu, jota kannattaa pitää narussa kaulasta roikkumassa. Tehokkaampia valoja voi kantaa esimerkiksi aseeseen kiinnitettynä tai tetsarissa.

Ende

Se oli siinä. Kuten toisteltu, ylimääräisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos vielä ihmettelee jonkin tavaran hankintaa, saa aivan itse miettiä josko siitä on henkilökohtaista hyötyä.

Valtteri Jaakonpoika
webmaster@varusteleka.fi

- LEKA - webmaster@varusteleka.fi