AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty Maschinenpistole 40
ERMA MP/40MP/40 (yhdessä MP/38:n kanssa) oli toisen maailmansodan aikana Saksan asevoimien pääasiallinen konepistooli. Se oli jatkokehitelmä MP/38 -konepistoolista, muokattuna helpommaksi, nopeammaksi ja halvemmaksi valmistaa sota-ajan teollisuudelle. Erona aikaisempaan oli jyrsittyjen osien vaihtaminen prässättyihin sekä lisätty mahdollisuus lukita lukko myös etuasentoonsa. Ase oli pääasiallinen etulinjan konepistooli saksalaisilla joukoilla. Sitä ei yleensä näkynyt tavallisilla rivimiehillä, tosin sodan kehittyessä tästä taktiikasta tingittiin. Sitä jaettiin myös ennen jatkosodan julkista aloittamista suomalaisille kaukopartioille, joilla se ilmeisesti näki rajoitettua käyttöä myös silloin, kun sota oli käynnistetty myös virallisesti, eikä enää ollut tarvetta naamioitua saksalaisiksi. Ase näki sodan jälkeen käyttöä Israelin virallisena konepistoolina. Lisäksi niitä kulkeutui toisen maailmansodan jälkimainingeissa ympäri maailmaa, minkä ansiosta MP/40 on nähnyt rajoitettua käyttöä suunnilleen kaikkialla, missä vain toinen osapuoli on koostunut sisseistä tai muuten kasannut varustuksensa sieltä sun täältä. Tunnetusti MP/40 näkyi mm. Ranskan indokiinan sodassa ranskalaisilla laskuvarjomiehillä, samoin niitä kaivettiin maasta Balkanin lähivuosien rähinöiden kätkennöistä. MP/40 perustuu maailman ensimmäisen laajaa käyttöä nähneen konepistoolin, Bergmann MP/18:n toimintaperiaatteeseen, eli se on massasulkuinen ja ampuu avoimelta lukolta. Ase viritetään vetämällä lukko taakse, johon se jää liipaisimen kynnen pitelemänä. Ase voidaan tässä vaiheessa varmistaa kääntämällä latauskahva ylöspäin rungossa olevaan koloon, jolloin latauskahva pitää lukon paikallaan, vaikka liipaisinta painettaisiinkin. Kun varmistamattoman, viritetyn aseen liipaisinta painetaan, syöksyy lukko palautusjousen pitelemänä eteenpäin ja nappaa matkalla lippaasta patruunan, työntäen sen piippuun. Iskuripiikki iskeytyy patruunan nalliin, sytyttäen ruudin, jolloin luoti lähtee liikkumaan piipun kautta kohti kohdetta, ja lukko hylsyn työntämänä taaksepäin. Heikkotehoisen patruunan ja siihen suhteutettuna raskaan lukon ansiosta luoti ehtii ulos piipusta ennenkuin lukko ja hylsy liikkuvat niin paljoa taaksepäin, että paineet purkautuisivat piipun väärästä päästä. Lukko jatkaa edelleen liikettään taaksepäin, heittäen matkalla hylsyn ulos aseesta. Mikäli liipaisin on edelleen pohjassa, lähtee lukko taka-asentoon päästyään taas matkaan aloittaen prosessin uudestaan. Mikäli liipaisin ei ole pohjassa, jää lukko taakse. AGM MP007AGM:n pyssy pilkahti uutuutena aikana, jolloin Manner-Kiinalaiset halpisvalmistajat eivät paljoa itsestään hiiskuneet, ja yleisesti ottaen tekivät huonosti toimivaa halpisromua, joka oli parantelematon kopio jostain Maruin pyssystä. AGM:n MP/40 oli tässä valossa jotain todella ihmeellistä, sillä paitsi että paperilla sen luvataan olevan koneistoltaan ja teholtaan Maruin tasoinen, ja paitsi että siinä on yhtä paljon metallia, kuin oikeassa aseessakin, ja osa tästä vieläpä terästä, on pyssy vielä malliltaan sellainen, ettei vastaavaa ole toimivana moottoripyssynä Maruilta tullut. Nimenomaan jälkimmäinen herättää minussa kunnioitusta - nyt ei pelkästään iilimatomaisesti kopioida toisten hyvää työtä, vaan yritetään suunnitella jotain omaakin. Tätä toivoisin kiinalaisilta näkevän enemmänkin, ja ilmeisesti se ei myöskään tähän jää. Pyssyn mukana laatikosta löytyy kopio Maruin uudemmasta pistoolin lippaan muotoisesta lippaanlataustyökalusta, yksi lipas, erittäin huono 8,4v 1100mAh NiMH-akku ja kiinalaisella liittimellä varustettu halpislaturi. Jälkimmäinen sopii adapterilla Suomen sähköverkkoon, mutta toinen juttu on sitten se, että onko kukaan niin epätoivoinen, että lähtisi akkujaan tälläisellä ruoskalla lataamaan. Laturi on tuskin edes nähnyt mitään kansainvälisiä turvatarkistuksia, saati että olis läpäissyt sellaisia. Omaa henkeään ei kannata yhden laturin hinnan takia vaarantaa.. RakenneMP/40 on nykypyssyihin verrattuna hiukka hassun näköinen ase. Niinkuin kaikissa massasulkuisissa konepistooleissa, on lukon vaatima tila varsin pitkä, ja vaikka piippu on melko lyhyt, on pyssy silti suunnilleen nykyiaikaisen rynnäkkökiväärin pituinen. Liipaisimen ja lippaan välissä on niin paljon tilaa, että siitä on jopa tarkoitus pitää kädellä kiinni. Ase on kuulapyssyksi uskomattoman jämäkkärakenteinen. Osia on vähän, niiden sopivuus toisiinsa on mietitty hyvin, ja kun lähes koko pyssy on metallia, on kokonaisuus tukevampi kuin oikea MP/40, väljästä rakenteestaan kuulu. Ase koostuu kahdesta pääkomponentista, jotka saa helposti irti toisistaan: ylemman rungon ja piipun muodostama kokonaisuus, jossa piippu ja lipaskuilu ovat kiinni, sekä alemmasta runkokokonaisuudesta, jossa majailee syötön osia lukuunottamatta aseen koko koneisto, ja johon tukki kiinnnittyy. Ulkoapäin muovia ovat alemman rungon ja kahvan suojalevyt. Lisäksi muovia on käytetty muutamissa paikoissa aseen sisällä, josta lisää myöhemmin. Eri kivana juttuna jokainen osa, joka on voitu tehdä ohuesta teräspellistä prässäämällä, on niin tehty. Sikäli kun näitä palikoita on ollut tarvetta liittää yhteen, on se tehty pienillä, rumilla pistehitsauksilla. Loput metalliosat ovat jotain mitälie valumetalleja, sinkkiä painosta päätellen, niinkuin kuulapyssyissä yleensä. Ylempi runko on ohuesta pellistä prässätty kouru, jonka etupäässä on lipaskuilu ja piippu. Suurin osa palikasta toimii vain ohuena kuorena peittämässä rataslaatikkoa ja akkua. Metallinen hahlomallinen takatähtäin on kiinni keskellä runkoa kahdella ruuvilla. Tähtäimen kiinteä hahlo on 100 metriin asti ammuntaan, jonka lisäksi löytyy ylöskäännettävä, korkeampi hahlo 200 metrin ammuntaan. Jälkimmäinen lienee tehty lähinnä taisteluhengen kohottamiseksi, sillä MP/40:n tapauksessa sekä aidolla että kuulapyssyllä on suunnilleen yhtä pitkä hyödyllinen taistelukantama. Alempi runko on rakenteen toimivuuden kannalta tosi nätti kokonaisuus. Se rakentuu ison, yhtä palaa olevan valumetallikappaleen ympärille, joka muodostaa aseen peräpään, perän kiinnikkeen, taaemman hihnalenkin, kahvan ja liipaisinkaaren, sekä jatkuu vielä tästä pitkälle eteenpäin. Aseen tämän puolikkaan kaikki muut osat kiinnittyvät tähän palikkaan, mikä tekee rakenteesta todella kestävän tuntuisen. Totuutta peittävät kaksi kädensuojana toimivaa rumaa muovinpalaa, jotka oikeassa aseessa ovat bakeliittia (ja loppusodan pyssyissä todella huonoa korvikemateriaalia). Nämä palikat peittävät kaiken liipaisimesta eteenpäin, ja saattavat vaikuttaa rakenteen kannalta oleellisilta osilta, vaikka todellisuudessa ovat pelkkää näkösuojaa, jota ilmankin ase toimisi vallan mainiosti. Aseesta saa nykyään myös "bakeliittista" mallia, joka ei ole tietysti oikeaa bakeliittia nähnytkään, vaan muoviosat ovat samaa huonoa muovia, kunhan vain melko nätillä, vähän bakeliitinnäköisellä pintatekstuurilla. Kädensuojasta, keskellä kohtaa jossa taitetun perän päätykappale majailee, sojottaa läpi aseen purkunuppi. Rungonpuolikkaat saa erilleen, kun vetää tämän nappulan akas ja kiertää sitä niin, että se myös jää ala-asentoonsa. Tämän jälkeen riittää, kun rungonpuolikkaita vetää piipunsuuntaisesti pois toisistaan. Aseen taittoperä on monelle tuttu, sillä venäläiset kopioivat sen sodan jälkeen suoraan Kalashnikoviinsa. Perä koostuu siis kahdesta metalliputkesta, jotka lähtevät rungon päädyn molemmin puolin, ja päättyvät olkaa vasten tulevaan päätykappaleeseen. Perä taittuu vasemmanpuoleisessa kiinnityskohdassa olevaa nappia painamalla alakautta kokonaan pois tieltä. Maruin Kalashnikovissa perä on tunnetusti älyttömän heikko, eikä käytännössä kestä käyttöä. Tämä johtuu Kalashnikovin lyhyemmän rungon aiheuttamasta tilanpuutteesta; perää ei voi toteuttaa samalla tavalla kuin oikeassa aseessa, eikä Maruin valitsema toteutustapa käytetyillä muromateriaaleilla ole kestävä. MP/40:n perää ei olla tehty yhtään sen paremmasta metallista (paitsi päätykappaletta, joka on terästä), mutta mikään ei kuitenkaan ole pakottanut tekemään osaa muuten huonosti. Perän kiinnitys onkin Maruin tekeleeseen verrattuna aivan erilainen ja toteutettu niinkuin oikeassa aseessa: päätykappaleet ovat paksua kamaa, ja kiinnittyvät toisiinsa rungon läpi menevällä tapilla. En usko, että perä aiheuttaa tälle pyssylle mitään ongelmia. Tämän artikkelin julkaisuvaiheessa näitä aseita on hillunut markkinoilla melkein vuoden päivät, eikä kukaan ole vielä ainakaan mun korviini asti osannut kertoa yhdestäkään hajonneesta perästä. Kahvalevyt ovat muovia (oikeassa aseessa bakeliittia) ja kiinni metallisessa kahvassa yhdellä läpiruuvilla. Niiden takaa löytyy, varsin ovelasti piilotettuna, aseen sulake. Kahvan pohjassa on aseen varmistin, tai pikemminkin päävirtakytkin - pieni muovinen liukukytkin, joka katkaisee virran akulta liipaisimelle. Metallinen liipaisin on kiinteän liipaisinkaaren sisällä. Rukkasien kanssa ampumiseen sakemannit kehittivät ihan oman, erikseen asennettavan talviliipaisimen. Akku tulee aseen rungn sisälle, rataslaatikon taakse, moottorin päälle. Sen asentaminen edellyttää aseen kenttäpurkamista. Ase on tehty TOPin tapaan käyttämään mini-akkua, mutta luulen, että kädensuojan taaemman läpiruuvin suojaputkea leikkelemällä saa vehkeeseen M4- ja MP5-malleista tutun 9,6-volttisen kaksiosaisen 1500-1700mAh akun. Ylemmästä rungosta irroitettuna näkee alemmasta rungosta jo pitkälle aseen koneistoa, ja kädensuojan puolikkaat poistamalla loputkin saa paljastettua. Kädensuojat ovat kiinni kahdella läpiruuvilla. Ruuvien irroittamisen jälkeen pitää puoliskoja vielä varovasti kammeta erilleen purkutapin kummaltakin puolen, niitä pitelee tästä kohtaa pelkällä kitkalla kiinni olevat ohuet tapit. Kädensuojan poiston jälkeen näkyy, kuinka tosiaan yksi iso kappale toimii koko alemman rungon kantavana rakenteena. Rataslaatikko on valmistajan mukaan "version 3", muttei ainakaan Maruin kolmosmallin laatikko, vaikka tätä yritetäänkin vihjata. Sylinteriosuus on kyllä täsmälleen samanlainen kuin Maruin laatikossa, lukuunottamatta puuttuvaa kiinnikettä Kalashnikovin laatikon kannen kiinnitystapille. Rattaiston, moottorin ja liipaisinkoneiston osuus on kuitenkin aivan kiinalaisten omaa säätöä, minkä ansiosta rataslaatikon kuoret ovat täysin erilaiset kuin Maruin kolmoslaatikossa. Moottori on piipunsuuntaisesti vaakatasossa, mistä johtuen rattaiden sijoitus on erilainen, kuin Maruissa. Liipaisinkoneisto on samalla idealla kuin Maruin kolmoslaatikossa, ja kun aseen varsinainen liipaisin on noin parikymmentä senttiä taaempana, välittyy liike pitkän metallisen puikon avulla. Aivan niinkuin Bull-pup -aseissa, mutta hauskasti täysin päinvastaiseen suuntaan. Hoppiyksikkö on vähän Kalashnikovin hopin näköinen, muttei kuitenkaan samanlainen, saatika yhteensopiva. Yksikkö on myös kasattu liimaamalla, eli sitä ei edes aikaista ihan tosta noin vaan. Piipussa ei ole reikää hoppikumille, vaan kuula ottaa kierteen ennenkuin menee piippuun. Piippu voi vapaasti pyörähdellä ja hoppikumikin on kuraa. Tarkkuuspiipun (tai edes tavallisen piipun ja hopin) saa vain raaoilla leikkelyillä, mutta mahdollista sekin on. Erittäin epäselvä, erittäin huonosti kirjoitettu artikkeli Maruin piipun ja hoppikumin asentamiseen täällä: http://www.diggah.net/docs/Taffys_MP40_Hop_Fix.pdf Lipas on suora, pitkä tankolipas, hiukan muunneltu kopio TOPin pyssyn vastaavasta. Siinä on teräksiset kuoret ja muoviset sisukset. Lipas on yksirivinen, kuulakourun ollessa U:n muotoinen - niinkuin airsoft-lippaissa yleensä. Lippaan kapasiteetti vaihtelee hiukan, ja on yleensä noin 50 kuulaa - ei siis 32, niinkuin yleensä kaupoissa tavaraan kertoa. Aseen halpa hinta kyllä näkyy, ja vielä enemmän siksi, että yleensä joka yksilöstä sen havaitsee eri tavalla. Meidän porukkamme pyssyistä yhdessä oli pientä fiilua lippaan vapauttamisessa, toisessa rungon maalipinta pahasti näppylöillä, kolmannessa taas liipaisinkaaressa rajunnäköisiä valuvirheitä. Omassa yksilössäni ei sinänsä ollut mitään erityistä pintavikaa, paitsi tähtäimet, jotka olivat kaikissa neljässä killissä. AGM:n laadunvalvonta on aika löysää, ilmeisesti vain toimintaa estävät virheet seulotaan pois, ulkonäkövirheiden annetaan olla. Niinhän se oli loppusodan saksalaisissa tehtaissakin.. ToimintaAika paljon näitä pyssyjä on nyt nähty, ja yleisesti voi sanoa, että ase toimii melkein yhtä hyvin, kuin Maruin vakiosähköt. Tarkkuus ja kantama ovat hiukan heikommat, mikä ei ole ihme, sillä hoppiyksikkö on melko huono. Siis täysin riittävä ja pelikelpoinen ase, ja hauskasti täsmälleen esikuvaansa vastaava. Valtteri Jaakonpoika |