Kiinan lahja retroilijoille

Ase on ulkonäöltään kopio saksalaisesta Mauser Kar98K -kivääristä, joka oli Saksan asevoimien palveluskivääri vuodesta 1934 vuoteen 1945. Vehje on sisäisestä lippaasta syöttävä, raskasta paukkua ampuva pulttilukkokivääri. Ase näyttää esikuvaltaan, eikä siinä ole aivan kamalan suuria ulkonäkövirheitä. Merkintöjä ei ole ollenkaan.

Kiinalaiseen tyyliin ase on kopio jopa airsoft-pyssynä, vaan aika yllättävä sellainen. Vehje on uudelleenlämmittely Marushinin ikivanhasta jousitoimisesta 6mm kuulaa ampuvasta Mauserista, jonka tuotanto lopetettiin aika monta vuotta sitten. Silloin kuin minä olin teidän ikäisenne, olivat kuulapyssyt huonoja ja käyttivät hylsyjä. Marushin Kar98K oli justiinsa sellainen, tosin loppuvaiheessa myös hopilla ja kohtuullisilla tehoilla. Kiinapyssy käyttää myös hylsyjä, mutta ei ole suora kopio Marushinista, vaan pahimmat hölmöydet on korvattu, muoviosat vaihdettu metalliin ja puinen tukki muoviseen.
Pyssy maksaa Kiinassa noin 60 euroa ja sen tuominen suomeen nostaa hinnan 150-200 euroon. Pyssyä saa honkkarikaupoista, kimppatilauksia niihin tekevistä suomalaisista firmoista ja todennäköisesti vähän myöhemmin myös varastotavarana suomalaisista kiinapyssyjä myyvistä kaupoista.

Paketin mukana tulee pyssy, viisi hylsyä ja ohjekirja. Aseen lukko ja piippu ovat tehtaalta tullessa tosi paksussa rasvassa, pahimmat kannattaa hinkata pois. Toisin kuin Marushinissa, mukana ei tule kampoja, ekiä sellaisia saa vielä Kiinasta. Oikean aseen kammat toimivat kuulapyssyn hylsyissä mainiosti ja niitä saa Suomesta helposti kohtuuhinnoin.

Rakenne

Oikeassa aseessa puiset tukki ja kädensuoja muodostavat suurimman osan sen ulkoisista pinnoista. Vanhojen sotilaskiväärien tyyliin pinnat eivät ole yhtä puhtaan tyhjiä, kuin nykyisissä pulttilukkoaseissa, vaan osaa ja palaa tunkee esiin sieltä sun täältä. Pyssy säilyttää kuitenkin esteettiset arvonsa, ja on jopa ehkä vähän nätimpi, kuin nykyiset pulttilukkoaseet - se näyttää tosikäyttöön tehdyltä työkalulta, ei herrasmieslelulta.

Tukki on melkein koko aseen pituinen, piippu ulkonee siitä vain vaaksan verran. Tukin päädyssä on iso kuppimainen metallinen perälevy. Keskellä perää on metallisin levyin tuettu läpivienti, eli lukon purkulevyt, joiden edessä sitten vahvistamaton läpivienti kantohihnalle. Tukki on pistoolikahvamallia, mikä tarkoittaa, ettei perän alapää ole suoraa linjaa koko tukin kanssa, vaan kahvan kohdalla on moukura, minkä ansiosta kättä pidetään suoremmassa, kuten pistoolin kahvalla. Kahvan edestä tukki on ylhäältä kourumaisesti auki ihan eteen saakka. Kourun peittävät aseen toiminnalliset osat ja kädensuoja. Alhaalla taas on aukko, jonka peittävät liipaisin kaarineen ja lippaan pohjalevy. Etummainen hihnalenkki on samalla tukin ja kädensuojan ympäri menevä rengas, joka pitää kädensuojaa paikallaan. Tämän jälkeen tukki jatkuu kapeampana vielä noin kymmenen senttiä ja loppuu holkkimaiseen päätepalaan, joka suojaa tukin päädyn kiinnittäen sen piippuun, sekä pitää paikallaan pistimen kiinnityspalaa ja puhdistustikkua. Puhdistustikku on kuulapyssyssä pikku nysä, joka ei mene tukkiin asti, toisin kuin tieysti oikeassa aseessa.
Kädensuoja on puinen (siis tässä muovinen) palikka, joka aseita tuntemattomalle varmaankin näyttää tukin osalta. Se on pyssyn päällä takatähtäimen etupuolella ja peittää piipun sen puoliväliin asti.
Tukki ja kädensuojat ovat paksua muovia ja niissä on hirmu hyvännäköinen puuimitaatiopinnoite. Pyssyä voisi hyvin luulla puiseksi, jos eivät tuntuma ja tukin railottavat saumat paljaistaisi totuutta.

Varsinainen koostuu lukonkehyksestä ja siinä kiinni olevasta piipusta. Liikuteltava lukko on tietty lukonkehyksessä.

Lukonkehys on iso, paksu, valettu pala metallia. Toisin kuin oikeassa aseessa, myös liipaisinkoneiston kehys on yhtä palaa lukonkehyksen kanssa. Edelleen vastoin oikeaa asetta, liipaisinkoneiston kehys peittää liipaisinkoneiston aina liipaisinkaareen asti. Lukonkehyksen vasemmalla puolella, pinnassa, on metallinen, jousella palaava vipu, joka pysäyttää lukon liikkeen taka-asentoonsa kun lukkoa vedetään taakse.
Lukonkehyksen jälkeen edessä on piippu. Oikeassa aseessa tämä on yhtä isoa, eteenpäin kapenevaa palaa, jonka ympäri tähtäinten rungot sujautetaan, mutta kuulapyssyssä taas koostuu useammasta palasta.
Piippukokonaisuus on kiinni lukonkehyksessä sisäkkäisten osien lisäksi tapilla, ja tukista irrotettuna liitoskohta heiluu melkoisesti. Tällä tosin ei ole liiemmin vaikutusta mihinkään, koska tukki pitää osat tiukasti paikallaan. Piipun ulospäin näkyvä alkupää (siis lukonkehyksessä kiinni oleva pää) ja takatähtäimen runko ovat salaa samaa, valettua palaa, joka on ontto ja kourumaisesti pohjasta auki. Sisällä on iso, metallinen palikka, joka muodostaa kammion, johon hylsy tunkeutuu, sekä hoppiyksikön yläosan. Hoppiyksikön alaosa on muovia. Hoppikumi on paksu ja tahmeanoloinen, sitä painaa kuulalaakeri, jonka jälkeen tulee jousi, jonka jälkeen toinen kuulalaakeri, jonka jälkeen säätöruuvi. Hoppiyksikön sisältä alkaa ulkopiippu, joka on yksinkertainen metallinen putki, päättyen kuusikoloruuvilla kiinnittyvään erilliseen päätypalikkaan, jossa on etutähtäin. Etutähtäimessä on kiinni jyvän suojus, joka irtoaa ja hukkuu helposti myös oikeista aseista. Sisäpiippu on kiinni ulkopiipussa kuusiokoloruuvilla ja on ilmeisesti vain parikymmentä senttiä pitkä.
Palaten takatähtäimen runkoon, sen vasemmalla puolella on Zf41-kiikaritähtäimen kiinnityskisko. Itse takatähtäin on hahlo, jossa olevaa koroketta liu'uttamalla tähtäintä voi säätää aina kahteen kilometriin asti. Sivuttaissäätöä ei ole. Takatähtäimen voi kääntää kokonaan ylös, jolloin paljastuu kaksi ristipääruuvia ja keskellä tähtäimen jousta kuusiokoloruuvi, joista jälkimmäinen on hopin säätö.

Lukko on lähempänä oikeaan aseen lukkoa, kuin missään jousitoimisessa kuulapyssyssä. Kuten muissakin kuulapulttilukoissa, itse lukko on sylinteri ja sen sisällä on mäntä, jousi ja jousenohjain. Vaan koska ase käyttää hylsyjä, ei lukossa ole suutinta ja se on suunnilleen samankokoinen oikean aseen lukon kanssa - muiden kuulapyssyjen lukothan ovat pituudeltaan melkein kaksinkertaisia oikeaan aseeseen nähden. Paksuutta lukossa on enemmän, kuin oikeassa. Edelleen toisin kuin muissa, moderneja aseita esittävissä, pulttilukkomalleissa, lukko ei ole sileä, kromattu putki, vaan lukitusulokkeet ovat näkyvissä pinnassa, ja kahvakin on suoraan samaa palaa lukon ulkokuoren kanssa. Vielä erona muihin kuulapyssyihin kahvaa käännettäessä koko lukko kääntyy, aivan kuten oikeissa aseissa.
Itse lukko kahvoineen on himmeästi kiiltävää metallia, aivan eri näköinen, kuin mikään muu osa aseesta, muttei kuitenkaan yhtä kiiltävä ja silmiinpistävä, kuin moderneissa pulttilukoissa ja niitä matkivissa kuulapyssyissä. Koska lukko kääntyy ja ase on tarkoitus ladata ylhäältä käsin kampojen avulla, on siinä L-kirjaimen muotoinen aukko virekynnelle, joka lukko edessä ja alaskäännettynä näkyy aseen vasemmalla puolella. Lukon etupäässä on kuoppa, josta pistää esiin sylinterin pään aukko. Etupäässä on lisäksi oikealla puolella leikkiulosvetäjän peittämänä aseen oikea ulosvetäjän kynsi, joka nappaa hylsyn kannasta kiinni, ja vasemmalla puolella ulosheittäjä, joka työntyy ulospäin lukon osuessa taka-asentoonsa, vivuten hylsyn ulos aseesta.
Lukossa on kiinni muovinen ulosvetäjän kiinnitysrinkula, jossa taas muovinen ulosvetäjä. Ulosvetäjä ei oikeasti tee kuulapyssyssä yhtään mitään, mutta pyörii mukana samalla lailla, kuin oikeassa pyssyssäkin.
Lukon sisällä on metallinen mäntä, metallinen jousi ja metallinen jousenohjain, kaikki hyvässä rasvassa.
Lukon päätykappale on taas mattamusta ja pyörii lukossa. Lukon päätykappaleessa on varmistin ja iskurin päätykappale, joista kumpikaan ei toimi kuten oikeassa aseessa. Varmistin liikkuu epämääräisesti ja siinä on vain yksi toiminto - se lukitsee sekä liipaisimen että lukon paikalleen. Oikeassa aseessa molemmat lukittuvat vain jos varmistimen kääntää oikeaan äärilaitaansa, ylös käännettynä lukittuu taas ainoastaan liipaisin, lukkoa voi edelleen käyttää ja aseen näin tyhjentää paukuista. Kuulapyssyssä varmistin liikkuu riippumatta siitä, onko ase vireessä. Oikeassa aseessa näin ei ole. Iskurin päätykappale jää oikeassa aseessa taka-asentoon aseen ollessa vireessä. Kuulapyssyssä se pysyy paikallaan, liikkuen ainoastaan sormilla työntämällä.

Hylsyt ovat metallisia ja vissiin sorvattuja. Ne ovat kokonaisen patruunan kokoisia ja näyttävät vanhoilta tasapäisiltä paukuilta, kunhan vaan on reikä päässä. Niihin mahtuu yksi kuula kerrallaan. Kuula menee sisään yksinkertaisesti tunkemalla. Hylsy on avonainen putki, jonka läpi ilma kulkee kuulan päähän. Takapäässä on tiivisterengas.

Kaikki metalliosat on maalattu puolimattamustaksi, poislukien lukon runko, joka kiiltelee. Oikeat Mauserit olivat aina sinistettyjä, eli lopputulos ei näytä lähellekään samalta, kuin oikeassa aseessa.
Aseessa ei ole niin minkäänsortin merkintöjä. Tämä menee jo hinnansäästön puolelle, sillä natsien Saksan merkinnät tuskin ovat minkään tuotesuojauksen alla, ja ne voisi toteuttaa niinkin, ettei pahoja ristejä näkyisi. Sinänsä sääli, koska saksalaisen sotilasaseen tekee siitä löytyvät merkinnät ihan samalla tavalla kuin kirjan sen sivuilta löytyvät kirjaimet.

Pyssyn koneisto irtoaa tukista samoin, kuin oikeassa aseessa. Painetaan tukin päätyholkin muovinen jousi alas ja työnnetään holkki eteenpäin, irrotetaan jousi ja vedetään hihnalenkkirinkula eteenpäin. Kädensuoja lähtee nyt irti vetämällä. Liipaisinkaari ja makasiini ovat yhtä metallista palaa, joka tippuu tukista, kun sen päädyissä olevat ruuvit avataan. Nyt varsinainen irtoaa tukista niinkin vaikeasti, kuin nostamalla.
Lukko irtoaa lukonkehyksestä, kun sen vetää taakse ja avaa samalla sen pidikkeen lukonkehyksen vasemmanpuoleista vipua vääntämällä. Lukon voi irrottaa myös tukin ollessa kiinni. Lukon takaisin asettamisessa pitää aluksi painaa liipaisinta ja tunkea lukon pää yläviistosta sisään, jonka jälkeen liipaisin vapautetaan ja lukko työnnetään kokonaan paikalleen.

Toiminta

Pyssyn toiminnan määräävät kaksi seikkaa: se käyttää oikean aseen tapaan hylsyjä, minkä ansiosta käyttö on aika realistista, ja se on jousitoiminen, mikä yhdistettynä hylsykäyttöiseen realisminhakuun tekee vehkeestä kuulapyssyksi kovin erikoisen. Jousitoiminen tarkoittaa, että aseen lukko on sylinteri, jossa tuotetaan vahvan jousen ja männän avulla iso ilmanpaine, jolla kuulaa ajetaan. Iskuriin verrattuna mäntä ja sen vahva jousi vaativat rakenteilta karuutta ja käyttäjältä voimaa.

Pyssy ladataan avaamalla lukko ja jättämällä se taakse. Lukko toimii ovelasti täysin päinvastoin, kuin tavalliset jousitoimiset pyssyt, eli mäntä ei virity ollenkaan lukon taakseviennissä, vaan vasta eteenviennissä liikkeen viimeisellä viidellä sentillä. Taakse vedettäessä lukko siis liikkuu kiltisti ja kevyesti. Hylsyjä voi nyt latoa viisi kappaletta makasiiniin, ne menevät sinne kaksirivisesti. Hylsyt voi laittaa yksitellen tai voi käyttää oikean aseen kampaa, joka asettuu lukonkehyksen takapäässä olevaan loveen. Kun viisi hylsyä on sisällä, voidaan aloittaa aseen käyttäminen työntämällä lukko eteen. Lukon pääty nappaa mukaansa päällimmäisen hylsyn ja työntää sen edellään kammioon. Lukon liikkeen viimeiset viisi senttiä yllättävät ensikertalaisen, eli kuten mainittiin, jousi virittyy tällöin ja lukko on tosi hankala työntää eteen. Tavalliset pulttilukkokuulapyssyt ovat helppoja, koska jousta viritettäessä ase työntyy olkaa vasten. Hylsymauseri on hankala, koska pyssyä täytyy pitää paikallaan asetta pitelevällä kädellä. Vehkeen käyttö eri asennoissa vaatii harjoittelua ja hauista, kumpaakin kirjaimellisesti. Ladattu ase voidaan laukaista liipaisinta vetämällä. Yksinkertaisen liipaisinkoneiston ansiosta liipaisinveto on melkoisen jäykkä.
Aseen laukaisun jälkeen seuraa hylsyn poisto ja uudelleen lataus. Lukon ollessa aivan edessä, työntyy hylsy ulosvetäjän kynnen alle. Tämä kynsi sitten pitelee hylsyä lukon päässä, kun lukkoa lähdetään vetämään taaksepäin. Kun lukko pääsee aivan taka-asentoonsa, osuu ulosheittäjän takapää lukon pidikkeessä olevaan ulokkeeseen, jolloin sen etupää tuuppaa hylsyn kantaa ja hylsy lentää sivukierteellä ulos aseesta. Ulosheittäjä ei siis ole jousitettu, vaan saa voimansa lukon liikkeestä. Jos lukon vetää taakse rivakasti, lentää hylsy kauas, jos lukon vie taakse ihan rauhallisesti, ei hylsy lennä mihinkään vaan jää 45 asteen kulmaan lepäämään makasiinin päälle. Hylsyjä ei saa voimallakaan lentämään kovin pitkälle.

Aseen tehot vaihtelevat, maksimissaan noin joulen pintaan, pahimmillaan ehkä puolet siitä, eli 70-100m/s. Omaa pyssyä en ole vielä ehtinyt kronottamaan, kun sen teen, päivitän tätä tekstiä. Aseesta kerrotaan kantaman olevan sitä tavanomaista luokkaa ja tarkkuuden olevan kohtuullinen. Piippu pitää ehdottomasti puhdistaa ennen käyttöä. En ole päässyt vielä käyttämään asetta päivänvalossa, joten päivitän tekstiä sitten, kun on jotain omakohtaista sanottavaa.

Lisäosat ja viritys

Mauserin hihna on aika erikoinen. Pyssyyn eivät sovi tavalliset asehihnat, vaan oma nahkahihnansa, jota saa kohtuuhintaan uusiotuotantona. Hihnan lenkkipää menee etummaisesta hihnalenkistä läpi tavalliseen tapaan. Takapää sen sijaan pujotetaan perässä olevasta aukosta läpi, jonka jälkeen siihen sujautetaan levikekappale, jonka ansiosta hihna ei pääse takaisin ulos aukosta.

Takatähtäimen rungossa on tähtäinkisko Zf41 -kiikaritähtäimelle. Tämä tähtäin oli ihan omanlaisensa värkki, ohut vehje, jota katseltiin kaukaa. Aidot maksavat maltaita, eikä sellaista kuulapyssyyn viitsisi laittaa. Tanaka tekee löyhää kopiota, joka ehkä menee tähän pyssyyn, tai sitten ei. Muita tähtäimiä tämän kiskon avulla ei aseeseen saa. Kiskon olemassaolo saattaa jotakuta, kuten minua, häiritä pahastikin, sillä yleensä sellaista ei Mausereista löytynyt.
Marushin tekee kiikaritähtäimen yleiskiinnikettä, jonka avulla tähtäimen saa lukon päälle. Se on mahdollista asentaa myös tähän pyssyyn. Tämä on kuitenkin retroilijalle täysin väärää mallia, ja päälle vielä tuotteenakin täysi susi, joten hankkia sitä ei kannata.
Kiikaritähtäin ei Mauseriin oikein sovi, piste.

Viritysosia aseeseen ei vielä ole saatavilla, eikä niitä todennäköisesti tulekaan. Lukon, eli sylinterin, hankala muoto ei todellakaan ole mikään kestävin, eikä vahvemman jousen asentaminen jo siitä syystä ole fiksua. Toinen vahva tekijä on jo vakiotehoisen aseen hankala lataus.
Aseesta saattaa hyvinkin saada tarkemman ja tehokkaamman, jos jaksaa tutkia ja toteuttaa eri mahdollisuuksia tiivistää aseen ilmaosia.

On esitetty kyselyjä mahiksista aseen muuntamisesta lipaskäyttöiseksi. Periaatteessa tämä vois olla mahdollista - jos yhden hylsyn jymäyttää pysyvästi lukon päähän, toimii se ältsin pitkänä suuttimena. Hoppyksikköön ja suuttimeen liittyvät muutostyöt vaativat hyviä työkaluja ja vielä parempia taitoja. Jos niitä ja aikaa löytyy, projekti olis ehkä jopa mahdollinen.

Käytössä

Hylsykäyttöinen pyssy ei toimi ihan niin kuin elokuvissa, tai edes kuin oikea ase. Vehje tekee välillä hankalia vinosyöttöjä, joiden selvittämiseen tarvitaan työkalu (ruuvimeisseli, avain, pistin tai muu). Harjoittelulla oppinee virheet minimoivan tekniikan. Kuten sanottu, aseen viritys vaatii asetta pitelevältä kädeltä voimaa, ja lukon käyttö erityisesti makuuasennossa kantsii treenata läpi huolellisesti.

Ympäriinsä lentelevät hylsyt voivat hukkua, ja maahan osuessaan ne rupeavat likaisiksi, eikä niitä silloin kannata puhdistamatta aseeseen tunkea. Aseen muodon ja ulosheittäjän rakenteen ansiosta hylsyjä ei kuitenkaan ole mikään pakko heittää maahan - joko asetta pitelevän käden voi laittaa hylsyn liikeradan eteen, tai sitten lukon voi viedä sen verran rauhallisesti taakse, ettei hylsy lähde liitelemään. Näin tyhjät hylsyt voi noukkia makasiinin päältä suoraan taskuun.

Takapihakäytössä ja tauluammunnassa tämä on kuulapyssyistä sieltä hauskimmasta päästä. Pelikäyttöön siinä riittävät tehot, ja tarpeeksi rauhallisesti toimiessa hylsyjäkään ei hukkaa. Lataaminen pelissä ilman kampaa on tosi hidasta, ja jos hylsyt haluaa säilöä, on ampuminen aika hidasta. Pelissä tällä pyssyllä on aivan varmasti rankasti alakynnessä, mutta tietynlaiselle ihmiselle se ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö pelaaminen olisi hauskaa.

Lopuksi

Tämä on nyt keskeneräinen artikkeli, jota tulen päivittämään, kunhan saan vähän aseesta käyttökokemusta pelissä. Selkeä kuva pyssystä kuitenkin jo on: todella hauska vehje, ja vaikka lippaasta syöttävä, pelitehokas Mauseri jäi saamatta, on tällekin oma, hyvä paikkansa. Jos pyssy maksaisi vaikka Tanakan aseen verran, olisi kellossa ihan toisenlainen ääni, mutta tähän hintaan tämmöisen leikkikalun osti mielellään.