Pyssy on nyt hankittu ja artikkelin teko etenee omiin kokemuksiin perustuvan tutkinnan pohjalta. Artikkeli on vielä tekovaiheessa.

Esikuva

Glock 18C on täysautomaattiversio legendaarisesta Glock 17-mallista. Firma ei ilmeisesti enää valmista kyseistä pyssyä, eikä sen käyttömahdollisuudet kovin suuret olekaan. Viimeisen sadan vuoden aikana täysautomaattipistooleita on kyllä tehty, mutta joka kerta on erikseen huomattu, ettei pistoolilla osu sarjatulella yhtään mihinkään. Konepistoolin kehittämisen jälkeen ei automaattipistooleille ole ollut sijaa todellisten käyttäjien arsenaalissa.

Moottoripistooli

Maruin moottoripyssyn rataslaatikon insinöörityötä ihmetellessä on hankala uskoa, että hyvätehoista vastaavaa saataisiin enää pistooliin mahdutettua. Useampi vuosi sitten firma lanseerasi moottoriblowback-pistoolinsa, jotka olivat nättejä, omasivat lussun ja lyhyen luistin liikkeen ja mihinkään kelpaamattomat tehot. Kuten muinaiset gurut aikanaan ennustivat, ei Marui vanhana kettuja jättänyt hommaa siihen, vaan kaikessa rauhassa kehitteli uudenlaista moottoripistoolia, jota ei lainkaan kannata tuomita aikaisempien kokemusten perusteella. Maruin Glock18C -moottoripistooli on tehokas

Ase saapuu "valmiina pakettina", eli laatikossa tulee yksi varsinainen, yksi lipas, yksi akku ja yksi laturi. Ase käyttää vain omanlaisiaan akkuja. Lisäakkuja ja lisälippaita on saatavilla Maruilta, lisäksi on saatavilla 100 kuulan pitkänmallinen (ulkonevalta osaltaan oikean pyssyn 33 patruunan lippaan näköinen) lipas.

Tapaus akku ja akkulaturi

Virtaa aseelle antaa 7,2v 200mAh NiCd pikkuakku. Akun merkinnöistä päätellen sitä sopii alkaa kutsumaan "microakuksi". Se on kasattu Sanyon kennoista, mutta Maruin omalla liitinpäädyllä. Akun kennojen mitat ovat suunnilleen 12x29mm. Partcosta löytyi mahdollisesti samankokoinen akkukenno, mutta vain NiMh-mallisena. Kun NiCd-kennoja jostain löytää ja joku lisäosavalmistaja uskaltautuu sopivan liittimen väsäämään, voidaan akkuja alkaa itsekin tekemään.
Aseen mukana tulee akkulaturi, joka on Japanin/Jenkkilän 110v verkkovirralle, eikä siis lainkaan yhteensopiva meidän sähköpistokkeidemme kanssa - siis vaikka saisitkin palikan mahtumaan pistorasiaasi, polttaisi täälläpäin käytettävä jännite sen hajalle. Marui kieltää markkinoivansa Japanin ulkopuolelle, joten todennäköisesti ko. firmalta on turha odottaa meillepäin sopivaa laturia. Jossain vaiheessa joku sellaisen varmasti tekee, mutta kun pyssyn mukana kummiskin laturi tulee, voi sen saman tien käyttää hyödyksi. Laturia voi käyttää virtaa muuttavan välikappaleen kanssa tai sitten siitä voi irroittaa liittimen ja käyttää sitä toisen laturin kanssa, kuten minä tein.
Ladatakseni akkuja omalla laturillani aloitin katkaisemalla kylmästi alkuperäisestä laturista piuhan. Akun liitin näyttää pelottavalta, mutta hienostunutta elektroniikka siinä ei ole. Napaisuuksien merkintöjä en ilman silmälaseja piuhasta löytänyt, mutta onneksi Ansmannin ACS410-laturi osaa tunnistaa väärän napaisuuden ja ilmoittaa siitä käyttäjälle. Laitoin siis piuhat suoraan laturin liittimeen, ja kun laturi alkutarkastuksen alkoi lataamaan akkua (punainen valo vilkkui ensin ja alkoi sitten palaa yhtäjaksoisesti), oli napaisuus oikein. Sitten vain sopiva liitin piuhojen päähän ja akkuja lataamaan. Pienen kapasiteetin vuoksi lataus käykin pirun nopeasti.

Rakenne

Koneisto löytyy tuttuun tapaan omana yksikkönään rataslaatikon muodossa, sijoitettuna pystyyn kahvaan lippaan paikalle. Moottori on aivan kahvan alapäässä, neljä ratasta takana ja ylöspäin lyövä mäntä sylintereineen edessä. Aseeseen ei siis koneiston takia mahdu oikean pyssyn mallista lipasta. Aseessa ei ole blowbackia tai muita koneiston liikuttamia ulkoisia osia.

Ase ampuu kerta- ja sarjatulta siihen tavanomaiseen moottoripyssyn tapaan, eli liipaisin on kytkin, joka sulkee virtapiirin, jolloin rattaat lähtevät pyörimään ylimmän vetäessä samalla mäntää taakse. Kun mäntä on ääriasennossaan takana, loppuvat ylimmästä rattaasta siihen kosketuksissa olevat hampaat, jolloin mäntä vapautuu lyömään sylinterins isällä eteenpäin, puristaen sylinterissä olevan ilman suuttimesta kuulan taakse, ilman lennättäessä kuulan piipun kauttakohti kohdettaan. Siis se perinteinen Maruin moottoripyssyn mekanismi, luotettavaksi ja toimivaksi todettu. Itselatauksen lisäksi vemppupistooliin verrattuna siis hyvänä puolena on se, että jousi on jatkuvasti lepoasennossa, haittapuolena taas liipaisimen ensivedosta aseen laukeamiseen on pieni viive.
Koneisto on kokonsa puolesta aivan uudenmallinen ja omaa luokkaansa, joten periaatteessa sen pidemmän ajan kestävyydestä ei ole vielä tietoa. Marui on kuitenkin siitä harvinainen firma, että se pyrkii pitämään markkinajohtaja-asemansa myös tekemällä laadukkaita tuotteita. Uskoisin, että Marui on tehnyt hyvän tuotetestauksen ja veikkaan, että ase jatkaa firman moottoripyssyjen sarjaa luotettavana, pitkäkestoisena ja laadukkaana aseena.

Luisti toimii laatikon kantena, se lähtee irti luistin takapään kohdalla olevaa nappia ja nostamalla. Luistin alta paljastuu sitten koneiston suljettu yläpää, piippu, hopinsäätörinkula ja akun paikka. Luistissa itsessään vasemmalla takana on aseen pyöreä tulivalitsin. Ylä-asennossa, viisari yhden pilkun kohdalla, ampuu ase puoliautomaattia, alhaalla kahden pilkun kohdalta löytyy taas sarjatuli. Tulivalitsin liikkuu kivasti ja on oikeakätiselle helppo kääntää peukalolla.
Luisti on lähinnä ulkonäön ja suojan takia, ja ase on ilman sitä täysin toimintakelpoinen. Tämä tarkoittaa helppoa hopinsäätöä.
Hoppia säädetään rullasta piipun vasemmalta puolelta. Säätö on helppoa ja hoppi toimii hyvin.
Sotilasmalliset hahlotähtäimet ovat luistin päällä. Säätömahdollisuutta ei ole. Jyvässä on valkoinen pilkku ja hahlossa valkoinen kaari. Tästä on iso apu tummaa taustaa vasten tähdättäessä, pimeässä kaari on kuitenkin minun silmilleni liian ohut, eikä maalikaan varaa valoa.

Akku menee rungon etuosaan piipun alle asettamalla liitinpää koloonsa nuoli menosuuntaan ja painamalla akku sisään. Akku lähtee (tai lennähtää) ulos vetämällä aseen vasemmalla puolella piipun vieressä olevasta levystä. Akku siirtää aseen painopistettä paljon edemmäs kuin kaasupistooleissa on tottunut.

Tilaa vievän koneiston ansiosta täysimittaiselle lippaalle ei ole tilaa, vaan lipas on oikeanlevyinen, mutta vain juuri niin ohut, että sinne yhden tuplarivisen kuulajonon saa mahdutettua. Ankeasta ulkonäöstään huolimatta lipas on jämäkkä, hyväntuntuinen ja pirun helppo ladata. Positiivisena puolena lipas on aseessa jousen paineen alla, joten kun lippaanvapautinta painaa, pomppaa lipas irti, eikä sitä tarvitse kynnella kaivella. Lippaassa ei myöskään ole kaasupistoolien tapaan heikkoja ulkonevia osia, eikä se sopivasti syöttöaukkoa kopauttelemalla päästä kuulia ulos. Lipas on eri luotettava ja kestävä peli.

Toiminnallisien nippeleiden puolelta löytyy mainittu tulenvalitsin, liipaisin liipaisinvarmistimineen sekä varmistin. Oikeassa Glockissa varmistuksena on se, että vain jos liipaisinta vetää sormella, painaa sormi samalla liipaisimessa olevaa vipua ja ase laukeaa. Ase ei laukea mikäli liipaisimen vipua ei vedä, eikä vehje myöskään voi laueta kolauksen seurauksena. Maruin vehkeeseen on kopioitu sama liipaisinvarmistin, mutta kun luisti lähtee irti aivan eri valla kuin oikeasta, ovat luistin irroitusnapit jääneet virattomiksi. Marui on, fiksuna vetona, lisännyt aseeseen varsinaisen varmistimenkin aseen oikean laidan luistinvapautusnippelin muodossa. Liipaisin ei liiku kun nippeli painetaan alas. Tätä nippeliä ei ole tarkoituskaan käsitellä aseen normaalissa käyttöasennossa, joten varmistimen käsittely ei ole helppoa ja nopeaa, niinkuin muissa pistooleissa.

Pintaviimeistely on todella nättiä ja aseen aitoa muistuttavat merkinnät selkeitä. Poikkeuksen tästä tekee luistin aukosta näkyvä piippu - toisin kuin luistissa, siinä ei ole metallipintaa muistuttavaa viimeistelyä ja se oikein rääkyy muovisuuttaan.
En usko rakenteessa olevan mitään erityistä heikkoa kohtaa, mutta vain aika näyttää tämän. Rakenteen puolesta en oikein keksi paljoa parannettavaakaan, kun ottaa huomioon että vehje on moottoripistooli ilman blowbackia ja muita oikeaa asetta matkivia ominaisuuksia.

Teho, toiminta ja käyttökokemukset

Aseella on tehoa laadukkaan vemppupistoolin verran, mutta tosiaan sarjatulella varustettuna, mikä paikkaa tehovajettakin erittäin hyvin. Kuula lentää hitaasti mutta hopin ansiosta suoraan ja pitkälle. Maksimikantama ei paljoa jää isommista moottoripyssyistä jälkeen, hyödyllinen sitten hiukan enemmän kuulan pitkän lentoajan ja heikomman tarkkuuden ansiosta.

Toisin kun kaasuaseet, ase toimii periaatteessa kylmässäkin. Akkujen kapasiteetti kyllä heikkenee kylmällä, etenkin pienissä akuissa ja tässä aseessahan akku on todella pieni.

Ergonomialtaan ase on mitä esikuva määrää. Paremmantuntuisiakin aseita on kouraní kosketellut, mutta harjoittelulla myös Glockin käyttöön tottuu. Aseen paino ja jämäkkä tuntu antaa luottamusta sen toimintaan ja sitä myötä omaansakin. Liipaisin on moottoripyssyjen tapaan kohtuu kevyt mutta vailla minkäänlaista tuntua. Hiukan eroa oikeaankin on, lippaanvapautinta ei aivan pysty ampuma-asennosta painamaan.

Tunnelma oli aika erikoinen kun ammuin ensimmäisiä sarjoja moottoripistoolilla. Sarjatuli suurella tulinopeudella ilman minkäänlaista heiluntaa tai rekyylin tuntua ei sinänsä ole mitään uutta firman aikaisemmista moottoripyssyistä, mutta pistoolissa se oli aivan omanlaisensa kokemus. Sisätiloissa tämä tarkoittaa aivan uudenlaista tehokkuutta nopeissa tilanteissa sohiessa. Erityisesti ja erityisen valitettavasti tällä pyssyllä on helppoa ja mielekästä ruilia sokkona kulman taakse.

Glock on länsimaissa melkoisen suosittu, Suomessakin sitä käyttävät poliisi ja rajavartiosto. Näinollen sopivia koteloita löytää helposti ja halvalla - tosin glockin täyspitkiä muovikoteloita piti piipunpään reijistä hiukan laajentaa, että nepparin sai suljettua. Lippaat ovatkin sitten oma lukunsa, tetsareissa kun harvoin on mattoveitsen muotoiselle vehkeelle sopivia nopeasti käyteltäviä paikkoja. Vähän taskusta riippuen voisin kuvitella kaksirivisille pistoolinlippaille tarkoitetun taskun olevan sovelias kolmen lippaan kuljetukseen.

Kaasuaseisiin vertaus

Pistoolina asetta on luonnollista verrata muihin pistooleihin, vaikka se eri sarjaa onkin. Tässä pyssyssä ja kaasuaseissa on kummissakin omat etunsa ja haittansa, eivätkä ne syrjäytä toisiaan markkinoilta.

Kaasuaseet ovat tehokkaampia, mutta vaativat enemmän huoltoa ja alati rullaavaan moottoripyssyyn verrattuna ovat epäluotettavia. Kaasun tuomaa tehoetua vähentää sen vaihtelu, moottoripyssyn samana pysyttelevä teho tarkoittaa ennustettavuutta ja tarkkuutta, mikä on pelikäytössä tärkeää. Blowback-aseissa on se itse, blowback, ja ne ovat muutenkin enemmän esikuvan kaltaisia. Maruin uusi moottoripistooli on samanlainen kuin firman sähköaseet - ulkoisesti ne kyllä muistuttavat esikuviaan, mutta toiminnan ja rakenteen puolesta ne ovat tylsiä työhevosia. Blowback-pyssyissä on enemmän tunnelmaa ja oikean aseen tuntua.
Kiinteäluistisia kaasuaseita on helppo verrata tähän pyssyyn, vehkeiden toiminta kun muistuttaa enemmän toisiaan. Kiinteäluististen kaasujen liipaisimen viiveettömyyden etu lähtee kaksitoimisuuden hitaampaan ja raskaampaan liipaisimeen, mikä tarkoittaa ensimmäisen laukauksen jälkeen huomattavasti huonontuvaa tarkkuutta ja huonoa tulinopeutta. Blowback-pistoolien yksitoimisessa liipaisimessa on kuitenkin vissi etu moottoripyssyyn - kuula lähtee juuri silloin kun liipaisinta painaa, ja, mallista riippuen, liipaisimessa on huomattavasti parempi tuntu. Tällä on merkitystä etenkin sisätiloissa ja silloin kun ammutaan hiukan kauempaa vihollista joka tietää olevansa tulen alla.

Yhteenveto

Ase on niinkuin Maruin muutkin moottoripyssyt, kunhan pistoolikokoisena - nätti, hyvin tehty, toimiva - sekä tylsä kuin mikä. Ammuksen linkoamisen lisäksi ase ei muistuta tuliasetta kuin ulkonäöltään. Blowbackia, oikeaa asetta muistuttavaa rakennetta tai muuta tunnelmantuojaa on turha etsiä - ase on puhtaasti työkalu, tehty ampumaan kuulaa luotettavasti sinne minne käyttäjä haluaa, ilman mitään hienosteluja. Toisaalta tämä vastaa pitkälle sitä mielikuvaa mikä minulla on oikeasta Glockistakin, ja vaikka arvostan enemmän kaasublowbackin tunnelmaa, löytyy tällaisellekin kapineelle vissi paikka minun arsenaalistani. Aseen isoja moottoripyssyjä hivenen huonompi teho on ainoastaan hyvä asia, sillä sopiihan sillä pistoolilla jotain eroa olla kivääriin.

Erityisesti tulee mieleen tämän pyssyn soveltuvuus aloittelijoille - se on seuraava, huomattavasti tulivoimaisempi askel vempusta ja kuitenkin reippaasti isoa moottoripyssyä halvempi, riittävän tehokas vakavampaankin pelaamiseen ja helpompi, halvempi (ainakin pidemmän päälle) ja luotettavampi kuin kaasupyssyt. Samoilla kriteereillä se käy myös kokeneemmalle pelaajalle varavehkeestä - aina on yksi erittäin pelikelpoinen ase, joka toimii luotettavasti ja kulkee mukana helposti.