AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty Pistol, .45cal, M1911 A1
Pistol, .45cal, M1911 A11900-luvun ensimmäiset vuodet olivat automaattipistoolien läpilyönnin aikaa. Tekniikka oli saatu kehiteltyä sen verran luotettavaksi, että ennen toista maailmansotaa yksi jos toinenkin suuri armeija vaihtoi revolverit lippaasta syöttävään itselataavaan. Jenkkiarmeija otti alunperin ratsuväen käyttöön Coltin tarjoaman, legendaarisen asesuunnittelija Browningin kehittelemän automaattipistoolin, joka pian loi esikuvan suurimmalle osalle moderneista pistooleista. Jenkkiarmeija vaati silloin käsiaseelta suurta tulivoimaa, ja vehjestä varten kehiteltiin oma, voimakas patruuna, jonka päässä killutti iso, 0,45 tuumaa leveä luoti. Malli standardisoitiin käyttöönottovuoden mukaan, ja se pääsikin äkkiä kenttätestiin ensimmäisen maailmansodan kolkutellessa oville. Sodan jälkeen aseeseen aseen ergonomiaa hiottiin paremmaksi, ja muutokset standardisoitiin uuteen malliin M1911 A1. Erot olivat sen verran pieniä, ettei vanhoja M1911-pistooleita aivan suoraan heitetty pois, vaan uusi ja vanha malli jatkoivat palvelusta rinnan läpi suurimman osan 1900-luvusta. Vanha veteraani korvattiin viimein 1980-luvun puolivälissä 9mm patruunaa ampuvalla Beretalla. Pistoolitekniikka ei kuitenkaan ole nelivitosen keksimisen jälkeen tehnyt mitään valtavia harppauksia - lähinnä sama vanha on vain opittu tekemään paremmin. M1911-pistooli ei ole suinkaan kadonnut maan kamaralta, ja se, sekä etenkin sen modernisoidut versiot, ovat edelleen suosittuja sekä harraste- että palveluskäytössä. Japanin jättiläiseltäM1911-pistoolia on vuorotellen pukannut yksi jos toinenkin valmistaja, tosin useimmiten jonkinlaisena modernina erikoisversiona. Harva malli on kuitenkaan tehnyt mitään suurempaa vaikutusta alan harrastajiin, poikkeuksena Western Arms, joka pohjustaa suurimman osan valikoimastaan erilaisiin nelivitosen väännöksiin. Tokyo Marui on tunnettu harvoista, halvoista ja laadukkaista pistoolimalleista. M1911 A1 pohjaa tekniikkansa hyväksi havaittuun, mutta todellisuuspohjalta olemattomaan HiCapa-malliin, joka mallintaa kuvitteellista rataviriteltyä versiota vanhasta kunnon nelivitosesta. Kuten monesti kuulapyssymaailmassa, firman toinen, uudempi malli samasta aseesta on esikuvaltaan ensimmmäistä paljon vanhempi. M1911 A1 on Hi-Capan uudelleenmuotoilu. Ulkoa roimasti eroavat pistoolit ovat perusrakenteelta ja sisältä samanlaisia. Ilmeisesti M1911 A1 -mallissa on otettu huomioon Hi-Capasta saadut pitkän linjan käyttökokemukset, ja tekniikasta päästy hiomaan kankeudet pois. Maruin pistooli esittää Coltin valmistamaa M1911 A1-mallia. Valmistajia oli sotien aikana koko läjä muitakin, esimerkiksi Springfield, Remington Rand ja Ithaca, mutta Colt oli valmistussopimuksen virallinen haltija, ja ehdottomasti tunnetuin merkki. RakenneNelivitonen on yksinkertaisuudessaan eräs tyylikkäimmistä pistooleista. Vaaleanharmaalla suojakäsittelyllä pinnoitettussa perusmallissa linjat ovat suoria ja kaaret kauniita, toisin kuin niissä mustissa laatikkovehkeissä, joita nykyaikana pistooleina kaupitellaan. Sotilaspistooleissa ei yleensä mitään valtavia määriä merkintöjä ole, mutta Coltin tehtailla leimasimet ovat kuitenkin käyneet kuumana. Yli puolet luistin vasemmasta puolesta on peitetty kaiverruksin, vasemmalla pitkä liuta Coltin patentteja, keskellä keuliva hevonen ja oikealla valmistajan nimi ja sijaintipaikka. Rungon oikealla puolella on aitoon malliin sarjanumero ja mallimerkintä, mutta "UNITED STATES PROPERTY" -teksti on vaihtunut Maruin vakiorimpsuun. Nelivitosia tarkasteltiin ahkerasti, niin tehtaan laadunvalvonnassa, kuin armeijan lunastaessa vehkeen, ja vielä päälle varikoillakin. Maruin pyssyssä on tarkastusleimoja aika läjä - liipaisinkaaressa tehtaan Verified Proof ja tarkastajan T-kirjain, luistin lukitussalvan alla tarkastaja Guy H. Drewryn nimikirjaimet, lippaanvapauttimen alla ja luistissa takatähtäimen edessä P -tarkastusmerkki ja rungon oikealla puolella kahvalevyn takana US Ordnance Department Inspection -merkintä, mikä ilmeisesti tarkoittaa, että aseen esikuva on tehty vuonna 1942 tai sen jälkeen. Pesästä löytyvät vielä leimat H ja P. Aseen käyttölaitteet ovat oikeakätiselle ampujalle kohtuudella käden ulottuvilla, varmistin on rungon vasemman puolen takapäässä luistin alapuolella, ja lukitsee sekä liipaisimen että luistin. Lippaanvapautin on pyöreä nappi rungossa liipaisimen takana. Luistin lukitussalpa on rungossa liipaisimen yläpuolella. Aseessa ei ole erillistä purkunappia, vaan liipaisimen lukitussalpa toimii sellaisena. Kahvalevyt ovat muovia, kuten myös monissa oikeissakin nelivitosissa. Mattapinnan ja karhennusleikkauksen ansiosta ne näyttävät oikein kivalta. Levyjen alta löytyvät lyijypainot, jotka tekevät aseesta kuulapyssyksi mukavan painavan ja tasapainoisen. Yksirivistä mallintava lipas on kapea ja kokonaan metallia lukuunottamatta syöttöhuulia, jotka moni fiksumpi valmistaja nykyaikana tekee muovista havahduttuaan sen tosiseikan eteen, että metalliset vääntyvät helposti, eikä sellaisessa tilanteessa uutta lipasta halvempaa korjauskeinoa usein ole. Lippaan kyljessä on oikeassa aseessa patruunoiden laskemiseen tarkoitetut aukot. Kuulapyssyssä kaasusäiliön seinämä peittää nämä ensialkuun, mutta ovatpahan yksityiskohtana. Lippaan pohjassa on lippaan kasassa pitävä kuusiokoloruuvi sekä kaasun täyttöaukko. Lippaassa on kuularivin edessä halkio, jonka ansiosta syöttösillan voi vetää valmiiksi alas lipasta ladattaessa. Ase purkautuu melkein, mutta ei aivan niinkuin oikea. Erona on, ettei palautusjousen tulppa tule ulos luistin etupäästä. Kuulapyssyjen keveiden palautusjousien kanssa tämä ei tosin onneksi aiheuta minkäänlaista ongelmaa. Purku aloitetaan poistamalla lipas. Luistin vasemmalla puolella on kaksi lovea, isompi ja pienempi, molemmat on tehty luistin lukitussalpaa varten. Kun luisti vedetään aivan taakse, osuu salpa isomman loven kohdalle ja lukitsee luistin, mikäli aseessa on sisällä tyhjä lipas. Purkaessa luistia vedetään taakse vain sen verran, että lukitussalpa osuu pienemmän loven kohdalle. Nyt luistia pidetään kädellä paikallaan tässä asennossa samalla, kun tuupataan lukitussalvan akselia aseen oikealta kyljeltä niin, että lukitussalpa tulee ulos aseesta. Kun lukitussalvan vetää kokonaan ulos, irtoaa luisti vetämällä sitä eteenpäin. Jos purkamisen ainoa tarve on säätää hoppia, ei tästä pidemmälle tarvitse mennä, sillä hopinsäätö on selkeästi merkitty, sormella pyöritettävä rulla aseen varsinaisen pesän vasemmalla puolella. Purkamista voidaan jatkaa irroittamalla palautusjousen kara työntämällä sitä piipunsuuntaisesti niin, että se irtoaa omasta, pesässä kiinni olevasta piikistään, jonka jälkeen se vedetään alakautta ulos. Nyt palautusjousen saa vedettyä irti, ja kun siitä pääsee eroon, liukuu palautusjousen tulppa takakautta ulos, kunhan sitä hiukan tuuppii. Piipun saa nyt irti, kun kääntää piipun ympärillä luistin päässä olevaa holkkia käyttösuunnasta katsoen noin 30 astetta vasemmalle. Näin käännettynä holkin voi vetää ulos aseesta, jolloin piipun saa työnnettyä etukautta luistista ulos. Pidemmälle asetta ei kannata purkaa, ellei tiedä täsmälleen mitä tekee, ja omaa samalla jotain hyvää syytä ko. tekemiselle. ToimintaNelivitosen toiminnan selitys aloitetaan vanhalla tutulla tarinalla blowback-kaasukoneiston toiminnasta: Ase saatetaan täyttövalmiiksi täyttämällä lipas kaasulla ja kuulilla. Ennen lippaan sisäänlaittoa vedetään luisti taakse ja lukitaan se sinne, sillä täyden lippaan sisäänlyöminen aiheuttaa muoviselle lataussuuttimelle turhan rankkaa rasitusta. Luistin taakse vetäminen vetää iskuvasaran taakse. Kun lipas on laitettu sisään, päästetään luisti eteen joko painamalla luistin lukitussalpaa tai vetämällä luistia hiukan taaksepäin ja päästämällä irti. Luistin liikkuessa eteenpäin siinä kiinni oleva lataussuutin nappaa lippaasta yhden kuulan ja ohjaa sen eteensä pesään. Kun liipaisimesta vedetään, vapautuu iskuvasara, joka lyö iskuripiikkiin, joka välittää iskun lippaassa olevaan pääventtiiliin. Venttiili aukeaa ja lippaasta pääsee kaasua lataussuuttimeen, joka ohjaa kaasun kuulan taakse, lähettäen sen piippuun ja matkalle kohti kohdetta. Kuulan lähdettyä lataussuuttimessa oleva venttiili sulkee piippuun johtavan reijän, jolloin kaasua kasaantuu lataussuuttimen sisään. Näin saavutettu paine työntää luistin taakse, ja koko homma alkaa alusta. Nelivitosessa on kaksi varmistinta. Kahvavarmistin on kahvassa oleva uloke, joka painuu sisään silloin, kun aseesta pidetään kiinni. Mikäli kahvavarmistin ei ole sisässä, ei liipaisin liiku. Näin ase ei periaatteessa voi laueta muuten kuin ampujan kädessä. Toinen varmistin on sopivasti oikealla kädellä ampuvan peukalon yläpuolelta löytyvä vipu, joka ylös työnnettynä ensinnäkin estää liipaisimen liikkeen, että myös tunkeutuu luistissa olevaan loveen, estäen luistin liikkeen. Tämä on eri kiva ominaisuus, sillä kuulapyssyjen palautusjouset ovat niin kevyet, että yleensä koteloon tungettaessa pistoolien luistit liikkuvat taakse, pahimassa tapauksessa syöttäen kaksi kuulaa piippuun. Varmistin toimii vain, jos iskuvasara on vireessä. Nelivitonen on yksitoiminen, eli ase laukeaa vain, jos iskuvasara on vireessä - toisin kuin esimerkiksi myös kaksitoimisesti toimivassa P226-mallissa, jossa liipaisimen pidempi liike virittää iskuvasaran, mikäli se ei jo ole vireessä. Maruin nelivitosen erikoisuus on se, että aseen voi saattaa turvalliseen tilaan laskemalla iskuvasaran. Tällöin ase ei laukea, mutta kuula on jo piipussa, joten aseen ampumavalmiiksi saattamiseksi riittää kun vetää iskuvasaran taakse. Iskuvasara laskeutuu, kun ottaa iskuvasarasta peukalolla kiinni, ja painaa liipaisinta. Peukalo pitää iskuvasaraa paikoillaan, joten ase ei laukea. Iskuvasaran voi näin rauhallisesti laskea alas. Muutamassa vanhemmassa kuulapyssynelivitosessa iskuvasaran laskeminen aukaisi pääventtiilin ja päästi kaasut pihalle. WA:n uudemmissa nelivitosissa iskuvasaran voi laskea, muttei ampumakäden peukalolla, kahvavarmistimen vuoksi. Maruin nelivitosessa tästäkin on selvitty, sillä kun iskuvasaran vetää aivan alas, painaa tämä ylimääräinen liike kahvavarmistimen sisään, ja toimenpiteen voi suorittaa viileen uhkaavan yksikätisesti. Ase toimii Maruin kaasulla napakasti ja mukavasti. Propaanilla/green gasilla luisti liikkuu todella nopeasti, ja Maruin kaasuun tottuneelle käteen tulee tehon tuntua, vaikkei ase kevyen luistin ansiosta erityisesti potkikaan. Maruin aseet ovat perinteisesti olleet kovin kestäviä, eikä nelivitonen vaikuta miltään poikkeukselta. Suomen kylmissä oloissa green gas kyllä kuluttaa pyssyjä HFC134a-kaasua enemmän, muttei ollenkaan samalla lailla riko niitä, kuin lämpimimmissä maissa. HFC134a riitti minulle lämpimillä ilmoilla oikein hyvin, mutta ei kyllä kauheasti pelottaisi ajella asetta green gasillakaan. Mitään mahdottoman laajaa kenttätestiä en tälle pistoolille ehtinyt suorittaa ennen talven tuloa, mutta sen mitä olen vehkeellä räpeltänyt (sisällä on tullut ammuttua enemmänkin), ei se kertaakaan ole tehnyt ainuttakaan vikaa. Mitä olen jonkin verran aseesta muilta kuulostellut, en sieltäkään luotettavuuden tai kestävyyden suhteen ole mitään pahaa kuullut, ja Maruin, varsinkin uudemman tuotannon, maine näissä asioissa on erinomainen. Luotettavan toiminnan lisäksi myös kantama ja tarkkuus ovat keskivertopistoolia vaikuttavammat. KäytössäVarmasti yksi syy mallin pitkään palvelusikään on ollut se, että heti alusta se on suunniteltu ja muotoiltu siististi ja käytännönläheisesti. Aseen tärkeimmät toiminnot ovat hyvin saatavilla - luistin lukitussalpaa painaakseen on käden asentoa muutettava, mutta lippaanvapautin ja varmistin ovat ainakin meikäläisen kourille justihinsa oikeissa paikoissa. Uudemmat pyssyt ovat ergonomialtaan parempia, ja sopivat myös paremmin molempikätiseen ammuntaan. Nelivitonen istuu parhaiten yksikätisesti, mutta kuulapyssyä on oikein helppo paukutella molempikätisestikin. Suurin osa uudempien pyssyjen ergonomisista parannuksista ovat tärkeitä vasta, kun ammutaan oikealla aseella, oikealla rekyylillä ja/tai tarkasti tauluun. Aseen tähtäimet ovat harmillinen piirre, vaikka tosikovat oikeilla aseilla ampuvat konkarit väittävätkin niiden olevan juuri sitä, mitä pitää. Tähtäimet ovat matalat ja sen väriset, että sekoittuvat taustaan hyvin helposti. Mitään tähtäystä helpottavia pilkkuja ei löydy. Jos tähtäimiä käyttää, menee niiden löytämiseen hyvä hetki. Tähtäinten löydyttyä osuminen kyllä onnistuu. Vaan fakta on, että sotilaspistooli on tarkoitettu itsepuolustukseen, jolloin tehokkain toimenpide on vetää se nopeasti kotelosta ja roiskia lipas tyhjäksi uhan suuntaan, eikä tällaisessa tilanteessa tähtäimillä ole kovin paljoa väliä. Sama juttu pätee airsoft-pelissä - siinä vaiheessa, kun pistoolia on fiksua käyttää, ei tähtäykseen ole jäänyt aikaa, ja toisaalta tällä pyssyllä olen ainakin minä osunut näillä etäisyyksillä riittävän hyvin ihan tuntumaltakin. Muotoilultaan moderneihin pistooleihin verrattuna nelivitonen on pitkä, solakka ja kahvan päästä varsin monimuotoinen. Tämä näkyy pistoolikoteloissa, jotka nykyään on suunniteltu ensisijaisesti Beretat, Glockit, Sigit jne huomioon ottaen. Harvaan yleiskoteloon nelivitonen istuu nätisti, monessa sen käyttö, ainakaan ilman pelkoa aseen tippumisesta, ei onnistu ollenkaan. Vaan jos halpisluokasta astuu askeleen ylöspäin, on nimenommaan nelivitoselle tehtyjä koteloita on kuitenkin saatavilla aika liuta, ja yllättävää kyllä, vanha kunnon nahkainen M1916-vyökotelo ei ole ollenkaan hassumpi kapistus. LopputiviistysMaruin M1911 A1 on hyvin toimiva, luotettava ja hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomainen kuulapyssy. Pelkkää blowback-pistoolia kaipaavalle saman firman P226 on ainakin koteloon istuvuudeltaan parempi, mutta ainakin meikäläiselle puolet airsoft-harrastuksesta tulee siitä, että leluilla on joku magee esikuva, ja siinä suhteessa ainakin minä saan nelivitosesta paljon enemmän irti kuin kliinisestä eurooppalaisen insinöörityön mestarinäytteestä. Western Arms on perinteisesti ollut se vakavasti otettava vaihtoehto jenkkiarmeijan toisen maailmansodan ja Vietnamin sodan palveluspistoolia hakevalle. Maruin pyssy häviää WA:n hienouksille ulkonäöltä (lähinnä piipun ja patruunapesän takia), mutta vaikuttaisi pieksevän monimutkaisuuteen taipuvan erikoispyssyvalmistajan toiminnalla ja luotettavuudella, sekä erityisesti sekä pyssyn, että vara- ja viritysosien hinnalla. Maruin M1911 A1 oli ainakin meikäläiselle, joka on kaksi WA:n nelivitosta ajanut aika rajuun kuntoon, odotettu uutuus. Valtteri Jaakonpoika |