Etusivulle

AGM

Sähköviritteiset

MP/40

ANGS/tuntematon

Sähköviritteiset

MG/42

Classic Army

Sähköviritteiset

Armalite M15A4 Rifle
H&K MP5 A2
H&K MP5 A3
H&K MP5 SD3
H&K MP5 SD5

Craft Apple Works

Kaasutoimiset

M79

DBoys

Jousitoimiset

Kar98K

Hudson

Kaasutoimiset

M3A1 Grease Gun

ICS

Sähköviritteiset

ICS AK-74M
M4A1 (CAR-97)

KSC

Kaasutoimiset

Glock 19
Glock 26
H&K Mk23 SOCOM
Ingram M11 A1

Kuan Ju Works

Kaasutoimiset

Beretta M9 Full Metal
Glock 23

KWA

Kaasutoimiset

Cz75 2nd Version

KWC

Kaasutoimiset

Colt M16 Shorty

Marushin

Jousitoimiset

Mauser Kar98K SSB
Mossberg M500

Kaasutoimiset

M1 Carbine MAXI
Mauser M712 MAXI SSB
Mossberg M500
Mossberg M500 Slugster MAXI

Maruzen

Jousitoimiset

APS-2 Extra
APS-2 Original Version
APS-2 Sniper Version
Remington CA870

Kaasutoimiset

H&K MP5K A4 Kurz
Maruzen M870 Black Version
Micro Uzi

Sun Project

Jousiviritteiset

Remington M40 A1

Tanaka

Kaasutoimiset

Luger P.08
Mauser Kar98K

Tokyo Marui

Jousitoimiset

Benelli M3 Super 90
Benelli M3 Super 90 Shorty
Colt M203
SPAS 12
SPAS 12 Folding Stock
VSR-10 Pro Sniper
VSR-10 Real Shock
Walther P.38

Kaasutoimiset

Beretta Tactical Master
Colt Python 4"
M1911 A1
P226

Sähköviritteiset

AK-47
AK-47 βeta Spetsnaz
AK-47 Spetsnaz
AK-47S
Colt CAR-15
Colt M16 A1
Colt M16 A2
Colt M16 Vietnam Version
Colt M4A1
Colt M733
Colt XM177 E2
FA MAS F1
FA MAS SV
FN P90 PDW
FN P90 PDW TR
H&K G3 A3
H&K G3 A4
H&K G3 SG/1
H&K G36C
H&K MP5 A4
H&K MP5 A5
H&K MP5 RAS
H&K MP5 SD5
H&K MP5 SD6
H&K MP5K A4 Kurz
H&K MP5K A4 PDW
H&K PSG-1
IMI Uzi SMG
M14 Wood stock
MC51
SIG SG 550
SIG SG 551
SIG SG 552 SEALS
Steyr AUG Military Version
Steyr AUG SR
Thompson M1A1

Sähköviritteiset pistoolit

Glock 18C

TOP

Sähköviritteiset

M60 DX
M60 E3
M60 E3 Long
M60 Shorty
M60 STD

UHC

Jousitoimiset

Desert Eagle .44

Western Arms

Kaasutoimiset

Para Ordnance P14-45

Viimeksi päivitetty
2006-10-30

Pistol, .45cal, M1911 A1

Ominaisuus Muovikuula-ase Oikea ase
***
Valmistaja Tokyo Marui, Japani Colt, Yhdysvallat
Toimintaperiaate Kaasublowback Blowback
Valmistusvuosi 2006 1926
Piipun pituus 128 mm 125 mm
Pituus 218 mm 216 mm
Paino 0.8 kg 1.08 kg
Lipaskapasiteetti 26+1 7+1
Ammus 6mm muovikuula .45 ACP
Rakenne
Runko, luisti, ulkopiippu, kahvalevyt, lataussuutin, mäntä ja lippaan huulet muovia, loput metallia
Erikoisominaisuudet
Blowback
Säädettävä Hop-up
Plussat ja miinukset
+ Iso lipaskapasiteetti kaksiriviseksi
+ Luotettava
+ Hyvä teho ja tarkkuus
- Ergonomia hiukka antiikkista
- Kotelon valinta voi tuottaa hankaluuksia
- Isosta lipaskapasiteetistä ei vältsiin saa kaikkea irti green gasilla

Pistol, .45cal, M1911 A1

1900-luvun ensimmäiset vuodet olivat automaattipistoolien läpilyönnin aikaa. Tekniikka oli saatu kehiteltyä sen verran luotettavaksi, että ennen toista maailmansotaa yksi jos toinenkin suuri armeija vaihtoi revolverit lippaasta syöttävään itselataavaan. Jenkkiarmeija otti alunperin ratsuväen käyttöön Coltin tarjoaman, legendaarisen asesuunnittelija Browningin kehittelemän automaattipistoolin, joka pian loi esikuvan suurimmalle osalle moderneista pistooleista. Jenkkiarmeija vaati silloin käsiaseelta suurta tulivoimaa, ja vehjestä varten kehiteltiin oma, voimakas patruuna, jonka päässä killutti iso, 0,45 tuumaa leveä luoti. Malli standardisoitiin käyttöönottovuoden mukaan, ja se pääsikin äkkiä kenttätestiin ensimmäisen maailmansodan kolkutellessa oville. Sodan jälkeen aseeseen aseen ergonomiaa hiottiin paremmaksi, ja muutokset standardisoitiin uuteen malliin M1911 A1. Erot olivat sen verran pieniä, ettei vanhoja M1911-pistooleita aivan suoraan heitetty pois, vaan uusi ja vanha malli jatkoivat palvelusta rinnan läpi suurimman osan 1900-luvusta. Vanha veteraani korvattiin viimein 1980-luvun puolivälissä 9mm patruunaa ampuvalla Beretalla. Pistoolitekniikka ei kuitenkaan ole nelivitosen keksimisen jälkeen tehnyt mitään valtavia harppauksia - lähinnä sama vanha on vain opittu tekemään paremmin. M1911-pistooli ei ole suinkaan kadonnut maan kamaralta, ja se, sekä etenkin sen modernisoidut versiot, ovat edelleen suosittuja sekä harraste- että palveluskäytössä.

Japanin jättiläiseltä

M1911-pistoolia on vuorotellen pukannut yksi jos toinenkin valmistaja, tosin useimmiten jonkinlaisena modernina erikoisversiona. Harva malli on kuitenkaan tehnyt mitään suurempaa vaikutusta alan harrastajiin, poikkeuksena Western Arms, joka pohjustaa suurimman osan valikoimastaan erilaisiin nelivitosen väännöksiin.

Tokyo Marui on tunnettu harvoista, halvoista ja laadukkaista pistoolimalleista. M1911 A1 pohjaa tekniikkansa hyväksi havaittuun, mutta todellisuuspohjalta olemattomaan HiCapa-malliin, joka mallintaa kuvitteellista rataviriteltyä versiota vanhasta kunnon nelivitosesta. Kuten monesti kuulapyssymaailmassa, firman toinen, uudempi malli samasta aseesta on esikuvaltaan ensimmmäistä paljon vanhempi. M1911 A1 on Hi-Capan uudelleenmuotoilu. Ulkoa roimasti eroavat pistoolit ovat perusrakenteelta ja sisältä samanlaisia. Ilmeisesti M1911 A1 -mallissa on otettu huomioon Hi-Capasta saadut pitkän linjan käyttökokemukset, ja tekniikasta päästy hiomaan kankeudet pois.

Maruin pistooli esittää Coltin valmistamaa M1911 A1-mallia. Valmistajia oli sotien aikana koko läjä muitakin, esimerkiksi Springfield, Remington Rand ja Ithaca, mutta Colt oli valmistussopimuksen virallinen haltija, ja ehdottomasti tunnetuin merkki.

Rakenne

Nelivitonen on yksinkertaisuudessaan eräs tyylikkäimmistä pistooleista. Vaaleanharmaalla suojakäsittelyllä pinnoitettussa perusmallissa linjat ovat suoria ja kaaret kauniita, toisin kuin niissä mustissa laatikkovehkeissä, joita nykyaikana pistooleina kaupitellaan.
Luisti ja runko ovat muovia, mattaharmaita ja oikein kivannäköisiä. Tähtäimet ovat armeijamalliin yksinkertaiset hahlo ja jyvä, ilman mitään maalattuja pilkkuja tähtäyksen helpottamiseksi. Etutähtäin on osa luistia, takatähtäin taas luistiin upotettu erillinen metalliosa. Ruskeat kahvalevyt ovat muovia. Metallia aseessa on käytännössä piippua vajaa kaikki loput, koneiston muutamia muoviosia lukuunottamatta. Selkeyden vuoksi mainittakoon, että kahvan takaosan kaikki osat - kahvavarmistin ja sen alla oleva kaari hihnalenkkeineen, ovat metallia. Samoin muovisen luistin etupää on kokonaan avoin. Niitä peittämässä on kaksi metallista osaa, piipun holkki ja palautusjousen tulppa, joita joku kokematon saattaisi luulla osaksi luistia. Piippu on aseen kauneusvirhe - mustaa, käsittelemätöntä muovia. Pesä (kiinteä osa piippua, näkyy luistissa olevasta aukosta) ei onneksi herätä huomiota, eikä piippua näe, ellei luistia ole lukittu taakse.
Metallia on paljon ja nimenomaan niissä paikoissa, joissa asialla on jotain merkitystä. Aseen suurimmat osat ovat kuitenkin muovia, ja pääasiallinen tunne aseesta on muovinen. Tämä ei mun nähdäkseni ole niin kammottavan kamala juttu. Täysmetalliset aseet painavat ja pitävät kivaa kilinää, mutta muoviset pyssyt yleensä toimivat huomattavasti paremmin ja syövät vähemmän kaasua. Halpiskopioita saa metallisina tosi halvallakin, mutta kohtuuhintaan ei saa hankkittua sellaista täysmetallista pistoolia, joka on hyvin tehty ja hiottu toimivaksi. Piippua lukuunottamatta Maruin pyssyn muovisuus ei edes ulkonäöllisesti ole mikään harmi.

Sotilaspistooleissa ei yleensä mitään valtavia määriä merkintöjä ole, mutta Coltin tehtailla leimasimet ovat kuitenkin käyneet kuumana. Yli puolet luistin vasemmasta puolesta on peitetty kaiverruksin, vasemmalla pitkä liuta Coltin patentteja, keskellä keuliva hevonen ja oikealla valmistajan nimi ja sijaintipaikka. Rungon oikealla puolella on aitoon malliin sarjanumero ja mallimerkintä, mutta "UNITED STATES PROPERTY" -teksti on vaihtunut Maruin vakiorimpsuun. Nelivitosia tarkasteltiin ahkerasti, niin tehtaan laadunvalvonnassa, kuin armeijan lunastaessa vehkeen, ja vielä päälle varikoillakin. Maruin pyssyssä on tarkastusleimoja aika läjä - liipaisinkaaressa tehtaan Verified Proof ja tarkastajan T-kirjain, luistin lukitussalvan alla tarkastaja Guy H. Drewryn nimikirjaimet, lippaanvapauttimen alla ja luistissa takatähtäimen edessä P -tarkastusmerkki ja rungon oikealla puolella kahvalevyn takana US Ordnance Department Inspection -merkintä, mikä ilmeisesti tarkoittaa, että aseen esikuva on tehty vuonna 1942 tai sen jälkeen. Pesästä löytyvät vielä leimat H ja P.

Aseen käyttölaitteet ovat oikeakätiselle ampujalle kohtuudella käden ulottuvilla, varmistin on rungon vasemman puolen takapäässä luistin alapuolella, ja lukitsee sekä liipaisimen että luistin. Lippaanvapautin on pyöreä nappi rungossa liipaisimen takana. Luistin lukitussalpa on rungossa liipaisimen yläpuolella. Aseessa ei ole erillistä purkunappia, vaan liipaisimen lukitussalpa toimii sellaisena.

Kahvalevyt ovat muovia, kuten myös monissa oikeissakin nelivitosissa. Mattapinnan ja karhennusleikkauksen ansiosta ne näyttävät oikein kivalta. Levyjen alta löytyvät lyijypainot, jotka tekevät aseesta kuulapyssyksi mukavan painavan ja tasapainoisen.

Yksirivistä mallintava lipas on kapea ja kokonaan metallia lukuunottamatta syöttöhuulia, jotka moni fiksumpi valmistaja nykyaikana tekee muovista havahduttuaan sen tosiseikan eteen, että metalliset vääntyvät helposti, eikä sellaisessa tilanteessa uutta lipasta halvempaa korjauskeinoa usein ole. Lippaan kyljessä on oikeassa aseessa patruunoiden laskemiseen tarkoitetut aukot. Kuulapyssyssä kaasusäiliön seinämä peittää nämä ensialkuun, mutta ovatpahan yksityiskohtana. Lippaan pohjassa on lippaan kasassa pitävä kuusiokoloruuvi sekä kaasun täyttöaukko. Lippaassa on kuularivin edessä halkio, jonka ansiosta syöttösillan voi vetää valmiiksi alas lipasta ladattaessa.
Vaikka lipas esittää yksirivistä, on kuusimillinen kuula liki puolet pienempi kuin nelivitonen luoti, minkä ansiosta lipas on oikeasti kaksirivinen, ja vetää sen ansiosta sisäänsä yli 20 kuulaa. Suuri kuulakapasitetti on aiheuttanut narinaa kansainvälisessä yhteisössä, sillä kapeaan lippaaseen ei ole mahtunut kovin suurta kaasusäiliötä. Ase ampuu kyllä Maruin omalla kaasulla lippaan tyhjäksi, mutta propaania (green gas) käytettäessä aseessa ei välttämättä riitä kaasu aivan kaikkiin kuuliin. Tästä ei mun nähdäkseni voi paljoa Maruita syyttää, sillä kaasusäiliö lienee niin iso kuin lippaaseen mahtuu, eikä kenenkään ole pakko lipastaa kuulia enempää kuin ase jaksaa ampua. Maruin kotimaan markkinoilla ongelma ei kovin kummoinen ole, sillä sielläpäin propaanin käyttö on lailla kielletty, eikä HFC-134a -kaasulla ongelmaa tosiaan ole.

Ase purkautuu melkein, mutta ei aivan niinkuin oikea. Erona on, ettei palautusjousen tulppa tule ulos luistin etupäästä. Kuulapyssyjen keveiden palautusjousien kanssa tämä ei tosin onneksi aiheuta minkäänlaista ongelmaa. Purku aloitetaan poistamalla lipas. Luistin vasemmalla puolella on kaksi lovea, isompi ja pienempi, molemmat on tehty luistin lukitussalpaa varten. Kun luisti vedetään aivan taakse, osuu salpa isomman loven kohdalle ja lukitsee luistin, mikäli aseessa on sisällä tyhjä lipas. Purkaessa luistia vedetään taakse vain sen verran, että lukitussalpa osuu pienemmän loven kohdalle. Nyt luistia pidetään kädellä paikallaan tässä asennossa samalla, kun tuupataan lukitussalvan akselia aseen oikealta kyljeltä niin, että lukitussalpa tulee ulos aseesta. Kun lukitussalvan vetää kokonaan ulos, irtoaa luisti vetämällä sitä eteenpäin. Jos purkamisen ainoa tarve on säätää hoppia, ei tästä pidemmälle tarvitse mennä, sillä hopinsäätö on selkeästi merkitty, sormella pyöritettävä rulla aseen varsinaisen pesän vasemmalla puolella. Purkamista voidaan jatkaa irroittamalla palautusjousen kara työntämällä sitä piipunsuuntaisesti niin, että se irtoaa omasta, pesässä kiinni olevasta piikistään, jonka jälkeen se vedetään alakautta ulos. Nyt palautusjousen saa vedettyä irti, ja kun siitä pääsee eroon, liukuu palautusjousen tulppa takakautta ulos, kunhan sitä hiukan tuuppii. Piipun saa nyt irti, kun kääntää piipun ympärillä luistin päässä olevaa holkkia käyttösuunnasta katsoen noin 30 astetta vasemmalle. Näin käännettynä holkin voi vetää ulos aseesta, jolloin piipun saa työnnettyä etukautta luistista ulos. Pidemmälle asetta ei kannata purkaa, ellei tiedä täsmälleen mitä tekee, ja omaa samalla jotain hyvää syytä ko. tekemiselle.
Avatusta aseesta näkee sisäosien mielenkiintoisuudet. Piippu koostuu kahdesta osasta - muovisesta ulkopiipusta ja hopinsäätörullaa vajaa kokonaan metallisesta sisäpiipusta ja hoppiyksiköstä, eli pesästä. Aseen sisäosat muistuttavat oikean aseen osia niin paljon kuin mahdollista, jopa niin, että aseen ulkopiipun kanssa samaa palaa olevasta pesästä löytyy lukitusurat, jotka eivät näy muuten kuin piippua irroittaessa. Koneistoa purkamatta näyttäisi siltä, että ainoat muoviset osat ovat lataussuutin ja mäntä. Liipaisinosat ja kaikki koneiston muut osat ovat metallia. Koneistoa suojaamassa ja isoja muoviosia vahvistamassa ovat isot metalliosat. Kiskot, joita pitkin luisti liikkuu rungossa, ovat kokonaan metallia.

Toiminta

Nelivitosen toiminnan selitys aloitetaan vanhalla tutulla tarinalla blowback-kaasukoneiston toiminnasta: Ase saatetaan täyttövalmiiksi täyttämällä lipas kaasulla ja kuulilla. Ennen lippaan sisäänlaittoa vedetään luisti taakse ja lukitaan se sinne, sillä täyden lippaan sisäänlyöminen aiheuttaa muoviselle lataussuuttimelle turhan rankkaa rasitusta. Luistin taakse vetäminen vetää iskuvasaran taakse. Kun lipas on laitettu sisään, päästetään luisti eteen joko painamalla luistin lukitussalpaa tai vetämällä luistia hiukan taaksepäin ja päästämällä irti. Luistin liikkuessa eteenpäin siinä kiinni oleva lataussuutin nappaa lippaasta yhden kuulan ja ohjaa sen eteensä pesään. Kun liipaisimesta vedetään, vapautuu iskuvasara, joka lyö iskuripiikkiin, joka välittää iskun lippaassa olevaan pääventtiiliin. Venttiili aukeaa ja lippaasta pääsee kaasua lataussuuttimeen, joka ohjaa kaasun kuulan taakse, lähettäen sen piippuun ja matkalle kohti kohdetta. Kuulan lähdettyä lataussuuttimessa oleva venttiili sulkee piippuun johtavan reijän, jolloin kaasua kasaantuu lataussuuttimen sisään. Näin saavutettu paine työntää luistin taakse, ja koko homma alkaa alusta.

Nelivitosessa on kaksi varmistinta. Kahvavarmistin on kahvassa oleva uloke, joka painuu sisään silloin, kun aseesta pidetään kiinni. Mikäli kahvavarmistin ei ole sisässä, ei liipaisin liiku. Näin ase ei periaatteessa voi laueta muuten kuin ampujan kädessä. Toinen varmistin on sopivasti oikealla kädellä ampuvan peukalon yläpuolelta löytyvä vipu, joka ylös työnnettynä ensinnäkin estää liipaisimen liikkeen, että myös tunkeutuu luistissa olevaan loveen, estäen luistin liikkeen. Tämä on eri kiva ominaisuus, sillä kuulapyssyjen palautusjouset ovat niin kevyet, että yleensä koteloon tungettaessa pistoolien luistit liikkuvat taakse, pahimassa tapauksessa syöttäen kaksi kuulaa piippuun. Varmistin toimii vain, jos iskuvasara on vireessä.

Nelivitonen on yksitoiminen, eli ase laukeaa vain, jos iskuvasara on vireessä - toisin kuin esimerkiksi myös kaksitoimisesti toimivassa P226-mallissa, jossa liipaisimen pidempi liike virittää iskuvasaran, mikäli se ei jo ole vireessä. Maruin nelivitosen erikoisuus on se, että aseen voi saattaa turvalliseen tilaan laskemalla iskuvasaran. Tällöin ase ei laukea, mutta kuula on jo piipussa, joten aseen ampumavalmiiksi saattamiseksi riittää kun vetää iskuvasaran taakse. Iskuvasara laskeutuu, kun ottaa iskuvasarasta peukalolla kiinni, ja painaa liipaisinta. Peukalo pitää iskuvasaraa paikoillaan, joten ase ei laukea. Iskuvasaran voi näin rauhallisesti laskea alas. Muutamassa vanhemmassa kuulapyssynelivitosessa iskuvasaran laskeminen aukaisi pääventtiilin ja päästi kaasut pihalle. WA:n uudemmissa nelivitosissa iskuvasaran voi laskea, muttei ampumakäden peukalolla, kahvavarmistimen vuoksi. Maruin nelivitosessa tästäkin on selvitty, sillä kun iskuvasaran vetää aivan alas, painaa tämä ylimääräinen liike kahvavarmistimen sisään, ja toimenpiteen voi suorittaa viileen uhkaavan yksikätisesti.

Ase toimii Maruin kaasulla napakasti ja mukavasti. Propaanilla/green gasilla luisti liikkuu todella nopeasti, ja Maruin kaasuun tottuneelle käteen tulee tehon tuntua, vaikkei ase kevyen luistin ansiosta erityisesti potkikaan. Maruin aseet ovat perinteisesti olleet kovin kestäviä, eikä nelivitonen vaikuta miltään poikkeukselta. Suomen kylmissä oloissa green gas kyllä kuluttaa pyssyjä HFC134a-kaasua enemmän, muttei ollenkaan samalla lailla riko niitä, kuin lämpimimmissä maissa. HFC134a riitti minulle lämpimillä ilmoilla oikein hyvin, mutta ei kyllä kauheasti pelottaisi ajella asetta green gasillakaan.

Mitään mahdottoman laajaa kenttätestiä en tälle pistoolille ehtinyt suorittaa ennen talven tuloa, mutta sen mitä olen vehkeellä räpeltänyt (sisällä on tullut ammuttua enemmänkin), ei se kertaakaan ole tehnyt ainuttakaan vikaa. Mitä olen jonkin verran aseesta muilta kuulostellut, en sieltäkään luotettavuuden tai kestävyyden suhteen ole mitään pahaa kuullut, ja Maruin, varsinkin uudemman tuotannon, maine näissä asioissa on erinomainen.

Luotettavan toiminnan lisäksi myös kantama ja tarkkuus ovat keskivertopistoolia vaikuttavammat.

Käytössä

Varmasti yksi syy mallin pitkään palvelusikään on ollut se, että heti alusta se on suunniteltu ja muotoiltu siististi ja käytännönläheisesti. Aseen tärkeimmät toiminnot ovat hyvin saatavilla - luistin lukitussalpaa painaakseen on käden asentoa muutettava, mutta lippaanvapautin ja varmistin ovat ainakin meikäläisen kourille justihinsa oikeissa paikoissa. Uudemmat pyssyt ovat ergonomialtaan parempia, ja sopivat myös paremmin molempikätiseen ammuntaan. Nelivitonen istuu parhaiten yksikätisesti, mutta kuulapyssyä on oikein helppo paukutella molempikätisestikin. Suurin osa uudempien pyssyjen ergonomisista parannuksista ovat tärkeitä vasta, kun ammutaan oikealla aseella, oikealla rekyylillä ja/tai tarkasti tauluun.

Aseen tähtäimet ovat harmillinen piirre, vaikka tosikovat oikeilla aseilla ampuvat konkarit väittävätkin niiden olevan juuri sitä, mitä pitää. Tähtäimet ovat matalat ja sen väriset, että sekoittuvat taustaan hyvin helposti. Mitään tähtäystä helpottavia pilkkuja ei löydy. Jos tähtäimiä käyttää, menee niiden löytämiseen hyvä hetki. Tähtäinten löydyttyä osuminen kyllä onnistuu. Vaan fakta on, että sotilaspistooli on tarkoitettu itsepuolustukseen, jolloin tehokkain toimenpide on vetää se nopeasti kotelosta ja roiskia lipas tyhjäksi uhan suuntaan, eikä tällaisessa tilanteessa tähtäimillä ole kovin paljoa väliä. Sama juttu pätee airsoft-pelissä - siinä vaiheessa, kun pistoolia on fiksua käyttää, ei tähtäykseen ole jäänyt aikaa, ja toisaalta tällä pyssyllä olen ainakin minä osunut näillä etäisyyksillä riittävän hyvin ihan tuntumaltakin.

Muotoilultaan moderneihin pistooleihin verrattuna nelivitonen on pitkä, solakka ja kahvan päästä varsin monimuotoinen. Tämä näkyy pistoolikoteloissa, jotka nykyään on suunniteltu ensisijaisesti Beretat, Glockit, Sigit jne huomioon ottaen. Harvaan yleiskoteloon nelivitonen istuu nätisti, monessa sen käyttö, ainakaan ilman pelkoa aseen tippumisesta, ei onnistu ollenkaan. Vaan jos halpisluokasta astuu askeleen ylöspäin, on nimenommaan nelivitoselle tehtyjä koteloita on kuitenkin saatavilla aika liuta, ja yllättävää kyllä, vanha kunnon nahkainen M1916-vyökotelo ei ole ollenkaan hassumpi kapistus.
Pistoolin lippaat eroavat nykyaikaisten aseiden lippaista samalla tavalla - ne ovat kapeita, mutta pitkiä. Lippaat eivät kuitenkaan aiheuta ihan yhtä pahaa ongelmaa, sillä useimpiin taskuihin ne kuitenkin saa mahtumaan, vaikka sisällä vähän heiluisivatkin.

Lopputiviistys

Maruin M1911 A1 on hyvin toimiva, luotettava ja hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomainen kuulapyssy. Pelkkää blowback-pistoolia kaipaavalle saman firman P226 on ainakin koteloon istuvuudeltaan parempi, mutta ainakin meikäläiselle puolet airsoft-harrastuksesta tulee siitä, että leluilla on joku magee esikuva, ja siinä suhteessa ainakin minä saan nelivitosesta paljon enemmän irti kuin kliinisestä eurooppalaisen insinöörityön mestarinäytteestä.

Western Arms on perinteisesti ollut se vakavasti otettava vaihtoehto jenkkiarmeijan toisen maailmansodan ja Vietnamin sodan palveluspistoolia hakevalle. Maruin pyssy häviää WA:n hienouksille ulkonäöltä (lähinnä piipun ja patruunapesän takia), mutta vaikuttaisi pieksevän monimutkaisuuteen taipuvan erikoispyssyvalmistajan toiminnalla ja luotettavuudella, sekä erityisesti sekä pyssyn, että vara- ja viritysosien hinnalla. Maruin M1911 A1 oli ainakin meikäläiselle, joka on kaksi WA:n nelivitosta ajanut aika rajuun kuntoon, odotettu uutuus.

Valtteri Jaakonpoika


- LEKA - webmaster@varusteleka.fi