AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty
Tämän aseartikkelin teki mahdolliseksi Proairsoft. Mikäli kyseistä pyssyä mielit, sieltä niitä saa. Swiss Arms SG 552Sveitsin vanhin ja suurin asefirma perustettiin vuonna 1853 rautatievaunuja valmistamaan, ja se aloitti asetuotannon Sveitsin armeijalle vuonna 1860, tuolloin nimeltään Schweizerische Wagons Fabrik. Firma vaihtoi melko pian nimensä Schweizerische Industrie Gesellschaftiksi, joka lyhennettiin myöhemmin muotoon SIG. Firma on alusta lähtien ollut vahvike sille mielikuvalle, että kaikki mikä Sveitsistä tulee, on pirun hyvin tehty ja kallista. 1900-luvun alkupuolella firma sai mainetta aseteollisuuden alihankkijatoiminnasta, valmistaen maailman ensimmäiset sotilasautomaattikiväärit, Mondragonit, Meksikolle sekä toimien maailmansotien välissä yhteistyössä saksalaisten asefirmojen kanssa, jotka eivät itse saaneet tuottaa aseita, edesauttaen suuresti mm. maailman ensimmäisen kunnon yleiskonekiväärin, MG/34:n, syntyä. Firman SG 550-rynnäkkökivääri kehitettiin varta vasten Sveitsin armeijaa varten, kun se 1970-1980 lukujen vaihteessa päätti vaihtaa Stgw.57 -rynkkynsä (myöskin SIGin valmistama) johonkin uudempaan. Ase valittiin Sveitsin armeijan uudeksi rynkyksi 1983 nimikkeellä Stgw.90 ja tuotanto aloitettiin 1986. Aseesta on neljää eri versiota, eroina vain piipun (ja siihen liittyvien osien) pituus: SG 550, eli pitkä perusmalli, SG 551 Long Barrel, eli keskipitkä malli pitkällä piipulla, SG 551 ("SWAT"), eli keskipitkä malli ja viimeisenä SG 552 ("Commando"), eli pirun lyhyt malli. Pyssy on Sveitsin armeijan palveluskivääri ja vientimyynti eri maiden viranomaisten erikoisyksiköille on ollut ilmeisen onnistunutta. SG 550 -mallistossa ei ole mitään vallankumouksellista. Toimintaperiaate ja rakenneratkaisut ovat suoraan kopioitu maailman ensimmäisistä rynnäkkökivääreistä 60 vuoden takaa, mutta onpahan aseeseen sitten niiden päälle laitettu kaikki nykyajan vaatimusten mukaiset ominaisuudet, vähän päällekin, ja koko paketti pistetty kasaan maan tapaan erittäin tarkalla työllä ja erinomaisista materiaaleista. Ei pyssy mitenkään erityisen vanhentunutkaan ole, mittavin uudistus rynnäkkivääreissä viime vuosina on rungon valmistaminen muovista teräsvahvikkein, eikä sekään ole merkittävästi pudottanut aseiden painoa.
Tokyo Marui SIG SG 552 SEALSMaruin SIG SG 552 on uutta tuulta firman vanhempaan aselinjaan. Rakenne pohjautuu vahvasti edellisiin pyssyihin mutta eroa on otettu muutenkin kuin pituuden puolesta. Aseesta uupuu pursketulen mahdollistava piirilevy ja sen merkinnät kertovat aseen olevan jenkkilässä myytävä vientiversio. Marui markkinoi aseen olevan jenkkilaivaston erikoisporukan SEALSin käytössä, vaan enpä ole löytänyt vastaavaa, edes vähän todellisuuteen perustuvaksi vivahtavaa, tietoa mistään muualta kuin Maruilta. Kuulostaa kummalta, sillä jenkkilaivastolla on varmasti riittävän paljon kotimaisiakin 5,56mm kaliiperin lyhyitä rynkkyjä. SG 552 saapuu Maruilta yllättävän pienessä ja fiksussa laatikossa. Tavanomaisen styroksin sijaan laatikko on taiteltua pahvia ja niin pirun nätti, että asiasta oli pakko erikseen mainita oikein kuvan kera. Erityisen hauskaa on kuulapussin kätkeminen sellaisen pahviläpyskän taakse joka matkii 5.56x45mm NATO -ammusrasian tekstejä. Aseen ilmestyessä se debytoi myös Maruin uuden lippaanlataajan, jota nyttemmin saa myös irto-osana ostettua. LippaanlataajaUusi lippaanlataaja on aivan omanlaisensa laite. Aikaisemman putken ja tikun sijaan se on kaksirivisen pistoolin lippaan kokoinen ja -muotoinen laite. Toisessa päässä siinä on hicap-lippaan tapainen kannellinen syöttöaukko, josta kuulat kaadetaan sisään, kapasiteetin ollessa noin 110 kuulaa. Tämän vieressä on syöttötappi, jota alaspäin työntämällä tulee laitteen toisessa päässä olevasta aukosta ulos neljä kuulaa per painallus. Tapin voi lukita kuljetusta varten alas. Laite on kokonaan muovia ja himmeästi läpinäkyvä niin, että sisällä olevien kuulien määrän voi lukea kyljen merkeistä. Rakenne yleisestiModernista yleisilmeestä ja markkinoinnistaan huolimatta pyssy noudattelee niitä perinteisiä linjoja, jotka jo maailman ensimmäisessä rynkyssä asetettiin, eli (taitettava) tukki, jonka jälkeen tulee runko, jossa ensin pistoolikahva liipaisimella, sitten lipas, jonka jälkeen tulee kädensuoja, jonka päällä kaasumänmnnän putki, jonka jälkeen tulee piippu sen verta kun sitä näin lyhyessä mallissa on ulospäin antaa. Yleismuodoltaan se on kuin Kalashnikov, kunhan vain kaksiosaisella, isommalla laatikolla, paljon ergonomisemmaksi muotoiltuna. Toisin kuin pari muuta modernia länsimaista rynsesteriä, ei ase mikään aerodynaamisen sulavalinjainen ja tasapintainen ole, vaan siinä on muotoa, ryppyä ja nippeliä melkein kuin konekiväärissä ikään. Esteettisesti kokonaisuus on silti hallittu ja tasapainoinen, mikä on lyhyessä rynkyssä harvinaista. Niinkuin saattoi olettaakin, on ase todella, todella pieni, ainakin rynnäkkökivääriksi. Vaikutelmaa korostaa edelleen lyhyet (oikeassa aseessa 20 patruunan, kun yleensä käytetään 30 patruunan) lippaat. Raapustuksien puolesta vehkeessä on laatikon ylemmässä osassa syvällä, värittämättömällä kaiverruksella Swiss Armsin tyyppimerkinnät "SG 552-2 Commando" sekä aseen sarjanumero 0531, joka toistuu myös laatikon alemmassa osassa. Samalla tavalla, pienesti mutta selkeästi, löytyvät Maruin omat tekstit tulivalitsimen alta aseen oikealta kyljeltä. Kädensuojan ja laatikon saumassa aseen päällä olevassa neliömäisessä osassa on Swiss Armsin tuotemerkki, tukin saranan laatikon päädyssä taas päällä logo "SG" (aikaisemmissa malleissa "SIG"). Lisäksi laatikon ylemmässä osassa kummallakin puolella ovat selkeästi näkyvissä aseiden yhdysvaltalaisen maahantuojan SIG Armsin merkinnät isolla, valkoisella tekstillä. Koneiston puolesta löytyy kolmosmallin rataslaatikko, lyhyellä EG1000-moottorilla. Ase tarvitsee erikoismallisen sylinterinpään, kuten AUG ja G36C. Mitään toiminnallisia uudistuksia, kuten G36C:n mallinen syöttökoneisto, ei aseessa ole, se pohjautuu vanhoihin SG-malleihin rakenteeltaan ja sisuskaluiltaan täysin. Toiminnalliset osatAseen toimintoja on otettu mukaan purkua lukuunottamatta niin paljon kuin nyt Maruin moottoripyssyyn saa. Pikkuosista mainittakoon kaasuventtiilin säätö kädensuojan etupäässä piipun päällä, jonka asentoa vaihtaa tai irroittaa koko nupin. Liipaisinkaari taittuu oikealle puolelle rukkasella ampumisen mahdollistamiseksi. Tuoreeltaan liipaisinkaari on erittäin jäykkä, ja kun sen ensimmäistä kertaa taittaa sivulle, tulee siinä harmaita hiuksia kun miettii, että millä kikalla sen saa takaisin. Niksiä ei ole, senkus vain painaa palikan alas. Luisti avautuu, kun vetää siinä olevasta tapista, joka on on erilailla muotoiltu kuin Maruin aikaisemmissa SG-malleissa. Alta löytyy hopinsäätö, piipunsuuntainen rulla, jota vasemmalle kierittämällä saa lisää hoppia, oikealle vähemmän. Sääto onnistuu helposti isommillakin sormilla ilman työkaluja. Hommaa helpottaa vielä sekin, että luistin tappi on suunniteltu sellaiseksi, että sen voi vetää taakse vasemmalla kädelläkin (asetta oikeakätisesti pidellen siis). Tähtäiten puolesta löytyy edestä renkaan suojaama jyvä ja takana H&K:n pyssyistä tuttu rumpumallinen takatähtäin. Edessä on lisäksi muovinen, alastaitettava yötähtäin, jossa oikeassa aseessa olisi pimeässä loistavaa ainesta. Maruin pyssyssä se on pelkkä musta pala muovia ja sinänsä hyödytön, mutta pimeässä hohtavalla maalilla senkin saa käyttökelpoiseksi. Rungosta piippuunKädensuoja, joka tukin ja kahvan tapaan on mustaa ABS-muovia ilman karhennus- tai muuta pintakäsittelyä, pitää sisällään akun (Mini-type) ja sulakkeen. Ylemmässä kädensuojassa on neljä tuuletusaukkoa kummallakin puolella. Kädensuojat irroitetaan tuttuun tapaan: otetaan laatikossa oleva purkutappi irti, vedetään alempaa kädensuojaa taakse ja nostetaan ylempi pois kuin kansi ikään. Mikäli alemman kädensuojan haluaa irti, onnistuu tämä vetämällä se taas eteen, sitten väännetään takapäästä alaspäin ja vedetään taaksepäin ulos. Tähän on tosin tarvetta vain jos sulake paukahtaa. Molempiin kädensuojiin on tehtaalla kiinnitetty weaver-kiskonpätkät lisälaitteiden kiinnitykseen. Ylemmässä kädensuojassa tämä on pieni pätkä oikealla sivussa, alemmassa taas liki koko kädensuojan mittaisesti suoraan alhaalla. Jälkimmäistä kiskoa sietää paikoillaan vain, jos hankkii erikseen myytävänä lisälaitteena pystykahvan. Se on onneksi helposti irroitettavissa kolme kuusiokolokantaista ruuvia poistamalla. Irroittajan tulee muistaa poistaa myös kädensuojan sisäpuolella sijaitsevat mutterit, ellei halua hukata niitä hätäisen akunvaihdon yhteydessä. Purkutapissa on kaksi ulkonevaa jousta, jotka estävät sen tippumisen. Tappi liukuu kyllä aluksi helposti ulos, mutta pysähtyy sentään jämäkämmin puoleenväliin. Kädensuojien edessä on etutähtäin, etummainen hihnalenkki, kaasuventtiilin säätövempele sekä pieni pätkä ulkopiippua. Piipunsuussa on kierteet, mallia 14/1mm vastapäivään, eli samat kuin esimerkiksi M16- ja AK-47 -malleissa, siis yleisin kierretyyppi ja erimallinen kuin aikaisemmissa SG-rynkyissä. Näin pyssyyn saa siluänäriä ja muuta kivaa helposti ja nopeasti. Kahva ja tukkiKahva on isokokoinen ja yksinkertainen, matalalla vaakaurituksella. Se pitää sisällään moottorin, M16- ja G3-sarjojen tapaan ilman suoraa kiinnitystä rataslaatikkoon. Moottorin korkeussäätöruuvi on suoraan käsillä. Tukki on samaa mallia kuin aikaisemmissakin sarjan malleissa, siis muovinen, ontto ja taitettava. Ratkaisu on aivan sama kuin aseen esikuvassakin, mutta tukin materiaali huomattavasti heikompaa. Sen kestävyydelle ei mairitteluja heru, mutta eipä tuo käsiinkään hajoa, jos pyssyä kohtelee varovaisuudella ja pitää tukkia taitettuna aina kun pyssy ei ole käytössä. Pienellä aseella tämä varominen on vieläpä helpompaa. Tukin vastakappale on iso metallipalikka, joka tukeutuu syvälle rungoon. Itse tukki kiinnittyy tähän aseen oikealta puolelta metallitapilla, sekä aukinaisessa asennossa lukitusnapin kynnellä ja siihen kytketyllä koululla. Taitettuna tukki kiinnittyy alemmassa kädensuojassa olevaan tappiin. Tukkia voi vahvistaa liimaamalla sen epoksilla saranapalaansa kiinni. Mikäli tapaa käyttää yhdistettyjä lippaita, ei tukkia saa taitettua jos rungon oikealla puolella on lipas. LipasLippaat ovat pirun pieniä, esittävät aseen esikuvassa standardikamaa olevia 20 patruunan lippaita. G36C:n ja P90:n tapaan niissä on läpinäkyvän kuoren alla oikein uskottavat leluluodit, joten pyssyä ei välittömästi tunnista leluksi pelkän lippaan takia kuten aikaisemmissa saman sarjan malleissa. Tilaa vievän sisälmyksen lykkääminen jo valmiiksi pieniin lippaisiin on tiputtanut kapasiteetin kuitenkin 43 kuulaan, mikä on Maruin pienin täysikokoisista lippaista. Onpahan kuitenkin yli kaksinkertainen määrä esikuvaan verrattuna. Vanhat, ilman leluluoteja varustetut 60 kuulan regulippaat ja 220 kuulan hicapit ovat edelleen tuotannossa ja toimivat aseessa ilman ongelmia, kokeiltu on. Vanhojen lippaiden kiinnitysjärjestelmä on yhteensopiva uudempien kanssa, eli kolmen lippaan pakoista tykkäävä saisi kahden leluluotilippaan väliin piiloitettua yhden hieman suuremman kapasiteetin omaavan. Lippaan kiinnitys on täsmälleen samanlainen kuin Kalashnikovissakin, lipas keikautetaan etupää edellä sisään. Lippaan vapautin on myös samassa paikkaa, vipu liipaisinkaaressa. Ratkaisu on hiukan hitaampi lippaanvaihdon kannalta kuin M16-mallinen suoraan-sisään, mutta oikeassa aseessa huomattavasti varmatoimisempi. Aseen purkuMaruin SG-sarjan rakenne on kyllä yksinkertainen ja hyvä, mutta oikeaa purkamistapaa ei aivan yhtä helposti keksi kuin muutamassa muussa mallissa. SG 552:n etu purkamisen kannalta on pursketulipiirin, myös piuhahelvetisi kutsutun, puuttuminen. Purkaminen tapahtuu omalla vastuulla. Toisin kuin tuliaseita, Maruin moottoripyssyjä ei ole tarkoitettu purettavaksi muuten kuin silloin kuin mikään muu ei auta. Tästä syystä ammattitaitoinenkin purkaja saattaa tehdä hallaa aseen rakenteelle, ja joka tapauksessa osien jatkuva irroittelu heikentää aseen rakennetta ja tarkkuutta. Kaiken kukkuraksi aseen takuu yleensä raukeaa, jos sitä itse puretaan. Purku aloitetaan irroittamalla kädensuojat. Akku ja lipas ovat tietenkin jo valmiiksi irti, kun kerta aseella ei ole juuri nyt tarkoitus ampua. Muovinen akunpidike irroitetaan, jotta akun piuha saadaan vapautettua. Pidike on kiinni neljällä ruuvilla metallisessa alustassaan. Sitten irroitetaan yksi ruuvi lipaskuilusta ja yksi sen edestä (Kuva1). Tämän jälkeen vedetään lipaskuilun pohjakansi alas - se on saranalla kuilun etuosassa (Kuva2). Tukki avataan ja laatikon perästä irroitetaan piipunsuuntaisesti kulkeva ruuvi (Kuva3). Nyt vedetään laatikon puolikkaat sen verran erilleen kuin ne nyt menevät, taitaa olla hiukan alle kaksi senttiä (Kuva4). Tarkistetaan lipaskuilusta, että piippu syöttökoneistoineen on irti rataslaatikosta, ja että rataslaatikon suutin on kokonaan näkyvillä. Samoin vedetään akun piuha laatikonpuolikkaiden välistä ulos. Nyt käännetään alempi laatikko alas kuin se olisi edestä saranalla kiinni (Kuva5) ja muljuttelemalla vedetään se irti ylemmästä laatikosta. KäytössäSIG mainostaa aseen olevan oikein ergonomisesti muotoiltu ja nopea tähdätä. Onhan se, muovikuulaversionakin. Kunhan kädensuojasta irroittaa alemman kiskon, on ase oikein mukava pidellä ja pyöritellä. Pyssy on rynnäkkökivääriksi todella pirun pieni, eikä meinaa tulla tielle niin millään. Taittotukin tuoma etu on tietty rajallinen, mutta auttaa sekin oikein ahtaissa paikoissa. Lyhyet lippaat korostavat vaikutelmaan entisestään, ja on niitä tullut kiiteltyä - ne ovat mahdollistaneet nopean ja tarkan ammunnan parissa sellaisessa tilanteessa, jossa muulla pyssyllä olisi saanut aikaan vain ähinää ja kiroilua. Lippaanvapautinta voi käytellä liipaisinkäden keskisormella, ainakin jos on miehekkään pituiset sormet, niinkuin minulla, ja näin pudotella lippaita lattialle, jos sellaisesta tykkää. Lippaat itse ovat huomattavasti helpompia käsitellä kuin G36C:n lippaat, ja mahtuvat jopa lipastaskuihinkin. Kaksi lipasta yhdessä on hiukan hankalampi paketti, josta syystä väsäsin niitä varten "magpullit" teipistä ja narusta. Kolmen lippaan läjistä en välitä, niille on hankala löytää lipastaskuja ja niiden vaihtaminen on hidasta. Liittimien yksi etu on se, että jos lipasta vaihdettaessa aikaa on vähän tai jos haluaa valmistautua tulevaan tulikosketukseen, voi lippaita lyödä yhteen vaikka toinen olisi aseessa kiinni. Hihnalenkkejä on kolme: tukissa, takatähtäimen rungossa ja etutähtäimen rungossa. Tukin hihnalenkkiä ei kannata käyttää, kaksi muuta taas ovat metallia ja hyvin kiinni, eikä ongelmia ole. Lenkit itse ovat kovin pienet, metalliset rinkulat, joten hihna vaatii riittävän pienet kiinnikkeet kumpaankin päähänsä. Yksi etu pienestä koosta ja taitettavasta tukista on: ase mahtuu tukki taitettuna useimpiin reppuihin mukavasti piiloon. Näin siirtyminen pelipaikalle on helppoa, eikä erilliseen asekassiin tarvitse satsata, jos ei sellaista jo omista. LoppuyhteenvetoSG 552 on vallan valloittava pyssy. Vaikka sen taktista olemusta vierastankin, vei sen uskottava ulkonäkö ja käytön näppäryys minut mukanaan. Aseen ainoa ongelmakohta on sen tukki, eikä sekään sentään itsestään hajoa. Valtteri Jaakonpoika |