Oikea Kar98K

Ensimmäinen maailmansota näytti perinteisten pitkien, tehokkaiden kiväärien kelpaamattomuuden nykyaikaiseen taisteluun. Jo sodan aikana tekivät saksalaiset G98-kivääristä lukuisia eri muunnoksia, ja 1934, Saksan alkaessa uudestaan aseistamaan itseään, tuli ulos paras Mauserin Gewehr 98 pohjana tehty ase, Kar98K.
Vehje oli vanhentunut jo ilmestyessään, mutta koska ainoastaan Amerikan Yhdysvalloilla oli jokin edistyneempi vehjes käytössä, pärjättiin Mauserilla sodassa kohtalaisen hyvin. Saksalaisten kehittyneet ja hyvin käytetyt konekiväärit tasapainottivat tulivoimaa jenkkejäkin vastaan.

Isossa lähikuvassa rungosta näkyy selkeästi mm. Marushinin merkinnät aseen kyljessä sekä lukossa oleva aukko, josta jousi ohjaimineen pilkistää.

Aseen lataus kammalla, tässä kuvassa oikeilla patruunoilla. Oikeita Mauserin paukkuja voi ladata aseeseen, mutta ulosvetäjän kynsi ei saa hylsyn kannasta kunnolla kiinni, eivätkä patruunat välttämättä tule ulos pesästä tai lennä ulos.

Aseen lukko irroitettuna. Lukon oikealla puolella (kuvassa ylhäällä) oleva mattamusta palikka lelu-ulosvetäjä, joka on lukon ainoa muovinen osa.

Kuva aseesta lukko auki, hylsyt näkyvissä lippaassa

Lukko, jossa ulosvetäjän pitelemänä hylsy. Ylempänä näkyy Marushinin hylsy ja oikea 7,92x57mm patruuna. Huomaa patruunoiden kantojen urien kokoero, Marushinin paukuissa on isompi ura ja tästä syystä lukossa isompi ulosvetäjän kynsi. Kuvasta näkee myös, että Marushinin hylsyt lähentelevät koko patruunan pituutta, eivätkä vain hylsyn.

Rungon aitoa matkivat raapustukset harakkoineen päivineen.

Lähikuva takatähtäimestä ja tähtäinkiskosta. Vain itse tähtäin on metallia. Tähtäinkisko on siis tähtäimen alla rungon kyljessä oleva uloke.

Lähikuva lukon päädystä. Nuoli osoittaa ulosvetäjään, joka on osa lukkoa eikä liity lainkaan mustaan muoviseen lärpäkkeeseen, jonka sen vieressä esittää oikean aseen ulosvetäjää.

Marushinin Kar98K

Marushin ja Tanaka ovat ammoisista ajoista asti tehneet Mauser-kivääreitä, aina tuon tuosta jättäen mallin pois tuotannosta ottaen sen myöhemmin uudelleen suunniteltuna jälleen markkinoille. Marushinin 6mm kuulaa ampuvasta jousitoimisesta Mauserista on aika juossut jo ohi, eli firma on lopettanut sen valmistuksen ja tehnyt uuden mallin 8mm kuulalle. Uusi Mauser sisältää enemmän metalliosia ja eri ammuksen lisäksi käyttää myös aivan eri tekniikkaa sen lennättämiseen - pyssy on nimittäin kaasutoiminen. Molemmat käyttävät hylsyjä.
Myös Tanaka teki pari vuotta sitten oikean ratkaisun ja otti Mauserin jälleen valmistukseen. Tanakan aseet ovat kaasutoimisia, paremmin tehtyjä kuin Marushinin, eivätkä käytä hylsyjä.

Asemallin lopettamisen myötä Marushin lopettu myös hylsyjen valmistuksen aseelle.

Rakenne

Ensivaikutelma aseesta ei ole kummoinen - aitoa puolet kevyempi pyssy tuntuu lelulta. Käyttäjä koskee vain yksiosaiseen tukkiin, joten notkumisongelmaa ei ole, mutta pyssy on niin kevyt, että sitä pakosta epäilee tukkiakin muoviseksi. Aseen huomaa heti leluksi rumista Marushinin runkoraapustuksista sekä lukosta, jossa ammottaa aseen vasemmalta puolelta katsottuna reikä.

Rakenne noudattaa pääpiirteittäin oikean Mauserin rakennetta. Etutähtäintä lukuunottamatta mikään osa ei nyt hirveästi paljon oikeaa asetta enempää heilu, ainakaan jos ruuveja kiristää.

Runko ja rungon osat ovat muovia ja se näkyy ja tuntuu. Lukko on metallia lukuunottamatta hylsyn ulosvetäjää, joka itseasiassa ei edes vedä hylsyjä ulos. Aseen koneisto on lukon sisässä. Samaa palikkaa oleva lipas ja liipaisinkaari. Takatähtäin itse on metallia, mutta sen kiinnike ja kiikaritähtäimelle tarkoitettu kisko ovat muovia. Piippu on metallia ja melko paksua kamaa.

Takatähtäimen korkeutta voi säätää, etutähtäintä ei lainkaan. Sivuttaissäätöä ei ole. Etutähtäin on osa piipun päätykappaletta, jota pitää paikallaan ulkopiipussa kitka ja pieni kuusiokoloruuvi. Piipun reikä on joko porattu liian isoksi tai kulunut pehmeyttään, joten etutähtäin heiluu, eikä sitä saa korjattua kuin liimaamalla.

Lukon saa irroitettua kuten oikeassa, eli vetää sen taakse ja vääntää rungon vasemmalla puolella olevasta vapautusnapista. Ko. vapautusnappi ei, toisin kuin oikeassa Mauserissa, omaa jousta, eikä palaudu itsestään.
Varmistin (korvake lukon takapäässä) liikkuu jähmeästi ja epäselvästi, eikä toimi kuten pitäisi. Oikeassa Mauserissa varmistin pystyyn nostettuna varmistaa liipaisimen, mutta ei estä lukon liikettä ja mahdollistaa siten lippaan tyhjentämisen latausliikkeellä. Oikealle käännettynä varmistin sekä varmistaa liipaisimen että lukitsee lukon paikoillensa. Vasemmalle käännettynä varmistin on pois päältä. Marushinin vehkeessä varmistin ei varmista liipaisinta lainkaan, mutta vähänkin nostettaessa kyllä lukitsee lukon.
Hylsyn ulosvetäjä on pikkuinen kynsi itse lukossa lelu-ulosvetäjän alla. Hylsyn ulosheittäjä on samanlainen kuin oikeassakin aseessa.

Liipaisin on erittäin yksinkertainen, kiinni yhdessä liipaisinkynnessä joka taas suoraan ottaa mäntään kiinni. Tämä tarkoittaa erinomaisen raskasta liipaisinvetoa.

Aseessa on, melko käsittämättömästi ja ilman mitään syytä, kaksiosainen sisäpiippu. Keskellä onttoa ulkopiippua pätkiintyy sisäpiipun pidempi alkupää, jossa on sitten kiinni noin vaaksan mittainen jatkokappale. Piipunpätkiä pitää yhdessä paksu messinkiholkki. Piippu on kiinni rungon tyvestä ja piipun päätykappaleessa, eikä koske ulkopiippuun.
Syyksi kaksiosaisuudelle veikkaan sitä, että Marushinin piipuntyöstökone on pistoolinpiipuille mitoitettu, eikä sillä saa tehtyä tarpeeksi pitkiä pätkiä. Seuraus piipun kaksiosaisuudesta taas on tarkkuuden heikentyminen.

Toiminta

Ase on siis perinteinen käsiviritteinen jousitoiminen, eli vemppu. Lukko on muiden pulttilukkokiväärien tapaan sylinteri, mutta toisin kuin nykyaikaisten kiväärien siisteissä linjoissa, on tässä kaikennäköistä kamaa kiinni. Koska lukon sisään pitää mahtua mäntä, on se hiukan suurempi kuin oikeassa Mauserissa.

Ase käyttää hylsyjä ja siinä on sen takia aivan samanlainen kiinteä lipas kuin oikeassa aseessakin - hylsyt menevät kaksirivisesti tukin sisällä olevaan tilaan liipaisimen edessä. Hylsyt ladataan lippaaseen lukon ollessa auki ja lukko nappaa päällimmäisen mukaansa eteen menessään, loppujen jäädessä lukon alle. Lukko työntää hylsyn patruunapesään niin, että hylsyn avonainen etupää, jonne kuulat laitetaan, on aivan piipussa kiinni ja takana siihen painaa lukon pääty. Kun ase laukaistaan, kulkee ilma hylsyn läpi lähettäen kuulan matkalleen piippuun. Hylsyllä ei aseessa ole mitään muuta virkaa kuin leikkiä oikean aseen hylsyjä ja pidellä kuulaa piipussaan, korvaten suuttimen.

Koneisto on tosiaan oikein perinteisenmallinen jousimäntärakenne erittäin yksinkertaisella rakenteella ja liipaisimella. Hauskana ominaisuutena mäntä virittyy vasta lukon takaisinvientiliikkeen viimeisellä neljällä sentillä ja lukittuu vasta kun kahvan kääntää alas. Tässä on se etu, että hylsy on tässä vaiheessa jo menossa kammioon, eikä lukko siis hylsyjen kriittisimpiä vaiheita käsitellessä ole paineen alaisena. Huonompana seurauksena ase on aika hankala ladata.

Kun käyttäjä työntää lukon eteen ja kääntää kahvan alas, painautuu lukon pääty tiiviisti hylsyn kantaa vasten, jolloin lukon ulosvetäjän kynsi nappaa hylsyn kannan urasta kiinni. Kun ase on laukaistu ja lukkoa lähdetään vetämään taakse, on hylsy näin kiinni lukon päädyssä ja seuraa lukkoa taakse. Kun lukko pääsee äärimmäiseen taka-asentoonsa, pukkaa rungossa oleva uloke lukossa olevaa tappia, eli ulosheittäjää, eteenpäin, jolloin hylsy sinkoaa kauniilla kiepillä irti ulosvetäjänkynnestä ja ulos aseesta. Hylsyn lennon voimakkuus riippuu ihan lukon liikkeen voimasta. Jos lukon vetää oikein rauhassa perille, ei hylsy sinkoa ollenkaan vaan jää vinottain muiden hylsyjen päälle. Mikäli ei aivan rauhassa tahdo lukkoa vetää, voi hylsyn liikkeen pysäyttää pitämällä edessä sormia. Ei se niin kovaa tule, että kipiää tekisi.

Käytössä

Aseessa on Mauser-kiväärin ergonomia, mikä saksalaiseen tapaan on tehty parhaaksi mahdolliseksi sillä tiedolla ja taidolla joka siihen aikaan oli saatavilla. Asetta on mukava käyttää oikeakätisesti kunhan tajuaa pitää kättä ojossa kuin kanan siipeä. Taitettua lukkoa on helppo ja nopea käyttää. Ase pysyy esikuvasta kovasti poikkeasta keveydestään huolimatta pirun nätisti tähtäyksessa, niinkuin Mauserilla on tapana. Liipaisin on kivan muotoinen ja sopivalla kohdalla, mutta kovin jäykkä. Liikerata on sentään selkeä ja liikkeen laukeamiskohta on selkeästi tuntuvilla. Aseen keveys oikein korostaa raskaan liipaisimen hankaloittavaa vaikutusta tähtäykseen. Ensimmäisillä kuuden metrin päästä ammutuilla laukauksilla ase tekikin 20 cm kasan, mikä siis ei ole kovin hyvin edes muovikuulapyssyksi.
Liipaisimen ja aseen keveyden lisäksi muovikuulamalli tekee yhden merkittävän käyttöä vaikeuttavan eron oikeaan verrattuna - lukon eteenvientiliikkeen ne viimeiset neljä senttiä, jossa mäntä virittyy. Ase on harvinaislaatuisen jäykkä virittää, ja vielä päälle kun normaalisti vemput virittyvät taaksepäin vetämällä, jolloin tukea saa olkapäästä tai edes käden normaalista asennosta, täytyy tässä pyssyssä pitää vasemmalla kädellä kovaa ja jännittäen kiinni, että saa lukon eteen. Pidemmän päälle ampuminen alkaa tuntumaan vasemmassa kädessä.

Aivan oman vaikeutensa aseen toimintaan tuovat hylsyt. Ei muuten, mutta kun ne maksavat pirusti, eikä niitä enää edes saa, joten yhtäkään ei saisi hukata. Hukkaaminen ei ole vaikeaa, sillä kaksi ensimmäistä hukkuivat jo ensimmäisenä päivänä jonnekin kodin nurkkiin. Hylsyjen mukana pitokaan ei ole vaikeaa - senkus laittaa toisen käden estämään hylsyn lentämistä ja noukkii sen siitä sitten taskuun. Tämä vain tarkoittaa kovin hidasta aseen käyttöä.
Hylsyjen lataus kammasta ei ole aivan yhtä nopeaa kuin lippaan vaihto, mutta niin hauskaa, ettei nopeutta tarvitse.

Ongelmia

Rakenteellisiakin ongelmia ilmeni. Piipun päätykappaletta tarkemmin tutkimatta kiristellessäni etutähtäimen vakavoittamiseksi kiersin huomaamatta ruuvin liian syvälle. Seuraavalla ampumayrityksellä ihmetys oli suuri, kun piipusta tuli ulos vain kuulan palasia. Syy tähän oli päätykappaleen ruuvireikä, joka vei kokonaan palikan läpi. Ruuvi oli sitten painanut ohuen ja pehmeän sisäpiipun sisään niin, että piipussa oli sen puoliksi sulkeva kupru. Eipä ihme, että kuula ei mahdu pois. Eikä korjausmahdollisuuttakaan ole. Tässä vaiheessa sitä sitten kiitteli sisäpiipun kaksiosaisuutta, eipähän tarvinnut itse alkaa sahailemaan ja hiomaan sahausreikää hyvänlaiseksi. Irroitin jatkokappaleen ja teippasin jäljelle jääneeseen piipunpätkään teippikiepin niin, että se jäi heilumatta ja tiiviisti ulkopiippua vasten. Päätykappaleen reikä on riittävän suuri niin, että kuula tulee siitä läpi osumatta seinämiin.

Ensimmäisessä kunnon pelikäytössä tuli huomattua, kuinka pyssyi toimii huonosti, eikä oikein omaa tehoa. Tarkempi tutkiskeli paljasti lukon, siis sylintern, haljenneen takapäästään. Varaosia ei saa, että se siitä sitten.

Loppusanat

Pyssy on "ihan kiva". Se on tarkoitettu keräilijöille ja on selkeästi alakynnessä pelitilanteessa. Keräilijäpyssyssä on minun nähdäkseni erinomaisen kummallista se, että Marushinin omat merkinnät ovat niin näkyvillä ja se, että varmistinta ei olla viitsitty tehdä samanlaiseksi kuin oikeassa. Vehje on kuitenkin omalaatuinen ja hauska leikkikalu, ja antaahan hintakin jonninverran anteeksi.