AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty
Para OrdnanceOikea Para Ordnance on lähes suora kanadalainen kopio amerikkalaisesta M1911 A1-pistoolista. Isoin eroavaisuus on leveämpi pistoolikahva, joka syö sisäänsä kaksirivisen lippaan. Numerot P14-45 asemallin lopussa tarkoittavat lipaskapasiteettia (13+1) ja kaliberia (.45). Para Ordnancet ovat varsin suosittuja Practical- ja IPSC-amujien keskuudessa isohkon lipaskapasiteetinsa ja luotettavuutensa ansiosta. Alunperin tarkoituksenani oli ostaa tappiinsa laitettu KSC:n Glock 19, mutta sen ollessa loppu WGC:stä, kääntyi katseeni kotimaisiin kauppoihin. Olin varautunut panostamaan hiukan normaalia enemmän pistooliini ja WA:n aseet olivat vastikään ilmestyneet Nemesis-Airsoftin hyllyille. Niistä paljon hyvää kuultuani valitsin Para Ordnancen, joka miellytti minua ulkonäöllisesti. Western Armsin tuotantolinja on Berettojen ohella keskittynyt lähinnä erilaisiin .45-malleihin, joista Para Ordnance edustaa kirjoitushetkellä yhtä uusimmista. Itse pidän paraa parhaana nykyisistä malleista, koska lipas on oikean tavoin kaksirivinen (=isompi lipaskapasiteetti), mutta kaikki ylimääräiset kiskot ym. härpäkkeet on jätetty pois. Tämä tietenkin vain mielipiteenä. Ulkonäkö ja tuntumaAse toimitetaan KSC:n pakettien jälkeen melko karun tuntuisessa ruskeassa pahvilaatikossa, jonka kannessa lukee vain valmistaja, sekä aseen nimi. Sisältä paljastuu sitten tuttuun tapaan varsinainen, hopinsäätö- ja lippaanlataus-työkalut, manuaali ja parisataa wa:n kuulaa. Manuaali on valitettavasti kokonaan japania, mutta kuvat ovat varsin selkeitä, ja niistä selviääkin kaikki oleellinen aseen toiminnasta. Lippaanlataustyökaluille en itse ainakaan mitään kummempaa tarvetta löytänyt, lippaat saa ladattua paremmin käsin. Itse varsinainen on kerrassaan upea! Merkinnät löytyvät kuten oikeastakin aseesta. (Western Arms ei valmista aseita, joihin se ei saa lisenssiä) ja viimeistely on oikein nättiä. Luisti on valmistettu heavyweight-materiaalista, eli siinä on muovin seassa metallia. Runko lienee tavallista ABS-muovia, kun taas ulkopiippu on kokonaan metallinen. Kauneus on toki katsojan silmissä, mutta itse pidän aseen karuhkosta ulkonäöstä. Painoa löytyy lippaan kanssa ihan kiitettävästi, mutta ilman sitä on tuntuma jotenkin heppoinen. Näinollen on ase mielestäni varsin tasapainoisen tuntuinen kädessä. Varmistimia löytyy kaksin kappalein. Toinen on kahvavarmistin, jonka käsi puristaa luonnollisesti pois päältä asetta pidellessä. Toinen on perinteisenmallinen, ollen aseen vasemmalla puolella kahvan yllä mukavasti peukalon ulottuvilla siten, että nopeasti kotelosta vedettäessä varmistin on helppoa ja luontevaa napsauttaa pois päältä. Tämä myös lukitsee mukavasti luistin paikalleen, jolloin se ei pääse liikkumaan asetta koteloon asetettaessa. Kahvan leveydestä johtuen luistinvapautin sijaitsee hivenen turhan edessä, eikä siihen ylety liipaisinkädellä muuttamatta asentoa ampumavalmiudesta. Toisaalta kaksirivisiin nelivitosiin tarjottava suurennettu luistinvapautun vaikeuttaa aseen sovittamista koteloon. ToimintaVaikka WA:n aseet on suuniteltu toimimaan HFC134a-kaasulla, toimii se silti HFC22:kin varsin laadukkaasti ja jouhevasti. Oikeastaan ainoana toimintahäiriönä on ilmennyt koneistossa sijaitsevan kumitiivisteen nuljahtaminen pois paikaltaan, jolloin ase jumiutuu ja on pakko avata. Tämä ei kuitenkaan kauaa vie yksinkertaisen magna-koneiston ansiosta, jonka purkaminen onnistuu yhden kuusiokolo-ruuvin avaamisella ja tapin pois työntämisellä (jota ei tarvitse tehdä päästäkseen käsiin ko. tiivisteeseen). Hivenen radikaalimpi ongelma on luisti, joka HFC22:sta käytettäessä lopulta murtuu. Itselläni tämä tapahtui luistin etuosasta yhden aktiivisen pelikesän jälkeen. Onneksi honkkari-kaupat ovat varaosia täynnä, joten niiden saaminen ei ole ongelma. Myöskin lippaiden yläpään tiivistekumit ovat kulutustavaraa suuttimen aina laukauksen yhdeydessä nirhaisten niitä. Lippaita on ilmeisesti olemassa kahdenlaisia, sillä osassa lippaistani kaasusäiliö on liian pieni, eikä se riitä ampumaan lippaallistakaan kuulia. Suurin osa taasen toimii kunnolla. Liekö sitten olemassa jotain "vanhempaa sarjaa." Toisaalta kaasuntäyttö on mukavaa, eikä kaasua roisku ohi ennen kuin lipas on täynnä. Hankalampana ominaisuutena täytyy lippaiden venttiili sulkea ennen täyttöä, tai muuten kaasu juoksee suoraan lippaasta läpi. Nyt kun valittamiseen päästiin, on todettava, että ainakin oman yksilöni (säädettävä) hoppi
oli kerrassaan surkea! Se ei toiminut aina, välillä otti ihan liikaa, säätyi itsekseen yms, joten päätin ottaa
koko hoppiruuvin irti. Tämän toimenpiteen jälkeen kantama ei paljoa huonontunut (tehokas kantama
hivenen alle vakiosähkön), mutta tarkkuus parani huomattavasti. Nyt kun on saatu kaikki ikävät asiat alta pois, on aika siirtyä siihen tärkeimpään: ampumiseen. HFC134a:lla tunnelma on jotenkin vaisu, mutta herrajumala HFC22:n kanssa! Ääni on kerrassaan hekumallinen ja "rekyylikin" on muovikuula-aseeksi melko raskas ja napakka. Paremman olen nähnyt ainoastaan Maruin uudessa Desert Eagle Hardkickissä, joka toisaalta häviää senkin viimeistelyssä ja muussa tunnelmassa. Tehot ovat raa'asti arvioituina hiukan normaalia kaasupistoolia paremmat. Eivät kuitenkaan liikaa, ja melko läheltäkin uskaltaa ampua. Pelaaminen on mukavaa, joskin aseen soveltuvuutta ensisijaisena aseensa voi pohtia kahteen kertaan. Toisaalta, sopiiko pistooli sitten ylipäätänsä metsään? Vara-aseena para taasen toimii mukavasti ja sillä on ilo pelata. Kahvakulma on äärimmäisen hyvä ja aseella osuu varsin hyvin heittolaukauksillakin. Koneistona toimii WA:n Magna, joka on kerrassaan nerokkaan yksinkertainen sekä mukava avata. Toimintaperiaate on, että suuttimesta tulee ulos jousen avulla osa venttiiliä, jonka kammiossa oleva kuula painaa kiinni. Näin siis luistin liike saa kaasua vasta kuulan ampaistua matkoihinsa. Tämä takaa tasaisen lähtönopeuden ja luistin liikkeelle riittävän kaasun saannin. Huonoa koneistossa taas sitten on materiaalivalinta: lähes kokonaan muovia. Purkaminen käy niinkuin esikuvassakin. Vedetään luistia taaksepäin niin, että purkutapin saa työnnettuä luistin lovien ohi ulos rungosta. Näin luisti lähtee etukautta vetämällä irti. Sitten otetaan irti piippu, sekä luistinpalautinjousi. Tämän jälkeen avataan takatähtäintä kiinni pitävä kuusiokoloruuvi, joka samalla pitää myöskin koneistoa paikoillaan. Sen jälkeen koneisto vain luiskautetaan ulos ja siitä voidaan irroittaa osat erilleen. Vielä hehkutettakoon lippaiden R-venttiiliä, jonka ansiosta aseella voi ampua vaikka ylösalaisin. TuomioKannattaako Paraa sitten ostaa? Riippuu siitä, mitä kaasupistoolilta haluaa. Vastaavia ongelmia ilmenee varmasti muissakin aseissa jopa enemmänkin, ja nämä ovat loppujenlopuksi varsin helppoja korjata ja selvittää, jos vain suinkin ruuvimeisseli kädessä pysyy. Suurella hinnalla ei kuitenkaan saa mitään aivan erikosita, kunhan viimeisen päälle hyvin tehdyn, mutta tavallisen blowback-pistoolin, ja jos puhtaasti pelikäyttöön asetta haluaa, kannattaa mahdollisesti kääntyä vaikkapa KJW:n (tai KSC:n) Glockin puoleen. Tämä lienee tarkoitettu enemmän fiilistelyyn, johon se sopii mainiosti. Kirjoitti: Kuvat: |