KWA->KSC

Kuten KWA:n artikkelista voi lukea, firma tekee lähinnä KSC-klooneja. Lukekaa artikkelia siis kuin lukisitte KSC:n pyssystä - artikkeli on kirjoitettu aseen klooninomaisuus huomioon ottaen.

Oikea Cz

Tsekkoslovakia on se Varsovan liiton jäsen joka pisti vastaan Neuvostoliiton tasapäistämiselle aseteollisuuden puolella. Se ei hyväksynyt suoraan liiton standardikamaa, vaan kehitti esimerkiksi SKS:n ja AK:n pohjalta omat, omaperäiset ratkaisunsa. Valtion asetehdas, Ceska Zbrojovka, on etenkin Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen saanut laajan suosion myös länsimaissa tehden laadukkaita mutta silti halpoja aseita kaikkiin tarkoituksiin.

Cz75 on firman ensimmäinen ainakin suurta suosiota suosiota saanut pistooli kaliiberissa 9x19mm Parabellum. Ensimmäinen versio tehtiin yllättävästi vuonna 1975. Toinen, vahvistettu versio tuli vuonna 1980 ja tätä KSC:n pyssykin imitoi. Ilmeisesti ase on sama kuin firman tämänhetkinen tuotantomalli Cz75B. Nykyään kaikissa firman pistooleissa on liipaisinkaari muotoiltu kaksikätistä otetta varten, toisin kuin KSC:n pyssyssä.
Cz75 on, toisin kuin esimerkiksi suositut Glockit, täyttä terästä ja sen luisti on rungon sisässä eikä toisinpäin. Rakenne on erittäin kestävä ja aseella voi ampua hyvinkin jäykkiä latauksia. Ase toimii luotettavasti ja on tarkkakin.
Vehje on Browningin ohella maailman kopioiduimpia pistooleja ja kuuluu luokassaan Suomen suosituimpiin Practical-aseisiin. Sitä on lisäksi saatavilla kaikkiin suosituimpiin kaliibereihin.

Aseen ulkoiset metalliosat punaisella merkittyinä.

Aseen rungon sisäiset metalliosat punaisella merkittyinä.

Aseen luistin sisäiset metalliosat punaisella merkittyinä.

Luisti lukittuna taakse

Merkinnät ovat olevinaan niinkuin oikeassakin. Vaan löytämissäni oikean aseen kuvissa luistissa lukee "Cz75".

Iskuri laskettuna. Kuten kuvasta näkyy, laskeutuu iskuri vain puoleen väliin. Kokonaankin sen voi laskea, jolloin kaasut pihahtavat ulos.

Aseen lipas. Kokonaan metallia. Pohjalevy väännetty muodottomaksi, alunperin se oli täysin suora.

Kenttäpurku aloitetaan vetämällä luistia hiukan taakse niin, että luistissa ja rungossa olevat merkkilovet kohtaavat. Sitten luistin vapautusvivun voi työntää ulos kolostaan.

Palautusvivun irrottua työnnetään luisti etukautta ulos rungosta.

Ilman työkaluja irroitettavat osat levällään. Palautusjousi ohjaimineen lähtee irti vetämällä, samoin kuin piippu luistista.

Luistin palautusjousi ei ole langasta väännetty, vaan levynsuikaleesta. Korvaavia, vahvempia jousia ei ole saatavilla.

Kurkistus luistin sisälle ilman piippua

Kurkistus rungon sisään

Perusteet ostolle ja paketti

Minua viehätti aseessa sen karu, vanhanaikainen ulkonäkö, itäblokki-leima ja taktisesta muovikuulamuodista edukseen erottuva hienostelematon käytännöllisyys. Lisäksi KSC:n pyssynä se tuskin osaisi olla huono, vaikka KWA:n kloonina sen hankinkin.

KSC on tehnyt aseesta kaksi versiota. Ensimmäiseksi tehty edustaa myöhempää Cz75-mallia, joka ainakin ulkonäöltään ja mitoiltaan vastaa nykyistä tuotantomallia Cz75B. KSC on nimennyt aseen Cz75 Second Versioniksi. Siinä vuosi sitten firma pukkasi ulos tuotoksen nimeltä Cz75 First Version, joka esittää aseen aivan ensimmäistä mallia, jota valmistettiin 1975-1980. Vaikka esikuva onkin heikompi, on KSC:n malliin tehty parannuksia. Luistin ja rungon viimeistely on tosin kammottava, ase kiiltelee kuin mikäkin korealainen vemppu. Kakkosversion valitsin koska kauppa ei muuta myynyt. Jälkeenpäin en ole valintaa katunut, 2nd Version on tosiaan paljon paremman näköinen sekä pinnan viimeistelyltä että muodoltaan.

Ase ei kuulu KWA:n viralliseen linjaan vaan firma taitaa tehdä sitä "salaa". Veikkaanpa että pyssy on samaa kamaa kuin WGC:ssä myytävät Taiwan versionit.

Laatikon pahvikuori on KSC:n, johon KSC:n logojen päälle on liimattu KWA-tarrat. Laatikon styroksiosa on suunniteltu kaikkien KSC:n pistoolien käyttöön ja tästä seurauksena aseelle tarkoitettu reikä siinä on erinomaisen erikoisen näköinen, mutta ase pysyy siinä moitteetta heilumatta, vaikka tilaa onkin enemmän kuin tarpeeksi.
Mukana tuli kaikki mitä pitikin, varsinainen, lipas, lataustyökalu, hopinsäätötyökalu sekä KSC:n leimoissa oleva manuaali. Manuaalissa on kadehdittavan paljon tietoa itse aseesta sekä paljon sen esikuvan historiasta ja myöhemmistä malleista. Kaikki teksti on kuitenkin japaniksi. Kuvista sentään tajuaa yleiset blowback-kaasuaseenkäytön perusteet, ainakin jos ne osaa jo etukäteen. Piipunpuhdistustikun puute on vakava kaasuaseen ollessa kyseessä, minulta tosin kaikeksi onneksi löytyy jo pari Maruin tikkua.

Ase kouraan ja rakennetta katsomaan

Laatikosta katseli takaisin yllättävän linjakkaan ja hienostuneen näköinen pistooli. Pinta on hillityn matta tummanharmaa, antaen erittäin uskottavan vaikutelman metallista. Piippu, kammio sekä liipasin ovat "kromattuja", ja tätä aluksi suuresti kavahdin näkymän muistuttaessa korealaisia vemppukivääreitä, jossa metalliosia mainostetaan samanmoisella värillä. Tsekin kromiosat ovat lähemmälti tarkastellessa muovia, mutta mieltä rauhoittaa tieto siitä, että lienevät osat täsmälleen samannäköiset aidossakin - "kromaus" on erittäin uskottavan näköinen.

Työn laatu on erinomaista. Joka osa sileä ja tasareunainen, eikä saumoja löydy niin mistään. Kahvalevyt ovat mustaa, kiiltelevää muovia ja toinen niistä heiluu kiristämisyrityksistä huolimatta.

Tähtäimet ovat sotilaspistoolin malliin karut ja ilman säätömahdollisuutta. Minkäännäköisiä tummaa taustaa vasten tähtäystä helpottavaa maalaustakaan niistä ei löydy.

Metalliosia ei kahvalevyja lukuunottamatta täysin metallista asetta esittävässä pyssyssä ole ulkona montaa. Sisältä metallia ovat kuitenkin kaikki muu paitsi piippurakenne ja suutin sekä suuttimen takana oleva mäntärakenne/mikälie.

Ase purkautuu täsmälleen niinkuin esikuvansakin ja sisuskalutkin ovat hyvin paljon samannäköisiä. Purkaminen aloitetaan irroittamalla lipas. Sitten vedetään luistia sen verran että luistin ja rungon merkintäviillot kohtaavat. Nyt työnnetään luistin palautusvipu ulos reiästään, jonka jälkeen luisti irtoaa vetämällä se etukautta ulos. Luistista saa ilman työkaluja noukittua palautusjousen ohjaimineen sekä piipun.

Toiminta

Ase toimii niinkuin esikuvansa ja yleensäkin suunnilleen niinkuin useimmat kaksitoimiset blowback-pistoolit. Siis: ase laitetaan ampumavalmiiksi syöttämällä lippaaseen kaasu ja kuulat, jonka jälkeen lipas syötetään aseeseen. Lipas toki menee sisään luisti edessäkin, mutta kuulansyöttöosat osuvat silloin suuttimeen. Periaatteessa aseen pitäisi kestää tämä, mutta varmuuden vuoksi kannattaa vetää luisti taaksen ennen lippaan sisään lyömistä. Lipas sisällä luisti sitten päästetään eteen (tai nykäistään taakse ja päästetään eteen, jos se ei jo ollut takana) jolloin ase lataa kuulan piippuun ja virittää iskurin. Nyt liipaisinta painamalla ase laukeaa. Liipaisimen painamisen lisäksi voi aseen varmistaa ja iskurin laskea puoliväliin. Tietenkin lippaan voi myös irroittaa ja vireen sen jälkeen purkaa.
Lippaan tyhjentyessä luisti jää taakse, josta sen voi palauttaa eteen painamalla palautusvipua tai nykäisemällä sitä hiukan. Lippaan lyöminen lujaa aseeseen tai aseen kolauttaminen riittää myös. Luistin saa pysymään takana tietenkin myös vetämällä se sinne (tai ampumalla) työntäen palautusvipua samalla ylöspäin.
Minulle tuli yllätyksenä se, ettei iskuria voi tosiaan laskea kokonaan alas. Näin on siinä oikeaa rautaakin olevassa Tsekissä - sen kanssa en tiedä mitä iskurin laskemisen yrittämisestä seuraa, KSC:n pyssyssä taas se on kyllä mahdollista, mutta sen tehdessä ase vapauttaa kaasut lippaasta. Puoleen väliin laskeminen on vaatii hiukan keskittymistä, mutta sen jälkeen ase toimii niinkuin muut kaksitoimiset aseet iskuri alhaalla, eli liipaisinta vedettäessä ase ensin virittää iskurin ja sitten vasta laukausee aseen. Liipaisimen liike on tällöin huomattavasti jäykempi ja pidempi.
Varmistin menee päälle vain iskuri alhaalla tai puoliksi alhaalla, mutta jälkimmäisessä vaihtoehdossa se ei kuitenkaan varmista.

Liipaisin on todella kevyt ja mukava käyttää yksitoimisena - parempi kuin kokeilemassani WA:n Para-Ordnancessa. Kaksitoimisenakin se on parempi kuin Maruin vanhemmissa NBB-halpiskaasuissa.

Sekä aseen mukana tullut että lisäksi ostettu toinen lipas ovat uudempaa, Cz75 1st version -mallille suunniteltua mallia. Tässä kohtaa on vaikea sanoa josko KSC:n aseissa tulee alkuperäismallinen lipas vai tulevatko kaikki Tsekit uudemmanmallisella lippaalla. Kustannustehokasta se on, mitäpä hyötyä on periaatteessa yhteensopivia lippaita pitää tuotannossa kahta mallia samaan aikaan.
Alempana linkeissä mainitussa artikkelissa kerrotaan ongelmia uudempien lippaiden käytöstä vanhemman asemallin kanssa HFC134a-kaasulla. Vain yhden mallin lippaita omistaessani en voi sanoa juuta tai jaata. Toisen lippaan syöttöaukon korva oli aseen saapuessa taittunut lyttyyn ja eheäksi vääntämisen yhteydessä pala katkesi kokonaan, tehden lippaasta käyttökelvottoman.
Kuulat menevät lippaaseen kaksoisriviin ja tilaa on melkein yhtä paljon kuin samankokoisessa Maruin pienessä MP5-lippaassa, 26 kuulaa. Uudenmallisessa lippaassa kuularivin kohdalla ei ole aukkoa ja kuulat syötetään käsin painelemalla tai lataustyökalun avulla syöttöaukosta tunkemalla sisään. Se alkuperäinen 2nd version-lipas oli kuten firman Glockeissa, lipasrivin kohdalla on lovi ja lippaan jousen voi vetää käsin alas, jonka jälkeen kuulat menevät sisään yksinkertaisesti kaatamalla.

Hoppia säädetään niin kuin firman Glockeissakin, hylsyportista mukana tulleella työkalulla piipun alkupään säätörengasta kääntäen. Luisti taakse lukittuna työkalu ei yletä säätöloviin, mutta pakkoko sitä luistia on aivan taakse vetääkään.
Hoppityökalu on pieni muotoon leikattu pala ohutta peltiä. Se varmaan katoaa helposti, mutta ilmankin pärjää - piipun kun saa aseesta nopeasti irti, saa säätörengasta käännettyä monella muullakin aivan tavallisella työkalulla.

Käytössä

Pelitilanteessa aseen muotoilua kiittää. Vehje menee yllättävänkin ahtaaseen koteloon ja sen muotoilu käytössäkin on sellainen, että sillä tähtää lähes luonnostaan. Rajuissa sisäpeleissä on monta kertaa tullut heittolaukauksella osuttua vain muutaman nyrkin verran näkyvillä olevaan vastustajaan.
Tähtäimiin kaipaa kipeästi valkoisia täpliä avuksi - jo valoisassa sisätilassa saa tummaa taustaa vasten hankalasti hakea tähtäystä. Vaan kelläpä ei sivellin sen verran kädessä pysy, että pienet pilkut läiskii hahloihin ja jyvään.
Muotoilusta on jo jauhettu, mutta kun se on niin järjettömän hyvä. Kumpaakin asetta yhtä paljon käsiteltyäni vei Glockilla tähtäys huomattavasti kauemmin, vaikka sen tähtäimissä onkin apukuviot, eivätkä heittolaukaukset onnistuneet juuri lainkaan.

Lipas on pari kertaa tippunut kesken pelin. Ehkä olen painanut vahingossa vapautusnappia, kun en ravistelemalla tai kolistelemalla sitä saanut millään irtoamaan. Lippaan pohjalevy on ohut ja helposti taipuva ja parin maakosketuksen jälkeen se olikin niin soiro, ettei lipas enää mennyt aseeseen kunnolla sisään. Tästä suivaantuneena vääntelin pihdeillä levyä niin että varmasti menee sisään ja että levy ei varmasti enää irtoa.

KSC:n tyyliin aseessa ovat tehot kohdallaan ja kantomatka suunnilleen Maruin sähköpyssyn verran. Äärikantamalla tarkkuus kuitenkin lyhyen piipun ansiosta heittää, ja kaasuaseen tehovaihtelu muutenkin vähentää sen käyttöarvoa äärikantamilla.

KSC:n aseet on kaikki suunniteltu HFC134a-kaasulle. Silti ne ovat yleensä Japanialaisiksi tosi kestäviä ja HFC22 toimii niillä suoraan tai pienillä muutoksilla. Kunnon suomalaisena en minä aio alempitehoisiin kaasuihin sortua vaan selvitän aseyksilöni kestävyyden HFC22:n kanssa. Tähän mennessä noin 600 laukausta on mennyt ongelmitta, eikä aseessa ole näkyviä vaurioita. Teen päivityksen tähän artikkeliin sitten kun olen käyttänyt asetta paljon tai kun se on hajonnut.

Luisti rävähtää taakse melko nopeasti ja potku on kova. HFC22 -kaasua käyttäessä on mielessä koko ajan pelko aseen hajoamisesta. Tätä ehkäisisi vahvempi palautusjousi, mutta sellaisia ei ole saatavilla. Puskurin lisääminen alkuperäisjouseenkaan ei onnistu, sillä luisti ei silloin liiku tarpeeksi taakse, ja jousi pitää inhottavaa ääntä luistin liikkuessa.
Ensimmäisen kolmen sadan laukauksen aikana ilmeni aseessa kymmenisen kertaa semmoinen häiriö, että luisti ei palautunut kokonaan eteen, vaan jäi puoleen väliin. Pikku pukkaisu auttoi sen taas eteen, mutta ennen tätä toimenpidettä ase ei tietenkään ampunut. Kesken kuuman taistelun tämä oli aika inhottavaa, vaikken siitä koskaan kunnon ongelmiin joutunutkaan. Ongelmalle löytyi selityskin, rungon sisällä on semmoinen kummallinen osa, joka jostain syystä jousen avulla painautuu luistissa oleviin kuoppiin. Tämän on ehkä tarkoitus hidastaa luistin liikettä ja ilmeisen hyvin se sitä tekeekin. Luistia kädellä liikuteltaessa se on helppo saada pysähtymään samaan kohtaan mihin se pari kertaa ammuttaessakin jäi. Vahvempi palautusjousi korjaisi ongelman.
Viimeisen kahden sadan laukauksen aikana ongelmaa ei ole ilmennyt. Ilmeisesti ase piti "sisäänajaa", kuten moni muukin vastaava.

Erityisiä kylmenemisongelmia ei pelitilanteissa ole ilmennyt. Tehotkin säilyvät aina viimeisiin laukauksiin saakka, kaasu loppuu monesti yllättävän töksähtäen - vaikka yksi tai kaksi viimeistä laukausta ovatkin hiukan vajaatehoisempia, ei niitä välttämättä pelitilanteessa hoksaa.
Ampuessani seitsemän-kahdeksan lippaallista lähes niin nopeasti kuin tauluun voi ampua ja lipasta täyttää, oli lipas sen verran kylmä, että laukausten tehot vaihtelivat todella paljon ja lähtönopeuden keskiarvo on aika pieni. Kaasuja en saanut lippaasta kuitenkaan pelkällä ampumisella purkautumaan. Pelitilanteessa en ole koskaan huomannut kantaman olevan ongelma.

Tuomio

Minua ase tyydytti erinomaisesti. Halpa, tyylikäs, hyvin tehty ja toimiva. Kaasublowbackien sarjassa sitä parhaimmistoa.

Päivitys 7. heinäkuuta 2004

Vuoden päivät ovat menneet artikkelin kirjoittamisesta. Aseessa ilmeni paljon lippaan tippumista, jota, kuten sanottu, tapahtuu kumulatiivisesti - mitä vänkyrämpi lippaan pohjalevy on, sitä huonommin se pysyy kiinni. Eräänä sisäpelikertana ase kävi monen ihmisen käsissä, jotka osasivat vielä vähemmän varautua lippaan tippumiseen. Sen jälkeen lippaan syöttöreiän pääty heilu pahasti, eikä aseessa riittänyt teho kunnolliseen toimintaan. Syyksi paljastui kaasukammiossa olevan päätyä paikallaan pitävän tapin katkeaminen. Sain tässä jokin aika sitten viimein aikaa ja intoa tarpeeksi vaihtaakseni kahdesta rikkinäisestä lippaasta osat yhdeksi ehjäksi. Ensimmäisessä kokeilussa, onneksi ruohikolla, lipas jo irtosi - siis täysin suoralla pohjalevylläkin varustettuna.
Lipas kannattaa siis teipata kunnolla kiinni ennen käyttöä. Tämä tietenkin hankaloittaa lataamista ja lippaan vaihtoa, ja onhan se ulkonäköhaittakin. Se on kuitenkin pakollista, mikäli ei halua jatkuvasti olla ostamassa uusia lippaita.

Omasta yksilöstäni luistin palautusvivun rungon oikeanpuoleisen reiän päällä on metallissa reikä siinä missä pitäisi olla sileää ainesta. Mikä lie valuvirhe, KWA:n nimi paljastunee juuri tällaisista. Osa on muutenkin kuluneen ja huonosti valetun oloinen. Laiskuudessani en ole kitannut sitä umpeen, eikä se ole hajonnut enempää.	Toisen lippaan syöttökorva oli vääntynyt lyttyyn. Takaisin väännettäessä se irtosi, ja nyt lippaalla ei tee mitään. Kiva ylläri.