Etusivulle

AGM

Sähköviritteiset

MP/40

ANGS/tuntematon

Sähköviritteiset

MG/42

Classic Army

Sähköviritteiset

Armalite M15A4 Rifle
H&K MP5 A2
H&K MP5 A3
H&K MP5 SD3
H&K MP5 SD5

Craft Apple Works

Kaasutoimiset

M79

DBoys

Jousitoimiset

Kar98K

Hudson

Kaasutoimiset

M3A1 Grease Gun

ICS

Sähköviritteiset

ICS AK-74M
M4A1 (CAR-97)

KSC

Kaasutoimiset

Glock 19
Glock 26
H&K Mk23 SOCOM
Ingram M11 A1

Kuan Ju Works

Kaasutoimiset

Beretta M9 Full Metal
Glock 23

KWA

Kaasutoimiset

Cz75 2nd Version

KWC

Kaasutoimiset

Colt M16 Shorty

Marushin

Jousitoimiset

Mauser Kar98K SSB
Mossberg M500

Kaasutoimiset

M1 Carbine MAXI
Mauser M712 MAXI SSB
Mossberg M500
Mossberg M500 Slugster MAXI

Maruzen

Jousitoimiset

APS-2 Extra
APS-2 Original Version
APS-2 Sniper Version
Remington CA870

Kaasutoimiset

H&K MP5K A4 Kurz
Maruzen M870 Black Version
Micro Uzi

Sun Project

Jousiviritteiset

Remington M40 A1

Tanaka

Kaasutoimiset

Luger P.08
Mauser Kar98K

Tokyo Marui

Jousitoimiset

Benelli M3 Super 90
Benelli M3 Super 90 Shorty
Colt M203
SPAS 12
SPAS 12 Folding Stock
VSR-10 Pro Sniper
VSR-10 Real Shock
Walther P.38

Kaasutoimiset

Beretta Tactical Master
Colt Python 4"
M1911 A1
P226

Sähköviritteiset

AK-47
AK-47 βeta Spetsnaz
AK-47 Spetsnaz
AK-47S
Colt CAR-15
Colt M16 A1
Colt M16 A2
Colt M16 Vietnam Version
Colt M4A1
Colt M733
Colt XM177 E2
FA MAS F1
FA MAS SV
FN P90 PDW
FN P90 PDW TR
H&K G3 A3
H&K G3 A4
H&K G3 SG/1
H&K G36C
H&K MP5 A4
H&K MP5 A5
H&K MP5 RAS
H&K MP5 SD5
H&K MP5 SD6
H&K MP5K A4 Kurz
H&K MP5K A4 PDW
H&K PSG-1
IMI Uzi SMG
M14 Wood stock
MC51
SIG SG 550
SIG SG 551
SIG SG 552 SEALS
Steyr AUG Military Version
Steyr AUG SR
Thompson M1A1

Sähköviritteiset pistoolit

Glock 18C

TOP

Sähköviritteiset

M60 DX
M60 E3
M60 E3 Long
M60 Shorty
M60 STD

UHC

Jousitoimiset

Desert Eagle .44

Western Arms

Kaasutoimiset

Para Ordnance P14-45

Viimeksi päivitetty
2006-10-22

AK-47 (Automatik Kalashnikov 1947)
Maruin AK-47, lähde http://www.tokyo-marui.co.jp

Ominaisuus Muovikuula-ase Oikea ase
***Muovikuula-aseen paino mitattu akun kanssa, oikean ilman lipasta. Lähtönopeus ja hinta ovat viitteellisiä.
Valmistaja Tokyo Marui, Japani -, Neuvostoliitto
Toimintaperiaate Sähköviritteinen jousimäntä, sarjatuli Kaasumäntä, sarjatuli
Valmistusvuosi 1994 1946
Piipun pituus 455 mm 415 mm
Pituus 870 mm 870 mm
Paino 2.8 kg 4.3 kg
Lipaskapasiteetti 68/250/600 5/10/20/30/40/45/75/100
Ammus 6mm muovikuula 7,62x39mm M/43
Tulinopeus 750-850 laukausta/min 600 laukausta/min
Lähtönopeus 85 m/s (0,2g) 710 m/s
Lähtöenergia 0.72 J 1991 J
Rataslaatikko Versio 3
Moottori EG700 lyhyt
Akku 8,4v 1500-2100mAh Large
Hinta 325 € 1200 €
Rakenne
Laatikko, piipun kehys, puuosat sekä alemman kädensuojan kiinnikkeet muovia, loput metallia.
Hahlotähtäimet.
Rakenne jämäkkä ja kestävä.
Erikoisominaisuudet
Säädettävä hop-up.
Korkeussuunnassa säädettävät tähtäimet.
Piipun päässä kierteet 14mm/1mm vastapäivään.
Plussat ja miinukset
+ Hyvä, kestävä, nitisemätön rakenne.
- Tukin kiinnitys vaatii ruuvailua
Manuaalit
AK-47 & AK-47S

AK-47

AK-47 on "maailman toinen rynnäkkökivääri". Saksalaisten toisen maailmansodan aikana ennakkoluulottomasti (vaikkei kitkattomasti) käytttöönottama idea perinteistä kivääriä heikkotehoisemmasta sarjatuliaseesta jalkaväen pääaseeksi sai vastakaikua yllättävästi muuten raskaasti ja hitaasti toimivalta valtiolta, Neuvostoliitolta, kun useimmat muut sivistysmaat lähinnä Yhdysvaltain painostuksesta junnasivat kehityksessä vielä 20-50 ylimääräistä vuotta.

AK-47 on silloin nuoren, kekseliään Neuvostoliiton kansalaisen, Mikhail Kalashnikovin suunnittelema rynnäkkökivääri. Sitkeä huhu kertoo sen olevan kopio saksalaisten Sturmgewehristä, vaikkei se sitä ainakaan suunnitteluteknisesti ole. Molempien pyssyjen toimintaperiaatteet ja muut tekniset ominaisuudet oli tarkoin koeteltu monta kertaa aikaisemminkin, ja patruunakin on molempiin kehitelty ennenkuin pyssyä alettiin tarkemmin miettimäänkään. Sekä AK-47 että saksalaisten Stg/44 ovat erinomaisia esimerkkejä toimivasta ja tehokkaasta aseesta, jota voidaan valmistaa nopeasti erittäin alkeellisissa olosuhteissa. Perivenäläisen tapaan Kalashnikovista on jätetty pois saksalaispyssyn fiksut tuotantotekniset ja etenkin ergonomiset ominaisuudet.
AK-47:n itselataavuus perustuu ruutikaasuun. Kun ase laukeaa, syttyy patruunassa oleva ruuti räjähdyksenomaisesti, jolloin räjähdyskaasut työntävät luodin piippuun ja sen läpi (piipun vakauttamana) kohti kohdettaan. Kalashnikovin piipussa on reikä, josta osa näistä räjähdyskaasuista ohjataan putkeen, jossa ne liikuttavat mäntää taaksepäin. Mäntä taas työntää pyörähtämällä lukittuvaa lukkoa taakse, joka poistaa vanhan patruunan hylsyn ja ottaa (irroitettavasta) lippaasta uuden tilalle.
Tekniikan kehittymättömyyden vuoksi Kalashnikovin prototyypistä otettiin sarjatuontantoon sellainen versio, jossa aseen laatikko on tehty kokonaan jyrsimällä. Tämä tekniikka on hidasta, kallista, vaatii hyvät laitteet ja tuottaa kestävän mutta painavan pyssyn. 1950-luvun lopulla asetta päivitettiin ja laatikkoa alettiin tehdä prässäämällä se metallilevystä. Samalla tekniikalla se tehdään edelleen, eikä nykypäivänä näe enää jyrsityllä rungolla varustettuja Kalashnikoveja juuri missään. Tässä sinänsä ehkä hankalasti sisäistettävässä ja merkityksettömän oloisessa tiedossa on sellainen juttu, että kun Maruin kalashnikov on tehty alkuperäisen, jyrsityn mallin mukaan, esittää se (ainakin suhteessa) erittäin harvinaista mallia.

Kalashnikov-kivääri on helppo valmistaa, luotettava ja helppo käyttää. Alkuperäistä mallia ei ole patentoitu ja kylmän sodan aikana Neuvostoliitto antoi aseita, valmistusvälineitä ja ohjeita avokätisesti sinne sun tänne. Pyssy onkin nykyään todennäköisesti valmistetuin ja käytetyin jalkaväen ase ja edelleen käytössä monessa, etenkin köyhässä tai aikoinaan vahvasti Neuvostoliiton alla olleessa maassa, kuten Suomessa.

Kaikki kotimaiset rynnäkkökiväärimme ovat tekniikaltaan käytännössä puhtaasti alkuperäismallin Kalashnikoveja.

Tokyo Maruin Kalashnikov

Alunperin ulkomailla ja etenkin Japaniassa kovin vähäisessä suosiossa ollut, Maruin kohta 12 vuotta vanha kuulapyssymalli on airsoft-harrastuksen ripeän kasvun sekä esikuvan suuren elokuva- ja uutiskuvasuosion ansiosta nykyään kovassa huudossa. Erityisesti Suomessa sitä näkee todella paljon.

Kuten ylempänä mainitsin, aseen mallivalinta on siinä mielessä hölmö, ettei alkuperäistä AK-47 -mallia näy enää missään, niitä kun ei ole valmistettu kohta viiteenkymmeneen vuoteen muualla paitsi kaikkein itsepäisimmissä itäromantiikan maissa, kuten Bulgariassa ja Suomessa.

Ase on vanha, muttei vanhentunut, sillä Kalashnikov on alunperinkin ollut helponmuotoinen ase kasata, ja Marui on aikoinaan tehnyt työnsä varsin hyvin. Kuten kaikissa kuulapyssyissä, on tässäkin aseessa muutamia tyyppivikoja, mutta ne ovat olleet sen verran vähäpätöisiä, ettei Marui ole vuosien mittaan parannellut asetta ollenkaan. Viimeaikoina myös Maruin Kalashnikovista on tehty muutamia kopioita. Massamarkkinoille tehtyjen kopioiden suurin houkutus on suurempi metallipitoisuus ja uudemman Kalashnikov-mallin ulkoasu. Koneiston puolelle ei ole, materiaalivalinnat poislukien, tehty minkäänlaisia parannuksia.
Joskus monta vuotta sitten Marui lopetti Kalashnikovista alun perin löytyneen EG560-moottorin valmistuksen, jonka jälkeen aseista löytyi uusi lyhyt EG700-moottori. EG560-moottorilla varustettuja aseita ei nykyään löydä helposti edes käytettynäkään. G36C-mallin jälkeen aseeseen saa varaosana Maruin lyhyttä EG1000-moottoria HYPER 1000S -nimellä, suoraan tehtaalta niitä ei ainakaan tähän mennessä taida Kalashnikoveista löytyä. Eri moottorimerkinnöillä ei käytännössä ole käyttäjälle sen kummempaa väliä, eli jos meni korkealentoiseksi, unohda koko juttu.

Rakenne

Ase rakentuu rungon, eli kantikkaan laatikon ympärille. Laatikko on suorakaiteen muotoinen muovinen kouru, jonka sisällä on aseen koneisto, kiitelty rataslaatikko mallia kolme, joka teki ensiesiintymisensä nimenomaan Kalashnikovissa. Kolmosmallin rataslaatikon käytännön ero kakkosmalliin on se, etteivät sen kuoret tapaa haljeta. Aseen moottori on kehyksen sisällä, joka taas on suoraan kiinni rataslaatikossa, sojottaen alaspäin rungossa olevasta aukosta. Aseen kahva on moottorin ympärille tuleva, lyhyellä ruuvilla pohjastaan kiinnittyvä muovinen tuppi.
Laatikon päällä on muovinen läpyskä, jossa on kiinni lähinnä leikkikalun ja säätöluukun virtaa tekevä latauskahva eli luisti, jonka voi vetää taakse, jolloin se palautuu eteen palautusjousen työntämänä. Luisti kulkee metallisen tapin varassa. Tämä tappi kiinnittyy takaa laatikon kannen kiinnitystappiin ja edessä piipun kehyksessä olevaan reikään. Tässä piipun kehyksessä olevassa reijässä on jousi, joka työntää mainittua tappia taaksepäin, näin antaen jousivastuksen laatikon kannen tapille. Asetta purettaessa tämä pieni jousi katoaa helposti, eikä uusia, samankokoisia, ole ollenkaan helppo hankkia. Ilman jousta laatikon kansi ei mene kiinni. Hätäratkaisuna jousen tilalla voi käyttää jotain joustavaa materiaalia, kuten sähköteippiä. Koko laatikkokokonaisuuden peittää laatikon kansi. Laatikon kannen alle, laatikon peittävän muoviläpyskän päälle, asetetaan aseen taittuvaperäisessä versiossa akku. Muutaman kopiovalmistajan täystukilla varustetuissa aseissa laatikon kannen alla on mainittujen härdellien sijaan varsin tarkasti oikean Kalashnikovin osia muistuttava luisti, kaasumäntä, ja palautusjousi karoineen. Tämmöinen systeemi on hauskempi leikkiä ja kestää hiukan paremmin, mikäli ase tippuu latauskahva edellä tai muuta vastaavaa.
Lippaalle on paikkansa laatikossa liipaisimen edessä. Lippaan etummaiselle kiinnityskielelle on laatikossa metallinen vastakappale, jottei lipas söisi muovista laatikkoa tai kovassa käsittelyssä halkaisisi sitä. Lipas kiinnitetään pienellä kääntöliikkeella, joka alkaa työntämällä ensin sen etuosa paikalleen, ja päättyy kääntämällä lippaan takaosakin sisään, jolloin se lukittuu liipaisinkaaressa olemaan lukitsimeen. Lippaan jämpti kiinnitys takaa muita malleja hiukan paremman syötön niin oikeassa kuin kuulapyssykalashnikovissakin.
Vaihdin on iso kampi keskellä laatikon oikeaa kylkeä. Ylös nostettuna se varmistaa aseen, keskelle laskettuna ase ampuu sarjatulta ja alas laskettuna kertatulta.

Aseen tukki on kiinni laatikossa paksun metallisen kiinnityspalan avulla. Kiinnityspala kiinnittyy tukkiin kahdella kielekkeellä, joiden läpi menee tukkiin yhteensä kolme konekierteistä ruuvia. Tukki on muovia ja liimattu yhteen kahdesta osasta. Yhteenliimaamisen yhteydessä tukin kiinnitysruuveille on laitettu metalliset vastakappaleet. Tukin päätykappale koostuu metallisesta kuoresta, jonka sisällä on muovinen kiinnikepala, jonka ansista päätykappale lukittuu tukkiin muovin joustamisen ja kitkan voimalla, mikä ei nyt mikään paras mahdollinen ratkaisu ole. Tukin sisällä on akun piuhat, sulake rasioineen ja paikka large-kokoiselle akulle. Isommalle akulle ei ole tilaa. Joku on kertonut, että tukin halkaisemalla saisi jyrsittyä vielä yhdelle kennolle tiloja, mutta enpä tiedä sitten lopputuloksen kestävyydestä.

Aseen piippu on kuulu siitä, että se ei pahemmin heilu, ainakaan kun vertaa muihin muovirakenteisiin moottoripyssyihin. Tästä on kiittäminen piipun hyvää istutusta. Kuten oikeassakin aseessa, Maruin kalashnikovissa piippu istuu tiukasti omassa kehyksessään, joka taas ulottuu hyvän matkaa laatikon sisään, varmistaen tiukan paikallapysymisen ja kestävyyden. Itse piippu on alumiinia, kehys taas muovia. Syöttöyksikkö on ruuvattu kiinni kehykseen, itse kehys taas neljällä ruuvilla laatikkoon, joista kaksi on lipaskuilussa ja kaksi näkyvillä laatikon pohjassa lippaan edessä. Nämä kaksi ruuvia ovat ainoa varsinainen ulkonäkövirhe, niitä kun ei oikeassa aseessa ole.

Piippukokonaisuudessa on siis piippu kehyksineen, kaasumännän osat, "puiset" kädensuojat, puhdistustikku ja molemmat tähtäimet. Takatähtäin, jonka jalustana piipun kehys toimii, on säädettävissä pystysuunnassa. Etutähtäin, joka on kiinni yhdellä ruuvilla piipussa, säätyy myöskin pystysuunnassa kierittämällä sitä tähtäimensiirtoavaimella. Sivuttaissäätöä ei tähtäimillä ole, Maruin aseet ovat onneksi yleensä aika hyvin kohdillaan jo tehtaalta. Etutähtäin on piipun päätykappale, ja kuulapyssyssä estää sisäpiipun heilumisen. Aseesta voi tulla hiukan tarkempi, jos sisäpiipun irroittaa ja kiertää pariin paikkaan sen ympärille teippiä niin, että se pysyy keskitettynä ilman etutähtäintäkin.
Kädensuojat pysyvät kiinnityspalikoilla, jotka ylemmässä kädensuojassa ovat metallia ja alemmassa muovia. Kädensuojat saa irti irroittamalla kaasumännän päätykappaleen joka on kiinni piipussa ruuvilla. Ruuviin pääsee käsiksi, kun irroittaa leluputsaustikun vetämällä sitä alas ja ulos.

Ase on helppo purkaa ja kasata, sillä aseen palikkamaiset irtoavat toisistaan helposti arvattavilla tavoilla ilman turhaa kikkailua. Rataslaatikon irroitus aloitetaan irroittamalla tukki ja tukin kiinnityskohdassa oleva akkujohtojen liitiin. Jatkossa avataan laatikon kansi ja irroitetaan laatikon päällä oleva muoviosa, jossa luisti on. Tämä edellyttää myös hopin säätövivun irroitusta. Tässä vaiheessa on fiksua ottaa luistin ohjaustangon takaa löytyvä pieni jousi talteen. Piippu kehyksineen irtoaa kokonaisuutena, kun irroittaa kaikki neljä ruuvia lipaskuilustaja sen edestä, ja ensin vetää piippua eteen, sitten taittaa piippua alaspäin ja vetää koko hässäkän ulos laatikosta. Vaihtimen kiinnitysruuviin pääsee käsiksi, kun kampeaa sitä peittävän kupin talttapäämeisselillä irti. Vaihtimen kiinnitysruuvi on kiinni rataslaatikossa, joten se on irroitettava. Nyt rataslaatikkoa pitää paikallaan enää kahva, joka irtoaa irroittamalla päästä löytyvä ruuvi ja vetämällä kahva irti.
Sisäpiippu irtoaa, kun irroittaa hoppiksikköä paikallaan pitävät kaksi ruuvia piipun kehyksestä.
Huolimatta purkamisen helppoudesta, on kaikessa helppo myös tehdä virhettä. Kuulapyssyä ei ole mitään syytä avata, ellei sisältä ole jotain rikki. Mitä enemmän asetta purkaa, sen väljemmäksi syöttökoneisto tulee, mikä taas heikentää vehkeen tarkkuutta.

Rakenteellisia tyyppivikoja

Aseella on kolme tyyppivikaa, joista kaksi alkaa ja pahenee ruuvien löystymisellä, johtuu materiaalien pehmeydestä ja joista kumpikaan ei suoraan estä aseen toimintaa. Mainitut viat ovat etutähtäimen heiluminen ja tukin kiinnityskohdan murtuminen. Kolmas johtuu ihan vaan suunnittelun hölmöydestä.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, kiinnittyy tukki tukin kiinnikkeeseen kolmella ruuvilla, jotka kiinnittyvät muovisen tukin sisällä oleviin metallisiin "muttereihin". Ajan kuluessa muovi alkaa kulumaan muttereiden ympäriltä ja tukin kahden puoliskon liimaus pettämään. Lopputuloksena tukin kiinnityksen ympärillä oleva muovi murtuu ja tukki löystyy, ja jos oikein pitkälle antaa mennä, irtoaa kokonaan. Löysät ruuvit nopeuttavat prosessia, joten ruuvit kannattaa lukita ruuvilukitteella ja kiristää kunnolla, ja niiden kireys tarkastaa säännöllisesti. Jo alkanutta murtumisprosessia voi hidastaa kiristämällä tukin kiinnityskohtaa teipillä, nippusiteillä, letkukiristimillä ja ihan millä vaan ihminen keksii. Lopullista ratkaisua ei ole, muovitukit yleensä hajoavat ennemmin tai myöhemmin, mutta jos ruuvit osaa pitää kireällä, eikä kohdele tukkia kaltoin, puhutaan useiden vuosien käytöstä. Koska puuosien asennus on varsin yleistä, saa käytettyjä tukkeja aika helposti ja halvalla. Puutukki, joka saattaa mallista riippuen korjata ongelman kokonaan, ei sekään ole nykyään yhtä kamalan kallis investointi, kuin silloin ennenvanhaan, jolloin minä aloitin harrastamisen. Kotitekoinen puutukkikaan ei kätevälle ja työkaluja omaavalle ihmiselle ole mahdottomuus.

Toinen, vähemmän fataali mutta käyttöä hankaloittava ja ärsyttävä ongelma on etutähtäimen löystyminen. Tämä johtuu aluksi etutähtäimen kiinnnitysruuvin löystymisestä ja pidemmän päälle kiinnitysruuvin kiinnityskohdan kierteiden katoamisesta, sillä piipun materiaali on pehmeää alumiinia. Fiksu jätkä liimaa heti kättelyssä etutähtäimen ruuveineen pikaliimalla paikalleen - liimaaminen ei ole ongelma, sillä aseen purkaminen huoltotarkoituksissa ei edellystä etutähtäimen irroitusta, ja useimmat pikaliimat antavat periksi rikkomatta osia, kun oikein haluaa liimatun osan irroittaa.

Kolmas tyyppivika on aseen perälevyn tippuminen. Aseen perälevy on kiinni pelkällä kitkalla, eikä pysy paikallaan ikuisuuksia. Korjaus on yksinkertainen ja helppo - kun akku on laitettu tukkiin, teipataan perälevy kiinni. Hienostuneempia ratkaisuja on mm. kiinnittää perälevyyn ja tukkiin naru tai ketju, joka estää perälevyn hukkumisen irroitettaessa. Lukittavia perälevyjä on markkinoilla. Monessa puutukissa perälevy ruuvataan paikoilleen, mikä poistaa ongelman.

Käytössä

Kalashnikov on karun näköinen ja muotoinen. Ergonomia on tullut suunnittelussa viimeisenä, mikä näkyy vaihtimen ja latauskahvan muodossa ja paikassa, mutta mitään etenkään airsoft-käyttöä hankaloittavaa ominaisuutta pyssystä ei löydy. Yli kymmenvuotisen käytön jälkeen on hankala sanoa, että nouseeko ase luonnostaan olalle, sillä se, että täystukkinen kalashnikov tuntuu ruumiin jatkeelta, voi johtua myös harjoittelusta..
Mainitut latauskahva ja vaihdin ovat aiheuttaneet oikean aseen kanssa hiukan valitustakin. Meikäläinen pystyy löysää kuulapyssyn vaihdinta käsittelemään etusormellakin, mutta vähänkään pienikätisemmältä se ei onnistu ilman käden irroittamista. Sarjatulen löytäminen vaatii hiukan lisäkeskittymistä, sillä liikerata on vaihtimen kokoon nähden aika lyhyt, eikä tuntumaa anna mikään muu kuin laatikossa oleva painauma. Latauskahvan käsittely vaatii oikeakätiseltä joko käden irroittamista kahvalta tai ampuma-asennon muutosta, mikä oikeassa aseessa tekee lippaan vaihdosta hitaampaa. Airsoft-käytössä asiat ovat kuitenkin paljon yksinkertaisempia, kun vaihdin siirretään sarjatulelle pelin alussa ja pois lopussa, eikä se kummassakaan tilanteessa vaadi kauheaa kiirehtimistä. Latauskahvaan ei tietysti tarvitse koskea ollenkaan, kunhan hoppi on säädetty. Vasenkätisillä ongelmaa ei tosiaan ole nimeksikään.

Koska lipas täytyy keikata sisään ja lippaat ovat isoja ja reippaasti käyriä, on lippaanvaihto hiukan monimutkaisempi suoritus, kuin esimerkiksi M16:n suora sisään tunkeminen, mutta jos ei sekuntikelloa pidä vieressä, ei sekään mitään ongelmallista ole. Oikeassa aseessa Kalashnikovin lippaan muoto ja kiinnitys antavat paljon luotettavamman syötön, airsoftissa taas ero ei sen suhteen ole mikään kummoinen. Lippaiden koko ja muoto rajaavat myös lipastaskuvaihtoehtoja, eivätkä lippaat mahdu kovin monen maastopuvun taskuihin, toisin kuin useimmissa länsimaisissa rynkyissä. Kalashnikovin suosio ja varustemarkkinoiden laajentuminen ovat kuitenkin paikanneet tätä niin, ettei sopivan lippaankantolaitteen löytäminen ole vaikeaa tai aiheuta suurta lovea budjettiin.

Lisäosista

Airsoft-markkinoilla on ollut viime vuosien aikana räjähtävä kasvu. Kalashnikoviin ei aikoinaan saanut juuri minkäänlaista lisäpalikkaa, mutta nyt sekä yleisen kasvun että Kalashnikovin ja sen kopioiden saaman suosion vuoksi tilanne on aivan toisenlainen - lisäosia lötyy helposti, ja koska ne ovat usein yksinkertaisia, ovat ne muihin malleihin verrattuna halpoja.

Metallisia laatikoita, eli metallirunkoja, pukkaa nykyään vähän joka tuutista. Koska Kalashnikovin laatikko on lähinnä vain yksinkertainen kouru, on se sekä helppo valmistaa että asentaa. Helppo valmistaminen tarkoittaa halpaa hintaa, eikä laatikon vaihtamisesta yleensä seuraa muutamasta muusta mallista tuttua syöttö- ja yhteensopivuusongelmien liutaa. Yleensä laatikot eivät tarjoa juuri kummempaa kuin toisenlaisen materiaalin, johon on ehkä vähän luotettavampaa pultata kiinni tähtäinkisko. Joissakin laatikoissa saattaa huonon työnlaadun ansiosta olla ruuvinreijät ja muut aukot vääränkokoisia tai väärissä paikoissa. Yleensä metallilaatikot ovat kuulapyssyilijöille tuttua murometallia, eli jotain sinkkivalua. Zeken ja Inokatsun laatikot ovat poikkeuksia, Zeken on kevyempää ja kestävämpää alumiinia, Inokatsun taas oikein terästä. Inokatsun laatikko, jossa tulee mukana muitakin palikoita, on ihan omaa luokkaansa muutenkin, kuin vain materiaalissa, sillä se on muotoiltu modernimman levyprässätyn laatikon muotoiseksi, ja siinä on valmiiksi kiinni sivukiila tähtäimen kiinnittämiseksi.
Metalllisen laatikon vaihtamisen jälkeen aseeseen jää vielä muutama muoviosa, joista suurin on piipun kehys. Alati kasvava määrä valmistajia tarjoaa vaihtoehtoa myös näille yhtenä pakettina. Piipun kehys on aika hyvin piilossa, eikä sen materiaalin vaihtuminen tarjoa aseelle juuri muuta kuin lisää painoa. Metallisissa piipun kehyksissä on vissiin poikkeuksetta lisäominaisuutena taittotukkimallin akkutilan laajentaminen, mitä voi uudelleenjohdotuksella käyttää myös täystukkisessa pyssyssä, vaikkei siinä mitään järkeä olekaan. Normaalistihan taittotukin akulle tilaa on juuri sen verran, mitä laatikon kannen alta heti pilkottaa näkyville. Erikoisosat kuitenkin tekevät onttoa ihan ylemmän kädensuojan etuosaan asti, minkä ansiosta aseeseen saa asennettua useampivolttisen akun.

Kalashnikovin puuosia tarjoaa nykyään todella moni valmistaja. Useimmat muotoilevat osansa suunnilleen samanmuotoisiksi kuin Maruin alkuperäispyssyssä, jotkin taas saattavat tarjota hiukan modernimpaa AKM- tai AK-74 -tyylistä ulkonäköä. Joissakin puuosissa tukkia on pidennetty, jotta sinne mahtuisi isompi viritysakku. Puiset kahvat ovat poikkeuksetta paksumpia kuin muoviset kahvat, sillä moottori vie kahvasta niin paljon tilaa, ettei ohuen kahvan vääntäminen noin vaan onnistukkaan. Kuten jo mainittu, puinen takatukki saattaa ratkaista ongelmat tukin kiinnityksessä ja perälevyn pidossa.
Modernin muodin mukaisesti myös Kalashnikoviin on saatavilla aika liuta kiskoitettuja kädensuojia ja jopa kokonaisia piippujärjestelmän korvaavia paketteja. Myös taittotukkeja on viimeaikoina ilmestynyt muutamaa mallia markkinoille. Täystukkiseen aseeseen saa taittotukin johdottamalla akkupiuhat samaan tapaan kuin Maruin alkuperäistaittotukkimallissa. Lisäksi taittotukki vaatii yleensä laatikon vaihtamisen.

Kuulapyssypelaajilla on jokin sairas tarve kiinnittää pyssyynsä mahdollisimman paljon lisätavaraa, ja yleensä ensimmäisenä käy mielessä kiikari- tai punapistetähtäimen kiinni pulttaaminen. Kalashnikoviin tämä on hiukan hankalaa, sillä tähtäimen kiinnitystä ei alunperin taidettu ottaa huomioon ollenkaan Kalashnikovia kehitellessä. Venäläisillä on kyllä ratkaisu tähänkin, nimittäin laatikon vasempaan kylkeen ruuvattava kiila, johon yleensä tähtäimessä kiinteästi kiinni oleva massiivinen kulmarauta liu'utetaan kiinni ja lukitaan salvalla kiristämällä. Kiiloja myydään irtonaisina, sekä oikean aseen osina, että samaan hintaan, huonommasta materiaalista, myös kuulapyssyvalmistajien toimesta. Samoin on saatavilla myös sellaisia kulmarautoja, joiden päässä nököttää tähtäimen sijaan perinteisenmallinen tähtäinkisko. Irtonaisen kiilan ruuvaaminen Maruin kuulapyssyyn on mahdollista, mutta hiukan hankalaa, sillä rataslaatikon ja laatikon seinämän väliin ei paljoa tyhjää tilaa jää, ja jokin metallinen vahvistuskisko olisi suositeltavaa asentaa sisäpuolelle, sillä iso, korkealla istuva tähtäin saattaa aiheuttaa aikamoisen rasituksen muoviseen runkoon.
Monista kopiovalmistajien Kalashnikoveista kiinnityskiila löytyy valmiiksi. Lisäksi sellainen löytyy Inokatsun metallirungosta.
Kuulapyssyosavalmistajat tarjoavat kaikennäköisiä keksityn muotoisia tähtäinkiskoja, joista tähän mennessä tietääkseni kaikki ovat joko jo perusidealtaan tai sitten huonojen materiaalien ansiosta täysin turhia kapistuksia. Poikkeuksiakin sentään on, muutamilta valmistajilta löytyy kiskolla varustettu ylempi kädensuoja ja joiltakin sellaisia RIS tai RAS-härveleitä, jotka antavat kiskon myös aseen yläpuolelle. Nämä vaihtoehdot tarjoavat jämäkän alustan punapistetähtäimen asennukseen.

Aivan oman osuutensa lisäosavalikoimaan tuovat lähinnä Guarderin ja nyttemmin myös Inokatsun tarjoamat muunnossarjat, jotka ottavat alkuperäisestä aseesta vain rataslaatikon, sisäpiipun ja syöttökoneiston, sekä mahdollisesti pari muuta pikkuosaa. Nämä erinomaisista materiaaleista valmistetut sarjat muuttavat asetta rajusti sekä ulkonäöltä että rakenteelta. Guarderin sarjat tarjoavat mahdollisuuden suurimpaan osaan Kalashnikovin yleisimmistä jatkokehitelmistä, nimekkäimpinä AKM, AK-74 ja RPK. Inokatsu taas tarjoaa perinteiset AKS-47 ja AK-47 -mallit uudella, fiksulla rakenteella teräksestä. Inokatsu lupailee tulevaisuuteen myös Galilin, ilmeisesti samanlaisena rakennussarjana.

Lopputiivistys

Maruin AK-47 on jo vanha malli, mutta jotain veteraanin laadusta kertoo jo sekin, ettei Marui ole tehnyt tälle mallille mitään kasvojenkohotusta, ja ase pitää edelleen luotettavan ja kestävän pyssymallin mainetta. AK-47 on kestävä ja toimiva pyssy, johon saa varaosia nykyään helposti ja halvalla. Se on edelleen varteenotettava vaihtoehto perusmallin moottoripyssyä haikailevalle.

Valtteri Jaakonpoika
webmaster miuku varusteleka piste fi


Linkit

Trapper Industries
http://www.trapperindustries.com/

Brittiläinen Kalashnikoviin erikoistunut nyrkkipajafirma. Paljon muovikuulatuotteita. Tekee päheitä mutta ajoittain heikkolaatuisia kustom-osia ja -sarjoja Maruin Kalashnikoviin, sekä Maruin sisäosilla varustettuja oikeita Kalashnikoveja.

kalashnikov.guns.ru
http://kalashnikov.guns.ru/

Kalashnikoville, hänen pyssyillensä sekä niiden eri versioille omistettu sivusto.

Purkumanuaali
http://www.airsoftplayers.com/manuals.asp

Maruin virallinen purkumanuaali huoltopisteille.

Juttua puu- ja metalliosista
http://www.airsoftplayers.com/ak/ak/ak1.asp

Artikkeli puuosien ja metallirungon asennuksesta sekä lopputuloksen erinomaisuudesta.

Artikkeli FTU-kitin asennuksesta.
http://www.arniesairsoft.co.uk/reviews/ak47/ak47ft...

Hyödyllinen linkki jokaikiselle joka tahtoo purkaa aseen gearboxiin saakka ja edespäinkin.

Vaihtoehtoinen artikkeli
http://www.arniesairsoft.co.uk/reviews/ak47/ak47_r...

Englanninkielinen artikkeli aseesta. Tsekkaa alalaidasta artikkelin kirjoittaja pitelemässä muunneltua pyssyänsä.

Kuvasivu
http://www.arniesairsoft.co.uk/reviews/ak47/ak47_i...

Iso läjä kuvia aseesta.

- LEKA - webmaster@varusteleka.fi