Tämän artikkelin teki ystävällisesti mahdolliseksi Nemesis Airsoft lainaamalla asetta. Kiitos heille. Ase on muuten Nemesiksessä kaupan Academyn valmistajanimellä.
Desert Eagle
Desert Eagle on yhdysvaltalaisen Magnum Research Inc -nimisen firman esikoistuote. Firma on erikoistunut magnum-patruunoita käyttäviin aseisiin ja Desert Eagle onkin juuri sitä varten suunniteltu. Montaa muuta magnum-patruunaa ampuvaa automaattipistoolia ei ole. Israeli Military Industries eli IMI viimeisteli Magnum Research Incin prototyypin pohjalta aseen ja valmisti ensimmäiset sarjatuotantokappaleet. Magnum Research Inc valmisti asetta jonkin aikaa Yhdysvalloissa, mutta nykyään vehkeet tehdään taas Israelissa.
Ase toimii ruutikaasun voimalla puoliautomaattisesti. Liipaisin on yksitoiminen. Ase on tarkoitettu urheiluammuntaan ja metsästyskäyttöön, ja lisäksi se on isona, vaikuttavannäköisenä ja tehokkaana löytänyt tiensä moneen toimintaelokuvaan. Taisteluun asetta ei ole kuitenkaan tarkoitettu, eikä se sovellu sellaiseen toimintaan lainkaan. Patruuna on itsessään tarpeettoman tehokas ja tuo monta toimintaa haittaavaa tekijää aseeseen - ampuminen vaatii tarkan keskittymisen ja oikean asennon, patruunoiden on oltava erittäin hyvälaatuisia, ase on epäluotettava ja vaatii paljon huoltoa ja niin edelleen.
Academyn Desert Eagle on mallinnettu pistoolin ensimmäisen sarjatuotantomallin mukaan.
|
Aseen lipas. Kuulat syötetään edessä olevasta aukosa yksi kerrallaan. |
Rakenne ja toiminta
Vekotin on jousitoiminen käsiviritteinen ase, eli vemppu. Kuula singotaan liikkeelle paineilmalla, joka saadaan liikuttamalla mäntää sylinterissä lujaa vauhtia kohti sylinterin päässä olevaa pientä aukkoa, josta ilma puristuu kuulan perään lähettäen sen piippuun. Männän liike saadaan aikaan jousella. Jousi saadaan vireeseen vetämällä luistista, joka ottaa sylinteriin kiinni, joka taas vetää männän taakse, jolloin mäntä lukittuu liipaisimen karaan. Liipaisinta vetäessä ase laukeaa, eli mäntä syöksyy edellämainitulla tavalla eteenpäin.
Aseessa ei ole ainuttakaan metalliosaa. Varmistin ja takatähtäin ovat samaa valua luistin kanssa, eivätkä siis liiku (tai tähtäimen tapauksessa säädy) lainkaan. Asetta halkoo joka osasta selkeästi näkyvillä oleva karu sauma, joka joissakin osissa jopa hiukan rakoilee. Ase on kauttaaltaan musta, eikä muovissa ole erityistä pintaviimeistelyä. Kahvalevyistä löytyy kummaltakin puolelta IMIn logo ja luistin vasemmalta puolelta isolla teksti "DESERT EAGLE-.44 MAGNUM PISTOL ISRAEL MILITARY INDUSTRIES
Toiminnallisia osia ovat liipaisin, iskuri, luisti ja luistin lukitusvipu, joista jälkimmäinen toimii nimellisvirkansa sijaan varmistimena. Iskurilla ei ole mitään tekemistä muovikuula-aseen toiminnan kanssa, mutta se virittyy samalla kun aseen vetää vireeseen ja laskee samalla kun aseen laukeaa. Omituisena lisänä luisti toimii kaksitoimisena aseen ollessa lataamattomana, vaikka oikea Desert Eagle on yksitoiminen. Ase ladataan kuten esikuvansakin luistista vetämällä. Luistin liikerata on lyhyt, noin kolmannes esikuvan vastaavasta.
Aseen piipussa on tähtäinkisko. Siihen käyvät suoraan ilmakivääreihin tarkoitetut 11mm lohenpyrstökiinnityksellä varustetut halvat punapistetähtäimet. Kiikaritähtäimen asentaminen saattaa vaatia korkeat kiinnitysrenkaat, mutta sellaisen käyttö pistoolissa on joka tapauksessa mahdottoman vaikeaa. Punapistetähtäimen käyttö pistoolissa on ainakin aluksi todella hankalaa, mutta voi olla, että ankaralla harjoittelulla siitä oppii saamaan jotain hyödyllistä irti.
Aseen purku aloitetaan irroittamalla luisti. Se tapahtuu avaamalla luistissa oikealla puolella olevan talttakantaisen ruuvin, venyttämällä luistin etuosan puoliskot erilleen ja vetämällä luisti ylöspäin aseesta irti. Alta paljastuu lialta hyvin suojassa oleva aseen koneisto, jonka voi näin puhdistaa ja voidella. Kahvalevyt lähtevät myös helposti irti, kunhan venyttää etupäästä ja vetää taaksepäin irti. Pidemmälle mentäessä halkaistaan koko ase avaamalla kaikki ruuvit ja erottamalla puoliskot. Niin pitkälle ei kannata mennä, ellei ase ole hajonnut ja muuta vaihtoehtoa ei ole. Yleensä silloinkaan ei ole paljoa tehtävissä, sillä varaosia ei ole saatavilla.
Lipas on muotonsa ja kokonsa puolesta samanlainen kuin oikeassa aseessa. Se ladataan käsin työntämällä yksi kuula kerrallaan syöttöaukosta sisään. Kuulat pysyvät lippaassa eikä siinä ole tyhjennysmekanismia laisinkaan - muuten kuin kuulien pukkaaminen tikulla takaa ulos. Mikäli kuulia sisältävän lippaan ottaa aseesta irti, ei irtonaisia kuulia tipu ulos. Sanalla sanoen, lipas on sellainen kuin pitääkin ja pieksee monet muiden vemppupistoolien lippaat.
Hop-up on kiinteä. Aseen mukana tuli 0,12g kuulia, jotka ammuttaessa ottavat hopin ansiosta jyrkän yläkierteen noin 15 metrin päässä. 15 metriin ne kyllä lentävät suoraan ja nopeasti. Maruin ja Excelin 0,25, 0,23 ja 0,2g kuulille hoppia oli taas aivan liian vähän. Veikkaan, että ase on tarkoitettu halvoille 0,2g kuulille, joiden pinta on karheampi kuin kalliimpien (ja laadukkaampien) merkkituotteitten, josta syystä ne ottaisivat hanakammin hoppiin. Valitettavasti en onnistunut hankkimaan sellaisia tähän testiin.
Aseessa ei ole suunnittelu- tai valmistusvirheitä ja sen rakenne tuntuu kestävältä.
Käytössä
Ase on iso ja vaatii ison kouran. Pienikätisille ase saattaa tuntua vaikealta käyttää, tosin minun on sellaiseen vaikea eläytyä. Kannattaa kokeilla käteen ennen ostoa. Minun käteeni ase istui erinomaisesti.
Aseen lataus on nopeaa ja helppoa. Isosta ja hyvin muotoillusta kahvasta on hyvä pitää kiinni luistista vedettäessä. Luistin suuren koon ja sen takapäähän tehdyn otepinnan ansiosta luistista tarttuminen ja vetäminen käy nopeasti ja ongelmitta. Varmistin, vaikkakin sinänsä pahassa paikassa, ei haittaa meininkiä lainkaan. Liike on lyhyt, selkeä ja sulava. Toisinkuin joissakin muissa vemppupistooleissa, joissa esimerkiksi varmistin on suuri, terävä ja luistissa kiinni, ei hanskoja tarvitse aseen käyttämiseen. Asetta on oikeastaan jopa ilo vetää vireeseen.
Liipaisin on vemppupistoolien yleiseen tapaan melko jäykkä, mutta siedettävä. Piipun pituus ja koko sekä aseen toimintatavan ansiosta liikkumaton luisti mahdollistavat aseen tukemisen piipusta toisella kädellä kiväärien tapaan, mikä helpottaa ampumista.
Tähtäimissä ei ole pilkkuja helpottamassa, eikä tähtäinten muodon ansiosta sellaisten tekeminen ole helppoa. Tähtäys onnistuu silti kohtuu helposti, aseen jopa ampuessa kohdilleen. Heittolaukaukset onnistuvat aseella todella hyvin
Mikäli asetta ei kanna ainoana kentällä, on hyvän tai edes riittävän kotelon löytäminen vaikeaa - ainakin jos ei halua sen maksavan montaa kertaa enemmän kuin itse ase. Suurikokoinen kapistus ei mahdu juuri mihinkään tavallisimmista koteloista, eikä lipaskaan ole, juuri kokonsa vuoksi, mikään ongelmaton tässä suhteessa. Nemesiksestä löytyy Strike Systemsin kotelo suunnilleen samaan hintaan kuin ase itse. Halvempi, mutta toki hankalampi, vaihtoehto olisi esimerkiksi kaasunaamarilaukku.
Teho ja tarkkuus
Aseen rakenne ja käyttömukavuus on täysin sitä mitä hinnan puolesta sopii olettaa, ellei parempaakin. Jossakinhan sen halvan hinnan on näyttävä, ja kas kummaa, tehossa ja tarkkuudessahan se. Aseessa on tarra, joka kertoo, ettei se ammu yli 0,3J teholla. Manuaalissa taas puhutaan 0,5J tehosta, mikä tuntuu suurelta. Pähkäilystä pääsemme Nemesiksen mittaustulosten ansiosta, jotka kertovat karua kieltä - teho noin 0,18J, eli 43m/s 0,2g kuulalla. Verrokiksi saman firman testeissä Maruin vemppupistoolit saavat noin 0,38J, eli 62m/s 0,2g kuulalla.
Kenttätesteissä havaittiin, 0,12g kuulilla ase tosiaan ampui sen 10-15m kokolailla suoraan, mutta sen jälkeen kuula kaarsi ylös, eikä osumamahdollisuuksia ollut enää mihinkään. 0,25g kuulat olivat liian painavia ja kuten tuli mainittua, muut käyttämäni kuulat eivät meinanneet sopia yhteen aseen hopin kanssa. Hopinpuutteen ansiosta maksimikantama riippuu siitä kuinka paljon ylös tähtää, kuula alkaa nimittäin kaartamaan alas jo kymmenessä metrissä. 15 metrissä osuu vielä useimmilla kuulilla ison ihmisen ylävartaloon. 20m on jo sen verran kaukana, että piippu maanpinnan suuntaisesti ammuttaessa kuula tippuu yleensä maahan. Ylös tähtäämällä saa ammuttua melko pitkälle, vaan ongelmana siinä on se, että se vaatii paljon harjoittelua, eikä taistelutilanteessa ole lainkaan yhtä helppoa arvioida osumapistettä kuin tauluammunnassa. Lisäksi päälle kohteesta on yleensä näkyvissä vain pieni osa ja usein sekin vielä liikkuu.
Verrokiksi Maruin Colt M1911 A1 -vempulla osui useimmilla kuulilla ilman ylösampumista ihmisen ylävartaloon vielä 30 metrin päästä - pidemmälle ampumaratani ei sitten ulottunutkaan.
Päätöslauselma
Aseen muotoilu on hyvä, lataus ja tähtäys käyvät nopeasti ja ongelmitta. Monissa vemppupistooleissa lisälippaiden kanto on mahdotonta, vaan ei tässä. Nämä hyvät puolet kaatuvat valitettavasti tehon puutteeseen. Ase on käypä peli sisätiloissa, mutta metsässä se on pahasti alakynnessä kaikkia laadukkaampia vemppuja vastaan, puhumattakaan moottoripyssyistä. Maruin / KWC:n parempitehoinen vemppupistooli maksaa yli puolet enemmän, mutta vaikka Academyn Desert Eagleja ostaisi kaksi, ei silti saa samaa kantamaa ja tarkkuutta. Lisäksi mikäli asetta aikoisi joskus käyttää kakkospyssynä paremman vierellä, on sopivan kotelon löytäminen paljon hankalampaa kuin pienemmillä malleilla.