Pääsin erään poijjaan selkään taktisen hiippailun tuloksena- siinä sitten ammuin ja kuula napsahti sitä selkään. Eipä muuta kuin hän rupesi katselemaan ympärilleen ja koetin viittoilla hänelle 15 metrin päästä että hän on eliminoitunut. Huomattuaan minut hän kuitenkin hyppäsi suojaan.

Ei näinkään.
Tietenkin jos ampujaa ei näy, eikä kuule laukausta, on monille vaikeaa tajuta osumaa.

Niin tuo on kyllä harvinaisen totta. Oma chestrigini tuntuu napsuvan ja paukkuvan siihen malliin offgamellakin, että voisi luulla minua ammuttavan, mutta näin ei ole, ja on se omalla kohdallani aiheuttanut monia pulmallisia tilanteita, mutta jos näen ampujan katsovan kohti, siten että hän tosiaan näkee minut ja chestrigini napsahtaa, niin aina tunnustan osuman, ampui hän tai ei. Siitä en ala kiistelemään. Mutta joskus metsässä rymytessä/vetäytyessä tai muussa äänekkäässä liikkumistilassa, jos joku ampuu chestrigiin ja jos en sitä tunne saatika kuule, en sille mahda mitään ja on tälläisessä tilanteessa minua tai edes ketään turha ruveta syyttämään modetuksesta. Ampukoon uudelleen vaikkapa päähän, mutta turha siitä on ruveta kiistelemään.

Itse olen huomannut, että modetusta harrastaa niin vanhemmat kuin nuoremmat pelaajat. Osa modetuksesta on tahatonta ja johtuu oikeasti siitä, että pelaaja ei vain huomaa osumaa.

Esimerkiksi itse olin pelialueellamme KK:n kanssa asemassa antamassa suojatulta rakennuksille. No eräs kihtuu ovela kaveri oli kiertänyt vempulla kylkeen ja ampui maassa makavaa allekirjoittanutta ~5krt persiille, mutta ei sanonut asiasta mitään. Jossain kohtaan ihmettelin, että mikä tuo ääni oli, katsoin oikealle ja siinä kaveri seisoi vempun kanssa. Toki otin heti osumaa kun tajusin, että minua oli ammuttu. En tiedä jäikä osumat huomaamatta kun ammuskelin fiiliksessä, vai siitä, että minua ammuttiin tehottomalla vempulla löysällä olleille housuille. Pahoittelen jos vaikutin peliin jotenkin ennen kuin huomasin osuman. Heti osuman tajuttuani lähdin pois.

Nuorten pelaajien kanssa olen huomannut seuraavaa, varsinkin jos he pelaavat paljon tietokonepelejä. Kuvitellaan, että se yksi osuma ei riitä ja hypitään bunny hoppingia niinkuin CS:ssä. Ei se toimi niin. Osuma on osuma. Joskus olen kesken peliä kuullut nuorimmaisten suusta: "Suhun osu, snipa ampu" "Ei se, mitään, ei ollu awikka" *typerää kikatusta* ja peli jatkuu. No, täytyy todeta, että näillä pelaajilla ei taida hissi ihan nousta vintille asti muutenkaan. Pointtina siis se, että on aivan eri kuva ampumisesta ja ammutuksi tulemisesta. Koskee myös niitä sankareita, jotka luulevat sen vakiosähkön kantavan 100m puskan läpi suoraan vastustajan linssiin.

Mitä huomasimme, oli myös se, että talviaikana jolloin esim. nuorempia pelaajia, ja pelaajia yleensäkin on vähemmän kuin kesällä, tulee modetusvalituksia huomattavasti vähemmän. Mutta heti kun tuli lämmin ja pelaajamäärät kasvoivat, alkoivat modetukset ja valitukset modettamisesta. Taitavat olla suoraan yhteydessä pelaajamäärään tämä modettaminen.

Yksi suurimmista syistä missä me olemme huomanneet modetusta vloppupeleissä, johtuu siitä, että osa pelaajista ottaa osumaa aivan erän alussa ja se harmiitta. Miksi he ottavat osumaa? No yleensä sen takia, että kun erä alkaa he puskuttavat puskasta läpi jatkaen saman turhan läpän löpinää kuin offarilla, ammuskelevat puskaan huvikseen ja valuvat kuin räkä poskella. Mikä vaikeus siinä on asemaan juosseen KK-misen paikallistaa ja pudottaa tämä mölinäkööri? Eli jos ottaa nopeasti osumaa voisi hieman vaivautua miettimään, että olisiko omassa toiminnassa jotain parantamisen varaa. Miettiä ja toimia ensikerralla eri tavalla, eikä alkaa modettamaan ja näin ollen aiheuttamaan mielipahaa muille pelaajille.

Täälläpäin modettamisesta (pitkäaikaisesta ja toistuvasta) langetetaan rangaistus ja kyseinen pelaaja ei saa osallistua Salo Airsoft RY.n peleihin. Kiellon pituus riippuu tapauksen luonteesta. Tähän mennessä onneksi ei ole vielä yhtäkään pelaajaa tarvinnut asettaa pelikieltoon. Yleensä se huomauttaminen auttaa.

Oikein, samasta on myös Korhosen Janne kirjoittanut softaajassa moneen kertaan, ja saman olen myös minä huomannut. Tällainen touhu kyllä ihmetyttää. Pilaa myös muiden fiiliksen kun jotkut käveleksivät laiskanpulskeasti aseet kainalossa selostaen jotain yhdentekevää.

En sano että jokaisen kuuluisi ruveta harrastamaan armotonta tehopelaamista jne., vaan että edes hieman särmämpi meininki niihin peleihin. Pirkanmaasoftin peleissä, joissa käyn pelaamassa, erät ovat usein vain 20-35 minuuttia tai siihen suuntaan. Luulisi että edes sen ajan pystyisi keskittymään käynnissä olevaan peliin.

hmm offtopikiksi taisi mennä mutta menköön.

EDIT: Viittauksellani PMS peleihin en siis kohdista viestiä Pirkanmaasoftille vaan lähinnäkin ihmettelen näkemääni joidenkin pelaajien asennetta vkl. peleissä.

Kerran kun olin pelaamassa vähän tuntemattomien porukoiden kanssa, pääsimme saartamaan yhden vihun kolmestaan. No, laskimme siihen sarjat, kaveri nosti kädet ylös ja sano "osuma" ja lähti kävelemään pois. Pian siinä näimme ne loput viholliset ja aloimme taistella heitä vastaan. Tällöin huomasimme että juuri tappamamme vihollinen oli heidän mukanaan ja ampui meitä!
Offilla sitten kysyimme, että mitä tuo oli olevinaan? Kaveri tokaisi siihen: "en mä jaksanu odottaa, niin respasin." porukat olivat lisäksi lukio ikäisiä.
Eli ei se modetus kysy ikää.

Eihän tuo ole sellaista "godmodetusta", sillä hän tunnusti osuman. Se taas on väärin että hän on mukana pelissä taas kohta. Tuo on tosiaan ehkä lievempi versio, sillä "oikea" modettaja tekee törkeästi ampujaa ja tämän osapuolta kohti, eikä tunnusta toisen pelaajan osuneen häneen. Heavy?

Niin mutta luulisi että edes itseään vähän hävettäisi tuossa vaiheessa, jos kuolisi, myöntäisi sen ja lähtisi kohta jatkamaan peliä!

Onhan noita nähty. Modettajia ovet olleet sekä aikuiset että lapsetkin.
Kerron pari tapausta:
1. asemamme otettiin haltun ja jäin viivyttämään hyökkääjiä, menin piiloon kuoppaa jota ei nää muuten kuin parin metrin päästä. Kuulin että joku kävelee mäkeä ylös. Silloin minä puolestani nousen ylös, osoitan vihollista aseellani (koska vihollinen oli vain noin viiden metrin päässä) ja päästän muutaman kuulan sarjan liikuttaen asetta oikealle ja vasemmalle muutaman asteen verran, koska en tiennyt vihollisen asemaan tarkasti ennen nousemistani. Huomasin että vastustaja seisoi todella lähellä ja suuntasin, ei niin pienen kuulasuihkun häneen. no hän otti ja ampui minua. Vaikka taktiset liivit paukkuivat kuulista. Minä otis osumaan ja ajattelin kertoa asiasta offgamella mutta en tunnistanut enää koko jätkää.
Ja niitä pentuja siellä kentällä saa tosiaan ampua koko lippaallisen ennen kuin ottavat osumaa.

Monestihan noita nuorempia pelaajia saa ampua useamman kerran. Ei se minua haittaa. Pistän sen sen usein innostuneisuuden piikkiin, jota näiltä pienemmiltä vasta-alkajilta löytyy. Ei se ole niin vaarallista. Saapahan kohta ampua saman tyypin uudestaan.

Entäpä ne tapaukset, jotka tunnustavat osuman, mutta kun ei huomaa sitä ja ampuu uudestaan, niin tyyppi hermostuu ja alkaa eliminoitumisestaan huolimatta räiskimään kohti.

Yksi räikeä esimerkki on jäänyt mieleen, kun joku ryhmästämme ampui selkään vastapuolen pelaajaa, niin tyyppi vaan löntysti suojaan ja piteli persettään. Kylläpä meitä nauratti mokoma tyyppi.

Njoo, kyllähän sitä on saanut huomata että kaikista nuorimmat jantterit ovat vähän nihkeitä heti tunnustamaan osumia... Sellaisen ilmapiirin vallitessa otan minäkin yleensä astetta v-mäisemmän asenteen päälle, ja ammun sitten vähän pidempiä/useampia sarjoja kuin olisi tarpeen - Jos ei osumaa tunnusteta, laitetaan se tuntumaan ainakin

Järjen käyttö käsittääkseni on sallittua näissä osuma-asioissakin. Toisaalta olen tunnustanut mukisematta jopa iäisyyden päästä ammutut roikkukuulat juoksuhaudan pohjalle (no, mitäs en väistänyt jos kerran se niin roikkuna tuli), toisaalta taas jättänyt tunnustamatta kimmokkeita ja jopa tilanteita joissa selkeästi jo pitkän sarjan vastaanottanut vastapeluri pistää vielä toivotaantoivotaan fiiliksellä sarjaa "vähän sinnepäin" josta osumat tulivat. Tuo jälkimmäinen on tietysti hyvin tapauskohtaista arviointia, sillä eihän elävässä elämässäkään *välttämättä* heti osuman saatuaan keskivertoa kovempi jätkä ole täysin toimintakyvytön. Mutta jos nyt aivan suoraa sarjaa ottaa keskellä rintakehää, ei sieltä kyllä pitäisi enää tulla tulta takaisin.

Pääasiallisesti tietenkin pyrin tunnustamaan osumat, ja jos joku kivenkovaan väittää osuneensa, en jaksa jäädä kiistelemään. Pakko myöntää, että välillä on tullut huijittua, kun on ensin rämpinyt metikössä tunnin verran näkymättömissä vihollisen linjojen taakse, ja sitten joku onnekas munkittaa kolmen puun ja puskan läpi nassuun.

Tosi hauskaa. Modettamisessa ei ole mitään kivaa .

Modetus on meillä Tikkakoskella pilannut ainakin omasta mielestäni pelit täysin. Porukka on jakautunut kahtia, "elitisteihin" ja muihin. Paria poikkeusta lukuun ottamatta elitistit ovat modettajia. Huvittavinta näissä tyypeissä on se, että he itse valittavat jatkuvasti kuinka kaikki meidän puolelaiset modettavat.

Yleensä tapaukset ovat vieläpä sellaisia, että Maruin vakiosähköillä ammutaan sarjalla hyvin suojauteneisiin kohteisiin tai äärikantamalle. Näille tyypeille ei ole mitenkään tavatonta valittaa kun on ampunut 10 kuulaa vakioaseella 30metrin päässä olevaan tiheään puskaan ja puskan taakse maastoutunut vihu ei vain ottanut osumaa.

Otin asian puheeksi yhden tyypin kanssa ja tämä vain rupesi karjumaan kuinka minun vain täytyisi pitää turpani kiinni.

Taitaa olla asennekasvatuksen paikka teidän pelipaikalla. Ei tosin kuulosta kovinkaan korkeaikäiseltä pelaajakunnalta, jos tuollaista on.

Täytyy vaan todeta, että pilkka osu omaan nilkkaan mnergillä. Tuu jutustelee IRL tästä asiasta, mulla riittää aikaa, mut pokka ei.

Enpä muista, kuka täällä foorumilla viittasi siihen, että joskus huijaaminen vain tuntuu ''siltä oikealta'' tavalta toimia, mutta sama juttu itselläkin joskus. Ihan vain ajattelematta edes asiaa, jättää osuman tunnustamatta, ja jatkaa. Ei sitä edes ajattele, että huijaanpa nytten, vaan se vain tuntuu ''siltä oikealta''. Lohjan montuilla taas saa aika hyvät naurut yleensä, kun kuuntelee muiden juttuja. Useimmiten juttu käy niin, että ''kun taas toi KRK modettaa, ku ammuin, nii vaa sielt nousi uudestaan''
Ei se auta, vaikka kerrasta toiseen selittäisi, että kun tiimillä on aseista sukkiin kaikki varusteet täysin identtisiä, niin on aika hankala erottaa meitä toisistään, ellei nyt ole niin haukka, että nimilapun näkee. Sitä paitsi, kun Fischereitä on kaksi, nii sekään ei auttaisi
Hauskimmat ovat kyllä ne vakiosähkön 100 metrin frägit, ja sitten se, että kun ammutaan sarjalla, niin pakkohan on osua. Meidänkin jengissä kulkee jo sisäpiirin läppä erään henkilön huutamasta lauseesta. Se kuului suunnilleen näin:

''Vittu te noitten hienojen varusteitten kanssa vaan vittu huijaatte. Mä vittu ammuin varmaan vittu kaikki teijät kolmeen kertaan vittu te olitte mun tähtäimsissä ku vittu liipaisimesta vedin''

Johon pikkuveljeni sitten: ''Hei jannu, ensinnäkin, onko sun tähtäimet säädetty? Toiseksi, me oltiin kaikki hyvissä suojissa. Aina ei mee kuulat sinne, minne tähtäin näyttää''

''Vittu iha sama mä saatana ammuin sarjalla!1!1''

Pikkuveljeni: ''Voi kuule, voi sitä silti olla osumatta''

''Vittu saatana, luulexte et te voitte huijtata ku vittu teil on omast mielest mageet kamat? Luulettekste et jos te nyt sit ootte omast mielestänne niin treennanneita nii voitte sit huijata? Mä vittu ammuin sarjalla edelleen!''

Sitten, on ihan oikeasti huomattu, että kun me kuitenkin treenamme aika helvetisti jengimme kanssa, ja harjoittelemme lippaan lataamistakin, niin joidenkin vähemmän kokeneiden on lähes ylipääsemätöntä kestää se, että jyräsimme taas muutaman hajanaisen jannun yli, ilman mitään tappioita. Tottakai, tämä menee nyt hieman itsekehuskeluksi, mutta asia nyt vain on niin, että harjoitellut ja kokenut yhdessä treenannut joukko nyt vain on vitusti tehokkaampi, kuin hajanainen aloittelija.

Heh. Olipas huvittavan kuuloinen tuo keskustelu . Itse en onneksi ole tuollaiseen käytökseen vielä kompastunut. Itselleni kävi viime vk-loppuna että kun olin saanut uudet taisteluliivini vihdoinkin pelikäyttöön niin en ollut enää yhtään varma että osuiko minuun aina välillä. Ja sitten minä siinä mietin aina hetken että "osuiko minuun koska eihän tuosta periaattessa voi ohi ampua." Mutta enköhän totu noihinkin varusteisiini ja opi huomaamaan osumat.