No shit Sherlock!

Näin julkeasti sanottuna näitä ongelmia on hyvin paljon vanhojen konkarienkin osalla, joskus jopa pahemmin kuin "naskien" kanssa. Tätä harva tuskin uskaltaa edes julkisesti sanoa, koska airsoft-piireissä isompien kritisointi ei ole viisasta oman maineen kannalta.
Modettaminen ei katso ikää, vaan asennetta ja sanoisin että elitismi nimenomaan ruokkii sitä.

Niin. Tämähän on joidenkin elitistien ajama ajattelutapa, jota jotkut sitten saarnaavat. Itse olen kuollut ja teurastanut koko viisivuotisen urani aikana ja näillä näkymin kuolen ja teurastan vastaisuudessakin, ellei "noku se pilaa maineen!"-tasoisesta argumentoinnista päästä eroon

No nämähän nyt ovat taas mielipideasioita. Jokainen tavallaan. Tosiaan ulkopuolisen ihmisten kanssa voi näissäkin asioissa käyttää järkeä ettei hänelle synny vääristynyt kuva lajista.

Huono vertaus : Taekwondo on sellasta että siinä potkitaan ja lyödään ja heitetään toista sillee että varmasti sattuu!

EDIT. Ja noniin, takaisin aiheeseen.

Omien kokemusten perusteella sanoisin, että asia on juuri toisin. Kokeneemmat ja tasokkaiksi kutsutut pelaajat välttyvät osumilta käyttämällä suojanaan pikku katajistoa, mutta nuorempien pelaajien eksyessä saman puskan taakse, alkaa osuma -huutoja kuulua. Näin meillä.

-Kommander-

Airsoft on selviytymispeli, jos olen puskan takana ja kuulat pysähtyvät risuihin metrin päässä naamastani, niin en minä siitä osumaa ota, vaikka se seiskakuuskakkonen puskan läpäisisikin. En näe tässä kyllä mitään väärää, osuma on osuma, puskan risut eivät kuulu taisteluvarustukseeni.

Tässä teille tarina. Tapahtuipa kerran Taikulla. Ystäväni Petri ja minä olimme kiertäneet vihollisten linjojen läpi ja päässeet taktisesti ampumaan väkeä sivuun ja selkään. Lopuksi pääsemme takaisin pelialueen keskellä sijaitsevalle kukkulalle jota ympäröi juoksuhaudat. Siellä olleet ystävämme ovat kaikki kärsineet eliminoitumisen ja olemme siis aivan yksin. Yhtäkkiä huomaamme kaksi nuorempaa VIHOLLISTA! Mutta kylmäverisinä sisseinä menemme vaan ja väitämme olevamme heidän puolellaan. He uskovat kutakuinkin tähän ja päätämme puukottaa heidät. Nonnii! Siinä sit toinen onki niin fiksu että kysyy multa jotain salasanaa. Mähän vastaan puolen metrin päästä "PUUKKO" huudolla ja piipun tökkäsemisellä herran rintaan. Noh.. siinähän oli niin mukava veikkonen kyseessä ettö hän vastasi tähän laittamalla liipasimen pohjaan ja ampumalla lippaansa minuun. Tämä oli kovin mukavaa.

Koska kyse on kuitenki pelistä ja viikonloppupeleissä pelaajien varusteet ovat niin vaihtelevia, on erittäin epäurheilumaista valheellisesti ilmoittaa olevansa toista osapuolta. Saitpahan ansiosi mukaan.

Pah. Airsoftissa on kyse selviytymisestä, eikä sinisilmäisyys ole plussaa. Mitäös eivät opetelleet oman porukkansa jäseniä. Vähän kaksipiippuinen juttu.

Viikonloppupeleissä ei ole mahdollista opetella omaa osapuoltaan. Airsoftissa ei minun nähdäkseni ole kyse hampaat irvessä selviytymisestä.

Ääriesimerkki maailman lapsellisimmasta whinetyksestä: Oltiin tiimin kanssa menty erään toisen samalla alueella vaikuttavan tiimin kanssa pelaamaan heidän pelipaikalleen. Alunperin luulin, että kyseessä olisi vain ihan viikonloppumättöä sekajaoilla ja hyvässä hengessä, kunnes hra Mensa toisesta porukasta tempaisi että pelataan tiimi vastaan tiimiä. No, tämähän on mielestäni aivan p*rseestä, sillä toinen tiimi oli pelannut siellä ties kuinka kauan ja meidän sakki oli siellä ensimmäistä kertaa, joten turpiinhan siinä saatiin. He olivat päättäneet, että "kolmesta voitosta katki", mikä meinasi sitten automaattisesti että meidän sakkia nöyryytettäisiin ainakin kahden roundin ajan ennen kuin toinen tiimi pääsee juhlimaan ah, niin ansaittua voittoaan. No ensimmäinen ja toinen roundi taisteltiin urhoollisesti vastaan, mutta luonnollisesti takkiin tuli. Kolmannella rundilla pärjättiin vähän paremmin, ja kohta oli 2 toisen tiimin pelaajaa vastaan yhtä omaa sälliämme. Oma sotilaamme kituutti siellä kalassin ja yhden regulippaan kanssa (ase oli aivan uusi eikä hän ollut kerjennyt ostamaan toista lipasta) ja sai kuin saikin eliminoitua toisen vastustajista. Peli muuttui asemasodaksi, kun molemmat kykkivät n. puolituntia suojien takana toisiaan välillä ammuskellen. Kohta tilanne laukesi, peli päättyi hetken kuluttua oman tiimimme voittoon. Alkoi jo tulla hämärä, joten meidän sakki alkoi pakata kamojaan ja nousta pyörien selkään sitten joku toisesta tiimistä sanoi että se heidän viimeinen pelaaja oli kuulemma osunut meidän viimeiseen pelaajaan. Tajuatteko? Ei siinä mitään vastasin/vastasimme että no ei se kuule osunut, nähtiin että se kuula meni ohi ja osui kuusikkoon (piti paikkansa, suojien takana kykkiessään oma pelaajamme ampui n. puoli lippaallista AEG:lla ja joka kuula ropisi hyödyttöminä esteeseen, mutta se toinen taisi ampua ehkä yhden, mikä meinasi osua, muttei osunutkaan, ja tämä oli juuri se minkä ne toiset väitti osuneen) Naurettavaa siitä nyt off-gamella huomauttaa kun me olemme jo tekemässä lähtöä. Sinne ei kyllä toiste mennä!

Jos minulta kysyttäisiin, niin normaaleissa peleissä ei saa valehdella mikäli toinen kysyy osapuolta. Ei siihen vastata tarvi, voihan sitä syöksyä suojaan, avata tulen tai kävellä suu kiinni toista kohti. Kunhan ei valehtele.

Eläytymispohjaiset pelit taasen toinen. Eläydynpä sotilaan elämään ja sanon piipun edessä olevani vihollinen Tätä varten on salasanat, taisteluhuudot jne.

Softaajat imevät vaikutteita jaakonpojan tarinoista kartanolta joissa hän ja muutama muu tyyppi valehtelee kaikille olevansa omia ja lopuksi he suolaavat kaikki. Minä ainakin imin vaikutteita

Meidän peleissä missä on vain oman tiimin pelaajia, niin voi edes valehdella puoltaan kun kaikki tuntee kaikki ja muistaa tiimit. godmodetustakaan ei ole tapahtunu pahemmin paitsi yksi legendaarinen tapahtuma jolle ollaan naureskeltu melkein joka kerta kun softauksesta puhutaan.

Ei meillä paljoa ole tätä godmodetusta paitsi naskien kohdalla.
Näitä saa ampua lippaallisen ennenkuin tunnustaa osuman.
Kerrankin kävi niin, että kaverin kanssa mentiin näiden taakse, olimme 5m päässä ja kummatkin painoivat sarjaa ja jätkä juoksee pää kolmantena jalkana. Tunnusti osuman vasta sitten, kun juoksi omiamme päin ja häntä osu sormille. Elikkä tämmöinen godmodetus on suoraan sanottua tämmöistä ''sankaripeliä''.

Tuli tuossa viime viikolla Taikulla pelatessa seuraava tapahtuma.

Peli oli juuri alkanut, ja porukat säntäilivät kuka minnekin. Minä itse menen parin kaverin kanssa juoksuhautaan kuikuilemaan mahdollisia vihuja. Kohtahan niitä alkoi näkyä, ja kavereiden kanssa päätettiin jotta minä lähden kiertämään mokomien selustaan taka oikealta. Lähdettyäni juoksemaan juoksuhautaa pitkin tunnen yksittäisen kolauksen kypärässäni, mutta olen niin keskittynyt juoksemiseen etten sitä aluksi huomaa. Juoksen siinä sellaiset seitsemän metriä kunnes alan tuumimaan että: "Mitäskettua siinä tapahtui? Sainko kuulan kalloon, vai oliko se oksa tai joku muu?" Tätäkin tuumimista tapahtui paikoillaan seisten 20sek.

Mitä itse tekisitte kun mahd.osuma tulikin jo vähän aikaa sitten? Minulla oli tuona päivänä kiire kaupoille joten lähdin suosiolla offarille. Tosin on minunkin pakko myöntää että aina en ole yhtä rehtiä päätöstä tehnyt. Jälkeenpäin tosin nuo "kyl se oli joku oksa varmaan..." -päätökset ovat jääneet kaivamaan, ja olen viettänyt ainakin melkein unettomia öitä asiaa miettiessäni. Luulen että ainakin osa "modetus" tapauksista ovat vastaavia "oksa päätöksiä". Onneksi kaverit ovat joskus nähneet osumat, tai ei osumat, ja täten pelastaneet yö uneni.

Itse saattaisin kyseisessä tilanteessa, jos vain mahdollista kysyä suoraan ampujalta, että osuiko hän mielestään. On huomattu, että jotkut luulevat aeestaan liikoja, mutta on myös näitä selviä tapauksia. Kaveri kävelee hiljaista vauhtia aukiolla, kolmelta suunnalta sataa sarjaa noin 6m päästä. Kaveri kaatuu maahan, osumat napsahtelevat. Siinä sitten kun kaikki kolme nousevat asemistaan niin maassa oleva pistää sitten m150 phantom AUGilla sarjaa kasvoille. Toinen sittevielä, kävelee eliminoituneena OFFIlle päin ja jää hetkeksi seuraamaan peliä vihollis asemien viereen, kaverista kimpoilee kuulia, vatustaja kysyy "eikö osu" niin tämä einari huutaa, että sä et tajuu puskan pysäytysvoimaa ja ampuu takasin. Itsekkin myönnän godmodettaneeni jossain tilanteissa, lähinnä jos jostain 38m päästä tuleejoku ihme roikku hervottoman puskan läpi ja sitten se vielä osuu johonkin kengänkärkeen. Onhan se totta, että jos rynnäköi niin ei silloisessa adrenaliinin purkauksessa tunne aina osumia tai ne vain osuvat liiveihin, tästähän tottakai kuuluu aika äänekäs napsahdus, mutta jos olet rynnimässä lipulle ja huudat kurkku kipeänä "URAA!!!" nii sitä vaan ei pakosti huomaa. Eivätkä ne godmodet ainakaan omalla paikkakunnallani naskeja ole, vaan enemmänkin tälläisiä 15-18 vuotiaista joiden ego ei kestä sitä, että se ampuja on nuorempi kuin itse tai ampui vempulla. Se tottakai syö pelistä iloa ja tunnelmaa jos huutaa tällauiselle henkilölle pari valittua sanaa, mutta milläs sitten koitat saada sen loppumaan. Mutta kun se 60% moetuksista on kuviteltuja niin kannattaa ensin miettiä kannattaako alkaa huudella toiselle.

Napsahtaa se syytös näköjään meikeläiseenkin. Itse en inhoa lajissa mitään niin paljon kuin modettajia. Olen tavannut ainoastaan yhden koko peliurani aikana. Samalla paikalla pelaa useita pelaajia ja he tapaavat useita per peli.

En sitten tiedä mistä moinen johtuu. Jokatapuksessa tjouduin itse muutama viikonloppu takaperin modetussyytteen uhriksi. Kaveri oli AIVAN varma että oli juuri ampunut minut aukiolle. (tämä selvisi välittömästi, sillä en edes aukiolla ollut. Hän oli ampunut vain yhden meistä). Kun tämä ei antanut ilmaa siipien alle syytti hän myös edellis viikonlopun pelissä minun modettaneen. Osasipa jopa kertoa erän ja tarkan ajankin. Kyselin että mistä hän minut oli tunnistanut, niin mm liiveistä. Erikoista oli että tuo samainen kierros näkyy videoituna jossa pelaan ilman liivejä.
Tämä oli ensimmäinen kerta kuin minua tällaisesta syytettiin. Erikoiseksi asian tekee juuri tuo "vittu mä oon ihan varma" asenne. Voin rehellisesti sanoa että 90% modetus syyteistä on vain omaa mielikuvitusta. Itse en ole ikinä varma osumasta vasta kuin kaveri nostaa käden ylös. Suosittelen tätä mentaliteettiä myös muille kanssa pelaajille. Turhat "eikö muka vittu osu" huudot ovat turhia. Mikäli kaveri ei ota osumaa, ammu uudelleen.

Monet tässä ketjussa ovat suositelleet "modettaneen" henkilön uudelleen ampumista, mikä useimmissa tapauksissa toimiikin sillä "modettaja" ei vain ole yksinkertaisesti huomannut osumaa (tai et ole osunut ensimmäisellä kerralla ) mutta mitäs sitten tehdään kun ammuttu henkilö huomaakin huonon asemansa (kuulasi osuvat) ja siirtyy esimerkiksi kiven taakse suojaan jolloin uudelleenampuminen ei onnistu?

Siirtyy itse sellaiseen asemaan, josta kykenee ampumaan. Ja asianhan voi ottaa kohteliaasti puheeksi pelin jälkeen.

En tajua miksi jotkut eivät tunnusta osumaa, tämän harrastuksen pitäisi olla pelkkää hauskan pitoa ja eikä siinä mitään häviä vaikka off gamelle joutuu. Mutta kyllä jokus jätän ''epäillyttävän'' osuman jätän tunnustammatta esim jostain 60 metrin päästä tulee osuma ja joku huutaa ''osuin suhun'' niin silloin epäilen vähän. Mutta muuten menen kiltisti off gamelle.

En tässä puolusta "modetusta" millään tavalla, mutta nakertaahan se kun saa heti kierroksen alussa jonkun kolmen puskan läpi tulleesta vahinkolaukauksesta osuman, ja pitää siirtyä offarille.
Onhan tämä vain hauskanpitoa, mutta pääosa siitä hauskanpidosta nimenomaan tapahtuu siellä kentällä, ei offarilla. (Tästä voidaan tietty olla montaa mieltä, mutta jos on ase ja sitä saa käyttää vain pelissä mukana ollessa niin miksi ei siellä haluaisi olla?)

Jotkut erittäin kaukaa tulleet laskeutuvat roikut jää joskus mietityttämään vähän pidemmäksi aikaa.

EdIT: Alemman viestin pohjalta täsmennän siis että itse en silti tue "modettamista" enkä sellaista harrasta, vaikka toisenlaista näkökulmaa tässä esitinkin.

minut on ammuttu 30 minuutin erän alussa VÄLITTÖMÄSTI kun huusin pelin käytiin..tuuli toi niinsanotusti kuulan kypärään. Pelin kesto osaltani noin 1.2 sekuttia... ja offarille mars. On väärin ajatella että modetus olisi sallittua "koska kyseessä on vain hauskanpito". Itse ammun paljon niinsanottua suojatulta, sillä oletan että sillä on mahdollisuus osua kuitenkin. Jos joku ei osumaa ota, koska ampuja ei ole näköpiirissä, on toimittu mielestäni väärin.

Jos tipahtaa heiti alussa, on joko tämä hieno suoritus vastustajalta, tai omaa tupellustaan. Jokatapauksessa et kunnioita vastustajaasi jos et offarille siirry. Virheistä oppii ja ehkäpä seuraavalla kerralla samaa virhettä et tee.

Tuli tuossa justiinsa mieleen, kun yksi 9-12v naski onnistui godmodettaan kunnolla ja sitten yhellä toisella kaverilla meni sitten hermot sen kanssa, koska se naski on aina samallainen, niin tämä kaveri sitten seuraavan pelin alussa juoksi vitutuksessa ihan täysiä heidän kaikkien vastustajien taakse ja porasi sitten ensinnä puoli higua siihen naskiin ja loput muihin. Se oli samalla kyllä elämäni lyhin peli vaikkakin pienempiäkin pelejä on tullut pelattua.
Tuosta huomaa selvästi, miten godmodetus vaikuttaa muihinkin kanssapelaajiin.

Se on kyllä totta että joitain pelaajia (naskeja) pitää ampua sarjalla, jotta
he eliminoituisivat. Onneksi tälläisiä kavereita ei ole paljon tullut vastaan.
Pelaaja joka ei ota osumia voi olla nuorempaa tai vanhempaakin "kaartia". Ikä ei aina kerro kaikkea. Jotkut vanhemmat pelaajat eivät kestä sitä, että joku nuorempi kaveri ampuu hänet, vaikka vempulla .

Millä te pelaatte jos kuolette?

Hakataan näsäviisailla itsemme hengiltä. Jos ei ole oikeasti muuta sanottavaa niin ei varmaan kannata viisastella airsoftin kliseisimmällä viisaudella.
Valitettavasti kuulema modetus ei ole ainoastaan nappuloiden laji, vaan siihen syyllistyvät monet vanhemmatkin. Mottiveista en tiedä. Olisi jees jos joku modetusta harrastava kirjoittaisi vaikka anonyyminä tänne miksi moista harrastaa, joten saisimme jonkin käsitteen asian "toisestakin" päästä. Käsittääkseni tämä on vielä laudalla mahdollista? Ja Varustelekahan on vähintään samassa vastuussa kuin pappi. Saa tunnunstaa ja sitä ei kerrota kellekkään.

Olen, todennäköisesti väliaikaisesti, mahdollistanut tähän ketjuun vastaamisen ilman käyttäjätunnusta. Todella anonyymiä toimintaa haluava voi kirjoittaa vielä jonkun toisen tietokoneelta, niin ei ainakaan jää kiinni.

Enpäs ole modetukseen törmännyt pitkään aikaan. Joskus pari vuotta sitten ammuin erästä vihua rintaan noin 5m päästä. Tyyppi tuijotti rintaansa hetken, näki kuinka kuula tippui varusteista maahan ja avasi tulen minua päin. Hieman häiritsee tälläinen.

Vastapainona modetukselle harrastan itse osuman ottamista vaikka ei olisi osunutkaan. Tällä vältetään valitusta offgamella. Esim. jos juoksen polkua pitkin ja 4 vihua avaa hillittömät sarjat minua päin, mutta yksikään ei osu. Ihmiset ovat niin varmoja ampumataidoistaan, että olisi varmasti tullut valitusta.

Joskus tulee jätettyä osuma tunnustamatta, jos tippuu heti pelin alkaessa. Kanssapelaajissakin on tätä joskus huomattu, kun tälläinen nuori pelaaja eli nk. "naski" saa ammuttua vanhemman herran esim. vempulla, niin tämä saattaa jättää sen tunnustamatta, koska on liian noloa joutua vempun uhriksi.

Mutta kaikkein ärsyttävintä on, kun sitten ei oikeasti ole osunut, niin sitten off-gamella kuulee tätä. "Vittu, varmasti osuin!" ja "Kun ammuin niin perkeleesti sarjaa, ni oli pakko osuu."

Muakin nakertaa just semmoset (pääasiassa) ala-astelaiset jotka valittavat osuman saatuaan offarille just "mun oli pakko osuu suhu ku olit ilman mitää estettä siin ja sit ammuin sarjal"
Suolaan minäkin modettajia niin kauan kuin ne myöntävät, kyllähän se tietenkin syö kun on aikaa yhteen laukaukseen, ja sitten juuri se modetetaan, ja ammutaan takasin. Jos käyttää tuossa tilanteessa sarjaa niin sitten hirveät valitukset offarilla. -Elämä on.

Naskit sitä, naskit tätä, helppohan se heidän syyksi kaikki laittaa. Ei se osuman otto iästä riipu.

Mutta en ymmärrä tätä väitettä, että laji on vain hauskanpitoa, eikä sen tarkoitus ole olla ollenkaan vakavaa. Kilpaurheilukin on vakavaa, mutta silti sitä harrastetaan, koska se on myös älyttömän kivaa.

Voi airsoftkin olla välillä vakavempaa, mutta rajansa kaikella, ja pitää olla rehellinen, koska muuten pelissä ei ole ideaa.

Itse pyrin tunnustamaan osumat aina, tietenkään aina kaikkea ei vaan voi huomata. Jos tilanne on epävarma ja minulla on kaveri mukana, kysyn yleensä häneltä huomasiko osumaa. Jos (omasta mielestäni) osun johonkin ja hän jatkaa peliään, pyrin "nollaamaan" tilanteen ja jatkamaan peliä normaalisti. Offgamella voin sitte kaverille huomauttaa, että katselee jatkossa tarkemmin osumia, eivät ihmiset yleensä uudelleen yritä kusettaa.


EDIT: Kukaan ei ole täydellinen typojen suhteen.

Omassa peliporukassani esiintyy modetusta joissakin määrin, mutta siitä kyllä huomautellaan aktiivisesti, että nuoremmillakin pelaajilla (lue naskeilla) olisi mahdollisuuksia vemppuineen. Muistan elävästi kun yksi naski tuli sanomaan: "Tuo tyyppi ei tunnusta osumia". Olisi tehnyt mieli mennä offgamelta takaisin peliin ampumaan kyseistä henkilöä virivesurillani. Kuitenkaan en sitä tehnyt, vaan annoin noottia pelin jälkeen sivummalla pelaajalle. Ei ole modetellut enään. Hyvin sitä on saatu kitkettyä.

Toinen modetus tässä lähiaikoina oli, kun menimme kolmen hengen pienryhmissä, niin keskimmäinen ryhmästäni sai osuman ja totesi: "Mikä täällä napsuu? Noh. Ei todellakaan muhun osunut" ja jatkoi juoksua suojaan. Suojassa sitten asiasta mainitsin, mutta kaveri ei siitä välittänyt, tosin ei ole enää modettanutkaan.

Itse tunnustan osuman, vaikka olisinkin hieman epävarma.

Monella on turhan kovat uskot itsestään ja aseistaan. Henkilökohtaisesti minulla leikkaa kasetti jumiin, kun pelikentällä kuulee huutoja: "Vittu ottakaa ne osumat!" Oma kohtaisen kokemuksen mukaan suurin osa näistä ampuu kantaman ulkopuolella olevia kohteita tai laittaa kiikarin ristikon kohteen päälle ja vetää liipaisimesta. Tämähän tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että osuma oli varma, vaikka kiikaria ei olisikaan suunnattu koskaan tai risut sun muut eivät muovikuulan lentorataa muuta.

Toki olen nähnyt tilanteita missä joku ei "selvääkään" osumaa huomaa, tarkoituksella tai tarkoituksetta. Monesti juostessa tms vastaavaa toimitaa harjoittaessa yksitäinen osuma varusteisiin jää huomaamatta. Näistä on selvitty tähän päivään asti ampumalla uudestaan. Tarkotuksella tai tarkoituksetta, kyllä se osumaa saanut sen jossain vaiheessa tunnustaa.

Näin, on ja tulee aina olemaan. Edes sata-viis-sataa ketjua aiheesta ei tätä seikkaa muuta. Jokainen voi harrastus-elämystään (sekä muiden) parantaa vain sillä että itse ottaa ne osumat, eikä lähde linjalle "No ku toi ei, ni emmäkää!"

Kaveri kertoi, kun hän asui Mäntsälässä että yks sen kaveri oli ampunut kumikärkisellä kranaatilla yhtä tyyppiä poskeen kun säihkähti tätä.
Kuului: "AI VITTU!!!" ja yllätys yllätys pakeni pois.. Offarilla myöhemmin oli poskessa julmetun kokoinen mustelma ja vielä KIISTI ettei osunut.

Beat that...

Huomasin tänään, että sateella ei välttämättä erota heikkotehoisen vemppupistoolin ampumaa kuulaa ja puun oksalta tippuvaa vesipisaraa. Satuin lymyämään puiden alla, niin siinähän sateessa pisaroita tippui, ja aina sai katsella, oliko joku naskeissa vemputtamassa minua vai ei. Ainakaan kukaan heistä ei ilmoittanut, että olisin godmodettanut.

Itsekin huomasin täysin samaa.
Myös rynniessä saattaa olla sellaisessa tilassa, että ei yksinkertaisesti tunne osumaa. Muovikuulan osumasta tuleva äänikään ei paljoa kuulu kun astelee lahojen oksien päältä.

Sattuikin tänään kiusallinen tilanne, olin yksin pelissä ja vihuja tuli jokaisesta ilmansuunnasta. Huomasin että takaa vähän kauempaa tulee vakiovesuri, en jaksa/halua kiinnittää tähän mitään huomiota, johtuen varmaan väsymyksestä. Odottelen että vesuri tulee lähemmäksi ja siinä samalla vaihtelen laukauksia toisten vihujen kanssa. Vähän aikaa ammuskelin kun huomasin että se vesurimiäs on ihan selän takana ja ampuu. En tunne enkä kuule hälinässä mitään, luulen näkeväni kuulan osuvan edessä olevaan oksaan joten jatkan peliä. Häädän tämän vihun kauemmaksi.
Kohta tapahtuu täysin sama tilanne, vesuri on selkäni takana ampumassa, vettä tippuu, laukauksia kuuluu takaa, maskista tuskin näkee läpi, ammun. En kiireessä näemmä osu, enkä huomaa että itseenikään osuisi, vaikka kaveri oli vähän päälle kymmenessä metrissä lähes suorassa näköetäisyydessä. Ajattelin jo luovuttamista, eihän noin läheltä voi ampua ohi. Jostain päähänpistosta keksin jatkaa peliä.
Ammuskelen taas vihuja ja tiputan yhden. Ylläripylläri taas se sama helvetin vesurimies on selässä ampumassa jossain kuusen alla. Nyt olin jo vähän enemmän varautunut ja ammun yhdellä kädellä aka termitaattori. Minuun osuu ja vihuun osuu yhtäaikaa. En kuullut offarilla vesurimieheltä valituksia modettamisesta, vaikka en yhtään ihmettelisi jos nuissa olosuhteissa itseeni olisi osunut.

No ensikerralla ainakin osaan ampua kaikki perskärpäset selästä.,

Kyllä siinä joskus vituttaa kun olet juuri tehnyt strategisen koukkauksen ja joku vihu tiputtaa sinut tuurilla tuurilla. btw.. Oltiin pelaamassa yhdessä metsässä näin kun yksi vihu oli puskan takana ammuin laukauksen hänen tuuli takkiin Powwww.. Sanoin: tais osua. Vihu vastas: osu aseeseen. Kyllä se lopulta tunnusti kun aikamme väiteltiin

Onhan noita, tuli mieleen kun pelattiin joskus alkuaikoina, niin yhtä kaveria ammuttiin sarjalla päin. No, ei osunut ilmeisesti, meni piiloon. Matsin jälkeen veti kommandohupun päästään ja poskessa oli kolme veripattia

Eniten peli-innon pilaa kun kentällä kuulee juuri tätä "vittyy osu varmaan" ja "ai eikö muka osu?" jne. Kyllä mä itekkin spontaanisti sitä joskus viljelen, esmes viime kerralla Jämsän splättiskaupungissa pelipaikalla kun tuttu pelikaveri juoksee minua kohti ja lasettaa sarjaa, ihan keskellä aukeaa. Itse olen kyykyssä ja lasetan sarjaa myöskin takaisin, silmät kiinni Kun avaan silmät, niin on ko. tyyppi vaihtanut juoksusuuntaa vähän vasemmalle ja ampuu kyseiseen suuntaan, minun kuulat ropisevat hänen liiviensä kylkeen. Käsi nousee ja mise kävelee pois.

En ainakaan huomannut osumaa itseeni, mutta kuvittelisin että hän luuli osuneensa minuun. Huusin kuitenkin täysin spontaanisti huomatessani kuulieni osuvat "Nhonnii, osuhan se!". Vähän loukkaavaa ja mietinkin vähän aikaa että miksi edes huusin

Tyyppi katseli minua vielä pelistä lähtiessäkin vähän kummaksuen

Bollen tummennetut linssit on kätevät, näytät uskottavalta vaikka ampuisit sarjaa silmät kiinni

Modettajat kitketään varmaan parhaiten ampumalla lisää ja offarilla sitten asiasta kysellen. Ei tarvitse syyttävää kantaa edes ottaa, kunhan kaveri huomaa että kyllä muillakin on silmät ja korvat. Ja esimerkkiä näyttäen itse toimimalla, tietty.

Jahas. Tässäkö on se syy miksi niin moni kuvittelee että osuu. Ampuvat silmätkiinni Selvispähän tämäkin

Miksi kukaan edes ampuu silmät kiinni

Itseä on alkanut turhauttamaan nämä, mitkä eivät tunnusta osumia, ja vielä väittävät tunnustavansa kaikki osumat. Näistä on käyty pitkät puimiset kaikkien kesken peliporukassamme.

Jos sitä vain pitäisi alkaa kuittaamaan nuo modettajat niin, että itse kuvittelee ettei osunut, niin päättää tulla tarkemmaksi ampujaksi, ja tästä seuraava kierre on hyvällä säkää aiheuttanut tarkemman ja osaavamman pelaajan? Kuka ties. Selvät aukealla tapahtuvat modetukset taas ovat eriasia, kuin nämä metsässä tapahtuvat "tuskin se muhun osu, ei täällä oo ees muita näkemässä".

Surullista kieltään tästä puhuu myös se, että kaverini oli taktisesti piiloutunut kaapin päälle. No, ensimmäinen pahaa-aavistamaton hyökkääjä puskee sisään ja kaveri ampuu vemppupistoolillaan. Kuula osuu ja osuman saanut vain katselee ympärilleen. Uusi kuula osuu, ja osumaa ottanut katselee hölmistyneenä ympärilleen. Kolmas kuula osuu myös ja samalla osumaa jo liiakseen ottanut huomaa ampujan ja sitten vasta tunnustaa osuman.

EI NÄIN.

Luultavasti hän ei odottanut saavansa kuulaa näkemättä mitään, ja vasta kun näki, niin myönsi osuman?