Siinä vaiheessa kun käy selväksi, että riittävän moni pelaaja haluaa oikeasti pelata ns. intsim-pelin, niin minä voin vaikka sen järkätä. Ja jotta varmistetaan, että lupauksissaa pysytään ja porukkaa ymmärtää
mistä on kyse niin se tulee K18-pelinä, mielellään vielä intin käyneitä niin ymmärtävät. Lisäksi peliin voisi laittaa mukaan (huonosti toimivan) huollon.

Simuloinnin kohteena esim. jonkun tärkeysjärjestyksessä toissijaisen kohteen vartionti n. joukkueen tai parin voimin jossakin rauhattoman raja-alueen pinnassa. Toiseksi osapuoleksi riittäisi pari avustajaa, jotka kaksi kertaa vilahtaisivat vartijan jonkun vartijan näkökentässä sillä hetkellä kun vartijaa väsyttää ja vituttaa niin paljon, ettei enää ole varma näkeekö harhoja vai ei. Pelin kohokohta voisi olla raja-alueelle eksyneen marjastajan kiinni otto ja ohjaaminen turvalliseen suuntaan sekä huoltolähetyksen saapuminen toisen pelivuorokauden alussa.

Kuka on mukana?



Miksi Vihtijärvi olisi hyvä ja miksi tarvittaisiin reilusti proppia ja muuta? Omasta mielestäni Vihtijärvi on liian pieni alue, jos halutaan mukaan kaksi pelaavaa osapuolta, paitsi jos pelataan vaikkapa rajan eri puolilla olevien kylien vartiointia ilman mitään kontaktia toiseen osapuoleen. Mutta jos toimintaan halutaan, pitää alueen olla suurempi, jotta se jokin iskevä sissi-/erikoisjoukko-osa saa suorittaa 10-20km marssinsa, tiedustella tuntitolkulla ja nukkua kuusen alla hetken.

Proppeja on vaikea toteuttaa uskottavasti, joten miksi edes yrittää? Muutama neliökilometri metsää ja merkitään puihin pienin kyltein ja merkkinauhoin valtakunnan raja ja siinä on vartiontia ja partiontia. Joku metsäautotie rajan pintaan olisi toki hyvä proppi...

[Tämän viestin - kuten monen muunkin kirjoittamani - tarkoitus on herätellä ihmiset ajattelemaan, mutta jos riittävän moni yhä haluaa pelata tuollaista peliä... Minä lupaan jräkätä.]

"HC"-eläytymis/realistinen/milsim -peli on oiva idea, mutta jos se järjestetään tuolla K18 niin mukaan en pääse, mutta pelin kesto saisi olla sitä 3-6 päivää, siinä rupeaisi jo tulemaan sitä realistista tuntua. Tiedä sitten kuinka montaa se kiinostaisi, itseäni kylläkin ja muutamaa muutakin varmaan. Tuo pelin pituus varmaan karistaisi jo kovimmat frägääjät.

Vihtijärven pelialueella en ole kuin tuon PFOR5 ajan tutustunut, mutta ihan lupaavalta se tuntui, pelin alueen lajuus mielestäni riippuu pelaajien määrästä.

Pientä tapahtumaa voisi kyllä olla, edes öiseen aikaan muutamat tulenvaihdot vihollispartion vastaan, vaikka sitten tapahtuma olisikin tapahtunut muutaman sadanmetrin päässä itsestä, tuo mukavan jännityksen öiseen tunnelmaan.

Lisää tulossa, ehkä.

Eräs vaihtoehto on myös asemasota. Ei tarvita isoakaan aluetta, kaksi näyttävästi rakennettua taisteluhautaa systeemeineen, likainen ei-kenenkään-maa ja sinne vittuuntumaan. Pieniä operaatioita voitaisiin suorittaa linjan takana kuvitelluissa huoltopisteissä. Mutta miten vaan.

Oma skenen menoa ja keskusteluja seuramalla muodostunut sisäinen malli.

En väitä että olisin täysin oikeassa, mutta uskoisin tavallisiin mättöihin kyllästineitä truefiilistelijöitä löytyvän tarpeeksi pienimuotoiseen mutta sitäkin intensiivisempään skenaarioon.

Ei kun idea oli nimenomaan se, että olosuhteet on paskat ja mitään ei tapahdu. Ikää kuin intsim-peli. Pitkiä vartiovuoroja räntäsateessa märissä varusteissa, märkä ja ahdas teltta, kaikki sinänsä turhaa, että voi olla melkein varma, että mitään ei tapahdu. Ja sitten kun pelaajat alkaisivat olla varmoja siitä voisi joku organisaattori/avustaja koukata väsyneiden vartijoiden ohi ja frägätä teltallisen pelaajian puukolla. Siitä saataisiin toimintaakin.

Tämä siis yhtenä pelityypin ääripäänä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kaikki haluavat peliltään edes jonkin verran toimintaa. Ainakaan puheissa ei haittaa, että toimintaa on, kunhan sitä on edes vähän. Sitten kun jokaiselelt aataan vähän toimintaa on pelissä yhteensä aika paljon toimintaa...

Omasta mielestäni juuri toiminta on tämän harrastuksen parhaita puolia. Näillä leluilla on turvallista simuloida tilanteita, joihin ei muuten pääse tai edes halua, esim. tulitaisteluita. Jos vartiossa istuminen varusteet päällä on se ykkösjuttu niin silloinhan kannattaa mennä metsään itsekseen istuskelemaan, antaa itselleen vartiokäskyn ja sopii esim. että oravia kohdellaan vaarallisina vihollisina ja oravan nähdessään ampuu tyhjälaukauksen sitä kohti, jolloin se eliminoituu.

Minäpä muuten olen, näin ohimennen sanoen, muutamaan otteeseen leikkinyt sotaa ihan kavereiden kanssa keskenään, ilman vihollisia.

Ennen pfor-5 tapahtumaa, kun koko poppoo oli meillä yötä muutaman yön peräkkäin, niin pystytimme puolarin kekselle pihaa, ja nukuimme siellä yöt. kahtena yönä minä keksin kesekellä yötä ruveta huutamaan muille, ja räiskimään gekolla seiniin. Siitä näes lähtee mukava *fläpätifläpäti* ääni, joka varsinkin yöllä on aika mukava.

Käskin sitten kaikkia pukemaan täydet vermeet päälle, ja lähettiin sitten noin kahden maissa tarpomaan Inkoon tutkimattomia maalaisteitä, välillä juosten, välillä kävellen. Välillä kyllä käskin hyppämään ojaan, tai kiristämään tahtia, ettei mielenkiinto lopu kesken kaiken.

Toisena yönä olikin jo huomattavasti jännempää. Olimme menossa yöllä kolmelta vaki-pelipaikallemme kilometrin päähän juosten, kun kohtasimme naapurin Tytön, sen joka meidänkin poppoossa on pelaillut. Sillä sitten oli ihkukavereitakin matkassa, ja kovaan ääneen naureskelivat siellä tiellä kävellessään. (Tälläistä tämä maalais-nuorten illanvietto on. Ei me mihinkään ryyppäämään lähetä.)

Oli itse-asiassa aika hauskaa seurata neitejä jengin voimin kilometrin matka heidän teltalleen, joka oli keskellä niittyä.
Matkalla oli sitten hankala pysyä heidän matkassa, kun kuitenkin ei saanut jäädä tälläisestä kiinni. Varsinkin Erkka, joka oli pakannut repun täyteen säilykemuonaa , piti kovaa melua.

Kuitenkin huomaamatta päästiin, ja teltalla sitten jaettiin kaikki kuusi piirittämään telttaa, ja hikkupiljaa hiivittiin lähemmäs. Radiolla sitten puheltiin, ja keksittiin ruveta heittelemään pikkukiviä telttaa päin.

Perkele. Pikku-kiviä ei vain ollut lähistöllä. Siitä sitten taktinen rintaman oikaisu, ja tieltä kiviä hakemaan.
Nyt sitten alkoi todellinen vainoaminen. Ensin viiden minuutin pommittaminen kivillä telttaa, ja sitten kun olivat leidit ihmetelleet kovaan ääneen, että mitä vittua, niin ruvettiin viuhahtelemaan.

Yleisön harmiksi kuitenkin pidettiin vaatteet päällä, ja tarkoitankin sitä, että sujahdeltiin nopeasti, ja äänekkäästi puskasta toiseen niityn laitamilla. Saatiinpa oiken kiljaisujakin irti tytöistä. Hihhii.
Rohkeina he kuitenkin lähtivät tutkimaan, että mitä oikein tapahtuu, ja me sitten taas hieman leikimme agentteja, jallittamalla tyttöjä.

Aikamme peloteltuamme sitten vetäydyimme puolariimme. Hyvässä järjestyksessä tietenkin. Seuraavana päivänä saikin sitten hyvät naurut, kun jostain syystä eivät tytöt nukkuneetkaan enää teltassa. Jännä juttu.

Tälläistä tämä elämä maalla on. Pakko tosin myöntää, että ehkäpä hieman lapsellista, mutta kyllä kavereille voi noin tehä. Sitä varten ne on.
Kuitenkin tälläinen vainoamis-operaatio pitää toteuttaa joskus toiste, sen verran kivaa on.
Tosin yöllinen yksinsotiminenkin on ihan jees, jos jengin kanssa piiloutuu autoilta, ja kuvitteellisia vahteja ohittaa. Hauskinta oli se ensimmäisenä yönä, kun tunnin verran ylitettiin niittyä, jonka laella sijaitsi kuvitteellinen vahtitorni. Lapsellista, mutta hauskaa.

Kokeilkaa joskus. Ei sitä kavereiden kiusaamista, vaan sitä haamu-sotaa, jota pikkupojatkin ovat leikkineet kuvitteellisia vihollisia vastaan. Se on yllättävän kivaa, ja haasteellista, jos siitä vain sellaista tekee.

Kyllähän sitä tuli metsää kierreltyä epäonnistuneen yöpelin yönä. Paikalle ei saapunut kuin muutama henkilö, niin päätimme sitten vain telttailla kamppeet päällä. Kyllä siitäkin iloa irti saatiin.