Hei! Olen uusi täällä. Harrastin softailua puoliaktiivisesti ala-asteelta lukion ensimmäiselle luokalle. Sen jälkeen lopetin. Nyt olen Helsingin yliopistoon teoreettiseen filosofiaan hakeva, armeijan käynyt, heinäkuussa 21 v täyttävä työtön. Sain juuri vartti sitten junassa päähänpiston. Mitä jos aloittaisin taas?
Aiemmin päivällä selailin nostalgiamielessä proairsoftin, nemesiksen ja varustelekan sivustoja. Onpas hinnat halventuneet! Muistan kun maksoin maruin sähköaugista joskus 2003 tai 2004 340e. Nyt akkupyssyn saa näköjään jopa sata euroa halvemmalla. Olin aiemminkin miettinyt, että mitä jos taas sitten. Olihan se ihan helvetin hauskaa, vaikka olinkin ihan paska. Hermot petti yleensä, mutta ai ai silloin kun sai "ammuttua" jonkun. Endorfiinit valtasivat pään onnistumisen riemusta. Ja sitten tulikin jo kuulaa korvaan/kynteen/reiteen tms ja sattui aivan perkeleesti. Mutta se kuuluikin asiaan! Pitäähän siinä olla joku motivaatio pysyä piilossa.
Viimeinen kokemus softauksesta taisi olla joskus syksyllä 2005. Muistikuvat ovat, että kelasin vain, että "onpa vitun perseestä". Kun peli päättyi siltä päivältä, tiesin, että lopetan softauksen siihen. Ei natsannut kylmässä maassa rämpiminen sitä varten, että saisi roikulla hirveällä pullalla ammuttua jonkun epäonnisen vastapelaajan säälittävän lähtönopeuden omaavalla mp7:lla. Myöhemmin sain kokea miten saa lain pakottamana rämpiä kylmän, nälän ja univelan hemmottelemassa olotilassa, siinä toivossa, että pääsee vielä joskus nukkumaan siihen paskaiseen punkkaan yksikössä ja syömään perunoita "muonituskeskuksessa", sen sijaan, että saa viettää monta päivää putkeen jäisessä teltassa ja pelkäämään, että milloin se telttalyhty oikein putoaa ja grillaa meidät kaikki elävältä (onnea vaan armeijaan ja p-kaudelle, tulevat mosat. Ja jos menette karjalan prikaatiin, niin pyrkikää viestiyksikköön. Ne saa nukkua siellä pisimpään).
Jotenkin kuitenkin aina paluun on estänyt (rahan lisäksi)tietynlainen alitajuinen häpeä, että softaus on "noloa". Leikitään sotaa ja fiilistellään muovisia leikkipyssyjä jotka ampuvat valkoisia kuulia. Mutta toisaalta, mitä väliä? Se, että jonkun mielestä airsoftauksen harrastaminen on typerää, ei pitäisi kiinnostaa paskan vertaa! Varsinkin jos se estää jotain, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Sitäpaitsi, megazonettaminen tai miksi helvetiksi sitä oikein kutsutaan ja splättäys vaikuttavat VÄHINTÄÄN yhtä typeriltä vaihtoehdoilta, varsinkin ensimmäisessä tapauksessa.
Tietysti, kyllähän softauksessa nolojakin juttuja on. Tuntuu, että niistä on tavallaan kasvanut yli, enkä aikoisi niitä enää jatkaa, jos aloittaisin taas. Tätä on mielestäni oikeiden sotilaiden matkiminen mitä tulee varustukseen ja ulkonäköön. Kyllähän se lisää kykyä "uppoutua" peliin, mutta en minä sitä edes oikein haekaan. Sehän on larppausta. Ja larppaus ON noloa (sori, larppaajat). Mikä softauksessa on tärkeintä, on se, että se on hauskaa. Sitäpaitsi, kaikennäköinen jalkaväen toiminta, taktiikat ym. kiinnostavat minua oikeastikin, paljon enemmän kuin realistisen pinnan apinointi. Intin aikana olisin halunnut oppia ja kokeilla tälläisiä jalkaväen juttuja paljon enemmän, mutta olin väärässä aselajissa, vaikka koulutushaara olikin kaikkein lähimpänä jääkärihommia (05m ohjusmies 2/09, ilmatorjunta).
Mitä haluaisin nyt, olisi saada neuvoja harrastuksen uudelleen aloittamiseen mitä tulee varustukseen, sen hintaan ja peliseuraan. Ajattelin, että jos hankin pääaseen, niin ostan kaasutoimisen rynkyn tai konepistoolin. Ensimmäisenä ajattelin jotain näistä>
http://www.proairsoft.com/acatalog/copy_of_WE_CO2_kiv__rit.html. Kaasutoimisia suosin siksi, että niissä on enemmän "fiilistä". Siihen päälle joku käytetty tetsariliivi,sellainen halpa ritilämaski, joita näkyi ainakin silloin kun minä harrastin vielä, ja ehkä jotain muuta pientä sälää. Onko kannattavaa? Itseltäni löytyy vielä jousitoiminen maruin mk23 pistooli, josta saa hyvän sivuaseen. Ehkä joskus kaasutoiminen vielä, jos rahat riittää.
Yksi ikävimmistä muistoista oli, kun yritin (huom yritin) myydä maruin mp7:n postin kautta. Joku saatanan paskanaama postimies rikkoi sen matkan aikana ja ostajalta tuli vihaista sähköpostia perillä. Sain aseen takaisin rikkinäisenä ja rahat oli pakko tietenkin maksaa takaisin. Vitutti. Pyysin paketin ostajalta, eli perheenisältä joka näemmä pyssyn pojalleen/tytölleen/kissalleen kustansi, että lähettää postissa allekirjoitetun todisteen, ettei ole itse rikkonut asetta. Huumorintajuinen paskiainen lähetti kyllä todistuksen, mutta siinä luki, että ase ei ollut mennyt postissa rikki, eli olin siis itse myynyt sen rikkinäisenä. Jäin hämmästelemään, että oliko tämä nyt vittuilua vai oliko mies oikeasti tyhmä. Ai ai ai, vieläkin rupeaa vituttamaan. Vielä ase on tallella, ja sen aion myydä rikkinäisenä, kun en hallitse hyvin näitä teknisiä juttuja mitä tulee aseen rakenteeseen (kerran "modifioin" vahingossa maruin gbb pistoolin ampumaan sarjaa, kun halusin nähdä "miten se toimii". Myin sen myöh. rikkinäisenä, sain 50e. Uusi omistaja korjasi sen kuulemma 5min ja sai näin hyväkuntoisen aseen itselleen halvalla). Kertokaapas, asianne tuntevat harrastajat, että paljon tästä aseesta kannattaa pyytää. En tiedä missä vika piilee, mutta ulkoisesti ase on erinomaisessa kunnossa. Eli siis Maruin sähkötoiminen MP7, perusakku ja päälle vielä yksi peruslipas. Harmi vain ettei lataudu/ammu.
Vielä: missä voin harrastaa softaamista Helsingin seudulla? Haluaisin pelata jossain seurassa, jossa on samoin harrastukseen asennoituvia pelaajia, jotka mieluiten olisivat samahkoa ikäluokkaa (sori, nuoremmat harrastajat).
Suunnitelmissani on kylläkin muuttaa mahdollisesti maasta pois vuoden vaihteessa. Idea on elokuvauksen opiskelu Buenos Airesissa, eikä kokemuksen mukaan etelä-amerikassa kauheasti harrasteta airsoftausta (olen asunut Chilessä 8v). Mikä on kannattavampaa (taloudellisesti), ostaa uudet varusteet ja myydä ne puolen vuoden kuluttua takaisin vai ostaa käytetyt ja myydä ne hiukan halvemmalla. Mikä on helpompaa? Tietty suht. uudet varusteet saa nopeammin ja kalliimmalla myytyä pois. No, te tiedätte.
Ja kysymys vanhemmille harrastajille. Miten on softaus muuttunut viiden vuoden aikana? Harrastus on näköjään vähän enemmän mainstreamia, softaajaa myydään jo ärrällä. Onko pelaajien ikähaitari kasvanut? Minkälaista "pelailua" voin odottaa?
Eli, antakaa neuvoja löytämään halvin mahdollinen varustus ja peliseuraa. Suurin este tällä hetkellä on raha, mutta yliopiston pääsykokeen jälkeen ehdin hankkia töitä ja kustantaa itseni harrastajaksi.
Kiitos!