Niin, mikä on siistein kokeilemanne tapa taistella. Tässä juuri viime pelissä vaihdoin kiväärini kahteen mp5a3:een ja ryntäsin pelikentän läpi ampuen kaikkea joka liikkui. Selvisin siitä hengissä offarille ja jopa tapoin muutaman tyypin. Se oli iha helvatin jees.

Ei pilkunviilausta tähän siitä tappamisesta ku se nyt vaan tuntu luontevimmalta

Mukavin tapa pelata on mielestäni kunnon kaveriporukka, tai tiimi, joka oikeasti pelaa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Viikonlopun peruspeleissä syyllistyn itsekin turhan useasti sooloiluun, mutta isommissa peleissä sitä tulee itseään uhrattua ja rääkättyä ihan eri tavalla.

Jos kokonaista ryhmää ei ole saatavilla, on parasta pelata parin kanssa, jolla asenne peliin on edes jollain tavalla samalla aaltopituudella ja tavoitteet ovat yhtenäiset ja kaikki toimii ilman suurempaa kommunikaatiota.

Tänään peleissä kokeiltu avorintamarynnäkkö URAAAA!-huudon säestyksellä.

Varsin hauskaa aina välillä. Pakko myöntää.

Blowback-pistoolilla/konepistoolilla ylivoimaista (sähköllä aseistaitunutta) vihollista vastaan. Tuli tänään pelattua pistoolilla paremmin kuin ikinä, jaksoin luontoani vastaan kärsivällisesti väijyä kunnes viholliset olivat niin lähellä ettei voi ampua huti (1-2m)

Parhaat pelit ikinä on ollut kotkalaisten laivalla, sielläkin olin aseistautunut joko kahdella GBB-pistoolilla tai GBB konepistoolilla.

Kyllä se on 2xgbb konepistoolia. Joskus pelasin cqb.tä ksc.n ingramilla ja maruzenin microuzilla, ei sitä voi sanoin kuvata sitä tulinopeutta ja kuulien ropinaa kun tekee rynnäkön johonkin huoneeseen. Harmi vaan kun ei ollut kuin yksi lipas molempiin...
Mutta muuten tykkään mennä kaverin kanssa kaukaa kiertäen vihollisen taakse ja napsia heidät yksi kerrallaan apsulla.

Kaikista paras on kunnon klassinen vemputus koko peli pelkillä vempuilla, koska siinä on sitä oikeaa tunnelmaa kun ei oo mitään yletöntä räiskimistä aseella joka ampuu 800 kuulaa sekunnissa ja se on hyvää vaihtelua, eihän sitä aina jaksa samanlaisia pelejä pelata.


EDIT: Lisätty perusteluja.

Tuosta mitä Joge_The_Bleeder sanoi tuossa yläpuolella olin aivan samaa mieltä. Me olemme kaveri porukassa joka kokoontuu lähes joka viikko pelittämää airsoftia, pelaamme yleensa aina ennekun lopetamme kokonaan pari kolme vemputus matsia . Se vasta on paljo taktisempaa ku sähköillä ku pitää päästä hiipien lähelle ja sit panostetaa kaikki osaaminen ja taito juuri siihe yhteen laukauksee .

"Vaihtelu virkistää"

Kahdella kaasu glock 18c:llä ja aurinkolasit päässä cqb:tä ja metsässä bofferipuukolla ja chillie pukupäällä ne olivat ne parhaat.
Tuo chilliepuku päällä oli aika hauskaa kun yks naski käveli päältä kun makasin pusikossa ja kun nousin se oli saada sydänkohtauksen kun "puska" herää eloon ja puukottaa sen.

Tjuu CQB KSC:n G18C:llä on eri vänkää

Siistein tapa pelata 1:
Kykkiä jossain puskassa PSG:n kanssa ja sieltä ammuskella tolloja naskeja, jotka paniikissa melkein ampuvat toisensa, kun eivät tiedä mistä kudit tulevat...

Siistein tapa pelata 2:
Esittää jollekin piruparalle CQB:ssä, että kurz on CQB:n kingi, mutta kaksi kurzia on CQB:n jumala...

Ehkä kaikkein siisteintä on kuitenki siirtyä "bullet time" tilaan ja hypätä sivulle kaksi M11 kädessä ja liipasimet pohjaa.

Ehkä kaikken siisteintä on kuitenkin kirjoittaa iso alkukirjain.
-Lokki

Usko huvikses, ei kannata kokeille, se nimittäin sattuu...

Siistein tyyli:

- Vemppupistooli
- Kokonaisen AS-tiimin verran asennetta
- ...ja meteliä

Säkkipimeässä syysyössä aseena vain nbb pistooli, jossa on äänenvaimennin. Mokoma on nimittäin lähes äänetön. Sitten hiivit ja ryömit taisteluparin kanssa, jolla on about samanlainen aseistus, ja ammut ylivoimaisia pahiksia niskaan. Se on pirun hauskaa.

Ammuin niitä jannuja jotka ampuivat takaisin.

Jeba!
Tähän ei lisättävää...

Minäpä ammuinkin kerran ensin!

"Sä varmaan huijaat."

Hiipiä lähelle vastapuolen asemia omien tulituen turvin ja käydä odottamaan mahdollisimman hiljaa liikkumatta, että vihollinen alkaa liikkua. Toimii varsinkin hämärässä metsässä, jossa ei ole maassa hirveästi risuja. Mahtava tunne pudottaa täysin sijainnistasi tiedoton vastapuolen pelaaja muutaman metrin päästä lyhyellä sarjalla. Mahtaa säikähtää pikkusen kun about 5m päässä oleva puska ampuukin yhtäkkiä sarjan päin :P

Hiipiä yön pimeydessä kohti mökkiä, jonka ikkunasta kajastaa valo, ja kuunnella vihollisia:''Hys! Hiljaa! Ulkoa kuului jotain!'' Sitten odotellaan hiljaa piilossa, kunnes viholliset lopettavat alueen haravoimisen ja palaavat sisälle. Sitten tehdään taktinen rynnäkkö sisälle (ja huomataan, että kaikki viholliset ovat häipyneet mökistä.)

Kerran on totakin testattu. Ei se kyllä päätynyt niinkuin ootettiin. Heti kun pääsin sisälle niin kaveri ampuu gekolla . Sen jälkeen ei kaverit oo kurziaan lainanneet, kun tiputin kaverin kurzin ja takatähtäin hajalle .

Kokemusta tuosta silencer hiipimisestä pimeässä.

Noh ensinnäkin pelasimme päivän ja alkoi pimeys laskeutua metsään, ajateltiin että pelataas ny viä muutama pimeepelikin.

Itselläni oli aseena Mk.23 SOCOM ja siinä LAM ja äänenvaimennin, kaverillanni oli P90 ja AST Omegan vaimennin.

Hiivimme tkatisesti metsässä äänenvaimennetut aseet käsissä, ensiksi makasimme kivikossa ja näemme kun yksi kaveri hiippailee AUG kädessään noin 2 metrin etäisyydeltä, noh arvaatte varmaan mitä tapahtuu kun airsoftissa vihollinen kävelee kahden metrin etäisyydeltä...No se elminoidaan.

Sitten rupesimme hiipimään ja yhtäkkiä kuuluu kauhee ''PLAM'' vihu tiputti kaverini Benellillä ja ei huomannut minua joten päätin tyhjentää lippaan vähän sinnepäin kun en häntä nähnyt, ja osui kerpl.

Aivan jumalattoman jännittävää koska ei siellä toista nähnyt verkkolasien lävitse kuin noin 5 metrin etäisyydeltä jos hän oli pysty asennossa.

Itseasiassa tuo toimii muutenkin, ainakin ihmisiin jotka jo vähän tutisee tilanteessa. Monta kertaa olen paintball- ja AS-areenoilla tempaissut suoraan päin vastustajaa villisti karjuen ja ampuen sinne tänne, ja melkeen kaikissa tapauksissa vastustaja on lähtenyt asemastaan karkuun. Sitten vain pysähdys ja tarkka laaki selkään

Sikamaista ehkä mutta toimii.

Tietääköhän kukaan mitä tuo URAA tarkoittaa . Hahhah. Lainaanpa tässä ystävääni Speirssiä "Ei kannata sanoa, jos ei tiedä mitä se tarkoittaa".

Ei varmasti kukaan. Mä veikkaan, et se tarkottaa "leipaa!".

Siistein tapa pelata airsotaa on kerätä kuulat metsästä talteen pelin jälkeen. On todella siistiä kun laskee montako kuulaa on ampunut ja noukkii jokaisen talteen. Eipä sotkeennu pelipaikat.

Tuli tuossa leikittyä U.S Marine special forcesia viikonloppuna.

Pelasin M4:n kanssa Woodlandin ja LC-2 säestyksellä. Erään rinteenpällä viimeisenä pelaajana meidän puolelta kierin ja ryömin maassa osumaa saamatta kunnes viimeinen vihu oli saanut 6mm muoviluodin olkapäähänsä.

Asiaan. Siistein tapa pelata?

Varmaankin fiilistely ryhmässä, armoton tetsaaminen yms.

Fööfff, siistein tapa kuulistella?

Varmaankin siistein tapa on CQBeeloilla GBB:n kanssa, hiipiä kellarin kautta sisään, soluttautua vihollisten joukkoihin, elimoida puolustajien alakerran osastosta puolet ja sitten palata takaisin ulos takaovesta vahingoittumattomana.

No mutta, yleistetäänpä jotain..
Siisteintä on varmaankin se, kun yritetään edetä vihollisten asemia kohti ja kaverit antavat taustatulta, pitäen vihujen päät piilossa. Ja ainahan se kuulien väistely on "coolia"

Siistein tapa pelata, on edetä henkihieverissä lyhyillä syöksyillä eteenpäin kuulien lennellessä pään yläpuolella.

URAA tarkoittaa tietenkin "Latua!"

Tuota me harrasteltiin kerran oikein mukavasti, tuli leffafiilis kun juuri noustessani ja ponnistaessani syöksyyn, osui kuula kaulaan. Siitä vaan syöksyn lopuksi jäin makaamaan maahan ja korisemaan. Oli kivaa.

Niin, pelitapana fiilistely on siis.. fiilistelyä. "Sodan leikkimistä".

Henk.koht. "siisteintä" on pelata ryhmässä niin että ryhmä toimii kuin kone, kaikissa tilanteissa. Muutaman kerran on sattunut niin ja kun vielä olin molemmilla kerroilla kalifina, tunne oli suorastaan orgastinen

Heh, no juu, toki yksin pelatessa ja joskus hällä-väliä -tilanteissa on kieltämättä letkeetä painaa vaihdin sarjalle ja rynnätä rinnettä alas kohti vihollista räiskien ja huutaen perkelettä

Eeh... Totaa...

Huomataan se hymiö...

Mutta silti tuo vaikuttaa niin irstaalta...

Mutta... mähän olen irstas

Varmaan olla UHC mp5 seurana yksin poterossa sateella kun tietää että eessä on Sig552 Seal ja sivulla Bsn 600 higulla.

Hienoimmat kokemukset liittyvät lähinnä vanhoissa juoksuhaudoissa pelattuihin hyökkäyksiin. Tiimimme ryömi ensiksi noin 20m päähän juoksuhaudoista ja sitten karmaiseva huuto ja kaikki ryntäävät juoksuhautoja päin. Vaikka hyökkäys ei nyt onnistunutkaan niin oli se mukava fiilis kun porukkaa juoksee karjuen eteenpäin ja kuulaa lentää aivan hervottoman paljon...

Parasta oli, kun ryömin aluskasvillisuuden peittämää aukeaa aluetta eteenpäin, kun kuulat viuhuivat pääni yli. Joukkueemme ei päässyt hyökkäämään, kun tämän pienen aukean toisessa päässä oli sähkö, joka ampu heti jos päänsä nosti. Noh, siinä ryömin ja kaveri huutaa, että ammu se sähkö siitä vierestä Noh, minä rupesin kummastelemaan, että mikä helkkarin sähkö? Ryömin hiukan eteenpäin ja yhtäkkiä alkoi hirmuinen sarja ihan vierestä, kun joku takanani oli erehtynyt nostamaan pääni. Katsoin sivulleni ja kas, siinähän se sähkö oli noin 1/2 metrin päässä, kyyristyneenä puun taakse, ammuin perseelle ja jatkoin matkaa ja tiputin samalla tyylillä 2 lisää. Kyllä se hiiviskely on parasta, jos pääsee lähelle huomaamatta.

Tyyli millä minä tykkään pelata, on: jos olen hyökkääjä, niin sitten etsitään viholliset ja suoraan päälle. Mutta jos olen puolustaja, niin sitten odotan puskassa niin kauan, että vihollinen on hollilla ja nappi pohjaan..

Tarkka-ampujan taisteluparina, antaen vaikka ylämaastosta vihollisten suunnat ampujan napsiessa vihut pois. Samalla tietenkin suojaten selustan.