Tätä en "nuorempana" vielä tajunnut. Kyse on siis lukumäärältään pienellä porukalla pelaamisen eduista. Useasti pelien jälkeen kuulee napinaa tyyliin:

"Pelit venyi liian pitkiksi."
"En päässyt frägäämään kunnolla."
"Vastustajat modetti ihan simona."
"Olipa paskat jaot.

Näihin kaikkiin napinan aiheisiin on kuitenkin helppo ja toimiva ratkaisu. Pelatkaa pienemmällä ja valikoidummalla porukalla. Pelit pysyy tällöin sopivan pituisina, varmasti pystyt frägäämään enemmän, tutut ei modeta niin paljon kuin tuntemattomat, ja jakojenkin pitäisi olla tasaisemmat. Lisäksi pelin jälkeen on helpompi vetää mahdollinen debriefing, koska tapahtumissa oli mukana pienempi määrä pelaajia, jolloin pelin kulusta saa kokonaisvaltaisemman kuvan.

Pelit voi vetää ennen tai jälkeen ison pelin, tietty pelinjärjestäjältä on kohteliasta kysyä lupaa pelipaikan käyttämiseen
valvomattomana. Ja Suomi on vapaa maa. Voi hankkia myös oman pelipaikan, jos siltä tuntuu!

Tuntuu vain olevan jonkinlainen normi ainakin suurempien kaupunkien as-skenessä, että pelit pidetään aina isolla porukalla.

Enpä nyt tiedä, aikoinaan kun sillä alta kymmenen porukalla pelattiin, niin ehkä erät olivat jonkun minuutin pienempiä, mutta salosofteissa ollaan pidetty aina jonkinlaista aika rajaa ja hyvin on toiminut. Mitä vähemmän porukkaa, sen vähemmän ammutavaa, eikö?
Mun logiikalla ei jakoja saa tasaisemmaksi pienellä tai isolla porukalla, toisen on aina voitettava, ellei nyt aika satu loppumaan, edellyttäen että aika rajaa käytetään. En ole muuten huomannut mitään eroa modettamisen kannalta, oli se tuttu tai tuntematon, se luoteenlaadusta kiinni.
Näin minä tämän näen, ja eri porukoissa on eri tavat. Itse on nelisen vuotta tullut salo softeissa käytyä, sekä sitä aikaisemmin pari vuotta omalla pienellä porukalla.

Mun mielestä on todella typerää pelata eriä ns. "loppuun asti". Peleissä, joissa itse vaikutan on lähes aina aikaraja ja tehtävänä jokin muu kun "tapa kaikki". Tällöin ei pääse erät venymään, eikä tarvitse sitä viimeistä ninjaa, joka tahalteen juoksee jonnekkin pelialueen perälle piiloon, etsiä.

Lisäksi isommalla porukalla pystyy pelikuviot olemaan vähän monipuolisemmat, kuin taisteluparina toimiminen. Tämä tosin vaatii sen, että pelialueella on kulttuuria ryhminä pelaamisesta ja erilaisista komentorakenteista.

Pikkuporukan mätöt ovat ihan hauskoja. Eihän niissä sitä Eeppisen Air Sota Taistelun tuntua ole, mutta esim. kaveriporukalla rymyäminen on oikein virkistävää sillointällöin.

Vaikka periaatteessa tapeltaiski siihen viimeiseen mieheen asti, voi pelleilyn huutaa poikki, jos sitä vikaa ukkoa ei missään näy. Tehtävät ovat myös hieno asia. Aikaraja antaa tuulta purjeisiin niiden suorittamiseen.

Pienellä porukalla on hienoa pelata, juuri noista listaamistasi syistä. Tutut naamat on aina tuttuja naamoja, tuntemattomat taas, no, tuntemattomia. Lienee itsestäänselvyys, että tuttujen ihmisten kanssa on mukavampi pelata kuin 'suuren ja tuntemattoman'. Asia erikseen, mikäli mukana roikkuvassa juonessa on tolkkua ja propit sen mukaisia. Sitten isompi parempi.

Oi niitä aikoja, kun hypättiin pelien päätyttyä huuhtelemaan hiet pois järveen kallion päältä, ja alkaa sataa ja ukkostaa ja eikun hippulat vinkuen takaisin vaatteisiin ja kotiin kahville.

Pitäisikö tästä nyt olettaa että kaikki suomalaiset airsoftaajat ovat sisäänpäin kääntyneitä jotka vain softaavat omissa posseissaan ja että ulkopuolisia ei oteta mukaan ollenkaan? Ns. Salainen kovien jätkien puumaja-meininki.

Itse olen alkanut pelata Helsingin Paloheinän pelipaikalla, jossa pelaajaraja on 20 ja ennakkoilmoittautuminen pakollista. Koskaan en ole nähnyt, että 20 olisi tullut paikalle, näin talvisäällä yleensä pelaajia on 10-14 parhaimmillaan. Pelipaikalla toiset tunnetaan melko "läheisesti" ja tuntemattomatkin alkavat jo päivän mittaan tuntua tutuilta. Pienen porukan pelejä puolustelen sillä, että pienessä porukassa on pelaaminen taktisempaa ja intensiivisempää (riippuen alueen koosta). Itse kulutan päivässä enemmän kuulia kuin korpilammen "isoissa peleissä".

Myös "isojen" porukoiden peleistä on melkoisesti kokemuksia, ja positiivisia sellaisia. Isoissa porukoissa pelaaminen saattaa toki tuntua tunnelmallisemmalta ja on aloittelijaystävällisempää. Toisaalta pelit saattavat venyä hyvin pitkiksi ja jumiutua paikoilleen (riippuen tietysti aikarajoista yms.).

Itse kannatan ainakin molempien kokeilua, jotta mieluinen pelitapa löytyy.

Miellä vkl-pelit pelataan aina 6-10 kaverin voimin ja tosi hyviä pelejä on ollut. Ei kiinnosta mennä meijän airsoft yhdistyksen vkl-peleihin kun omalla porukalla saa paremmat. Yks peli kestää useimmiten puolisen tuntia.

Airsoft on mukava laji. Siitä saa enemmän irti, kun peliseuraa vaihtaa aina välillä. Tottakai isotkin pelit on jees. Kirjoitin tämän, koska uskoisin että useimmat pelaajat eivät tule edes ajatelleeksi pelata pienellä ja valikoidulla porukalla.