Voisimpa aikani kuluksi kirjotella jotain pientä pyssystä, kun postin täti sen alkuviikosta toi.
Ase toimitetaan tyylikkään pelkistetyssä, mattamustassa laatikossa. Laatikon kannen alta paljastuu VFC:n täysmetallinen, moderni rynkky, joka lepäilee oikealla kyljellään lippaan ja AN/PEQ2 akkukotelon kanssa pahvista taitellulla alustalla, johon on printattu aseen "tärkeimmät" speksit.
Ensisilmäyksellä ase näyttää todella hyvältä, pinta ei kiiltele, osat sopivat saumattomasti yhteen ja valmistajan omat merkinnät loistavat poissaolollaan, niiden sijasta aseesta löytyy Heckler & Kochin aidot merkinnät, mukaanlukien uniikki sarjanumero, merkinnät on ilmeisesti tehty laserilla "kaivertamalla".
Kädessä ase tuntuu - odotukset täyttäen - erittäin tukevalta, mikään osa teleskooppitukkia lukuun ottamatta ei heilu yhtään, eikä sekään loppuviimein häiritsevästi. Ase nodattelee niin pitkälle aitoa tavaraa, ettei aseen sisuksiin ole saatu ahdettua tilaa akulle, vaan suoraan laatikosta otettaessa akku tulee sijoittaa mukana tulevaan, kammottavaan AN/PEQ2-boksiin, jonka kytkemiseksi aseen etutukin välistä törröttää mini-liittimellä varustettu johto.
Aseen mukana toimitettava lipas on teräksinen, 300 kuulaa sisäänsä vetävä hi-cap lipas, jonka erikoisuutena yleensä lippaan pohjasta löytyvä kelausratas on korvattu pienellä reiällä lippaan kyljessä, jonka kautta lipas kelataan pienellä, mukana tulevalla työkalulla, lipasta purkaessa tuo tuttu ratas löytyy kuitenkin lippaan sisältä, ja sen keskeltä neliön mallinen reikä, johon tuo em. työkalu siis laitetaan. Lippaan ollessa terästä, ja täynnä kuulia, pitää se sietämätöntä meteliä pelikäyttöä ajatellen.
Aseessa on myös kenttäpurku, joka on toteutettu erittäin mallikkaasti, ja työkaluja aseen purkamiseen ei oikeasti tarvitse käyttää, riittää kun työntää lipaskuilun yläreunassa olevan lukitustapin auki, jonka jälkeen ylärungon piippuineen voi työntää eteenpäin irti alarungosta. Etutukin irrottamiseksi ylärungosta pitää avata yksi ristipääruuvi, kuten esikuvassaankin.
Ylä- ja alarungon irrottamisen jälkeen voi sisäpiipun vetää hoppiyksiköineen ulkopiipusta ulos. Vakiopiippu on valmistettu messingistä ja on sisäpinnaltaan silmämääräisesti tarkasteltuna vähintään yhtä hyvä kuin Maruin vastaava. Hoppiyksikön runko on valmistettu läpinäkyvästä polykarbonaatista, rattaiden ja muiden sisuskalujen ollessa mustaa muovia. Hopin säätö ja kohdilleen saaminen on vaivatonta, eikä se säätyile itsestään, myös sen toiminta on hyvää ja tasaista.
(Kuvassa on asennettuna Madbullin TightBore ver. 2 sisäpiippu)
Paljon asiaa jäi puuttumaan kun en vielä ole päässyt pelaamaan aseella, joten käytännön tarkkuudesta, tehokkaasta kantamasta ja muusta tärkeästä en osaa sanoa vielä mitään, viikonloppuna on kuitenkin tarkoitus antaa pyssylle tulikaste, kertoilen vaikka lisää kun kokemuksia aseesta saan.