Tuli hommattua tommonen, kun halvalla sai, tänään tuli sitten tutustuttua vehkeeseen aika perusteellisesti.
Pyssy vastasi ennakko-odotuksia: yleisesti ottaen keskimääräistä parempi pyssy, jonka toteutuksessa on sekä nerokkaita jippoja, että pari vähän väsyneempää ratkaisua. Jälkimmäinen sekä suunnittelussa, että kasauksessa.
L1A1 Toinen maailmansota vei kehitystä isoin harppauksin eteenpäin, ja jätti sodanjälkeiset armeijat tilanteeseen, jossa about itse kullakin oli kovin vanhentunut jalkaväen kivääri. Niin sakemannit, kuin monet muutkin, olivat sodan aikana keksineet yhtä sun toista, eli käytännössä rynnäkkökiväärin ja muutamia eri tapoja toteuttaa sellainen. Sodan jälkeen jokainen, jolla oli resursseja, kehitteli omaa ratkaisuaan. Britit taikoivat oman tyyppinimellä EM-2. Tämä oli bullpup-mallinen brittien omaa rynkkytehoista patruunaa ampuva vekotin. Amerikkalaiset runnoivat kuitenkin NATO-standardiksi 7,62mm NATO-patruunan, joka vastasi teholtaan vanhoja kivääreitä. EM-2 ei niin jäykkään lataukseen taipunut, mistä britit saivat sitten oivan tekosyyn unohtaa kotimainen ase muutamaksi onnelliseksi vuosikymmeneksi, siirtyen pahojen belgialaisten suunnittelemaan FN FALiin. Jotta hommaan saataisiin vähän saarivaltion naurettavuutta mukaan, suunniteltiin FN FAL uusiksi tuumamitoituksilla ja muutamalla muulla muutoksella. Näin saatiin aikaan L1A1, joka tuli käyttöön tietysti myös Australiassa ja Kanadassa.
Kuulapyssy rakenteellisesti
L1A1 koostuu kolmesta selkeästä osasta - perästä, rungosta ja piipusta. Piippu vie karkeasti puolet aseen pituudesta ja siitä on noin puolet kädensuojien peitossa. Pyssy on ältsin pitkä ja myös näyttää siltä. Aseen muodot ovat, mallin iän huomioon ottaen, kovinkin sulavat ja miellyttävät. Kerrassaan nätti ase.
Ajalleen tyypillisesti pyssyn kaikki toiminnalliset osat ovat metallia, käyttäjälle mukavuutta luovat palikat taas puuta tai vähän uudemmissa pyssyissä muovia. STARin kuulapyssykopiossa osat ovat tietty muovia, ABS:ää jos eivät maailmankirjat nyt aivan sekaisin ole. Metallia STARin tekeleessä on yhtä paljon kuin esikuvassaankin. Muovi on periaatteessa aika kiiltelevää, mikä ei vältsiin ole yhtään epärealistista. Melkein joka muovipinnan peittävä tekstuuri himmentää kiiltoa. Kyllähän nämä lähituntumalta arvaa lelumuoviksi. Metalliosissa on puolimatta, ihan kivannäkönen kiilto. Maalin sijaan ne on jotenkin pinnoitettu, naarmuja toki pehmeään metalliin tulee, mutta niistä ei pilkistä metallinväri.
Perä on pitkä ja solakka. Se koostuu kahdesta yhteenliimatusta muovipuoliskosta. Sisään menee akku. Perälevy on oma osansa. Akun vaihto on sinänsä helppoa, kun perälevy ei ole ruuveilla tai tapeilla avattava, vaan jousella kiinni - sitä vedetään ulospäin ja käännetään poikittain, jolloin onttoon perään pääsee tunkemaan tavaraa. STAR on vissiin halunnut pysytellä oikean perän mitoissa, eikä perään saa tungettua large-akkua. Perän suuaukolle on varmuudeksi laitettu kavennus, ettei kukaan edes yrittäisi.. STAR suosittelee käytettävä hassunmuotoista 9,6v crane-akkua. 9,6v miniakut menevät heittämällä, mahtuvat oikein kolisemaan perän sisällä. (9,6v miniakut ovat vitun magee keksintö, mahtuvat moniin hankaloihin paikkoihin ja tuovat esim. 8,4v large-akulle tehtyihin pyssyihin mukavasti tuli- eli ylivoimaa.) Perän takapäässä alhaalla on saranoitu, metallinen hihnalenkki. Siitä mahtuvat noin tuuman levyset ja kaposemmat hihnat läpi. Kun sain aseen, sain saman tien myös kauheat määrät virnuilua siitä, kuinka perä heilui oikein reippaasti. Kauhistelin aluksi, että onko perä oikeasti tosiaan vain yhtellä tyven alapuolelta kiinni. On tässä yksilössä, nimittäin perän piipunsuuntaisesti aseen runkoon kiinnittävä iso ruuvi on jäänyt STARin asentajan laiskuuden/hajamielisyyden ansiosta puuttumaan. Jos omalle kohdalle sattuu sama, niin ei muuta kuin ruuvikauppaan. Ilman ei kannata pelata.
Aseen runko koostuu vaatimattomasti kolmesta osasta - ylä- ja alaosasta sekä päälle vielä kannesta. Alaosassa on aseen liipaisinkoneisto (kuulapyssyssä rataslaatikko), yläosassa taas piippu, sekä oikeassa aseessa lukko. Yläosa on ylhäältä avoin, tätä aukkoa peittää kansi. Homma menee vissiin sillai, että kuulapyssyssä alaosa on sinkkiä, yläosa alumiinia ja kansi teräspeltiä. En huomannut asetta purkaessani punnita, muta jotain tämmöisiä mutinoita jossain olen nähnyt, ja ainakin joka osa on selkeästi eri värinen. Muovinen kahva kiinnittyy tietysti aseen alaosaan. Metallinen liipaisinkaari on kaksiosainen, toinen osa peittää kahvan etupinnan. Kahvan yläpuolella, samassa alemmassa rungonpuolikkaassa, on varmistin eli vaihdin. Oikea L1A1 ampuu vain puoliautomaattia, eli vaihdin ainoastaan varmistaa. Kuulamoottoripyssyt on tarkoitettu ampumaan sarjaa, ja vaikka STARin ase on periaatteessa vain puoliautomaattinen, on sarjatuli vain vähän piilossa pinnan alla. Alemman rungonpuolikkaan takaosassa vasemmalla on aseen purkuvipu ja päällä takatähtäin. Purkuvipua taaksepäin vääntämällä avautuvat rungonpuoliskot toisistaan sen verran, että vaihtimen saa muljautettua eteenpäin, jolloin ase siirty sarjatulelle. Joskus tämä aiheuttaa vaihdinlevyn lukittumisen, jolloin puoliautomaatti ei enää toimi. Tästä selviää halkaisemalla aseen, josta lisää alempana.
Lipas kiinnittyy aseen ylempään rungonpuolikkaaseen. Sen vapautin on käsiteltävissä aseen vasemmalla puolella. Lipas taittuu sisään Kalashnikovista tuttuun tapaan. Vasemmalla puolella on myös aseen latauskahva, jonka kahva taittuu kuljetusasentoon eteenpäin. Sillä on sen verta virkaa, että se avaa aseen oikealla puolella olevan hylsyluukun, jonka takaa paljastuu hoppikoneisto. Vastaavanmuotoista hoppikoneistoa en muista nähneeni - M16-tyyppinen säätörulla törröttää avoimessa tilassa helposti käsiteltävänä. Ampujaan päin rullaaminen lisää hoppia. Ylemmän rungon etupäässä on taittuva kantokahva. Päällimmäisenä on peltinen kansi, jota ylimalkaisesti silmäilevä ei vältsiin edes erota omaksi osakseen. Kansi lähtee irti vasta kun rungon puolikkaat on eroteltu.
Ylempään runkoon kiinnittyy piippukokoinaisuus, joka koostuu piipusta ja piipun päällä puolen matkaa juoksevasta kaasuputkesta. Kädensuojat peittävät molemmat kaasuputken mitalta. Etutähtäin ja etummainen hihnalenkki ovat kaasuputken kiinnityskokonaisuudessa kädensuojien edessä, jonka jälkeen piippu jatkaa yksinään. Piippu päättyy helvetin pitkään suujarruun, jonka alapäässä on pistimen kiinnike. Suoraan laatikosta nostettuna piippu vetkui kovin. Rakennetta tarkemmin tutkiessa tämä ei paljastunut miksikään älyttömän suureksi ihmeeksi - piippu kun koostuu yhteensä neljästä eri palasta. Piippu alkaa isolla holkilla, joka ruuvautuu kierteillä runkoon. Tähän holkkiin taas ruuvautuu kädensuojien sisässä menevä pätkä piippua. Tämä pätkä päättyy kaasuputken kiinnityskohtaan. Kaasuputki on oma pitkä pätkänsä, joka kiinnittyy kierteillä rungon yläosaan. Kaasuputken kiinnityskohta ja siitä edespäin lähtevä piippu ovat oma kokonaisuutensa. Taaempi piipunpätkä kyllä menee tämän kokonaisuuden sisään, muttei kiinnity ollenkaan - kiinnitys tapahtuu kaasuputkeen. Ruuveina toimivat kaasuputken päätykappale sekä pieni kuusiokoloruuvi kaasun säätörullan päällä. Etelleen etupäässä suujarru on oma, kierteillä kiinnittyvä kappaleensa. Suujarrua ei kannata kierittää loppuun asti, koska silloin se jää vinoon. Ongelma on ratkaistu laittamalla suujarrun alle pieni kuusiokoloruuvi, jolla sen voi kiristäää kohdilleen. Kaikki kierteet ovat suoraan laatikosta nostettuna sopivasti vähän löysällä. Piippukokonaisuus on puolet aseen pituudesta ja siinä on niin paljon saumakohtia, ettei se ole edes täysin kiristettynä ja paikalleen liimattuna täysin notkumaton. Ase on silti käyttöasennossa jämäkän ja hyvän tuntuinen. Piippua pitää muistaa kiristää, jos se lähtee heilumaan pahemmin. Kiristys onnistuu onneksi helposti kädensuojat auki halkomalla.
Piippu on messinkiä, hoppiyksikkö on muovia. Rataslaatikko on STARin oma, mutta näyttää kovasti Maruin kolmoslaatikon kanssa yhteensopivalta. Jousenohjaimen saa irroitettua rataslaatikkoa purkamatta, eli jousen voi vaihtaa parissa minuutissa. Ihan kädenkäänteessä se ei onnistu, sillä ensin pitää purkaa perä ja alemman rungon takaosan peittävä holkki pois tieltä.
Lipas on hirmu isokokoinen, kuten oikean aseen kaliberista saattaa arvata. Starin ratkaisu on tavanomainen kuulapyssylipas - peltisissä kuorissa on muovinen kaksirivinen jousitoiminen sisälipas. Lipas vetää 120 kuulaa, jos asetta käyttää "oikeaoppisesti" puoliautomaattisena, luulis yhdelläkin pärjäävän jo aika pitkälle.
Purku
Ase purkautuu kahteen pääkomponenttiinsa, eli ylä- ja alarunkoon melko helposti. Irroitettavia osia ovat lippaanvapautin, joka on kiinni tapilla, sekä sen yläpuolella rungon kummallakin puolin olevat isot levymäiset ruuvit. Nyt vapautusvipua painamalla saa alarungon vedettyä ulos aseesta. Rataslaatikkon irroittamiseen täytyy ensin irroittaa kahva, mitä en nyt alkanut turhaan väsäämään, sillä moottorin johdot on kolvattu kiinni. Joskus sarjatulelle vaihtaessa jumittuu vaihdinlevy niin, ettei pyssy enää ammu puoliautomaattia. Jos näin käy, voi vaihdinlevyn koplata paikoilleen jollain ohuella esineellä alarungon irroituksen jälkeen.
Jousen vaihto aloitetaan irroittamalla perä. Perän alapuolella alarungosta lähtevässä ulokkeessa on yksi ruuvi, ja sisällä piipunsuuntaisesti toinen isompi - jälkimmäinen siis jos STARilla on muistettu laittaa se paikoilleen. Perän irroitettua huomaa, että alarunko on takapäästään kouru, jonka sisällä on muhkea metallinen holkki, jossa takatähtäin on kiinni. Se on kiinni rungon läpi menevällä tapilla ja purkuvivulla. Purkuvipu irroitetaan avaamalla rungon alaosassa, kahvan takana oleva rungon sisään menevä kuusiokoloruuvi. Tämän jälkeen vivun vastakappaleen voi vetää pihdeillä irti - se ei ole oikeasti mikään vastakappale, vaan runkoon upotettu tappi. Tapin paljastamasta reiästä voi sitten ohutrunkoisella ruuvarilla irroittaa vaihtimen paikallaan pitävä ruuvi. Tämän jälkeen rungon päätyholkki irtoaa kun sen nostaa ylöspäin. Jousenohjaimen saa irti isolla talttakärkisellä ruuvarilla kääntämällä. Kannattaa painaa vastaan, koska muuten ohjain lennähtää jousen voimalla ulos..
Toiminta
STAR tapaa muutenkin laittaa aseisiinsa aika jäykkiä jousia, ja FALissa on usein vissiin puoliautomaattisuuden paikkaajana vielä vähän tehokkaampi vieteri. Moni kauppa lupaa ja käyttäjä kertoo aseen antavan kahden joulen tehoja. Oma pyssyni ampui G&G:n 0,28g kuulilla hiukan päälle sata metriä sekunnissa eli puolisentoista joulea. Lähtönopeudet olivat tosi tasaisia, välillä luulin mittarin menneen rikki, kun ei meinannut luku vaihtua. Mittari kertoi lukemia jaloissa, yleensä vaihtelua ei joko ollut tai se oli jalan verran, aina välillä pari laukausta pomppasi kaksi jalkaa alle tai yli tavanomaisen luvun. Vaihtelu pysyi neljän jalan haitarissa.
Tyypilliseen tapaan en viittinyt ampua tauluja, vaan roiskin lastauslaiturilta puihin ja lavakasoihin. Näissä erittäin tieteellisissä testeissä totesin aseen tarkkuuden ja kantaman olevan oikein hyvää luokkaa. Ei ole tarvetta piipun tai hopin vaihtamiselle.
9,6v akulla sarja on pirteä, mutta yksittäislaukauksissa on se tavanomainen moottoripyssyn viive. Tähän saattais auttaa suuremmilla amppeereilla varustettu akku ja kai parempi moottorikin, ehkä. Nämä sähköpuolen asiat olen yrittänyt jättää ymmärtämättä..
Ergonomia
"This thing handles like a spear" - L1A1 on yhtä pitkä, kuin vanhan ajan pitkät sotilaskiväärit. Pituus ei ole koskaan hyväksi, mutta tyylin takia on aina kärsittävä.. Noin muuten pyssy on tavanomaisen kiva käyttää - nousee luonnollisesti tähtäykseen ja pysyy siinä (tähtäin on muuten taittuvaa diopterimallia), lippaanvaihtokin käy parin harjottelukerran jälkeen oikein näppärästi.
Pitkän ajan kestävyys
..Jää nähtäväksi. Tänään kun purin aseen atomeiksi ja kasasin, kiristelin ja testailin, miellyin siihen oikein tosissani. Ennenkuin rupesin pakkaamaan, siivuttelin huvikseni varaston käytävillä ja ammuin tyhjää. Eikös se saatana lyönyt rattaat jumiin.. Katsotaan sitten myöhemmin, kun tätä jaksaa selvittää.
|