Olen ajatellut ostaa toisen maailman sotavarustuksen ja aseesta en osaa päättää

- Kar98k - kaasua ei ikävä kyllä myydä suomessa, pulttilukko versiota en edes harkitse ( vielä)

- MP40 - Vaikuttaa aika lussulta,mutta halpa

- STG-44 - aika tykki, mut sallitaanko tämä KAIKISSA WWII peleissä? Valmistus alkoi vasta 1942. kaikenlisäksi kallis

AGM:ltä on tulossa pian/tullut jo MG42.

Toisen maailman sotavarustus... kiesus, kuulostaa vallan mielenkiintoiselta!

Ja se AGM:n MG42 taitaa olla ihan vaan pelkkä iltasatu ainakin tässä vaiheessa.

1) Mauser Kar98K on pulttilukko. Muuta et saa.

... Tosin jos meinasit JOUSITOIMISTA airsotakivääriä niin sit on vaihtoehtoina joko dboyssin kiinakivääri taikka itse tehty custom.

Kar98k sattui olemaan yleisin sotilaiden henkilökohtainen ase Saksan asevoimissa että siltäkin kantilta kannattaa kärsiä realistisuuden vuoksi. Ja tollasella kiinamauserilla on oikeesti ihan kiva pelata, OKEI, eihän sillä frägejä saa mutta hemmetin hauska peli ja mikä tärkeintä on paras vaihtoehto kiväärimiehen settiin.

Pelkästään saksalaista Kar98K -kivääriä valmistettiin ennen sotaa Wehrmachtille reilu 2,7miljoonaa kappaletta. Sodan aikana määrä moninkertaistui (nyt en tarkkaa lukua muista, mutta muistaakseni luku liikkui jossain 14-17miljoonan kappaleen tasolla?)

2) AGM MP40, ei ole "lussu", halpa on. Perus kiina-AEG. Valitse tämä sitten mieluummin jos on pakko sähköpyssy hankkia.

3) StG44: Suurin osa tähänastisista WW2 peleistä on sijoittunut vuosille 1944-1945. Vakiotehoisena ei sallita peleissä vaan tehoa pitää laskea. Älä osta tätä. Vaikka olisikin hyvä, magee, tehokas ja eliitit käytti sitä yms. mutta loppujenlopuksi StG44:sta valmistettiin ainoastaan ~420 000 kappaletta. Peleissä näkyy nyt jo liikaa tätä asetta (saamarin kiinalaiset, pitäis työntää riisipuikot sinne minne aurinko ei paista. Tekis ees pelitehokkaan lipas-jousitoimisen-Kar98K:n)

Sturmgewehr 44:n valmistus alkoi vuonna '43. Tätä edelsi MKb. 42.

MG42 suomessa??!! Tahtoo

Karabiner 98 kurtz on kaasukiväärinäkin ja valmistaja on Tanaka.

STG-44, no sen valmistusohjeet kehitettiin 1942, mutta tehtailu viivästyi hitlerin kieltäytymisen takia vuoteen 1943

MP40 ois ihan hieno, mut vaan 100 m/s lähtönopeus?!!

pitäis juosta tosi lähelle, jos haluaa eliminoida porukkaa

Kamoon hei kyllä se kantama on ihan perus aeg, pärjäät kyllä ellei sulla ole vastassa joitain m10000 viritettyjä trk-kivääreitä

Ja on niitä muidenkin osa puolien pyssyjä ,mutta jos nimen omaan saku-settii keräät niin tossa ne vaihtoehdot oikeestansa on.

Pitää olla jo aika paska, jos ei M100-tehoisella moottoripyssyllä saa frägejä muuta kuin lähietäisyyksiltä. Tosi kovat pojat 'frägää' vaikka 20 metristä moottoripistooleilla!

Boy-1 (tämä on ainoa oikea nimivariaatio puhuttaessa Kalashista ja D-Boysista, sillä Kalash-nimeä käytetään kalashnikov-sarjan pyssyistä ja D-Boys-nimeä taas varusteista ja lisäosista, Boy-1-nimen ollessa Colteista ym.) valmistaa myös kaasutoimista Kar98K:ta.

Saat olla aika jätkä jos meinaat jostain Tanakan pyssyn käsiisi saada.

Tarkennuksena: Kaasutoimista kar98k:ta, jossa kuulat tulevat hylsyihin, kuten "vemppuversiossakin."

TW-RG-98K Tanaka Mauser Kar98K In Stock US$577.00

Wat?

Ulkomailta saat aika hyvin, mutta nappulaa se vaatii. Hyvä pyssy jos Tanakan ostat. Tehoa löytyy kaverillekkin viereiseen puskaan
Miten kun huomasin että Marushinin (?) tekee kanssa jotain moisia, onko ne sitten kans kaasuja vais

Nuo kiinalaiset on kopioitu Marushineistä...

Täällä on taas joku kurjuuden maksimoimisesta tykkäävä käynyt sanomassa, että DBoysin mauserilla olisi "ihan kiva" pelata. Ihmiset jotka oikeasti omistaa vehkeen voi väittää päinvastaista. Siitä pyssystä ei ihan kivaa peliasetta saa kuin vasta sorvin ja sirkkelin jälkeen. Puhutaan koko koneiston vaihdosta, sekä myös sisäpiipun korvauksesta. Oikeastaan näkisin ainoan järkevän syyn DBoysin mauserin ostoon sen jos joko oikeasti tykkää mauserista, tai tahtoo sen päälle rakentaa pelipyssyn. Jollain brittiläisellä WW2 airsoft foorumilla oli parikin konversiota, siitä vaan googlettamaan. Kuitenkin, kummassakaan tapauksessa ei kannata maksaa täyttä hintaa.

Ottaen huomioon nykyisten WW2-pelien aseistuksen, on se MP40 melkein liiankin hyvä, häviten ainoastaan STG:lle, jolla et sitten voikaan "vakiotehoisena" sääntöjen puitteessa ampua läheltä. Jos kuitenkin ammut, saan mä juoda kaljaa pelin aikana, koska kaksi väärää tekee siitä oikean.

Kuten Speidel sanoi, niitä peruskivääreitä olis kiva nähdä eniten, mutta tämänastisista malleista ainoa pelikäytön kannalta järkevä valinta on Tanakan 98k, eikä sekään kaasupyssynä ole mikään ihan paras mahdollinen. Lippaatkin vetävät 10 palloa ja maksavat sen 50 EUR per. Tosin esim. Dboysin kakkamauserin ja VSR-10:n / APS2:en yhteen pakkonaittamalla saa hyvän ja pelikelpoisen aseen, joka ei kuitenkaan ulkonäöltään ole ihan 1:1. Tämä tietenkin vaatii asialle omistautumista, taitoa tai rahaa.

Kiitos erittäin hyvistä kommenteista En ajatellut asiaa lähitaistelun kannalta, siinä mp40 on kieltämättä parempi. pulttilukko 98k Ei oo kuulemma mikään kovin hyvä, mut sitten ku rahaa löytyy nii vois kattoo sitä tanakan Karria

Mielestäni natsivaatteissa on jotain viehättävää (Ei, en ole natsisti)

Ei saksalainen perusmosuri ollut välttämättä natsi. Ellei sitten ollut NSDAP jäsen.

Voi vittu, nyt se sit alkaa. Oliks sillä koira ja perhe?

Niinku täällä on jo mainittu, on vaihtoehtoja oikeastaan vain yksi...

Kuten Speidel sanoi, Saksan armeija pyöri käytännössä Mauserin valmistaman kiväärin ympärillä. Jotta ymmärtää syyt tähän, on hyvä ymmärtää miten Saksan asevoimat toimivat tuohon aikaan. Saksan asevoimat (Wehrmacht, joka käsitti Heerin [maavoimat], Luftwaffen [ilmavoimat] ja Kriegsmarinen [merivoimat]) käsitti koko sodan aikana yli 18 miljoonaa miestä, lähes 19 miljoonaa miestä. Tämän lisäksi Waffen-SS (SS:n sotilaallinen haara, vähän kuin Suomen suojeluskunnat) käsitti reilu miljoona miestä. Näiden lisäksi oli vielä sellaisia kuriositeettejä kuin Luftschutzwarndienst (ilmavaroitusjärjestö), Reichsluftschutzbund (ilmasuojelujärkestö), Sicherheits und Hilfdienst (kodinsuojelujoukot tärkeimmissä kaupungeissa), N.S.Kraftfahrkorps ("ajojoukot", käytännössä sulautettiin sodan alussa Wehrmachtiin), Deutsche Polizei (poliisi, daa), Deutsche Reichsbahn (saksan rautatieviranomainen, vastuussa mm. kaikista sotilaskuljetuksista ja esim. panssarijunista), Bahnschutzpolizei (juna-asemasuojapoliisi, eli käytännössä junaverkostoja vahtivat äijät), Reichsarbeitdienst (rakennus-, korjaus- ja huolto-organisaatio, joka toimi Wehrmachtin alaisuudessa ja loppusodassa normaaleissa torjuntatehtävissä) ja Postschutz (postiverkostoa suojannut järjestö). Nämä porukat olivat pääosin aseistettuja myös ja osana Saksan puolustusorganisaatiota. Villinä arviona heittäisin siis, että Saksalla oli aseistettavana jotain 20-21 miljoonan miehen hujakoilla ihmistä.

Luonnollisesti prioriteettinä oli rintamajoukkojen aseistaminen. Esimerkiksi Heerillä oli pelkkiä jalkaväkidivisioonia 312 kappaletta. Yhden divisioonan teoreettinen miesvahvuus oli 10 000 - 17 000 miestä, miehiä siis näissä porukoissa pelkästään oli 3 120 000 - 5 304 000 miestä (huomatkaa, että pienimmilläänkin yli kolme kertaa enemmän kuin koko Waffen-SS:n koko sodanajan vahvuus). Lisäksi panssaridivisioonia oli 30, näiden vahvuus vaihteli enemmän, mutta puhutaan kuitenkin isosta porukasta (5 000 - 17 000 miestä).

Sodan alusta hyvin pitkälle (vuosiin 42-43) aseistuksena toimi lähes yksinomaan Mauserin kiväärit. Ennen sotaa niitä oli puskettu ulos Speidelin mainitsemat 2,7 miljoonaa, sodan aikana asetuotanto ja vauhti kasvoi räjähdysmäisesti, lopullisen tuotantomäärän ollessa tarkalleen 14 643 260 asetta. Tämän lisäksi ensimmäisestä maailmansodasta Saksaan oli jäänyt runsaasti Gewehr 98 -kivääriä, joka oli Kar98k (Karabiner 98 Kurz) edeltäjä. Vaikka iso osa aseista oli sodan jälkeen jouduttu tuhoamaan, oli näitä vielä käytössä reilusti toisen maailmansodan alkaessa. Lisäksi rauhan aikana oli valmistettu Gewehr 98b -kivääriä, joka näki paljon käyttöä ja oli hieman muunneltu alkuperäisestä Gewehr 98:sta. Iso osa vanhoista Gewehr 98 -kivääreistä muutettiin Kar98K-kivääreiksi (tukkien, piipun yms. osalta, ei kuitenkaan lukon ja koneiston osalta) tai Gewehr 98b:ksi. Näistä aseista saatiin muutaman miljoonan kiväärin lisä Saksan armeijalle.

Kaikkien näiden lisäksi saksalaiset oikein innokkaasti käyttivät valloitetuilta alueilta saatuja kivääreitä, joista monet uudelleen pesitettiin sopimaan saksalaisten käyttämälle 8mm Mauser -paukulle. Tällaisia paljon käyttöä nähneitä kivääreitä oli esimerkiksi Steyr-Mannlicher-FÉG 35M (saksan armeijassa Gewehr 98/40), puška vz. 33 (Gewehr 33/40, Tanakan valmistama lyhyt Mauseri on juurikin tämä), vz. 24 (Gewehr 24(t), näillä varustettiin sodan alussa 11 divisioonaa, yhteensä 330,000 kivääriä), Carcanon kivääreitä kaapattiin suuria määriä vuoden '43 aikana Italian antautuessa, näitä kivääreitä laitettiin paljon Volksturmin käyttöön), MAS Modèle 36 (käytössä Ranskassa olevilla yksiköillä), Mosin-Nagantit (iso osa uudelleen pesitettynä mauserin paukulle), Gevaer m/89-10 (tanskalainen Gewehr 98:an perustuva kivääri), Kb wz. 98a (Puolalaisten versio). Saatoin unohtaa joitain pyssyjä, käytössä Saksan armeijalla oli kuitenkin lähes sataa eri tyyppiä olevia pulttilukkoisia kivääreitä, jopa ylijäämäksi ja varastoon asti.

Aseistus ei kuitenkaan ollut pelkästään näitä, kuten joku muu aikaisemmin tiesi (ja jokainenhan nyt leffoja on nähnyt). Syyt tähän kerron vähän myöhemmin. Käydään nyt sitten läpi vähän sarjatuliaseita, niistä kun kuulapyssyilijät puhuu kovin usein!

Automaattisia tai puoliautomaattisia *kiväärikaliberin* aseita Saksalla oli joitakin. Tämä kaikki liittyy Saksan armeijan käyttämiin taktiikoihin, joista puhun alempana. Tärkeää on kuitenkin huomata, että saksalaiset pyrkivät tekemään automaattisia ja puoliautomaattisia aseita jo 30-luvulla, mutta armeija kieltäytyi ottamasta niitä käyttöön eikä tukenut esimerkiksi aseiden koekäyttöjä millään tavalla. Vasta vuonna 1941 lähti kunnolla vähän tehokkaampien pyssyjen kehittely käyntiin. Tästä putkahti varmasti kaikkien asiasta kiinnostuneiden tuntema Gewehr 41 puoliautomaattikivääri, joka vastasi pyöreästi M1 Garandia. Myöhemmin ko. pyssy koki hieman muutoksia ja uudelleen nimettiin Gewehr 43:tä. Toinen huomattava yritys oli StG 44. Kyseinen pyssy syntyi Hugo Schmeisserin työryhmän käsissä nimellä Maschinenkarabiner 42. Tämä ase oli pelkkä koepyssy ja sitä valmisti hieman erilaisena Walther ja Haenel (näistä nimitykset MKb 42 (H) ja MKb 42 (W)). On tietty hyvä huomata, että Wikipedia osasi kertoa seuraavaa tästä pyssystä: "MKb 42(H), fired from an open bolt and used a striker for firing (the mechanism is based on the Czechoslovak ZB vz. 26)", eli sukulaisuutta Kalashnikoveihin ei suinkaan ole. Tätä pyssyä valmistettiin 11 833 kappaletta koekäyttöön ja testeihin, eikä se siis ollut sotatoimissa mukana. Pienten muutoksien jälkeen tämä pyssyhän sai "peitenimen" Maschinenpistole 43 ("konepistooli"), sitten Maschinenpistole 44 (sama ase kuin MP43) ja lopulta Hitlerin innoittamana nimen Sturmgewehr 44 (StG 44 eli rynnäkkökivääri 44). Tätä pyssyä valmistettiin sodan loppuun mennessä 425 977 kappaletta, mikä on aikamoinen määrä. Suurin osa näistä aseista näki käyttöä Itärintamalla tiettyjen yksittäisten divisioonien ja yksiköiden käytössä vastaamaan venäläisten konepistoolien (PPSh-41, PPD-40 jne. jne.) tuomaa painetta sekä lähitaistelurooleissa. Länsirintamalla näiden aseiden käyttö oli vähäisempää, sillä niiden katsottiin olevan käyttökelpoisempia idässä. Tämä pyssy löytyi suhteessa aika usein Waffen-SS:n miesten käsistä. Lännessä merkityksellisempi ase oli Volkssturmgewehr 1-5, joita valmistettiin vain 10 000, mutta käytännössä kaikki näkivät käyttöä lännessä. Lisäksi venäläisten automaattikivääreitä käytettiin massoittain. Esimerkiksi SVT-40 kivääriä saksalaiset kaappasivat yli 100 000 kappaletta ja niitä käytettiin Itärintamalla todella aktiivisesti korvaamaan saksalaisten oman kiväärin puutetta. Kuvaavaa on, että tästä pyssystä on saatavilla saksalainen manuaali!

Konepistoolit on myös varmasti tuttuja jokaiselle aseista kiinnostuneelle. Ensimmäisen- ja toisen rähinän välissä konepistooleista meinattiin tehdä tulevaisuuden asetta, kiväärin korvaajaa. MP18.1 aloitti konepistoolien pitkän sarjan ensimmäisen maailmansodan lopulla. 1920-luvulle tultaessa asetta oli valmistettu 35 000 kappaletta. Sitä seurasi MP-28, Waffenfabrik Steyrin MP34 ja MP35. Kaikkia näita, erityisesti kahta viimeistä, käyttivät pääasiassa Waffen-SS ja saksan poliisi (vanhemmat mallit menivät esimerkiksi Feldgendarmerien, sotapoliisin, käyttöön). MP41 oli tunnettu MP38/MP40 -pyssy puurungossa ja näki samoin käyttöä pääasiassa poliiseilla. MP38 / MP 40 oli sitten se hyvin tunnettu konepistooli, jota valmistettiin yli miljoona kappaletta sodan aikana. MP40 jaettiin pääasiassa joukkueen ja ryhmänjohtajille henkilökohtaiseksi aseeksi ja joitain yksiköitä varustettiin lähes yksinomaan kyseisellä aseella (ennen StG 44:n käyttöönottoa). Lisäksi vaunumiehistöt ja muutamat muut erikoistehtävissä toimineet yksiköt ja joukot käyttivät kyseistä asetta. Kuitenkin HYVIN harvinainen verrattuna kivääreihin. Luonnollisesti lisäksi käytettiin kaapattuja aseita, pääasiassa selustan joukoilla ja itärintamalla.

Kaikki tämä läpinä ja lässytys on pohjustanut nyt sitten tätä seuraavaa juttua: Kaiken kaikkiaan konepistooleita Saksan armeijassa oli käytössä reilu puolitoistamiljoonaa, rynnäkkökivääreitä ja vastaavia vajaa miljoona. Kivääreitä yli 16 miljoonaa. Tämä siis meinaa, että aseita oli suhteessa 1,5:16 ja 1:16. Aika pirun vähän, varsinkin kun vertaa kuulapyssypiireihin . Syy tähän oli saksalaisten käyttämä taktiikka, joka oli ohjannut asekehittelyä ja muuta toimintaa ennen toista maailmansotaa. Esimerkiksi amerikkalaisten ryhmä koostui tulitukisektiosta, rynnäkkösektiosta yms. yms. osista ja jokaisen ryhmän tuli toimia omana kykenevänä osastonaan ja pystyä suorittamaan erilaisia tehtäviä. Saksalaiset lähestyivät sotatoimintaa täysin eri pohjalta. Saksalaiset koostivat ryhmänsä konekiväärin ympärille, ja nimenomaan kevytkonekiväärin ympärille. Ideana oli yksinkertaistettuna taistelussa edetä kosketukseen, jonka jälkeen konekivääri hoitaisi tappamisen ja tuhoamisen muun ryhmän pysyessä konekiväärin lähettyvillä suojaten sen toimintaa esimerkiksi koukkauksilta ja rynnäköiltä. Tämä pohjautui saksalaisten havaintoihin ensimmäisestä maailmansodasta, jossa oltiin huomattu tykistön ja erityisesti konekiväärien hoitaneen suurimman osan tappamisesta kiväärien lähinnä napsiessa sieltä täältä yksittäisiä kavereita. Tämän takia ei nähty tarpeellisena, että yksittäinen sotilas olisi joutunut käyttämään taikka tarvinnut muuta asetta kuin pulttilukkokiväärinsä (luonnollisesti jokainen mies koulutettiin käyttämään pikaisesti ryhmänsä konekivääriä, eli tarpeen vaatiessa kuka tahansa pystyi käyttämään asetta). Tästä johtui mm. saksalaisten yksiköiden sitkeys verrattuna esimerkiksi brittiläisiin tai amerikkalaisiin joukkoihin verrattuna. Saksalaisissa ryhmissä oli konekivääri, joka merkitsi mitään. Niin kauan kuin konekivääri toimi, oli ryhmä toimintakykyinen, vaikka tappioita tulisikin. Amerikkalaisilla yhden sektion tuhoutuminen vaikeutti toimintaa. Lisäksi konekiväärin hajotessa ryhmä hajotettiin ja täydennettiin toisiin ryhmiin. Tästä syystä sodan läpi saksalaiset käyttivät pulttilukkoisia kivääreitä. Ongelmia syntyi vasta Itärintamalla venäläisten lisättyä konepistoolien käyttöä valtavasti sekä erityisesti kaupunkitaisteluissa ja siksi Saksassa herättiin asekehittelyyn "myöhässä".

Koska taktisella tasolla vain konekiväärillä oli väliä ja konekivääri hoiti tappamisen, oli Saksassa keskitytty erityisesti niiden kehittelyyn. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen saksalaiset kehittivät MG 30-konekiväärin tältä periaatteelta. Konekiväärien käyttö Saksassa oli kuitenkin Versaillesin sopimuksen takia kiellettyä tässä vaiheessa ja ase ei nähnyt käytöä Saksassa. Se kuitenkin toimi tienviittana seuraavalle pyssylle, jonka sitten kaikki tuntee; MG 34. Tähän aseeseen kiteytyi koko Saksan jalkaväen toiminta ja menestys taisteluissa alkusodassa. Kevyt, yhdenmiehen kannettava pyssy rumpulippaalla tai vyösyöttöisenä, helposti liikutettava tulituki ja tappokone jota valmistettiin 350 000 kappaletta. Sota-aika vaati kuitenkin halvempaa ja helpommin valmistettavaa pyssyä, joka olisi parempi erityisesti Itärintaman olosuhteissa. Syntyi MG 42 jota suollettiin ulos yhteensä 750 000 kappaletta. Nämä eivät tosin riittäneet, vaan hauskasti hommissa käytettiin paljon muita kevytkonekivääreitä korvaamaan aseiden puutetta ja ongelmia erityisesti Waffen-SS joukoissa. Siellä tutuiksi tulivat Browning wz.1928, joka oli puolalaisten kopio BAR -kevytkonekivääristä sekä ZB vz. 26, tsekkiläinen kopio BREN-kevytkonekivääristä (tähän tsekkiläiseen pyssyyn perustuu muuten suomalainen Kvkk 62. Hyi kilinvittu). Lisäksi vielä hassummin osa joukoista pääsi kantamaan ja käyttämään hauskoja ja todella raskaita konekivääreitä, kuten MG08 ensimmäisen maailmansodan ajalta, sekä Ckm wz.30 -konekivääriä joka oli puolalaisten kopio Browning M17 -konekivääristä.

Ylläolevasta infoähkystä voidaan siis tiivistää seuraavaa:

Saksalaisen aseeksi sopii aivan takuuvarmasti Mauserin pulttilukkokivääri, tai joku muu siisti ja fiksu pulttilukkokivääri joita silloin käytettiin. Kuitenkin suositeltavaa olisi napata juuri se Mauseri.
Toisekseen, aseeksi sopii konekivääri. Maxim-henkiset viritelmät eivät täysin väärin ole, varsinkaan loppusodasta.
Kolmanneksi, erikoisempia pyssyjä (StG 44, G41/G43) käyttivät tietyt, spesiaalitehtävissä olleet yksiköt pääasiassa idässä, StG 44 näki käyttöä myös lännessä mutta tietyillä yksiköillä ainoastaan. Selvitä siis ennen peliä, sopiiko ase juuri sinne.

Lisäksi voisin heittää teille tähän kevyen tiivistyksen saksalaisesta ryhmästä ja sen aseista. Tärkeintä on muistaa, että jokaisella jannulla oli aivan saakelisti patruunaa konekivääriin mukanaan, marsseilla jokaisella saattoi helposti olla vyö tai pari kannossa.



Et semmonen infoähky teille. Koittakaa oppia siitä jotain, ehkä vastaa joihinkin kysymyksiin.

Sain vastaukseksi Mauserin. Kiitos tuosta hienosta tietopläjäyksestä Roska! Tuosta oli paljon apua.

Mauzer 98k:sta vielä..

Joku oli kirjoittanut, että jos karrin haluaa kunnon peliaseeksi, niin pitää rälläkällä hioa jotain osia??

Siis mitä vittua?

Tanakan Mauser Kar98K on suoraan paketista mainio peliase lämpimille ilmoille.
Dboyssin Mauser Kar98K on suoraan paketista tyydyttävä peliase kaikille ilmoille.
Marushinin Mauser Kar98K on suoraan paketista paska peliase kaikille ilmoille.

Saanen korjata: Dboyssin Mauser Kar98K on suoraan paketista yhtä paska kuin Marushin, tosin halvempi kaikille ilmoille.
Ja vielä yksi lisäys: Custom Mauser on suoraan nyrkkipajalta ihastuttava ja ihana pelata kaikilla ilmoilla. (Riippuen siitä millainen on tulos)

No emt. Dboyssin Mauserin hinta antaa tooooodella paljon anteeksi verrattuna Marushiniin. WGCshopin hinta puutukki-Dboyssille $108 vs. Marushinin $290 pyssyyn.

Marushinin kaasu-mauser 8mm kuulallaan on kuitenki vähän toista shittiä kuin jousitoiminen 6mm kivääri. Vaikka molemmat paskan hylsykäytön omaakin. Osien laadutkin on eri planeetoilta, dboyssin kivääri nyt sentään kestää mutta Marushinin versio on aika kakkaa jo materiaalienkin puolesta.

Parhaimman pelimauserinhan saa tekemällä sellaisen itse. Tosin riippuen tekijästä lopputulos voi olla jotain todella kaameeta taikka sitten tosi upeeta. Jenkeissä WW2-airsoftaajat on saanut todella näyttäviä pelimausereita aikaiseksi.

Esim. tässä ketjussa amerikkalainen harrastaja on luonut komean Mauserin yhdistelemällä Marushinin Kar98K - ja JG BAR-10 -kiväärit keskenään:
http://ww2aa.proboards.com/index.cgi?bo ... 532&page=1

Hienon näkönen viritys, ainoastaan kiikari ei sovi mun silmään, siis että joskus nelkyt viiskyt luvulla ei tollasia kiikareita pahemmin ollut, tai ainakin mä sisäistän sen näin. Mutta luulenpa että joku pro virittelijä tekee noista huonommistakin mausereista hyviä.

Mun kohalla tuosta virittelystä ei tulis yhtään mitään.

Juuri tuollaisia samanlaisia kiikareita silloin oli.

Taino, ei taida olla 1:1, mutta kuitenkin.

Aha, toi vaan näyttää jotenkin liian modernilta, muistaakeni sargolla oli mauserissaan joku hieman erilainen enemmän aikakauteen sopivampi kiikari, mahtaakohan kuvaa vaan löytyä. Mutta ei se sitä sano että sellaisia olisi silloin ollut, se on vaan sen näköinen, pitääkin nyt jostain se kuva ettiä.

EDIT: Ja löytyikin jotain mitä tarkoitin http://www.modelguns.co.uk/images/sniper98k4.jpg tai jotain tälläistä http://www.jumelles-russie.com/08.1%20o ... x17,5P.jpg
Pistetään nyt linkit tuollaisena, mahdollisesti sen varalta etteivät syystä tai toisesta satu toimimaan.
Tähän voi olla sekin syynä että olen vaan liikaa pelannut codia

Kiikareita oli myös erilaisia.

http://www.thedarkpaladin.com/images/mnzs661912pq8.jpg
http://www.thedarkpaladin.com/images/sniper1qa2.jpg
http://www.thedarkpaladin.com/images/sc ... tzepw3.jpg

Kyll mie ehkä tuon STG-44 ostan mutt siitä tulis hieno, jos siihen sais alkuperäisen kiikarin.

STG-44? Kiikari? wut?

...älä pliis osta STG44:sta, osta mieluummin MP40. Voi olla et joissain tulevissa WW2 peleissä saatetaan rajoittaa sarjatuliaseiden ja/tai etenkin rynnäkkökiväärien määrää ;> MP38/40 sentään sopii saksalaiselle aseeksi aina sodan alusta sen loppuun. STG-44 ainoastaan sodan loppuun.

No eikai se nyt niin ryppyotsaista ole, jos tykkää tuosta STG:stä niin miksei ostaisi.

Kyllä se on! Tai no jos haluu mennä sieltä missä aita mätänee maassa niin siitä vaan, osta se stg.

mutta MP40:ssä on aivan paska moottori.

STG-44 varustettiin sota-aikana kiikarilla ja annettiin tarkka-ampujille.

Eli lyhyesti: Ei käytetty kentällä.

Jep, no siinä ehdittiinkin jo ensin.

Kiikareistakin Speidel ehti ensin, niitä oli vaikka millaisia erilaisia. Toinen noista Warin linkkaamista muistuttaa enemmän Mosin-Naganttien kiikaria, kuin saksalaisten pyssyjen.

Only in Forgotten Hope.

Innostuin.


Mauser 98k with Ajack 4x scope.


Mauser 98k with 1.5x zeilfenrhor 41 (ZF 41) scope.


Mauser 98k with ZF 4x scope, production Gustloff Werke.


Mauser 98k Czech production.


Mauser 98k with Ajack 4x scope.


Mauser 98k with 4x Dialytan scope. Production Gustloff Werke.


Mauser 98k with 4x Dialytan scope. Model Kreigsmodell.


Mauser 98k with with 4x czech scope.






Mauser Gewehr 98a.

Siinon vähä kiikareita.

ZF-41 kiikari on se mitä näätte aina elokuvissa ja peleissä. Se on ihan magee muuten paitsi että se pultataan pyssyyn kaaauuas silmästä, eli saa vähän tihrustaa sitä linssiä, joka ei myöskään ole kauhean iso. Ei sillä ettäkö tällä väliä olisi, sillä oikeat ZF-41:t maksaa 900 miljoonaa, ja Tanakan kopio on paska, vaikka sen löytäisi jostain. Itseasiassa oikeakin kiikari on aika paska, että unohda sittenkin koko juttu.

Kiikari STG:ssä on jotain ihan aaaaaaaaaaaaaaa, kuten missä tahansa muussa konarissa. Jätä kotiin tai kuole.

MP-40 on kova ase, jos uskaltaa lähteä sen leikkiin. Leikki on nimeltä "arvotaan illan mahdollisesti toimiva ase", jonka jälkeen arvotaan "miten hyvin se toimii" lisänumerot. Vehjettä joutuu siis aika isolla todennäköisyydellä ruksaamaan itse sieltä sun täältä, ja joitain vikoja ei edes voi korjata ilman vaihto-osia. Tietysti aina voi lähteä asiakaspalautuksen ikuiseen kierteeseen ja toivoa, että saa joskus toimivan pyssyn, mutta ei paljoa kannata. Osta vaikka mielummin WGC:stä Jet Customin valmiiksi vähän rukkaama vehje.

SRC:n MP40 odottaessa..