|
On toki.
Mainittakoon pari sanaa linkistä:
1) Älkää missään nimessä ostako näin kallista tavaraa Airsoft Finlandista. Tarkemmin sanottuna, älkää ostako mitään Airsoft Finlandista.
2) Ko. kaupan kirjoittaja hiukan taas liioittelee. Rekyyli on kyllä kovin, mitä on muovikuulapyssy antanut, muttei lähentele ees .223:n rekyyliä, saatika sitten 7,92mm Mauserin potkua. Piipunvaihtomekanismia aseessa ei ole - piipunvaihtoluukun voi kyllä avata, mutta sen takaa säädetään hoppia, eikä itse piippu ole lähdössä mihinkään. Lisäksi aseessa on yksi mittava muoviosa, ulkopiipun päällyste. Tätä on tosin vaikea huomata, sillä se ei väriltään eroa aseen muista osista ja on pitkälle piipun vaipan peittämä. Piippu on siis se putki vaipan sisällä, ei itse vaippa, kuten moni tuntuu luulevan.
Ja sitten alusta:
SHOEI on Japanialainen paukkupatruunapyssyistä ja hyvästä työn jäljestä tunnettu firma. Lafka on erikoistunut saksalaisiin sodanaikaisiin aseisiin ja "luonnonmateriaaleihin", eli puuhun ja metalliin. Firman pyssyt ovat aina kalliita ja paljon enemmän käsityötä kuin yleensä.
MG/42 on firman ensimmäinen kaasuase ja toinen muovikuulapyssy. Se käyttää vanhempaa ESCORT-kaasukoneistoa, joka on tuttu Y&E:n MP5:sta sekä Sun Projectin M16 Carbinesta, joka syksyllä pääsi uudelleen tuotantoon. ESCORT-koneisto matkii oikean aseen lukkoa ja vaatii paljon kaasua. Ainoa tapa käyttää ESCORT-pyssyjä on ulkoisella kaasusäiliöllä, eli "painttiremotella" hiilidioksidilla tai paineilmalla. Itelläni on paineilmakamat, kalliimmat mutta paremmat.
MG/42 on saksalainen vyösyöttöinen konekivär Yleisvaikutelma pyssystä on PIRUN ISO mutta oikeaan aseeseen tottuneelle myös pirun kevyt. Koosta vielä sen verran että ase on suuri joka suuntaan, joten valokuvista sitä ei oikein tajua. Pyssy on 1,2 metriä pitkä ja painaa 6,5 kiloa. Oikea painaa 11,5 kiloa, eli lähes puolet painosta jää puuttumaan. Toisaalta ne, jotka eivät oikeaa konekivääriä ole käsitelleet, pitävät pyssyä kyllä ihan riittävän painavana. Painoero johtuu keveämmästä materiaalista ja ohuemmista osista.
Pyssy muistuttaa esikuvaansa erittäin tarkasti. Toisin kuin Tanakan Parabellum, se ei tosiaankaan ole mikään tarkkuustyön esimerkkinäyte, vaan iso, ruma ja suunnilleen sinnepäin. Ei se mikään rähjäinenkään ole, mutta hienoja yksityiskohtia on turha etsiä niin SHOEIn kuin saksalaistenkin tekemästä pyssytä. Aseen perusrakenne koostuu rungosta ja vaipasta, jotka oikeassa ovat pääsääntöisesti yhtä palaa mutta SHOEI:n tapauksessa hitsattuna toisiinsa, kuten aivan loppusodan hätäisesti kasatut aseyksilöt. Perusrakenne on silti erittäin jämäkkää. Välystä esiintyy reippaasti kaikissa toiminnallisissa osissa, niinkuin pitääkin.
Yhdennäköisyys esikuvan kanssa jatkuu laatikon kannen avaamisenkin jälkeen. Lukko muistuttaa oikean aseen vastaavaa suunnilleen niin paljon kuin vain muovikuulapyssyssä voi. Piippu ei muovikuulapyssyssä liiku joten lukitusrullia ei löydy eikä piippua saa irti parissa sekunnissa.
Pyssy on metallia lukuunottamatta tukkia ja kahvalevyjä, jotka ovat puuta, sekä ulkopiipun päällistä, joka on muovia. Muovisen sisäpiipun havaitsemiseen meni minullakin hetki, mutta muovia se on. Joku jenkki meni jo tällä perusteella tuomitsemaan pyssyn, mutta ulkopiipun sisällä on ilmeisesti metallia muutenkin kuin sisäpiippu, ja vaikka ei olisikaan, pitää vaippa huolen siitä, ettei muovia huomaa tai jämäkkyyttä menetä.
Ulkoisista osista ovat toiminnallisia kaikki samat kuin oikeassakin aseessa. Ne myös tekevät samoja asioita, lukuunottamatta piipunirroitusluukku, joka on vain luukku vaipan kyljessä ja avaa mahdollisuuden säätää hoppia piipun ympärillä olevaa holkkia pyörittelemällä.
Ase puretaan irroittamalla ilmansyöttöletku lukosta (onnistuu helpoiten liikkuvat takana), irroittamalla tukki nuppia painamalla ja tukkia kääntämällä ja lopuksi vetämällä liikkuvat taakse, joilloin lukko tulee rungosta ulos. Laukaisukoneiston saa irti vetämällä sokan irti sitä kiinni pitävästä tapista, jonka jälkeen laukaisukoneiston saa vedettyä irti rungosta. Kahvalevyt irti kaksi ruuvia avaamalla ja laukaisukoneisto purkautuu ilman työkaluja. Ase on pirullinen yhdistelmä japanialaista ja saksalaista insinöörineroutta, lähinnä jälkimmäistä.
Ase syöttää noin 250 kuulaa vetävistä laatikkolippaista, silti mielenkiintoisesti hyvin paljon samaan tapaan kuin oikeassa aseessa, joka on vyösyöttöinen! Samanlainen koura, joka oikeassa aseessa nykii vyötä eteenpäin, liikuttaa lipasta sivuttain. Joka liikahduksella lipas tipauttaa yhden kuulan syöttöaukkoon, josta lukossa oleva suutin työntää eteenpäinliikkeessään sen kammioon ja lähettää matkaansa lukon saavuttaessa päätepisteensä. Lippaanliikuttajakouran liikkeen saa aikaan lukossa oleva rinkula, joka kulkee kouran kourussa lukon eestaasliikkeen mukaan. Siis kuten oikeassa MG:ssä. Mikäli lippaan poistaa, voi kouraan laittaa kiinni ammusvyön, joka ammuttaessa sitten heiluu eestaas, mikä näyttää siltä kuin pyssyi söisi sitä sisäänsä - siis paitsi jos katsoo toiselle puolelle, josta ei tulekaan tyhjiä hylsyjä.
Syöttösilta on jostain kumman syystä pätkitty sellaiseksi, ettei siihen saa rumpulipasta kiinni.
Lipas syöttää ainakin minun aseessani erittäin huonosti. Se on lisäksi pirun hankala ladata ja kun ajattelee sen hintaa (noin 50 euroa hong kongissa), ei voi kuin itkeä verta.
Kuivalaukauksien ampuminen tapahtuu avoimelta lukolta, mutta kaasunsyöttö kytkettynä ase laukeaa vaikkeivät liikkuvat olisikaan takana. Tällöin kuitenkin jää ensimmäinen kuula tietysti syöttämättä. Hiilidioksidin tai paineilman kanssa on käytettävä sellaista regulaattoria, joka pystyy 0-300 psi:n säätöön kohtuutarkasti. (HFC134a antaa kait 80 tai 100psi, en muista tarkkaan) Oma aseeni toimii luotettavasti noin 100psi:llä, mikä antaa noin kahden joulen tehon. Paineen lisääminen tuo lisää potkua, ääntä ja tehoa, muttei nosta tulinopeutta ainakaan niin, että sitä ihminen huomaisi. Tulinopeus on noin 10 laukausta sekunnissa, eli masentavasti puolet oikeasta. Ase kuulostaakin enemmän M60:n tasaiselta louskutukselta kuin MG/42:n "lakanoiden repimiseltä". Ampumaääni on todella kova, niinkin kova ettei asetta kehtaa käyttää kovin lähellä asuma-alueita, eikä sillä oikein kehtaa ampua koe- tai fiilistelysarjoja missään, missä minä tapaan pyssyjä ampua.
Artikkeli aserekisteriin ilmestyy sitten, kun ehdin sitä kirjoittamaan ja kun pyssystä saadaan enemmän käyttökokemuksia (eli jos vaikka tulisi toinenkin peli, jossa se ihan oikeasti toimisi). Pyssy vaatii säätöä ja hinkkausta, johon minä sain tilat ja aikavarauksen vasta aivan hiljattain.
Hajoamisiakin on jo tullut. Etujalkojen kiinnitys katkesi kun asetta kannettiin niinkuin se on tarkoitettu kannettavaksi (mikä, myönnettäköön, asettaa todella rajun väännön etujaloille) ja vielä nolompana latauskahva katkesi kun ase makasi asepussissa auton lattialla latauskahva kohti maata. Uudet etujalat ja latauskahva kustansi kanta-asiakasalennuksella jo entisestään halvassa kaupassa vaatimattomasti neljänneksen aseen hinnasta! Mikään ei ole kalliimpaa kuin japanialaiset varaosat, siinä syy miksi meikämanne ajaa Mersulla..
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
.