Konalan pelipaikalla näkyi menneenä kesänä monia ghillien tehneitä / sitä yrittäneitä (enemmän ja vähemmän toimivia ja keskeneräisiä) ihmisiä. Oma nykyinen "valmis" ghillieni onkin - jos niin voi sanoa - kolmen tarkka-ampujan yhteistyön tulos. Meidät saattoi bongata Syys-Kotva '04 -skenaariossa nyt alkusyksystä armeijan puolelta. Hyvää kuvaa pukujen selkäpuolelta ei ole, mutta joitain kuvia voit löytää selaamalla minun (PullonPohja) kuvia Irc-Gallerian puolelta (
http://www.irc-galleria.net).
Yritän tässä nyt auttaa teitä (vaikkapa ensi kesän varalle) tekemään kohtuullisen ghillien.
Tämä ghillie valmistui siis seuraavasti:
1. Ostin Varustelekasta Strichtarn (NVA)-maastopuvun, johon kuului siis housut ja takki. Tämän lisäksi ostin varustelekasta myös naamioverkkoa (mitälie olikaan) melkoisen halpaan hintaan. Tiedä sitten oliko tämä ostos tiskin alta vai ei
.
2. Mittasin naamioverkosta sopivia paloja (takin selkämys päälle puettuna, samoin hihat (erikseen) ja housujen lahkeet erikseen (housuissa naamioverkko ei ulotu aivan vyötärölle asti, vaan loppuu lähestulkoon siihen missä perse on puolivaiheissaan).
3. Kävelin kangaskauppaan (Sanomatalon Eurokangas, Helsingissä) ja ostin n. 6 metriä (6x1,5m) kangasta pienissä osissa, koska juuttia tuli aina hakemaan lisää ja lisää, se nimittäin ei riitä läheskään niin hyvin kun on arvioinut. Ostakaa siis todella reippaasti, aina sitä menee (ylimääräiset vaikka aseen naamiointiin tj.). Näillä reissuilla ostin myös Nitroxin ja Dylonin värinappeja (käsinvärjäykseen, konevärjäyksessä ei ole mahdollisuutta ottaa kankaita ennen aikojaan / liian myöhään pois, joten erilaisia värisävyjä ei ole mahdollista saada), kolme erilaista vihreää ja ruskeaa kahta sävyä. Hintaa Nitroxin värinapeille tuli n. 3e / kappale, Dylonin napit maksoivat n. 5e / zipale.
4. Leikkasin juuttikankaasta vahvistetut reunat pois (n. 2cm kankaan molemmista sivuista) säästääkseni omia vaivojani kankaan purkamisessa, käytin näitä suikaleita hyväksi aseeni naamioinnissa sekä laitoin muutamia itse pukuunkin, yksi palvelee jopa tietokonehuoneeni ikkunan pimentämiseksi tarkoitetussa sanomalehtirykelmässä. Näiden "ylimääräisten" osien leikkaamisen jälkeen aloin systemaattisesti purkaa kangasta (kangas purkautuu helposti vetämällä lankaa suoraan poispäin kankaasta, sen oman linjan myötäisesti), tätä jatkoin kunnes koko kangas oli muuttunut kasaksi narunpätkiä.
5. Nämä narunpätkät jaoin sopivan suuriksi katsomiini nippuihin, jotka sitten värjäsin eri väreillä. Tämä jako suoritetaan pelipaikan kasvillisuuden / kallioisuuden / hiekkaisuuden yms. tekijöiden mukaan. Aloitin värjäämisen normaalissa 10 litran ämpärissä kaataen ensiksi ämpärin pohjalle hieman kuumaa vettä, johon lisäsin väriainepussin (1 pussi / värjäyskerta, eli n. 250g kuivana punnittua juuttia ja 6 litraa vettä) ja värin sitomiseen tarkoitetun ruokasuolan (200-250g), tämän jälkeen lisäsin loput tarvittavat kiehuvat vedet ja nippuihin sidotun juutin ämpäriin. Aika ajoin kävin katselemassa juutin väriä ja nostelin pienempiä nippuja sitä mukaan pois, kun sävy minua tyydytti. Maksimaalinen värisävy saavutetaan yleensä noin 1,5 tunnin päästä värjäyksen aloittamisesta.
6. Kun olin suorittanut värjäyksen, otin juutit pois ämpäristä ja levitin ne samoina nippuina kylpyhuoneeni lattialle. Aloin huuhtelemaan näitä nippuja kylmällä vedellä välillä painellen (HUOM. painellen, ei vääntäen) ylimääräisiä vesiä / väriaineita pois. Lopuksi levitin juuttiniput säiden mukaan joko ulos parvekkeelle tai sisälle kuivaustelineelle kuivumaan. Väriaineesta ei ole vaaraa kylpyhuoneen kaakeleille tai lattialle, vaan sen saa helposti huuhtelemalla (ääritapauksissa hieman mekaanista hankausta apuna käyttäen) irti, joten ei huolta siitä, että mamman kylpyhuone menisi likaiseksi ja korva punoittaisi vielä ensi joulunakin.
7. Kun juutti oli kunnolla kuivunut, aloin sitomaan sitä ghillie-pukuni runkoon (eli siis NVA-maastopukuun, johon oli kiinnitetty naamioverkko ja johon oli luotu huppu malliin sidotusta naamioverkosta) noin 3-7 langan nippuina. Yhden juuttinipun (joka oli siis n. 1,5m pitkä) jaoin yleensä kahtia, jolloin sain juuri sopivan mittaisia juuttinaruja tähän tyyliin, joskus jaoin yhden nipun myös kolmeen osaan (esimerkiksi housun lahkeissa käypä pituus). Sidoin nämä niput yhteen naamioverkon langan ympärille umpisolmulla nipun keskeltä (niin että yhdestä nipusta sai kaksi töpsyä juuttia) ja solmun teon jälkeen erittelin juttilangat toisistaan, jotta niiden sisäinen staattinen sähkö ja juutti"pöly" vapautuisi sitomasta niitä yhteen. Tämän tuloksena ghillie on tuuheampi ja ainakin vähän aikaa langat pysyvät erillään. Ajan myötä langat taas "niputtuvat", ja niitä pitääkin aika ajoin hieman haroa toisistaan irti.
8. Kun olin sitonut ghillieni "valmiiksi" (niinkuin se joskus valmis olisikaan, pyh) aloitin sävytyksen miettimisen, tässä vaiheessa hain myös spray-maaleja (vihreän sävyjä sekä ruskean, n. 7e / pullo, kannattaa ostaa melko laadukkaita mattapinnan jättäviä maaleja) kaupasta. Aloitin ghillieni sävyttämisen näillä maaleilla siten, että tein ensin tummalla vihreällä vinottain (katkonaisia) raitoja ja sitten ruskealla toiseen suuntaan meneviä, erittäin katkonaisia raitoja. Lopuksi laitoin vaaleaa vihreää kaiken komeuden päälle hieman sinne tänne, aivan sattumalla. Tätä maalia sitten parantelin pelipaikalla, kun pelipaikkaa hieman tutkin ja katsoin sen tarpeelliseksi.
Koko projektiin on uponnut aikaa miestyötunneissa aivan kamalasti, enkä ole pysynyt edes laskuissa mukana. Tähän vaiheeseen on päästy noin kolmen kuukauden uurastuksella, joten mistään nopeasta projektista ei ole kysymys.
Jään seuraamaan tätä ketjua, joten jos jotain kyseltävää vielä jäi, niin tiputtakaa viestiä, yritän vastailla sitten parhaani mukaan.