Usein viikonloppupeleissä tulee tilanne, jossa voitolla oleva joukkue etsii niitä viimeisiä vastustajia, jotta saatais peli päättymään. Ketään ei vältsiin ole edes jäljellä, kukaan ei vain ole pitänyt kirjaa vastustajista. Taktiikkani tällöin on jättäytyä vähän taaemmas, ja salaa, niin ettei huomata, että minä ammun, roiskia kertalaukauksilla omia. Näin saa aika paljon frägejä, eikä kenelläkään pitäisi olla valittamista, koska peli on jo käytännössä ohi.

Toinen taktiikkani on ampua niin pitkään, kunnes kädet nousevat ylös ja kauhea marina alkaa. En muista sellaista kertaa, että tosissani olisin voinut sanoa, että vittu varmana osu, ota osumaa. Jos mä olen osuakseni, niin pitkällä sarjalla osuu kyllä sitten ihan oikeesti.

Hmph. Minä kun luulin ihmisten ymmärtävän sarkasmia. Ei sitten.

Tai sitten et vaan osaa.

Syöksyen eteenpäin.

Kantoon.

Ei se ole aina vanhemmillakaan. Allekirjoittanutkin jättänyt sisäpeleissä usein ampumatta jostain aivan käsittämättömästä ja luokittelemattomasta syystä. Ihan pelkkää tyhmyyttään x)

Minulla on sama homma. Kai tällein vanhemmiten alkaa silmät heikkenemään eikä huomaa kuinka kaikki modettaa. Siihen nähden jotta on näitä jotka väittävät vähintään jokakierroksella perus vkl peleissä näkevänsä monta jotka modettaa. Pitäneen hommata silmälasit.

Yritän aika usein kiertää vihollismassojen taakse. En viitsi kyllä suoraan päinkään rynniä (mun Spas vs. sarrrjatuliaseet). Makaan jossain ja tarkkailen ympäristöä ja sopivan hetken tullen ryömin/juoksen/etenen kyykyssä seuraavan suojan taakse.

Kun näitä lukee, tuntuu siltä, ettei "vihollismassassa" ole ketään, vaan kaikki ovat jossain pensaissa istumassa tai kiertelemässä selustaan.

Itselläni ei ole mitään perustaktiikkaa, toimin niin kuin RJ sanoo tai yksinjäädessä niin kuin parhaalta tuntuu. Kämppimistä yritän välttää, se on tylsää.

Tänäänpä huusit ;<

Mulla aika samanlainen...

Viime aikoina mein porukalla on tullut viikonloppupelissä yhä enemmän teemaksi "keskeltä läpi", sillä kuten joku jo keksi huomata, kaikki muut koukkaavat sivuilta.

Aa. Kuten roomalaiset Cannaessa 216 eaa.?

Heillehän kävikin todella hyvin!

(Linkkivinkki; Cannaen taistelu wikipediassa englanninkielisessä versiossa hyvät kuvat)

Lainaus antamasi linkin tekstistä(joka suomennoksena on kyllä melko kelvoton, ei niinkään sisältönsä, vaan enemmänkin sujuvan suomentamisen ja silti laadukkaan verbaliikan säilyttämisen epäonnistumisen vuoksi):



Jätän lainauksen hautumaan ikäänkuin vastauksena retoriseen kysymykseesi

Kiitos ja anteeksi!

Selvennän vähän pointtiani.

Sivustaiskut ovat perustaktiikka. Se osapuoli, kumpi ehtii ensin koukkaukset aloittaa, saavuttaa aloite-edun vastustajaan nähden, koska vastaavasti toinen osapuoli joutuu tämän jälkeen reagoivaan asemaan. Yksi tapa kääntää tilanne toisinpäin, on puskea saartorinki jostain rikki ja pilkkoa koukkaava vastusta osiin. Tämä kuitenkin yleensä onnistuu harvoin, tai jos onnistuu, osoittaa se koukkaavan osapuolen heikkouden. Tällöin sitä toki täytyy käyttää hyväksi.

Toinen ratkaisu on vetäytyä ja mahdollisesti saavuttaa aloite-etu vastustajaan toistamalla sama temppu toisin päin.

Halusin tarttua tuohon "kun kaikki koukkaa" heittoon ja perustella sitä, miksi koukkaaminen on hyvä perustaktiikka.

Selvennyksen selvennystä seuraa:
Mä taas ajattelin tuota sun heittoa humoristisena kommenttina, johon taas halusin vastata samalla mitalla verraten peliporukkaamme "kokeneisiin roomalaisiin, jotka olisivat murtautuneet motista ulos"

Koukkaaminen on viikonloppupeleissä luonnollisen tehokasta jo siksi, että sillä saadaan omaan kylkeen sellainen sektori, josta ei tarvitse pelätä tulta. Etenkin kapeilla pelialueilla. Keskeltä suoraan toimii lähinnä kiinteää puolustusta vastaan hyökättäessä. Silloinhan puolustus on yleensä ohuesti siilinä, jolloin on fiksua laittaa mahdollisimman paljon voimaa yhtä paikkaa vastaan. Päättäväinen suoraan edestä tuleva porukka voi myös olla melko yllättävä säväys.

Keskeltä rynnivä porukka voi pärjätä joko ylivoiman, ylivoimaisen maaston tai todella huonosti hommiansa tekevän vastustajan vuoksi, eipä paljoa muuten.

Jokaisella pelialueella on omat kikkansa, jotka vähän fiksumpi kaveri oppii aika äkkiä. Siinä vaiheessa on hankala puhua enää taktiikasta, kun toiminta kulkee intuitiolla.

Isommissa peleissä taas tilanteita on niin monenlaisia, että turha niiden taktiikoista liiemmin lässyttää. Tärkeintä on, että ryhmä pelaa yhteen. Taktiikat valitsee ryhmänjohtaja sitten tilanteen mukaan. Taktinen elementti on tietysti tulituki, eli joku jätkä, jolla on pirusti kuulia ja isoja haikäppejä. Semmoisia sopis aina olla muutama ryhmässä.

Meidän pelipaikka on juuri tuollainen kapea metsä jossa yhteen pisteeseen rynniminen toimii(tosin sillä olis enemmän leveyttä kuin pituutta mutta rajoitamme aluetta pelaajamäärän vähyyden vuoksi). Ja kuten sanoit: kun se tapahtuu päättäväisesti, niin kyllä siitä yleensä on menty läpi..

Eikö tässä aiheessa ala jo kaikki pikku Rommelit toistaa vaan itteessä...

Ei ole paljon taktiikoita, ojissa ja kuopissa kämppien, tillannetta tarkkaillen ja tarvittaessa lyhyitten sarjojen ampuminen on se yleisin "taktiikka" jota sovellan viikonloppupeleissä.

Eipä voi paljon taktiikoista puhua ennen kuin aletaan toistamaan itseänsä. Kaikki hienommat keinot ja vippaskonstit ovat melkeinpä parin perusidean variaatioita. Sellaisia yleistaktiikoita ovat mm. tuli ja liike, maaston oikea käyttö sekä yllätyksen tuoma etu (selustaan kierto on osa tätä). Mielestäni olisi kiinnostava lukea onnistuneista nerokkaista strategioista, mutta uskon sellaisten olevan airsoft maailmassa harvinaisia johtuen kehnosta yhteistyöstä pelaajien kesken, ja johtajien kokemasta paineesta olla kuten edeltäjänsä.

Erottakaa toki sanat strategia ja taktiikka. Taktiikka on ikäänkuin työkalu jota voi soveltaa useaan eri tilanteeseen hiukan perusideaa muunnellen, kun taas strategia on nimenomaisen haasteen läpäisemiseen kehitetty suunnitelma (joka usein on käyttökelpoinen ainoastaan nimenomaisen haasteen läpäisyssä). Tämä siis vain selvityksenä niille jotka eivät sitä jo tienneet.

"Miehet, voittakaa taistelu maaston oikealla käytöllä!"

Ketjun nimi voisi olla "tapanne polkea fillaria" jossa kaikki kertovat miten polkevat polkupyörää, jos nyt tekniikka ei ole "olen fillarin takana ja työnnän sitä" muotoa, toistaa se todellakin itseään. Eriasia on miten nämä fillarin polkemistekniikat tulevat esiin siinävaiheessa kun niintä joudutaan oikeasti soveltamaan.

Perus viikonloppupeleissä joissa pelataan 15 min eriä, taktiikka on yhtä tuttu sana kuin TABing, joten voidaan puhua käytännössä taktiikasta vasta silloin kun se vaatii suunnittelua, esivalmistelua ja sitoutumista muiltakin kuin tältä yksittäiseltä kenttien kauhulta.

Ikävä pilata illuusionne, mutta se yksittäinen kenttien kauhu xniippa ei perustu mihinkään taktiikkaan, voit joko odottaa vähän pidempään tai vähän vähemmän ja ampua. Ryhmäkoko on minimi mielestäni missä taktiikka sanaa voidaan edes miettiä.

Taktiikka voi joko toimia, tai epäonnistua, välivaiheita ei mielestäni ole. Se on kuin shakin peluuta, ja se on yksi tärkeä osa-alue joka tekee lajista mielenkiintoisen.

Joku toivoi onnistuneiden taktiikoiden kertomista ketjussa, toivoisin sitä itsekin, sillä onnistunut ryhmäkoon (minimi) taktiikka on miellyttävää luettavaa. Olen muutamankerran ollut itse tämmöisiä miettimässä ja kerran tai pari tainut onnistuakin, nämä onnistumiset ovat lajin parasta antia.

Joten jos Ylläpidolle on ok, muutetaanko ketjun jo itseään toistava sisältö muotoon "taktiikkani tilanteessa XYZ operaatiossa YYZ ja sen onnistuminen: Ryhmänjohtajan / joukkueenjohtajan näkökanta"

Aloituksesta lähden etenemään etuviistoon joko vasemmalle tai oikealle. Yritän kytätä tiiviitä pusikoita, paksuja puita tai jotain vastaavaa - paljon suojaavaa asiaa. Odottelen valitsemassani paikassa hetkosen, hyvät hetken tullen etenen vihollisen reviirille ja isken hampaani jengiin kiinni. Lopputulos on selvä, joukkueeni voittaa.

Taktiikkani on siis selkeä kuin naapurin neuleet. Säntään pusikkoon -> varron hetken -> ryminällä läpi

Aloituksessa laitetaan konsun lippas kiinni ja poistetaan varmistus. Sen jälkeen ammutaan liikkeen suuntaan kunnes käsiä nousee pystyyn. Toistetaan tarvittaessa.
EDIT: tätähän sää Flash hait, eix jeh

"Jos et tiedä mitä tehdä, hyökkää.
Jos et tiedä miten hyökätä, koukkaa.
Jos et tiedä mistä koukata, koukkaa vasemmalta."

Itselläni ei ole oikeastaan minkään sortin taktiikkaa vaan odottelen jos joku ''isompi poika'' alkaisi johtaa sekalaista ryhmäämme normi vkl pelissä tai kysyn olisiko jotain taktiikkaa, jos taas näin ei tapahdu niinkun ei yleensä sanon jollekkin, että voisitko antaa suojatulta jos lähden tästä etenemään vauhdilla eteenpäin tuolla taktiilla on saatu pysäytettyä vastustajan hyökkäyskin pari kertaa, sitten joskus käy niinkun huomaa olevansa yksin kun muut ovat lähteneet perääntymään . Välillä sitä kuitenkin sortuu siihen kaarteluun ja vihollisen selkään pyrkimiseen.

Taakse/ sivuun kiertäminen , Suojatuli, Hiljainen liikkuminen.

Onko ne jotain erisnimiä?

HeJoPellä on katsos intiaanikamuja mukana leikkimässä.

Aiaiaiai, itsehän hyödynnän mm. Supermen Dönüyor sekä Dünyayı Kurtaran Adam elokuvista opittuja lähitaistelutaktiikoita ja liikkeitä air softatessani. Tayfun, elikkä Supermen, ei esimerkiksi tottele pyssyjä, ainoastaan tuoli takaraivoon voittaa hänet. Tästä on suurta hyötyä airpeleissä kun ei kertakaikkiaan tarvitse kuolla! Ja jos Maailman Suurimmat Turkkilaiset soturit voittavat yksin pahan Velhon ja hänen armeijansa niin eihän heidän taktiikkansa nyt huonoja voi olla. Olenkin huomannut voittavani sodat aika usein, vaikkakin aivovoimani ei vastaa Turkkilaisten omaa, tosin se olisi jo huijausta jos niin olisi. Näistä elokuvista tosiaan oppii miten taktikoida taisteluissa!

Yleensä joku helvetin pitkä koukkaus sivustaan/selustaan. Nopeiksi tarkotetuissa peleissä vaan keskeltä läpi ja toivotaan parasta.

Pienellä ryhmällä keskeltä läpi ja selkään on nykyään melko toimiva ratkaisu. Kaikki kun tuppaa menemään sieltä pelialueen reunalta, kun yrittävät selustaan/kylkeen.

PSTJ juurikin tuota hain. Tuo on vasta taktiikka kun konsuja on 3kpl ryhmässä.

Nykyään meidän peleissä ollaan kahden kaverin kans muodostettuu erittäin tehokas ryhmä. Eteneminen perustuu, yllättäen, nopeaan ja oikea-aikaiseen liikkeeseen ja hyvään suojatuleen. Parhaimmillaan on menty kentän kapeimmalla kohtaa 10 miehen puolustusnipusta läpi.

Hassua kyllä, ei pelkästään sarkasmia, tuo on onnistunut siilolla.
Pelimuotona respapeli (pelaajat uudelleensyntyvät valvojan huudoista niin kauan, kunnes joku onnistuu kaatamaan lipun vihun respalta (respat ovat pelialuetta)). Pelaaja lähtee kävelemään takaperin kohti vihujen respaa, viholliset luulevat omaksi. Pelaaja kaataa vihollisen lipun ja puukottaa yhden. muut ko. henkilön omista ampuu loput viholliset ja peli loppuu siihen.

Noh, tämä onnistui lähinnä siksi, että vastustajat eivät muistaneet kovin hyvin, ketä heidän puolellaan on ja ei hihanauhoja.

Menee hiukan ulos aiheesta, mutta ajattelin mainita.

Voi jeesus, tää on niin tätä air softia.. sillon kun pelataan, tapetaan vihollisia, eikä pelleillä. Tässä yksi syy, miksi varusterajat ovat tärkeä osa leikkisotaa!

Onko se voittaminen niin tärkeää?

Tästä tulee jostain syystä mieleen joissakin airsodissa olevat epäilyttävästi käyttäytyvät "kolmannet osapuolet" tai aseistetut siviilit joista ei ikinä tiedä, millä puolella ovat. Paras taktiikka onkin ampua heidät suoraan ja näin säästyä selkäänpuukotukselta tyyliin "Hihihhiii, et arvannutkaan että en olekaan puolellasi! =)".

Aivan! Samaa eräs ihka oikea Sodan Työntekijä sanoi, "You just shoot everybody!" ja olihan hän sentään ihan oikeasta tappamissodasta hengissä selvinnyt. Tätä taktiikkaa sovelsin voitokkain tuloksin viimevuoden Prometheussodassa jotain turkkilaisia "siviilejä" vastaan. Ei sillä, etteikö Turkkilaiset olis AINA, AINA, AINA pahojen puolella, mutta tämä toimii ihan kaikenmallisiin air soft siviileihin, säästää hermoja hölmöiltä "äähäähää ähäkutti" tilanteilta.

Taktiikkani: keskeltä läpi. Alkoi kerran ärsyttämään Paloheinässä kun en koskaan muistanut kuka on oma ja kuka ei, ja kaikki kiersi kaikkien selustaan monta kertaa yms. Niimpä tuli tota kokeiltua ja se tuotti yllättävän hyvän tuloksen. Kannattaa kokeilla!

Sisätiloissa vyöryttelen nurkkia ja huoneita taistelijaparin kanssa. Yritämme noudattaa armejian toimintamalleja.