Tässä on se yksi tärkeimmistä aiheista viikonloppupeleihin.

Eli kysymys kuuluu: Kuinka, tai miten te taistelette ylivoimaa vastaan?
------------------------------
Omat kokemukset alivoimasta, että joukkuekaverit ovat pudonneet ja olen yksin useita ''vihollisia'' vastaan. Tällöin jään hiljaisesti jonnekkin poteroon, bunkkeriin tai mahdollisimman kauas vihollisten kuuloetäisyydeltä. Nytten ei enää tehtävän tekeminen oikein ole mahdollista, muuta kuin eliminointi.
Kun tilanne on rauhoittunut ja viholliset lähtee etsimään minua, yritän kiertää heidän taakseen ''näkymättömänä'', mutta kun ajan kanssa he eivät löydä minua ja offgamelta tulee huutoa tyyliin: ''Lopettakaa se kämppääminen, että toisetki pääsee pelaa''! Lähden säälistä rushimaan ja yritän pudottaa viholliset, mutta jostain syystä en onnistu ja peliloppuu.

Neuvot ja niksit tähän ongelmaan tänne! Kertokaa myös omia tarinoitanne!

Yleensä alivoima lähtee siitä, että meikä putoaa. Jos kuitenkin on sattunut niin hassusti, että minä olen siinä jäljelle jääneessä joukossa, ja se alivoima tuntuu, tapaan joko yrittää dynaamista BMF-puolustusta, eli käydä päälle ja frägäytyä, tai sitten jäätää tietämättä oikein, että mikä olisi fiksuinta, ja frägäytyä dynamiikan puutteesta.

Koska kyseessä on kuitenkin viikonloppupelit, en näe vihollisen välttelyä vaihtoehtona, ellei välttämättä halua ystävällistä kasvopesua lumella offarilla istujilta. Tulta ja liikettä. Viikonloppupelien tarkoitus on kuitenkin pitää hauskaa Rambomeininki käyttöön, vara-ase toiseen käteen ja pääase toiseen (jos aeg + gbb ym.) ja sotahuuto kajauttaen tulta päin.

Jos haetaan voittoa niin sitten ammutaan, peräännytään, ammutaan, peräännytään niinkauan kun on tarpeen.

.. Ja jos pelialueen takaraja tulee vastaan, jäädetään niin kauan, kunnes frägäydytään.

Ylivoima voitetaan agressiivisuudella ja yllättävyydellä. Ollaa röyhkeitä ja pyritään tempaamaan aloite.

Alivoimaisena ei ole varaa passiivisuuteen. Ylivoimaisena voikin olla varaa istuskella ja odotella mitä vastustaja tekee, mutta alivoimaisena yksi vastustajan teko saattaa päättää pelin omalta osalta. Ei siis jäädä odottamaan vastustajan toimia vaan toimitaan itse. Se ei tarkoita, että pitäisi hätiköidä, päinvastoin esim. cqb:ssä pieni paikallaan olo ja korvien höristely ovat hyvästä. AKtiivinen pitää kuitenkin olla.

Jos tarkoituksena on vain selviytyä hengissä erän loppuun voi toki koettaa piiloutua ja pysyä passiivisena ja poissa tieltä, mutta mielestäni se on lähinnä huonoa airsoftia. Pelialueen kaukaisimman nurkan tiheimmän kuusen alle piiloutumalla ei varmaankaan saa itse hienoja fiiliksiä, eikä voi tuottaa niitä vastapelaajillekaan. Tämä jää siis pois vaihtoehdoista, ainakin omalla kohdallani.

Viime viikolla halusimme kokeilla skenaariota, jossa viisi henkeä hyökkäsi 12 henkilön puolustamaan kaksikerroksiseen rakennukseen. Varsinaiseen yllätykseen ei pystytty, sillä rakennusta ympäröi kohtalaisen aukea alue, joten lähestyminen nähtiin. Niinpä päätettiin käyttää tavallisista vyörytysskenaarioista poikkeavaa taktiikkaa, eikö jaettu voimaa kahteen osaan, joka ei noin pienellä porukalla olisi ollut järkevääkään. Koukkasimme rakennuksen taakse, josta sen kylkeen oli helpompi pureutua. Lähestyminen toki havaittiin, mutta seinän viereen päästiin perkeleesti ampumalla. Siitä eteenpäin sitten suunnitelman mukaan kaksi suojasi sisääntulo huoneen muut reitit ja loput kolme vyöryttivät rakennuksen alakerran. Lopputuloksena puhalsimme pelin poikki kun luulimme eliminoineemme kaikki puolustajat. Meitä hyökkääjiä oli siinä vaiheessa pelissä kaksi. Lopuksi selvisi, että kaksi puolustajaa oli piielskellyt alakerran komerossa, eivätkä olleet ampuneet, vaikka olivatkin nähneet meidät hyökkääjät. Passiivinen voi pysyä hengissä, muttei voita peliä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että alivoimalla pärjää kunhan on riittävän agressiivinen.

Metsäpeleissä ylivoimaa vastaan pärjää samoilla tempuilla: liikkumalla ja yllättämällä. Staattiseen edestakaisin ampuiluun ei kannata jäädä, koska silloin aktiivinen vihollinen koukkaa ja olet kuollut. Ylivoimaisella vihollisella on varaa lähettää pelaajia koukkaamaan tai vaikka rynnäköidä alivoimainen vastustaja hengiltä. Kannattaa siis liikkua paljon, hyökkäillä eri suunnilla ja yllättää.

Ennen kaikkea, alivoimalla pärjää kun frägää vihollisen. Jos tulee itse frägätyksi, ei pärjännyt.

Tai jos on muutama tyyppi jäljel ja "pahikset" liikkuvat ryhmässä, voi ainakin teoriassa käyttää samaa taktiikkaa su suomalaiset Venäjää vastaan:

Motittaa

Meinaat kai tyhmiä Venäläisiä, jotka eivät osanneet edes hiihtää ja pojilla ei ollut talvivarusteitakaan. Suomalaiset odotti rauhallisena pellon toisella reunalla että ryssät tulee, sit kun alkoi näkyä punaisia sirppejä => ratata kävi Itänaapurille suuret tappiot. Sama rata jatkoi montakohan kuukautta/vuotta Stalinin olemassaolon aikana.

Ajattelin jos omaisin kunnon rypemistaidot, ottaisin perhokalastus housut ja etenisin vihollisten taakse erästä pikkujokea pitkin. Se on sellainen pikkuinen joki, joka kulkee meidän monimaastoisen pelipaikan sivulla. (meillä on ''viidakkoa'', ''aavikkoa'' ja metsää. Kyseinen puro sijaitsee viidakossa) Operaatio kun onnistuisi voisi hyvin kiertää vihollisten taakse. Ja ne perhokalastusvehkeet voi vetästä maastopuvun päälle todella nopeasti ja äänettömästi. Samalla idealla toimivat kuin BW:n lumipuvun housut.
I hope so ettei täällä ole ketään tuttuja.

Yksinkertaista. Otetaan esimerkiksi viikonloppupeli, jossa joukkueesi on eliminoitu sinua lukuunottamatta, ja sinua vastaan on vaikkapa 5 vastapuolen pelaajaa. Nopea ja hiljainen liike sekä varmoja laukauksia varmoista paikoista. Eikä se niin vakavaksi mene vaikka ryntäisi se maailmankuulu sormi pystyssä ja sylkisi sillä torrakolla kuulaa ihan olan takaa.

Itse en noista tilanteista viikonloppupeleissä vaivaudu, skenaario on eriasia. Viikonloppupeleissä on kuitenkin tarkoitus pitää vain helvetin hauskaa!

-S-

Yleensä meillä on käynyt rakennetussa ympäristössä sillain että minä olen jäänyt jäljelle. Olen yleensä piiloutunut jonnekkin pimeään nurkkaan ja jakanut sieltä minttua sen harhailijan naamalle mikä sinne uskaltaa tulla, loppujen lopuksi kaikki tulevat siinä käymään, joskus yrittävät massalla tulla sisälle mutta kaikkihan tietää kuinka siinä käy. Metsäpeleissä etin yleensä hyvän paikan, mikä antaa tarpeeksi suojaa ja sieltä näkee hyvin ja pääsee tarpeen vaatiessa liukenemaan nopeasti pois. Mikäli eivät vastustajat uskalla tulla ettimään niin silloin lähdetään juoksentelemaan ympäri pelikenttää.

Etsiä hyvä piilopaikka ja sieltä jaella minttua sen mukaan kun joku eksyy siihen lähistölle.

Hiivi, soluttaudu ja puukota.

Korvaa miesvahvuuden puute tulivoimalla! Varaa mukaan extralippaita.

En taistele ylivoimaa vastaan, vaan frägäydyn mielikuvituskaverini ampumaan mielikuvituskuulaan ja menen offarille bousaamaan uusien kamojeni kanssa.

Skenaariossa nurkkaan/pensaaseen hyytyminen ei kyllä edesauta omaa/ryhmän/joukkueen tehtävää millään tavalla.

Viikonloppupelissä voi tehdä mitä vaan. Hidastelun saa sitten selitellä muille.

Tuli ja liike.

Täällä on useaan kertaan sanottu, että henkilö jää piiloon ja odottaa että vihut tulevat ohitse. Mitä hyötyä tästä on? Itse voin vain kuvitella minkälaiset haukut saisin offarilla tiimikavereilta ja muilta softaajilta. Ja entä jos pelialue on melko iso? Saattaa kestää hetki jos toinenkin ennenkuin ne vihut siitä pyrähtävät ohitse.

Muistan oikein hyvin erään tilanteen noin kuukausi taaksepäin: Meidän puoleltamme puuttui täysin johtaja joka olisi pitänyt meidät koossa kun taas vastustajilla oli aivan pätevä johtaja. No, huomasimme että koko vihollis-osasto jää kämppäämään eräisiin juoksuhautoihin ja ajattelimme, että he eivät sieltä mihinkään lähde joten koko meidän porukka alkoi löysäilemään (dueleita yms.). Hetken siinä toisiemme ampuilemisen(myös eräs vihollisen tarkka-ampuja ampui meistä muutaman) jälkeen huomasimme, että "hengissä" olimme vain minä ja 3 muuta tyyppiä. Jätimme yhden porukasta varmistamaan selustamme ja kolmestaan lähdimme kohti vihollista. Menimme noin 20m päähän vihollisten juoksuhaudoista ja päätimme, että minä ja eräs toinen tyyppi menemme vain härnäämään vihollisia ampumalla siihen suuntaan ja juoksentelemaan heidän editseen, samalla kun meidän tarkka-ampujamme ampuu heitä sivustasta. Juuri kun olimme nousemassa poteroistamme kuului huuto "Peli ohi". Vähän siinä harmittelimme, että peli loppui, mutta toisaalta olimme iloisia.

Mielestäni kaikkein paras taktiikka alivoimaisena on se, että etsii vihollisen ja ampuu heidät. Ei pitäisi olla vaikeaa. Eihän?

Itse pelaan alivoimalla hiiviskellen, pelaan silloin myös paljo ''tehokkaammin'' ja vähän enemmän tosissani kuin yleensä. Eli hiljaa hiiviskelyä ja sarjan päräytys hyvässä paikassa.

Kieltämättä viikonloppupelien jyräävin taktiikka toimiessan on "Ammutaan ne eikä ne meitä".

Itse en mielelläni ainakaan jaa jo valmiiksi pientä porukkaa pienemmiksi ryhmiksi heti alussa. Yleensä edetään sitten yhdessä porukassa ja suoritetaan pienimuotoista tiedustelua vastustajien asemista. Jos ryhdytään jakamaan pienempiin ryhmiin tai taistelupareihin, niin sitten toimitaan näköetäisyydellä.

Kun saadaan kontakti, niin silloin voidaan jakaa porukka kahteen ryhmään, jotka on mieluiten sovittu etukäteen. Näistä toinen voi sitoa ja toinen koukata. Tai mikä nyt onkaan parasta siinä tilanteessa. Riippuu myös tosiaan siitä miesvahvuudesta.

Ja kuten Elukka ja Ukkoli jo sanoivat, täytyy olla röyhkeä, temmata aloite ja vastata tuleen uskomattomalla tulivoimalla. Toivon mukaan vastustaja hämmentyy ja iskee naamansa turpeeseen. Tällöin voidaan sitten joko tilanteesta riippuen agressiivisen tulituksen turvin vetäytyä tai tuhota vastustajajoukko. Ainakin teoriassa. Tässäkin tietenkin olisi parasta, että jokainen tietää suunnilleen mitä tehdä.

Yhdessä viikonloppupelissä olin kaverini kanssa jäljellä ja vastustajajoukon vahvuudesta ei ollut tietoa. Etenimme ja tutkimme maastoa edeten hitaasti telaketjuna, välillä pysähtyen kuuntelemaan. Tässä tapauksessa yllätysetu oli meidän puolellamme, sillä havaitsimme yhtenä kasana lähestyvät neljästä kuuteen henkilöä suhteellisen hyvän matkan päästä ja ehdimme järjestäytyä paremmin. Nopealla ja tarkalla tulenavauksella saimme tiputettua heiltä kaksi henkilöä. Tässä vaiheessa toinen meistä asettui paikoilleen ampumaan hämmentynyttä joukkoa, toisen syöksyessä vihollisen kylkeen. Lopputuloksena vastustajalle epäedullinen ristituli ja menolippu offgamelle.

Kunhan muistaa ainakin seuraavat asiat:

-Tarkkaile
-Yllätä ja liiku
-Ole agressiivinen ja röyhkeä
-Hanki aloite ja määrää missä tapahtuu
-Kokemus tuo varmuutta - puolin ja toisin
-Yksinkertainen on kaunista - älä kehittele liian vaikeita suunnitelmia

Hit&run toimii jos alue ja naamiointi siihen riittää. Tarkka-ampujana olen tehnyt tätä melko paljon, joskus heikollakin naamioinnilla. Kunhan jokaisella kerralla yllätät vihollisesi, pudotat yhden ja pakenet vauhdilla, ennen kun vihollinen ehtii reagoida iskuusi.

Jos haluaa olla vielä kovin Navy SEAL taktiikkamise, niin voi myös katsoa lyhen videon asiasta. Homma voisi toimiakin ihan hyvin, jos panoksia riittää ja on alivoima.

Noinkun onnistuis perääntymään softauksessakin.

Eiköhän se onnistukkin kunhan on vain harjoitellut tarpeeksi.

Sama taktiikka on varmasti monelle tuttu myös elokuvasta Tears of the sun.
Varmaankin ihan toimiva, mutta ammuksia saa tosiaan olla aikas helvetisti.

Tuossahan on kyseessä ihan normaali telaketjuna irtaantuminen. Ei mikään ihmeellinen ninjatemppu siis. Taino onhan se hienoa kun matalaääninen selostajaääni kertoo, kuinka hienoo ja taktista kaikki on. Ja vielä kyseessä navy seal miehet.

Airsoftissa tuollainen irtaantuminen ei ole mikään kaikista tarpeellisin. Aseiden kantaman ollessa mitä on, voi tehokkaan kantaman ulkopuolelle juosta parissa sekunnissa ja muutaman sekunnin juoksupyrähdyksen jälkeen voit jo vilkutella vastustajalle seisaaltaan täysin turvassa.

Alivoimaisena hyödynnetään paikallista ylivoimaa ja yllätystä. Yleensä pienempi joukko on nopeampi liikkeissään kuin iso joten hit'n run on paras vaihtoehto. Käydään päälle yllättävällä hetkellä ja paikassa ja irtaannutaan heti kun näyttää, että vastustaja yrittää saartoa. Isketään uudestaan uudesta suunnasta samalla periaatteella. Pienemmän osapuolen kannattaa pyrkiä luomaan mahdollisimman paljon sekaannusta ja hajaannusta vastustajan keskuudessa.

Pienempi osapuoli vaatii tilaa, sekä maantietellistä että ajallista, jotta se pystyy menestymään. Tiukat aikarajat ja nurkaan ajautuminen tai saarretuksi joutuminen pakottavat pienemmän osapuolen ns. 50/50 (ei voimasuhteiden vaan olosuhteiden suhteen) taisteluun jonka pienempi todennäköisimmin häviää. Staattinen jemmautuminen yleensä merkitsee saarretuksi joutumista, ainakin jos hyökkääjä tajuaa käyttää etulyöntiasemaansa hyväksi ja pelata varman päälle antamatta yhtään tasoitusta pienemmälle osapuolelle.

Jos sinulla on vielä taistelupari jäljellä, niin toinen suojaa, toinen liikkuu taktiikalla pystyy pysymään liikkeessä ja frägäämään vastustajat, vaikka heitä olisi useampia. Yksin taas tähdättyjä bursteja varmoista paikoista ja mahdollisimman sniikkiä liikettä. Yleensä viholliset kävelevät ylivoimalla selkä suorassa keskellä aukeata, eivätkä keskity niin paljoa vihollisen etsimiseen, joten heidät voi saada helposti pois päiviltä. Voikun olisi vielä äänenvaimennettu ase...

Omalle kohdalleni sattui viime Haapaveden reissulla seuraavaa:
Tiiminjohtajani sai itsetuhoiselta aluksi vaikuttaneen idean pelata viimeinen peli 6vs18 kokoonpanolla. Meidän Kuopiolaisten lisäksi otettiin yksi paikallinen vahvistus ja peli sitten aloitettiin. Itse olin varmistelemassa selkää ja ketään ei sieltä tullutkaan. Vihollisen kuvioista ei ollut mitään hajua, mutta ilmeisesti ne menivät metsään sillä meidän alivoimastamme huolimatta yhtäkään joukkueemme jäsentä ei tippunut. Tällä(kin) kertaa tilanne aukesi sillä, että koko porukka (minua ja toista tiimin jäsentä lukuunottamatta) pysyi samassa läjässä itsetuhoisen päällejuoksemisen sijaan. Kierros oli ohi alle varttitunnissa ja olo oli mitä mahtavin.

Vink:
-Yhdessä tulivoima ja harkinta toimii
-Varmista selusta
-Älä juokse pää kolmantena jalkana vihollistuleen
-KÄYTÄ HARKINTAKYKYÄSI
-Säästä ammuksia, sillä kuulattomalla puhkupyssyllä ei tee mitään
-Odota hyvää tilaisuutta, jotta saat maalattua mahdollisimman monta vastustajaa samaan kasaan
-Jos tilanne näyttää toivottomalta, vie mahdollisimman monta mukanasi
-Oleta, että vihollinen on joka suunnassa
-Ole varuillasi koko ajan, sillä tilanne on turvattu vasta "peli ohi" -huudon jälkeen.
-Älä elämöimällä herätä vihollisen huomiota.

Näillä eväillä luulisi pärjäävän ainakin lähitilanteissa.

Hei työ ihmiset latelette tänne itsestään selvyyksiä. Vai ettekö tasaväkisillä tai ylivoimaisilla joukoilla ammu tarkasti, toimi yhdessä ja muuta tosi hienoo taktista, vaan haahuilette ympäri metsää ja olette idiootteja?

Äänekkäillä komennoilla ja rivakilla liikkeillä ollaan pärjätty tähän asti ihan hyvin. Yleensäkin huutaminen saavuttaa taisteluparin korvan paremmin kuin radioon supiseminen. Parempi kertoa kaverille jotain, kuin ei mitään. Eikä meillä radioita nytten ole ollutkaan suurimmalla osalla, kun ovat joko hajonneet tai hävinneet.

Varsinkin jos vastapuoli koostuu sekalaisista pelaajista, jotka eivät yhteen osaa pelata. Tai tiedottaa havannoistaan pelikavereille.

Jos laitetaan vaakaan ne, että vihollinen kuulee meidän komennot yms. ja omat kaverit on tietoisia kokonaistilanteesta, niin kyllä tuo viimeinen voittaa. Ja onhan se vähän demoralisoivaa viholliselle, kun tietää että me tiedetään porukalla missä se kykkii. Tämä on ihan omasta kokemuksesta

Itselläki tulee usein sellainen tilanne, että yksin joutuu paria kolmea äijää vastaan. Yleensä jään "camppimaan" johonkin hyvään piiloon pitäen matalaa profiilia, ja ammun vasta silloin kun joku vihollisista on 100 prosenttisen varmassa niittaus-paikassa.

Yksin ei koskaan kannata lähteä kahta isompaa ryhmää vastaan, ellei tiedä mitä tekee. Silloinkin kannattaa harkita kunnolla. Olen vain kerran todistanut, että yksi tyyppi on pudottanut puolet vastapuolen tyypeistä, sekin oli heidän oma mokansa, kun seisoivat yhdessä ryppäässä. Yleensä yksin toikkaroimisen tulos on, että joudut piiritetyksi, jos vastassa on yhtään taidokkaita ja taktisempia pelaajia, silloin hyvät neuvot ovat tarpeen, eikä pelkkä maastoutuminen auta.

Riippuen kuinka paljon vastustajia on, kuinka hyviä he ovat softaamaan ja mikä heidän taktiikkansa on.

Jos on huonompia pelaajia, jotka liikkuvat kiinni toisissaan, yllätys on varsin toimiva. Selkään hiipiminen, jos ei onnistu, odottaa suojan takana kunnes he kävelevät lähelle, ja esiin hypätessään päräyttää sarjalla heidät.

Jos pelaajat hajaantuvat, kannattaa yrittää pudottaa heitä ilman että muut huomaavat. Puukottaminen on tässä kova sana. Eli siis napsii yksi kerrallaan, mahdollisimman huomaamattomasti. Jos kuitenkin tämä huomataan, ja joudut piiritykseen, pitää vain ottaa riski ja hyökätä takaisin.

Ja sinä tiedät tämän mistä?

Yleensä kannan itse King Armsin kristallipalloa mukanani.

Mutta enivei. Yleensä ottaen paikallaan pysyminen johtaa tappioon. Joko tulee suoraan kuulaa nassuun tai sitten vihollinen motittaa/piirittää, eikä pakeneminen ole enää vaihtoehto.

Aina pitää pysyä liikkeessä. Ellei sitten ole se mahdollisuus, että vihollinen ei vain ole huomannut sinua ja voit vaikka odotella rauhassa että tämä kulkee ohitse. Sitten ollaankin saatu yllätyksen etu.

Noin yleensä en ymmärrä mitä foorumifilosofisoinnilla tavoittaa. Korkeintaan jos joku jamppa kirjoittaisi tärkeimpiä juttuja muistiin ja kokoaisi niistä Airsodankäynti-käsioppaan, joka olisi silloinkin jo varmaan kirjoitettu valmiiksi. Varmaan intissä niitäkin oppeja opetetaan.

Jos pelaa vakioporukoissa ja tuntee kaikki, tietää myöskin muiden kyvyt, keinot, takut ja taidot. Vihollismäärän voi hyvinkin arvoida puskista kurkkimalla...

Vaan jos et pelaakkaan vakioporukassa tai joku ulkopaikkakuntalainen tiimi tulee. Entäs silloin? Toki vihollismäärän voi arvioida, mutta ei auta, jos porukka onkin harrastanut airsoftia huomattavasti pidempään kuin sinä.

En kirjoita tätä vittuilu mielessä.

No, mä ainakin olen parempi kuin kukaan muu. Eli helposti voi arvioida että muut ovat huonompia.

Silloin käytetään kirjoittamattomia sääntöjä - yksittäinenkin vihollinen on aina ylivoimainen sinuun nähden, etkä voi voittaa suorassa tulitaistelussa. Usein miten lähtisin lipettiin etsimään niitä muita, jos niitä ei ole, niin en pidä taistelua turhaan käynnissä ja lopetan pelin.

Jos minä jään yksin etsin vihollisen ja menen vihollisen eteen väijyyn kun vihollinen tulee mahdollisimman lähelle ammun yhden vihuista, vetäännyn ja jään vaijyyn (jos vihollinen ei lähde seuraamaan hyökkään hiljaa heidän takaa) tatä toistanuseaan kertaa. Sittenkun vihollisia on tarpeeksi vähän hyökkään ja ammun heidät.

Hrrhhhbuhahahahahaha. Sori. ...Buuhhahahehhehahhaa...ahh.

EDIT: BUAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAHAHA!