Löydettyäni vihdoinkin riittävästi paikallisia ihmisiä ryhmään, joka haluaa kehittää pelitaitojaan ryhmänä ajattelin kysellä miten te teette sen? Eli miten ryhmänne toimii?

Itselläni kaikenlainen yhteistoiminta on ollut aina sydäntä lähelle ja tulee varmaan olemaankin. Pelatessa pitää olla vähintänä taistelupari mukana matkassa, jotta pääsee soveltamaan jonkinlaista yhteistoimintaa. Pääasiassa se on kuitenkin tulta ja liikettä (kuten kaikissa mittakaavoissa, mutta taistelijaparina sen voi toteuttaa oikeastaan vain yhdellä tavalla.) Ryhmänä toimittaessa onkin sitten enemmän valinnanvaraa ja kiinnostaisi miten toimitte ryhmänä erilaisissa tilanteissa ja millaisia "kikkoja" teillä on käytössänne?

Osa-alueiksi voisin listata esim.
- liikkuminen ryhmänä eri ympäristöissä (rakennettu alue, metsä) ja eri tilanteissa (vihollisuhka, ei uhkaa, jne.)
- tunnustelijoiden käyttö, muu tiedustelu ryhmätoiminnan osana (esim. tst-parin lähettäminen "silmiksi" radion kanssa)
- taistelutoiminta ryhmänä eri ympäristössä (lähinnä rakennukset ja metsä) eri taistelulajeissa (hyökkäys, puolustus, viivytys, jne.)
- niitä pieniä kikkoja ja kultajyviä, joista on apua ja iloa

Mitä yksityiskohtaisempi selitys, sitä parempi. Ainakin intin terminologiaa voi käyttää omasta puolestani huoletta. Jos käyttää kovin omintakeisia termejä toiminnan selittämiseen, niin olisi suotavaa selittää termitkin...

Itse voisin tehdä vielä lopuksi pienen päänavauksen:

Liikkuminen ryhmänä peitteisessä maastossa, vihollisuhan ollessa mahdollinen:
- liikkuminen avojonossa (jono, jossa ihmisten välillä tietty matka) n. 2-10m välein, maastosta riippuen
- kärjessä 1-2 tunnustelijaa (mieluummin taistelijapari), jotka etenevät riittävästi muun ryhmän edellä (siten, että tunnustelijoiden havaitessa vihollisen ei vihollinen voi vielä havaita muuta ryhmää). RYmällä mielellään radio- tai käsimerkkiyhteys tunnustelijoihin / taaempaan tunnustelijaan.
- jonossa olijoilla tähystyssuunnat, esim. perinteinen EVOIT ilman ilmaan tähyilyä (eteen, vasemmalle, oikealle, taakse)
- tunnustelijat rytmittävät liikkeen ja liikkuvat parhaaksi arvioimallaan tavalla (kävellen/Hiipien riskin ollessa pieni, korkeamman riskin tilanteessa esim. telaketjuna)

Kohtaamistaistelu liikkeestä tyypillisessä metsämaastossa:
- olettaen, että vihollinen voidaan lyödä/tuhota ryhmän toimin voidaan tehdä esim. seuraavaa:
- ryhmä levittäytyy tunnustelijoiden tasalle avoriviin (rivi, jossa pelaajilla/taistelijapareilla sopviat välit)
- kauempana vihollisesta oleva rivin pää lähtee "taittumaan" kohti vihollisen sivustaa/selustaa
- vihollisen eteen jäänyt osa suojaa/kiinnittää huomiota ja mahdollisuuksien mukaan etenee myös itse
- rivin pää iskee vihollisen sivustaan/selustaan vihollisen jäädessä ristituleen tuhottavaksi

Eipä sitä ryhmätasolla mitään hirveitä ninjatemppuja pysty tekemään. Paras "taktiikka" lienee pelata vain helkkaristi yhdessä, jotta saumat hiotuu ja ryhmä oppii tuntemaan toisensa ja hommat alkaa sujumaan rutiinilla. Joukkuetasosta eteenpäin voidaan paremmin keskustella erilaisista manööveereistä ja muista tempuista.

Ennen suuria mietintöjä kannattaa pelata sen ryhmän kanssa. Rivit ja jonot nyt ovat itsestään selviä, mutta tarkempi toiminta, esimerkiksi hyökkäyksessä, selvinnee varmasti sitten kun ryhmällä on vähän kokemusta ko. toiminnasta. Airsoft-pelissä tuskin pätee mikään kirjoitettu ryhmätason taisteluteoria, joten on turhaa filosofoida kauheasti etukäteen.

Tähän mennessä pelin voittamiseen on pätenyt aika säännönmukaisesti seuraava rutiini:

Edetään agressiivisesti kontaktiin - kohdatessa vihollista, kohtaava osa sitoo ja loput kiertävät sen verran että vastustaja saadaan ristituleen - toistetaan niin kauan kuin tarpeellista.

Kohtaamistaistelussa temppu on toiminnan nopeudessa ja jouhevuudessa. Kun ryhmä toimii niin hyvin että etenemisestä koukkaukseen siirrytään saman tien, on tyypillisen softauksessa vastaan tulevan ryhmän yli käveleminen aika triviaalia.

Toinen temppu on sitten maaston valinta.

Ehkäpä kyselin asioita liian tarkasti. Sitähän ei käy kiistäminen, että toiminta riippuu todella monesta asiasta... jonka seurauksena mitään tarkkaa ja yleispätevää ei voida todeta. Tässä pätee kumminkin epätarkkuusperiaate eli toisen voi kertoa hyvinkin tarkasti, mutta toisen tarkkuus laskee merkittävästi.

Esimerkkinä tuo teekkarin kirjoittama perusfilosofia, joka pätee jokseenkin kaikkeen ryhymätason taisteluun, jossa pyritään tuhoamaan vihamielinen elementti. Ei tarkka kuvaus, mutta yleispätevä.

On pyrittävä kaikin keinoin tuhoamaan vihamielinen elefantti!

Olisi kiva tietää minkätasoinen ryhmä on kyseessä. Jos on kyse kokeneesta porukasta on hyödyllistä näyttää esimerkkiä nuoremmille, jolloin nämä saadaan etenemään. Parhaimmassa tapauksessa he etenevät ryhmäsi edessä.

Minä pärjään kahdella säännöllä. Yritä ampua vihua mahdollisimman monesta suunnasta. Toinen on että älä tee pienintäkään temppua jonka toinen osapuoli voisi ennakoida. Älä nosta päätä paikasta jossa sen piilotit, ja älä hyökkää helpointa reittiä kuuluvat tähän kastiin.

Minä pelailen niin lukuisissa porukoissa että toimintatapani vaihtelevat vähän väliä. Tästä johtuen voin huoletta sanoa että eri toimintatavat sopivat eri ryhmille parhaiten. Yhtä yleistä softaus-taktiikkaa ei todellakaan ole.

Jos pitää luetella vain ryhmän perusmättöön ja liikkumiseen liittyviä kuvioita niin Elukka kyllä vastasi itse esittämäänsä kysymykseensä. Vaikka intin systeemejä paljon kuulapyssysotureiden keskuudessa dissataankin, niin joka tapauksessa nuo perustaistelumenetelmät ovat kyllä toimivia ja suosittelen niitä käytettävän juurikin em. tavalla. Meilläkin homma menee juuri noin. Perusasioiden jälkeen kuitenkin olisi hyvä kuitenkin ryhtyä miettimään mitä paperiversion jälkeen tapahtuu. Tätä ei oikeastaan opeteta intissäkään ja juuri tästä tilannetajusta ja pelisilmästä johtuen jyvät erottuvat akanoista. Mitä siis tahdon sanoa? Edellä puhuneet ovat jo sanoneet melkein kaiken oleellisen. Elukkana pitäisin jo omaksutusta toiminnasta kiinni ja jatkaisin vain harjoittelemista ryhmänä sekä erilaisten sovellettujen tilanteiden ratkaisemista noista peruskuvioista lähdettäessä. Soveltavia harjoituksia perusmuodoista, jolloin saavutatte perustaistelumenetelmän joka toimii sekä kesällä, että talvella Metsäpeleihin ei tarvita muuta.

Oman porukan keski-ikä taitaa olla vähän yli 20 vuotta. Intin johtajakoulutuksen saaneita on viisi ja inttiä kaksi käymätöntä. Pohja on siis kunnossa. Koulutusta löytyy jääkäri-, sissi- ja spol-aselajeista, joista koetetaan poimia parhaita juttuja airsoftiin sovellettavaksi. Miten se sitten tulee tapahtumaan on vähän auki...

Kiinnostuksen kohteena on nyt ensisijaisesti oman ryhmän toiminta, ei niinkään mallin näyttäminen nuoremmille.

Kuten olettaa saattoi, tässä ketjussa tultiin tulokseen, että yleispäteviä ohjeita ei voi juuri antaa. Sitä sopi olettaakin. Jotta ketju ei jäisi ihan hyödyttömäksi niin pyritään keräämään tähän toimintamalleja tiettyihin tilanteisiin, ryhmätasolla kumminkin. Eli erikoistilanteiden avaimia... Siis vinkkejä vaikkapa talon vyöryttämiseen, tuliylläkköön vastaamiseen, jne.

Talon vyöryttämisestä tiedän sen verran että tappioitta on hyvin vaikea pärjätä. Ainakin meidän porukalla. Idea on tulvia kaikista mahdollisista koloista samanaikaisesti. Tuo samanaikaisesti on avainsana. Tämän menetelmän käyttö tosin vaatii ympäristön putsaamista.

Juoksuhaudan vyörytys on myös softatessa hieman erilainen. Kavereiden kanssa ollaan todettu että hautaa ei voi vyöryttää pelkästään haudassa tai sen päällä. Katsomme aina että hautaa putsatessamme meillä on yksi mies haudassa, ja yksi mies haudan reunalla. Haudan päällä menevä mise avaa kulmat (lue softaaja 3/2006), jolloin samanaikaisesti hautamise katsoo parhaansa mukaan ettei kulmanavaajaa ammuta haudasta.

Ei me kavereiden kanssa erikseen sanota että "vyörytä hauta", tai "putsataan talo". Olen vain huomannut että käytämme samoja menetelmiä samoissa tilanteissa ilman että kukaan sitä meille sanoo.

tl;dr.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka ryhmässä voi sujua asiat jokseenkin paremmin, vastapuolen pelaajat ajattelevat, että on parveen helpompi osua. Siks nopeaa hajaantumista voisi myös harjoitella.

Ei se ryhmä automaattisesti tarkoita mitään kosketusetäisyydellä hääräävää porukkaa.

Mielestäni ryhmätoiminta on kaiken a ja o. Ryhmä ei valitettavasti toimi jos sitä ei harjoittele. Itselläni on 4 hengen tiimi ja se on kasvamassa 10 hengen tiimiksi lähi-aikoina. Me harjoittelemme ryhmä toimintaa jatkuvasti tavoitteena voittaa aina vastustaja.
Meillä on omat harjoitus alueet niin ulko-ja sisä harjoittelua ja taistelutilanteita varten.
Ryhmä harjoittelussa on tärkeitä että ryhmän jäsenet tekevä niinkuin heiltä odotetaan ja tietävät oman paikkansa. Sen on tapahduttava automaatisesti tilanteessa kuin tilaanteessa ja siihen ei päästä jos ei harjoittele.
Meille voitto ja vastustajan eliminointi nopeasti on tärkeitä.

Mites se hyvä pelikokemus kaikille osapuolille?

Onnistuneesta ryhmätoiminnasta saa kyllä todella loistavia kiksejä, jopa onnistuneesta tp-toiminnasta saa niitä. Mielestäni onnistuminen ei kuitenkaan edellytä pelin voittamista vaan pienempikin, osittainen onnistuminen riittää hyvin. Lisäksi vastustajan eliminointi ei usein ole se tärkein juttu vaan sivutuote jonkun muun asian onnistuessa hyvin.

Jos ajatellaan realistisesti niin Epäonnistuminen on tehtävässä on niinsanotusti kuolemaksi. Suurin osa airsoftissa pelaa tätä mutta itse ja ryhmäni nostamme realismin korkeammalle jalustalle. Eli tavoiteisiin pääsy nopeasti ja mahdollisimman pienillä tappioilla.

Tuo nyt pätee kaikkeen, muunmuassa liike-elämään.

Mutta kuitenkin kyse on pelistä tietyillä säännöillä? Eläytymisen aste vain vaihtelee pelaajakohtaisesti.

Omasta mielestäni raja realismiin pyrkimisessä tulee aika äkkiä vastaan jo esim. aseiden suorituskyvyn takia, samoin todellista jännitystä ja kuoleman pelkoa tuskin kokee kukaan airsoft-harrastaja? Ja onneksi moni muukin ikävä asia puuttuu oikeaan tilanteeseen verrattuna, jolloin kokemuksen laatukin muuttuu, samoin toimintamallit kentällä. Lisäksi mallit muuttuvat jos pyritään mahdollisimman tehokkaasti a) voittamaan airsoft-peli, b) jäljittelemään realistista toimintaa. Tästä tulee konflikti airsoftissa onnistumisen ja realistisen toiminnan välillä. Jälkimmäinen ei airsoftissa aina johda ensimmäiseen.

Mutta tämä pohdinta ei ole juuri tämän ketjun aihe, mutta voisi olla jopa oman ketjun veroisensa.

Kyllä silloin, kun peliporukkaamme ensikerran ilmestyivät tarkkuuskivääreihin viritykset, alkoivat naskit ja muuten vain pelokkaat jäämään enemmän suojaan: "siä on se viritetty snipa taas" ihan vain kuulan saamisen pelosta. Tiedä sitten kumpaakohan se oli, kivun pelkoa vai tippumisen pelkoa. Nykyään homma on jo muuttunut, mutta kunhan totesin, että kyseistä ilmiötä, tai ainakin sen sukulaisilmiöitä, on airsoftissakin.

Meidän porukan perusjuttuja:

Ryhmänjohtaja: A
Radisti: B
Lääkintämies: C
Tiedustelija: D
Rivimies: E&F

Vakituiset taisteluryhmät:

Tiedustelu/viestintä (TR1) : B & D
Taisteluryhmä (TR2) : E & C , F & A

TR1&TR2 tehtävät:
TR1: Alueen haravointi, vihollisen paikantaminen, TR2 tiedotus. Liikkuminen hiljaista&näkymätöntä, Tärkeä ryhmä taktiikan onnistumisen kannalta.
TR2:
- E&C : Taisteleminen, eliminointi, taktiikan läpivienti, suojaaminen.
- A&F : Komennot yhmänjohtajalta, Tiedustelun kanssa kommunikointi, taktiikan läpivienti, taistelun ohjaaminen ja tietenkin vihollisten eliminointi.

Tässä on siis meidän porukan peruspiirteet, nimet vaihdettu kirjaimiksi jne.

Skylanen kirjoituksessa minua häiritsi tuo tuntematon herra C, jonka tehtäviin kuului mm. tykinruokana toimiminen. Miksi te lääkintämiestä käytätte tykinruokana?

Edit: Eipä kestä.

Asia korjattu, se ei sinne edes kuulunut. Ties mitä minulla päässä liikkunut, mutta kiitos huomautuksesta.

Oma taktiikamme taitaa olla nykyisin se, että menemme aluksi vain eteenpäin. Paikantaessamme vihollisen suojaudumme makuulteen, jos mahdollista niin viholliset eliminoidaan suojista ampumalla. Joissain tapauksissa toiset suojaa toiset juoksee ja lähenee kunnes pääsevät varmalel hollille. Tiimimme taktiikka tulee aika itsestään.

Guerrilla Warrior, onko tuosta teidän sodastanne ikinä tullut yhtään mitään? Noin me kaikki joskus lapsosina ajattelimme.

No meiltä tulee luonnostaan tuo, ja kyllä me pärjäämme. En ole paljoa miettinyt mitä teemme, me vaan menemme jotenkin luonnostaan ihan tarpeeksi suojissa. Suojatulta käytetään useasti. Yhdessäkin Me vs yhet tyypit tiimipelissä teimme tämänmoisen taktiikan. Yksi ryhmästämme meni kalliolle ja suojasi sieltä muiden etenemistä, pääsimme perille ja voitimme pelin ilman yhtään omaa tappiota.

Taktiikkanne on siis lyhyesti ilmaistuna improvisointi?

Maalaisjärkeä tuo on, taktiikka on etenemisen soveltaminen maastoon ja tiedustelua vihollisesta ja sen liikkeistä, jonka jälkeen hyvä vetää vaikka maastokartalle sen taktiikan "kirjallinen" muoto, jolloin sen koko perus setin näkee valoisana ja tietää miten mennä. Taktiikkaan kuuluu samalla käskyt, jotka antavat ryhmänjohtaja alaisilleen ja alaiset hoitavat käskyt eli taktisen hyökkäyksen nappiin, huolella suunniteltu taktiikka on se kaikkein paras, ja tosiaan sitä tiedustelua kannattaa käyttää todella runsaasti, ettei taktiikasta tule sitä elokuvataktiikkaa, eli se kuulostaa vain korvissa hyvältä.

Homma toimii meillä ilman suurempia miettimisiä. Joskus jtn suunnitellaan. Tulituen tuleminen tiimiin on ainakin auttanut paljon, kk suojaa muitten etenemistä ja sitten eliminoimme viholliset. Helppoa ja toimivaa.

mutta kannattaa ottaa sekin huomioon, ettei saa aliarvioida koskaan vihollista, ja tuossa teidän taktiikassanne sitä tunnutaan aliarvioida oikein työllä. Kannattaa ajatella vihollisen aivoilla, ei omilla.

Meillä ryhmätoiminta perustuu pitkälti vastustajan pitämiseen mahdollisimman tietämättömänä siitä mitä keskuudessamme tapahtuu. Oli vihollista tiedossa tai ei, liikumme erittäin hajanaisena osastona emmekä pidä puhevälejä, vaan mikäli mahdollista viestintä tapahtuu radioitse tai vähintäänkin käsimerkeillä, joita porukassamme käytetään melko monipuolisesti.
Tiimimme jäsenten kesken vallitsee loistava yhteiskemia. Toimintaa ei olla juuri koskaan harjoiteltu sen kummemmin, mutta neuvoja tai ideoita ei kentällä tarvitse paljoakaan tarjota kun voi muutenkin olla varma siitä että toinen ajattelee täysin kuten itse meinasit tälle kertoa. Aikaa vievää sananvaihtoa ei tarvita.
Esimerkki:
Ryhmämme jäsenten väliset välimatkat vähintään 20 metriä. Katamme yleensä noin 120m < levyisen tai pituisen alueen tonttia, joka johtaa siihen että tulen avaava vihollinen todennäköisesti näkee yhdestä kolmeen ryhmämme jäsenistä. Edelleen, ilman kummempaa sanallista tai fyysistä ajatustenvaihtoa tilanteesta erillään olevat ryhmämme jäsenet ottavat irti tangentin suuntaan ja hakevat kosketuksen viholliseen selustasta tai sivustasta, nopeasti.
Vastaavasti koska kuten moni muukin on jo tuonut esille näkemyksiään asiasta, ei myöskään meidän porukassa toivota omia tappioita ja kaveria ei jätetä.
Usein tilanteeseen jouduttaessa tehdään ennen muita manöövereitä arvio siitä, onko mitään vitin järkeä alkaa vihollisen kanssa tappelemaan tästä suunnasta ja tällä hetkellä, ja jos vastaus on kielteinen, unleash hell ja tilanteesta irti viimeistä jannua myöten.

Nämäkin niksit tainnut tulla tässä esiin jossain muodossa, useaankin otteeseen, mutta lähinnä tarkoitus oli tuoda esiin henkilökemiat, jotka ryhmätoiminnassakin merkitsevät melko paljon. Jos ei tulla toimeen kaljatuopin äärellä ilman kiusallisia hiljaisuuksia, väkinäisiä hymyjä ja sopivaa annosta miesten välistä rakkautta, ei taida yhteen pekkaan pelaamisestakaan tulla juuri mitään

EDIT: lisäystä
Viikonloppupeleissä nää tekniikat on jossain määrin loppuun koluttuja, sillä vaikka pelit ovatkin täyttä omistelua[/sarcasm] on tylsää että samat naamat alkavat väkisinkin oppimaan ryhmän toimintatavat ja tottua siihen, että jos näet yhden meistä edessäsi, on jo kaksi jannua ottanut sinut piikille sivustasta.[/egoboost]
Kuten tossa toisessa viestiketjussakin mainitsin, nykyään yhä enenemissä määrin viikonloppupeleissä mennään agressiivisesti siitä, missä vihollinen on vaikka sitten syöksyen.

Eipähän pahemmin näissä vkl peleissä edes mitään taktiikkaa yleensä ole vaikka sitä isommat pojat kehottavat kumminkin jotkut viisveisaavat yhteisestä taktiikasta ja jäävät istuskelemaan tai kiertelemään omia reittejään ja sitten off-gamella tullessaan he jankkaavat kuinka epätasaiset tiimit ovat kun ei itse saanut yhtään ''tappoa''. Itse tykkään toimia ryhmänä sillä saa enemmän aikaan kun yksin lähteä hortoilemaan lisäksi se on paljon mukavampaa.

Kannattaa pelata zombi peliä, eli jotkut on survivaaleja ja jotkut on zombeja. Survivooleilla on aseet ja zombeilla ei tietenkään ole, ja zombit yrittää koskettaa survivoolia että siitä tulis myös zombi. Kun zombiin osuu, pitää mennä maahan makaamaan 10s. Siinä zombina ei selviä muulla kun tiimipelillä...

Ei zombiet taktikoi. Ne kompuroi satunnaisesti aivojen perässä ja örisee satunnaista.

Niinkuin melkein suurin osa softaajistakin.