Elikkäs mites te olette hoitaneet tarkk'ampujan roolia pelatessanne? Itse pidän eniten seuraavanlaisesta tyylistä. Etsin tuuheimman puskan vihollisen etulinjan tuntumasta ja odotan, että viholliset etenevät ohitseni tai ylitseni (niinkin on joskus käynyt). Kun etäisyyttä on 20-30m otan kaukaisimman kohteen jyvälle ja ammun. Tämän jälkeen muut viholliset olettavat, että heitä ammutaan edestäpäin jolloin he ottavat puolustusasemat useimmiten edestä päin. Jonka jälkeen ammun taas kaukaisimman tyypin ja niin edelleen. Toimii muuten hyvin peleissä joissa on paljon avomaastoa .

Vai että 20-30m.. Sehän voi jo kirpaista jos on viritytempi ase.

Ja kirpaiseekin, kylkeeni jäi mustelma 250% APS:sta 20m päästä.

Itselläni kun VSR-10 oli, niin toimin usein ryhmän mukana, tilanteen tullen hivuttauduin sivummalle räiskimään. Ei sen kummempaa taktiikkaa ollut hallussa.

Ei se niin paljoa satu vaikka olisi se 3j pyssy ja ampuu sinne 20-30m. 15m alkaa olla semmoinen matka että sen sisään itse en ainakaan mielellään ketään rätkäse.

Mutta tuosta pelityylistä niin yleen kuljen muun ryhmän mukana ja tilanteen tullen hivuttaudun vihollisen kylkeenpäin kokoaika. Jos ollaan vastaanottamassa/puolustamassa viholliselta niin etin jonkun hyvän kolon jonne jään nakottamaan ja napsin vihollisia yksitellen pois.

Muistan oikein hyvin sen yhden tilanteen viime syksynä, kun minä ja eräs kaverini jouduimme n. 7 henkistä ryhmää vastaan. Rottelo tuli apuun ja oli heidän edessään hieman korkeammalla ja ampui heistä 4-5. Kiitos siitä.

Toinen pätevä tapa on liikkua niin hiljaa että vihut ei huomaa ja ampua niitä yksi kerrallaan puskasta. Eli kun sopiva paikka tulee niin ammut ja jos asemiasi ei huomata niin ammut vaan uudestaan. Jos taas huomataan niin vetäydyt äkkiä, etsit uuden paikan ja jatkat teurastusta.

Suora tulitaisto sähköjen kanssa on monesti hyödytöntä.

Toimii tasan sen yhden laukauksen verran jos vastassa on joku ketä tietää vähänkin mitä tekee. Eli sinun "yli juostaan", sen verta heikko kantama näillä muovikuularutkuilla on.

Itse ainakin vaan ninjaan pinjaan ryhmän mukana ja lopsauttelen sitten ne pahaa aavistamattomat, ja turvaan ryhmän etenemisen hyvän etäisyyden päästä.

Jeps. Eli käytännössä airsoft-kiväärit ovat tehokkaita lähinnä aloittelijoita ja keskivertopelaajia vastaan. Siis tätä porukkaa joka maastoutuu puun taakse kun ryhmä ottaa kontaktin. Paikallaan pysyviä vastustajia on kiväärillä sitten helppo napsia pois.

Ainakin mitä itse olen seurannut pelaajia jotka toimivat näiden aseiden kanssa todella tehokkaasti on heidän taktiikkansa ollut todella liikkuva. Eli otetaan kontakti, juostaan karkuun, kierretään, irtaudutaan uudelleen ja pyritään koko ajan pitämään etäisyys vastustajaan. Toi pelitaktiikka ei niinkään perustu sille piilosta ampumiselle joka yleisesti mielletään tarkka-ampujatoiminnaksi. Käytännössä nämä pelaajat toimivat aina osana ryhmää ikäänkuin tuellisena elementtinä.

Yhdyn jokseenkin Graven kommenttiin.

Tarkka-ampuja voi toimia pelissä tietysti monella tapaa. Paljon riippuu jo itse pelistä: pelataanko nopeatempoisia A vs. B, jossa henkiin jääneet voittavat vai suoritetaanko hidastempoista milsim-henkistä operaatiota.

Asiansa osaavat tarkka-ampujat ovat hyödyllisiä parina tai partiona erilaisissa tiedustelu- ja häirintätehtävissä. Mm. Pako Srebrenicasta -pelissä eräs osaava ta-pari sotki sissien hommat toistuvasti hyvällä häirinnällä. Siihen kuului pari laukausta sivustatuliasemasta ja pirun nopea, mutta hyvin järkevä irtautuminen. Tuollainen toiminta ei kuitenkaan ole usein mahdollista ns. tavallisissa peleissä, jolloin pitää turvautua suorempaan ja jatkuvampaan kontaktiin.

Jatkuvassa kontaktissa taas kertaviritteinen kivääri häviää useammalle sähkölle, jos jälkimmäiset tietävät yhtään mitä tekevät. Tällöin tarkka-ampujan on paras toimia ryhmän jäsenenä ikään kuin tukevassa erikoisroolissa. Ryhmän toiminnasta riippuen RJ voi ohjailla ampujan toimintaa kuten ohjaisi tavallisia taistelijapareja tai sitten ampuja voi toimia vapaasti ryhmän tukena. Sarjatulta ampuva ryhmä varmistaa, että tarkka-ampujan yli ei juosta ja ampuja voi tukea ryhmää (yleensä 10-20m) pidemmällä tehokkaalla kantamallaan. Tämä toimii tietysti myös ns. milsim-tyyppisissä peleissä, ei vain viikonloppupeleissä. Hidastempoisemmissa peleissä tarkka-ampujan kiikaritähtäimestä on hyöytyä myös tähystäessä, koska kiikarit toimivat usein heikosti suojalasien kanssa ja harvalla muulla on aseesaan suurentavaa optiikkaa.

Jees, itsehän pelaan välillä Tanakan kaasumauserin kanssa. Olen todennut, että ihan turha koittaa leikkiä mitään sankaria, vaan nimenomaan laukaus - irti tyylinen homma toimii parhaiten. Kantamaa saa kesäkuumalla kaasupyssyllä kuitenkin sen verran jo, että ei ihan heti sähköpyssylläkään ammuta selkään vetäytyessä.

Käytättekö koskaan nk. "spotteria"? Eli siis toinen kaveri äkkää kiikareilla maalitaulut, kertoo suuntaman ja xnipa sitten ampuu. Onko tämä kuinka käytännöllistä airsoftissa?

Eipä oikeastaan, koska kiikareita ei voi käyttää lasien kanssa . Onhan se, jos kiväärimies haluaa tueksi sähkön siihen viereen, jos se yksin ninjaa, niin sitten se on hyödyllinen.

Minulla ainakin on "spotteri" aina kun hän sattuu tulemaan pelaan. Hän auttaa naamioinnissa ja vihollisten paikantamisessa, tosin hän ei käytä kiikareita vaan paljasta silmää. Ja tietenki ampuu vihamieliset pelaajat siittä läheltä .

Gravewindin kanssa myöskin suurella sydämellä samaa mieltä siitä, että, kuinka harmittavalta kuulostaakin, tehokkaimmillaan tarkkuusaseet ovat silloin kun sen käyttäjä on tehokkaasti liikkeessä ja osaa aina hakeutua uusiin asemiin vihollisen näkemättä.
Itse pelasin muutamat ajat M120 -tasolle viritetyllä vsr-10:llä. Näilläkin vireillä aseen kantama nousi hieman, mutta ennen kaikkea ase oli tarkka. Jousi oli myös vielä helposti vedettävissä vireeseen, joten korjaavan laukauksen sai ammuttua nopeasti.

Tarkka-ampujallehan ominaista olisi maata paikallaan tunteja ja odottaa maaleja, mutta kuten sanottua, hänen yli juostaan usein helposti jos tulen avaa esim. ryhmää kohti. Eräässä pelissä vihollisen tarkk'ampuja avasi tulen ryhmäämme kohti ja pudottikin yhden jäsenistämme. Nopea reagointi tilanteeseen ja minä ja kaverini olimme juosseet ampujan kylkeen kun muut ryhmästämme tulittivat tätä kohti ja etenivät kun pystyivät. Ampuja yritti myös irtautua tilanteesta, mutta ottaessaan uuden aseman ei odottanut meidän olevan hänen sivustassaan. DÄNG!

Pitäisi kai silti sanoa, että kukin muokatkoon kunkinlaisen aseen käytön omaan pelityyliinsä sopivaksi.

Kehtaan kyllä tunnustaa sen verta että parisen kertaa olen ottanut suojalasit päästä pelitilanteessa katsellakseni kiikareilla ympärille.

Menee ehkä moralisoinnin puolelle (ja off-topikin), mutta mun mielestä suojalaseja ei oteta pelin aikana pois, piste. Jos ne kerran ottaa, alkaa siitä kierre, joka voi viedä näön jossain vaiheessa.

Jep. Oman typeryyden tunnustamisen lisäksi olisi myös syytä oppia siitä jotain.

Jos maasto sallii, voi ylijuoksemista estää pysymällä näkösuojassa jatkuvasti paetessaan, sillä harva viitsii rynnätä suin päin metsään kun jossakin puskassa voi odottaa vihu sormi liipasimella. Onnistuessaan tuo taktiikka antaa mahdollisuuden irtaantua vaikka ei olisikaan omaa ryhmää jossain lähellä. Yksin kikkailu on hemmetin kivaa.

Itsekyllä harvemmin viitsin todella lähteä taistelemaan yksinäisenä sutena, koska niin paljon vaarallisempaa se on.

Tarkka-ampujana suojaan yleensä ryhmän selustaa. Jos vastustaja yrittää kiertää selkään, niin hidastan heidän etenemistään. Sitten kun alkaa mennä liian vaikeaksi, irtaudun ja palaan ryhmän luo. Ryhmän tukeminen on minusta hauskinta, eikä "tappojen" napsiminen ole ikinä ollut kovin tärkeää.

Paitsi että ylijuoksemisessa se idea on juuri siinä kun tarkka-ampujaa ei näe, vaan on ainostaan kuulohavainto. Jos kohteesta on näköhavainto, ei ylijuoksemisessa ole mitään järkeä. Tuli ja liike ihan normaaliin tapaan.

Mua kyllä epäilyttää suuresti nuo teidän taktiikkojen toimivuus, pitäisi vissiin joskus lähteä tarkka-ampujan pariksi, niin näkisi.

Kannattaa koittaa ja päättää mikä se oma sopivin taktiikka on. Itse tykkäsin pelata vesurilla täysin samoin kuin rynkylläkin. tietty pienin erotuksin, mutta aktiivisesti liikkeessä anyway.

Tiedän jo nyt työntäväni sormellani herneen monenkin sniperin nenään, mutta otan silti riskin.
Pelasin itse APS:llä reilun vuoden. Aseessa oli riittävät viritykset ja suorituskyvyltäänkin se oli sitä mitä sellaiselta vain voi vaatia. Ongelmat joihin törmäsin olivat seuraavia: Jouduin kiväärin kanssa useammin tilanteisiin joissa tarvitaan sähköä kuin sähköllä tilanteisiin joissa tarvittaisiin kivääriä. Aseen kantama on hieman pidempi kuin perus sähköllä ja samoin tarkkuus. Tulinopeuden puute ja tarkkuuden sekä kantaman (loppujen lopuksi pieniksi jäävät) edut yhteen laskettuina kokonaisuus ei ole kuitenkaan yhtä monikäyttöinen= hyödyllinen kuin sähköillä. Siksi olen kokenut tarkkuuskiväärit melko tehottomina pelivälineinä pelin kokonaiskuvan kannalta.

Tiimissämme oli aikanaan myös toinen tarkkuuskivääri. Mietimme usein sen tehokasta käyttöä kentällä ja kokeilimme erilaisia käyttötapoja. Milloin se suojasi sivustaa tai selustaa, milloin toimi tulitukena. Emme kuitenkaan löytäneet sille käyttöä tai paikkaa jota useimmiten vakiosähkö ei täyttäisi. Ryhmän mukana toimiessaan kivääriä ei kannattanut erottaa ryhmästä tai asettaa mihinkään erillistehtävään vaan tehokkaimmillaan se oli ryhmän mukana normitaistelijana. Aikaa myöten luovuimme sen käytöstä ja omistajakin hankki AK-sarjalaisen kuten muullakin tiimillämme oli.

Soveliain käyttömaasto kivääreille on avomaasto joissa kantomatkan tuomat edut voidaan parhaimmin hyödyntää. Skenaarioissa olemme käyttäneet niitä yleensä etäämpänä olevien varomattomien vihollisten postamiseen jotka ovat kuvitelleet olevansa kuulan kantamattomissa. Tilanteet ovat kuitenkin suhteellisen erikoisia joten näissäkin tapauksissa yleensä suurempaa etua tuo vakio- tai viritetty sähkö jolla voi ampua enemmän kuulaa ja jotka yleensä tuottavat vielä enemmän tappioita. Lisäksi sähköllä saadaan enemän hyötyarvoa vihollisen lähitorjunnassa tulivoimansa ansiosta. Lisäksi pidemmillä kantamilla kohteet eivät monesti edes tunnista yksittäisiä osumia johtuen pienestä iskuenergiasta ja paksuista vaatteista.

Muutenkin tässä topicissa lukemani "taktiikat" eli oikeasti taitelutekniikat eivät poikkea mitenkään normaaliaseilla suoritettavista toimista. Useimpiin tilanteisiin näissäkin soveltuu sähkö, johon halutessaan voi asentaa sen tarkkuuspiipun ja jopa vaimentimen jonka käyttö aidosti vaikeuttaa havaittavuutta kertatulella. Ylijuoksun todennäköisyyskin pienenee kun voi tarvittaessa laittaa hieman enemmän palloa vihollisen suuntaan paljastuttuaan.

Kivääreillä on siis paikkansa aikansa ja käyttäjänsä. Kaikkien niiden tulee kuitenkin natsata kohdalleen jotta niillä saavutetaan jotain sellaista mihin peruskepillä ei päästä. En kiistä etteivätkö ne olisi mitä parhaimpia fiilistelykapineita mutta jos puhutaan kokonaisuudesta tai pelin ratkaisun hakemisesta eivät nämä taisteluvälineet yleensä tule kysymykseen. Kun tiimille siis hankitaan aseistusta tai joku muuten vain harkitsee kiväärin hankkimista, suosittelen harkitsemaan kaksi kertaa onko se juuri se oikea valinta mitä juuri sinä tai tiimisi tarvitsee.

Statisti, tuo kyllä pitää paikkansa.
Koska ei tässä airsoftissa voida edes puhua tarkkuuskivääreistä, vaan "tarkkuuskivääreistä", koska ammukset mitä voidaan käyttää ovat todella kevyitä, joten ne ottavat herkästi tuuleen ja pieniin oksiin. Ja aivan kuten sanoit, viritetyllä sähköllä saa suuremman hyödyn, koska voi ampua joko sarjaa ja semiä tai sitten vain semiä, kantomatkassa päästää kuitenkin melko lähelle näitä airsoftin "huippukantamia". No okei, sähköaseessa on liipasussa viive, mutta silti sähköaseella saa nopeammin toisen kuulan liikenteeseen.

Tai "tarkka-ampuja" on niin fiksu että ostaa PSG-1:n jolla sen toisen kuulan saa nopeasti liikkeelle ja on muutenki niin pähee pyssy

Statistilta ihan asiaa. Minä itse pelaan "tarkkuuskiväärillä" koska se on hauskinta. Sähköpyssyihin olen varsin kyllästynyt, koska pääasiassa kun yhden olet nähnyt, niin olet nähnyt kaikki. Optimaalisesta pelitehokkuudesta ei niin väliä, kunhan viihtyy.

Lisäksi "Tarkkuuskiväärejä" ostetaan myös useimmiten sähköaseisiin kyllästymisen ohella sillä perusteella, ettei aina tarvitse akkuja ladata, ja pelokkaasti odotella hetkeä peleissä jolloin se lopulta tyhjenee, mielestäni ihan järkevä perustelu.

Muutenkin yleensä tuo viive sähköaseiden kohdalla on ratkaiseva tekijä, ja useimmiten sähköissä ei ole kiikaritähtäintä, kun taas tarkkuuskivääreissä ne on lähes automaattisesti hankittu, jolloin osumaa saadaan pitkällä matkalla usein jo ensimmäisellä yrityksellä, ja vielpä huomaamattomasti. Sähkö menettää tässä taas voimansa, juuri viiveen takia vaikka mukana olisikin tähtäin, sähkö on muutenkin helpompi huomata läheltä, ja kauempaakin, vaikka piippuun olisikin se silu kiinnitetty, sillä suurin osa äänistä yhä kuuluu rungosta.

Ja on totta että tarkkuuskiväärillä ei enää juuri mitään mahdeta sitten kun viholliset sinut äkkäävät ja lähtevät rynnimään kuin vauhkoontunut biisonilauma linjojasi kohti, mutta tässä tilanteessa taitava pelaaja (joka itse en kyllä ole.) käyttää tässäkin topicissa mainittuja tapoja päästä pälkähästä, ja ehkä joitain muitakin.

Mutta loppujen lopuksi tämäkin on vain yksi mielipide; mielestäni ei mikään ole sen hauskempaa kuin yrittää olla niin huomaamaton kun vain pystyy ja yrittää napsia vihollisia näiden vain hämistellessä lähes olematonta ampujaa, mutta kuten jo ah-niin-ihana sanonta jo kertookin: Jokainen taplaa tyylillään.

Jos viive haittaa niin isompaa akkua kehiin, itse pystyn omalla coltillani räpsimään semiä 9,6V-akulla niin nopeasti kuin sormi ehtii. Kestää muuten sen verran useita pelejä ettei loppumisesta tarvi huolehtia. Kiikaritähtäimen saa ihan samalla tavalla siihen sähköönkin. Pelityylistähän se on kiinni, kompakti sähköpyssy nyt vain soveltuu parhaiten jokaiseen hommaan.

Mäh? Ei tuo triggerlag ole itseäni koskaan vaivannut metsässä, CQB mätöt taas ovat asia erikseen, mutta harvemmin huoneessa kyttää joku tyyppi tarkkuuskiväärin kanssa ovea (joo, onhan näitä oikeasti nähtykin). Ja mihin hittoon sitä kiikaritähtäintä tarvitaan? Jotta osuttaisiin? Minä poika käytin G36C pyssyni rautoja ja niilläpä vasta tarkkoja laukauksia sainkin, ja vieläpä pitkälle. AUG:n hommattuani kyllä täytyy myöntää, että olen tykästynyt kiikarin tuomaan "tarkkuuteen", mutta rautatähtäin elää syvällä sisimmässäni ja pitkään. Mutta siis kiikarilla huomaamatonta osumaa? Tiedätkö miksi Simo Häyhä suosi rautatähtäimiä? Kiikari nostaa auttamatta tähtääjän profiilia ja linsseillä tuppaa olemaan semmoinen piirre, että niistä heijastuu valoa. Usein olen spotannut varomattoman kiikaroitsijan siksi, että pää on korkeammalla, mitä rautoja käyttäessä. Tämä on ollut niille usein kohtalokas virhe.

Kiikarin etuja nyt ainakin sen lisäksi että se tuo lisää painoa ja näyttää maGeelta (ja kaikilla muillakin on sellainen) on auttamatta se, että sillä näkee hyvin helposti minne kuula kaartaa. Se taas on efekti jota voi hyödyntää todella tehokkaasti jos vain osaa.

Tuo on kyllä aika surkea peruste ostaa kiikaritähtäintä.

Sillä perusteella minä ostin Punapisteeni.

Tarkoitin sitä, että jos ostaa aseeseen tähtäimen sen takia, että muillakin on sellainen, mutta ei käytä sitä.
Enkä nyt tarkoita ketään tiettyä, mutta osa tuntemistani henkilöistä on juuri tällaisia.

Siksi siinä lukeekin tuo viellä perässä. Itse arvostan tuota ominaisuutta ja ristikkokin on parempi kuin se punainen piste, mikä aina peittää kohteen kokonaan ja tekee täten tähtäämisestä ainakin minulle paljon hankalampaa. Ja kiikarin avulla erottaa paremmin onko se oma vai vastustajan pelaaja. Ja sitten viellä kun kiikarista tosiaan näkee lähes aina osuiko se kuula, niin voi sitten alkaa huutelemaan kaverille jos ei osumaansa tunnista. Itse sovellan tarkka-ampujan tekniikoita kokoajan, aina katsellaan paras paikka ampua, eikä tehdä mitään hätiköityjä juoksuja ym. liikkeitä. Paneutuisin kunnolla tarkka-ampujan rooliin, jos olisi ensinnäkin siihen sopiva ase kaapissa ja kaverit eivät vetäisi hernettä nenään kun eivät minua löydäkkään metsästä. Itse makaisin siellä vaikka kokopäivän odottamassa uhria, mutta ei auta itku markkinoilla.

Haistanko mahdollisesti alkuperäisestä lauseestani ns. sarkasmia tai muuta vastaavaa piikittelyä sitä strereotypiaa kohtaan, että tarkka-ampujalla on aina oltava kiikari? Toivon mukaan valtaosa muistakin tekee niin.

Aseessani on kiikari, koska en voi kunnolla käyttää aseen vakiotähtäimiä Q-visionin lasien kanssa.

Itsellä kiikarin tarkkuusetua verottaa melkoisesti se että sen säätö ei mitenkään pysy paikallaan kun ase kolisee kiviin ja kantoihihin. Etua kiikarille tuo kuitenkin myös se että vastustaja on helpompi nähdä kiikarin kuin diopterien läpi ja hämärässä suurempi valovoima ei myöskään ole mikään turha ominaisuus.

Kiikarin suurennusteho ei tosin saa olla liian suuri, mielestäni jo 3x kiikari on huono sikäli, että jos ei osaa uutta kuulaa piippuun ladatessaan samalla pitää kohdetta piikillä hidastuu mahd. tarvittavan korjaavan laukaisun ampuminen entisestään kun 30 metrin päässä oleva maali pitää ensin etsiä kiikarilla taas kohteeksi. Morjens, siinä kohtaa yleensä on jo liian myöhäistä.
Toisin sanoen itse ruuvaisin aseeseen käyttötarkoitukseen paremmin sopivan, joskin sen ulkonäön kannalta rumemman vaihtoehdon, eli punapisteen.

Sen takia puoliautomaattinen trk kivääri onkin mukavampi, vaikka häviääkin useassa suhteessa pulttilukkoiselle.

Missä suhteessa muka viritetty PSG-1 häviää pulttilukkoiselle kiväärille? Fiilistelyä ei lasketa.

Tarkkuudessa ja kestävyydessä nyt ainakin. Tämäkin perustuu ihan omaan kokemukseen, tiedoksi vain.