Warrior 1 Type 96 V2 - ESIKATSAUS
Tulipa itsekin tuollainen peli hankittua pioneerihengessä, varmaa aseeseen liittyvää tietoa kun tahtoo olla varsin vähän saatavilla siitä huolimatta, että ase kiinnostaa nähtävästi varsin monia hyvinkin paljon.
Tässäpä olisi nyt sitten lyhyehkön käyttökokemuksen ja kiivaan offgame-tutkiskelun perusteella tehty arvostelun tynkä tästä ristiriitaisia tunteita herättävästä kiinan ihmeestä.
Luvattu lähtönopeus: 135m/s @ 0,20g (<2J)
Todellinen lähtönopeus: 136m/s @ 0,20g Guarder (1,877J) (10lks ka)
Luvattu tehokas kantama: 70m
Todellinen tehokas kantama: -
Luvattu hajonta/kasan koko: 40mm @ 7m, 0,20g, 20c
Todellinen hajonta/kasan koko: 60mm @ 25m, 0,28g Guarder, 15c (7m testi ei kerro mitään, siksi sellaista ei ole tehty)
Kaikissa valmistajan mukaan +/- 5% toleranssit.
Lipaskapasiteetti 23+1
Paino 3950g
Pituus 114cm
Aseen pakkaus
Perinteinen styroksilaatikko pahvikannella. Laatikon mitat 84x27x9,5cm. Kuten laatikon koosta voi päätellä, ase on pakkauksessaan kahdessa osassa: 1) tukki ja 2) piippu lukonkehyksineen sekä liipaisinkoneistoineen. Itse aseen lisäksi laatikossa on paikat kuulille, kiikarille, kantohihnalle, bipodille, tri-rail-tarvikeadapterille, "puhdistustikulle", bb-loaderille syöttöadaptereineen sekä kahdelle aseen kasaamiseen/säätämiseen tarvittavalle kuusiokoloavaimelle. Tässä paketissa mukana tuli kaikki edellä lueteltu lukuunottamatta kiikaria. Lisäksi mukana oli luonnollisestikin myös ohjekirja.
Ohjekirja
Yksinkertainen, nelisivuinen, havainnollisesti kuvitettu, mustavalkoinen, kiiltävälle paperille printattu ohjekirja kolmella/kuudella kielellä (ohjeet kolmella: englanti/ranska/espanja sekä takuuasiat kuudella: englanti/ranska/??/saksa/italia/espanja). Ohjekirja opastaa käytännössä kaikki aseen käyttöön liittyvät seikat erinomaisesti. Oppaan sisältämät ydinasiat aseen käyttökuntoon saattamisesta ja aseen käytöstä tulevat selväksi jo pelkästään kuvia katsomalla, mikäli edes englanti ei taivu. Perinteisesti ohjekirjasta löytyy myös kuvallinen perehdytys asioista, joita aseella/aseelle saa tehdä/ei saa tehdä. Ohjekirjassa viitataan jatkuvasti Mauser SR:n (malli) sekä Cyberguniin (valmistaja). Minkäänlaista viittausta aseen suomalaiseen myyntinimikkeeseen (Warrior 1 Type96) ei ole.
Oheistarvikkeet
Kantohihna on perinteinen kaksipistehihna ja materiaali mustaa nailonkangasta vihreillä raidoilla. Hihnan pituus on säädettävä, maksimissaan noin 135cm, lyhimmillään noin 70cm. Hihna muistuttaa lähinnä jonkin urheilulaukun hihnaa. Itse hihnan materiaali vaikuttaa olevan ok, kiinnikkeet puolestaan toki metallia, mutta muutoin hyvin heiveröisen ja epävarman oloiset puhumattakaan ulkonäöstä. Tämän hihnan varassa en uskaltaisi asettani kannella ainakaan ilman kiinnikkeiden vaihtoa.
Lippaanlataaja on suora kopio Maruin pienestä, ~110bb vetoisesta pistoolin lippaan muotoisesta lippaanlataajasta. Materiaali Maruin tapaan muovia, väri läpikuultavan tumma. Toiminta on hiukan Maruin BB-loaderia karkeampaa (käytännössä jumiutuu herkemmin). Mukana tulee sovitekappale APS:n lippaalle.
Puhdistustikku muistuttaa puhdistustikkua lähinnä yli 10m päästä katsottuna. Tikku itsessään on vain 68cm pitkä umpinainen muovitanko. Kummassakaan päässä ei ole mitään mihin kiinnittä rättiä tmv., eikä tikussa ole merkitty "sallittua syvyyttä" kuten esim. Maruin AEG:iden mukana tulevissa tikuissa. Tikku on halkaisijaltaan juuri sen kokoinen, että se menee aseen piippuun sujuvasti, muttei heilu siellä. Käytännössä siis ko. tikun ympärille ei voi kiertää rättiä puhdistaakseen piipun, vaan tämä puhdistustikku käynee ainoastaan esimerkiksi jumittuneen kuulan auttamiseen pois piipusta. Piippua ko. tikulla tuskin pystyy puhdistamaan.
Tri-rail-tarvikeadapteri on nimensä mukaisesti kolmella 21mm tarvikekiskolla (yksi alla ja yksi kummallakin sivulla) varustettu erinäisten tarvikkeiden kiinnittämiseen tarkoitettu adapteri aseen tukin etuosaan piipun alle. Materiaali metallia, maalattu mustaksi. Adapteri kiinnittyy tukkiin perinteisellä urospuolisella bipodisovitteella. Adapteriin puolestaan saa kiinnitettyä käytännössä mitä tahansa perinteiseen weaver-/picatinny-kiskoon tarkoitettuja laitteita. Adapteri ei kuitenkaan istu tukissa niin napakasti, että siihen kannattaisi mitään tähtäinlaitetta, kuten lasertähtäintä, asentaa (adapteri liikkuu marginaalisesti sekä pituus- että rotaatiosuunnassa). Mukana tulevan bipodin kiinnittämiseen kuitenkin varsin mainio.
Bipodi on metallinen (pultit ja mutterit ruostuvaa tavaraa) kokonaisuus eteen (tai taakse, riippuen asennussuunnasta) taittuvilla, jatkettavilla jaloilla. Kiinnittyy aseeseen weaver-/picatinny-kiskoon (alhaaltapäin) sormin ja/tai suurella talttapäämeisselillä kiristettävällä mutterilla. Rakenteeltaan melko kevyet. Jaloissa ainoastaan kaksi asentoa: taitettuna tai suorana, ei joustoa mihinkään suuntaan. Taittaminen tapahtuu kiristettävän mutterin näköistä namikkaa vetämällä jalan suuntaisesti alaspäin ja taittamalla jalkaa. Ei jousiavustusta tmv. Jalkojen pituutta voi säätää (välillä 21-26cm) kiertämällä jalan alaosassa olevaa kiristysmutteria (sormin käytettävä) auki kunnes jalan jatke ponnahtaa ääriasentoonsa, tämän jälkeen asettaa jatke halutulle pituudelle ja kiristämällä mutteri. Jaloissa hyvälaatuiset kumitassut. Jalat EIVÄT myötäile rotaatio- eikä pituussuuntaista liikettä (tosin tarvikeadapteri tässä tapauksessa antaa hiukan anteeksi tätä) joten kääntäessä asetta, kääntyy myös bipodi. Ei siis erityisen hyvät, mutta huonompiakin bipodeja on nähty.
Kuulia paketissa tulee mukana ~500kpl, näennäisesti hyvälaatuisia, painoluokka oletettavasti 0,20g.
Tukki
Tukki on ensinäkemältä suurin asia, joka viittaa aseen edulliseen hankintahintaan. Se on kyllä oikean näköinen, oikean muotoinen, siitä löytyy ihan oikeat metalliset ruuvit myös kosmeettisista kohteista (eikä siten, että kosmeettiset kohdat olisi vain valettu samasta muotista), poskipakan säätö toimii ja perälevyä voi myöskin säätää oikeaoppisesti, mutta materiaali on kiiltävähköä lelumuovia. Lisäksi tukin puolikkaiden saumat ovat melko avoimesti siistimättä. Tukista löytyvät molemminpuoleiset kantohihnan kiinnikkeet heiluvat hiukan, mutta toisaalta kiinnitystavastaan johtuen eivät takuuvarmasti irtoa itsestään. Näiden materiaali on myös metallia, joten sekään ei tuottane päänsärkyä.
Yllättävää kyllä, tukki ei ”lelumuovistaan” huolimatta natise tai heilu tippaakaan. Syy tähän löytyykin nopeasti pienellä tarkastelulla, sillä aseen tukin sisältä löytyy jämäkkä metallinen ”apurunko”, joka kattaa noin puolet koko tukista. Piipun ja lukon (laukaisukoneiston) tukkiin kiinnittävät ruuvit löytyvät myös tästä osasta tukkia (kiinteästi siten, että vaikka kiinnitysruuvin kiertää täysin auki, jää ruuvi tukin sisälle omalle paikalleen ja näin ollen ei ole häviämässä). Muualta tukin heikommista kohteista löytyy kennomainen muovirakenne joka sekin edesauttaa tukevuutta.
Poskipakka on säädettävissä korkeudessa välillä 0-17mm löysäämällä kahta suurta kuusiokoloruuvia aseen oikealta puolelta, säätämällä käsin pakka oikealle korkeudella ja kiristämällä sopivalle korkeudelle edellä mainittuja kahta ruuvia kiristämällä. Poskipakan materiaali on samanlaista muovia kuin muu tukkikin. Perälevyn pituutta puolestaan voi säätää vähentämällä/lisäämällä perän välipaloja (10mm ja 20mm palat) siten, että perän pituuden vaihtoehdot ovat 0/10/20/30mm (aseen täyspituus 30mm pituudella). Palojen vaihtaminen onnistuu kiertämällä kaksi perälevyn suurta kuusiokoloruuvia auki, asettamalla halutun määrän levyjä perään ja kiristämällä ne kyseisten ruuvien avulla paikalleen. Perälevy itsessään on laadukasta kumia. Bipodin (tässä tapauksessa tarvikeadapterin) kiinnitykseen tarkoitettu lukitus tukin etuosassa on kokonaan metallia ja tukeva osa itse tukkia.
Tukista löytyy myös Maruzenin APS-96:n tapaan tyhjän lippaan ilmaisin, mutta se on syystä tai toisesta kasattu käänteisesti väärinpäin. Näin ollen ilmaisin näyttää jatkuvasti, että lipas olisi tyhjä. Tämä on mahdollista halutessaan korjata avaamalla tukin ja kääntämällä ilmaisimen jousen vastakkaiselle puolelle. Melko erikoinen moka valmistajalta.
Piippu, lukonkehys, lukko ja liipaisinkoneisto
Piippu ja lukonkehys ovat metallia. Osat ovat tukevasti kiinni toisissaan ja osien laatu on muutenkin varsin hyvä. Maalipinta on piipussa ohuehko, mutta siitä huolimatta kunnollinen, jopa laadukas. Lukonkehys sen sijaan on maalattu melko paksulti (joskin tasaisesti), mutta siitäkin huolimatta kohdista, joissa pinnat hankaavat toisiaan, maali alkaa kulua pois hyvin nopeasti. Mielenkiintoinen huomio maalauksesta on myös piipun ja lukonkehyksen sävyero: piippu on selkeästi musta (kuten useimmat muutkin osat), mutta lukonkehys on hiukan harmahtavampi. Aseen hinnasta kertoo myös varmistimen varmistamattomuutta osoittava pieni punainen täplä lukon perän oikealla puolella, joka on hyvinkin suuripiirteisesti täpätty ”sinnepäin”. Ei sinänsä mitenkään merkityksellisiä seikkoja aseen suorituskyvyn tai pelitehokkuuden kannalta, mutta pistää ensinäkemältä hiukan silmään.
Aseessa ei ole minkäänlaisia vakiotähtäimiä. Sen sijaan lukonkehyksen päältä löytyy 21mm standardi tähtäinkisko, johon saa kiinni käytännössä minkälaisen tähtäimen tahansa. Kisko on tukevasti kiinnitetty kahdella ruuvilla lukonkehykseen.
Liipaisin on halvan oloinen sovituksen ollessa hiukan sinnepäin: liipaisin heiluu ”tyhjää” sekä sivuttais- että pitkittäissuunnassa ollessaan vapaana vedosta ja metallisesta rakenteestaan huolimatta tuntuu kuin se antaisi hiukan myöten. Liipaisu itsessään on kuitenkin tunnokas ja tarkka, pieni etuveto löytyy ja laukaus tapahtuu selkeästi aina samassa kohdassa. Liipaisua ei voi kuvailla missään tapauksessa jäykäksi, mutta vahingossa laukeavaakaan sorttia se ei ole. Varsin mukava siis, vaikkei vedon pituuden ja jäykkyyden säätöjä olekaan. Liipaisinkoneiston kuoret ovat muovia. Silminnähden materiaali ei vaikuta kovinkaan kummoiselta, kiiltävää lelumuovia oletettavasti. Liipaisinkoneiston sisukset sen sijaan ovat kaikki metallisia, seoksen laadusta tai osien kulutuskestävyydestä ei toistaiseksi ole tietoa. Noin 200lks jälkeen ei ollut havaittavissa minkäänlaista kulumaa. Osat täysin yhteensopivia Maruzenin APS-96:n viritysosien kanssa, joten mikäli kestävyyden kanssa tulee ongelmia, kyse onkin vain rahasta.
Liipaisinkoneistosta löytyy oikealta puolelta varmistin joka varmistettu-asennossa ei estä aseen lataamista, vaan ainoastaan laukaisemisen. Varmistin toimii hyvin, eikä vaella itsestään asennosta toiseen.
Sylinterisetti sisältää näennäisesti kohtuullisen laadukkaalta vaikuttavan sylinterin, metallisen (messinkiä?) sylinterinpään (avautuu tarkoitukseen tehdyllä avaimella) jossa samassa suutin, nailonisen männän ja jousenohjaimen sekä luonnollisesti jousen. 200lks jälkeen näissäkään osissa ei havaittavissa kulumaa. Huomion arvoinen seikka on se, että valmistajan jäljiltä kaikki nämä osat ovat erittäin vahvassa vaseliinissa. Sylinterisetti on periaatteessa erittäin helppoa irroittaa APS:n tapaan vaikka tukki paikallaan vetämällä jousenohjaimen pysäyttäjän alas (löytyy välittömästi liipaisimen etupuolelta) ja tämän jälkeen vetämällä sylinterin (eli ”lukon”) ulos samalla tapaa kuin lataisi aseen. ”Periaatteessa” siksi, että todellisuudessa poskipakka tulee lukon irroittamisen tielle, ellei sitä ensin ota pois avaamalla säätöruuvit ja nostamalla pois paikaltaan. Periaatteessa kätevää, käytännössä ei.
Lipas
Rakenteeltaan perinteinen APS:n lipas. Erittäin tukeva. Kapasiteetti 23bb. Pitää kuulat hyvin sisällä ja syöttää hyvin. Vaivalloinen ladata ilman lataajaa (täytettävä syöttöpäästä yksi kerrallaan) eikä tyhjentämiseen ole tyhjentämistä helpottavaa kuulat vapauttavaa namikkaa (kuten useimmissa Maruin AEG-lippaissa). Lippaan ulkorakenne metallia, sisäosat ja syöttökuilu muovia. Lippaan poistoa auttaa APS:n lippaista tuttu "ulostyöntäjä", joka liikkuu sujuvasti ja jousi on tarpeeksi jäykkä heittääkseen lippaan ulos aseesta vapautinta painettaessa. Lippaassa myös tyhjän lippaan osoittava kynsi. Lippaan metallinen runko on maalattu ohuesti mustalla (maali kuluu nopeasti pois kulmista). Lippaan vasemmalta puolelta löytyy merkinnät "< FRONT" sekä "CAL 6mm BB.".
Käyttökuntoon
Aseen käyttökuntoon saattaminen on erittäin yksinkertaista. Ensin asetetaan piippu-lukko-koneisto-kokonaisuus tukkiin, johon se menee sujuvasti ilman väkivaltaa. Tämän jälkeen kiristetään tukin kaksi lukonkehykseen kiinnittyvää ruuvia sopivalle käsikireydelle. Mikäli mukana tulevan bipodin haluaa kiinnittää, tapahtuu se kiinnittämällä jalat ensin tarvikeadapterin alakiskoon jalkojen kiristysruuvilla ja tämän jälkeen asettamalla tarvikeadapteri aseen tukkin etuosassa olevaan sovitteeseen (adapteri lukittuu naksauksella). Tämän jälkeen täytetään lipas kuulilla ja työnnetään se lipaskuiluun, jonne se menee varsin helposti. Mikäli haluaa varmistuksekseen kuulla lippaanvapauttimen naksahduksen, lipas on syytä työntää aseeseen mahdollisimman suoraan vaakasuunnassa. Toisaalta jos lipas ei olisi kiinnittynyt kunnolla, se kyllä ponnahtaisi sieltä ulos tehokkaan ulosheittäjän ansiosta.
Käytössä
Aseen lataaminen on erittäin sujuvaa. Missään vaiheessa latausta ei tunnu minkäänlaista kankeutta tai karheutta, vaan lataaminen on yhtä sujuvaa kuin esimerkiksi vakiolla Maruin VSR10:llä, joskin hiukan jäykempi johtuen luonnollisestikin jäykemmästä jousesta. Jäykemmästä jousesta huolimatta lataaminen ei suinkaan ole yllättäen ollenkaan raskasta. Esimerkiksi makuuasennosta ammuttaessa asentoa ei suinkaan tarvitse vaihtaa sujuvan lataamisen suorittamiseksi, kuten monesti esim. raskaasti viritetyillä tarkkuuskivääreillä joutuu tekemään. Vastaavasti kuten jo edellä liipaisinkoneistoa käsiteltäessä mainittiinkin, itse liipaisimen veto on myös varsin sujuva ja tarkka.
Hoppia säädetään lippaanvapauttimen etupuolella olevasta aukosta pienellä aseen mukana tulevalla kuusiokoloavaimella. Hopinsäätö on erittäin tarkka ja säädön vaikutus näkyy heti, eikä vasta useamman laukauksen jälkeen. Lisäksi hoppi tuntuu pitävän hyvin asetuksensa, eikä siinä esiinny pienintäkään vaellusta huolimatta siitä, että säätäminen itsessään on hyvin herkkää. Näin ollen hopin säätäminen on erittäin helppoa. Kiristämällä (eli kiertämällä myötäpäivään) lisätään hoppia, löysäämällä (vastapäivään) puolestaan vähennetään.
Tarkkuus
Tarkkuuden suhteen valmistaja antaa mielenkiintoiset arvot: 40mm kasa 0,2g kuulalla 7m etäisyydeltä 20-asteen lämpötilassa. Tämän täyttämiseen ei aseen tarvitse kovin kummoinen olla, sillä väittäisin useimpien vemppupistoolienkin saavuttavan tuon tarkkuuden. Siispä ensimmäisiin kenttätesteihin lähdettiin aika kevyin odotuksin. Ensimmäisissä varsinaisissa kohdistuksissa ammuttiin (valitettavasti) Vortexin 0,28g kuulilla seuraavasti: 20m matkalle noin 60% laukauksista osui nyrkinkokoiselle alueelle (~80mm kasa) hoppi säädettynä ”kohdalleen”. Ammuttaessa 35m päähän, kasan koko kasvoi noin 200mm, noin 75% osumatodennäköisyydellä. Kuulan lentorata oli varsin erikoinen: kuula lensi ampumasuunnassa katsoen lentorata-akselinsa ympäri vastapäiväivään kiertäen, kierteen muodostaman rotaatioliikkeen halkaisijan ollessa 20m päässä arviolta ~20cm, kuitenkin siten, että lentorata oli pääsääntöisesti aina sama. Näin ollen kiikarin ollessa kohdistettu iskemäkeskipisteeseen, vain hyvin harva laukaus todella osui juuri siihen pisteeseen, vaan osumat tulivat aina tiettyyn pisteeseen keskimääräiseniskemäkeskipisteen ympäristöön riippuen ampumaetäisyydestä (käytännössä kun tiesi, mille etäisyydelle kuula osuu mihinkin kohtaan, aseella pystyi ampumaan ”tarkasti”). Edellä mainitut kasat on siis ammuttu juurikin siten, että ammutaan kokoajan samaan pisteeseen, vaikka osuma ei tulekaan tähtäyspisteeseen. Tuloksiin oli suhtautuminen hiukan ristiritaisesti: valmistajan lupaukset olivat täyttyneet varsin hyvin, mutta moisella tarkkuudella ei ”trk-kiväärin” kanssa vielä juhlita. Vortexin kuulat osoittautuivat kuitenkin jopa sähköaseessa hiukan erikoisesti toimiviksi (tai jopa toimimattomiksi?) ja lähempi tarkastelu osoitti, että kuulissahan on säännöllisesti tietynlainen ”valusauma”, joka epäilemättä vaikuttaa kuulan ominaisuuksiin lopputulosta heikentävästi.
Toisella kerralla aseen tarkkuusominaisuuksia tutkiessa päästiin parempiin arvoihin, käyttäen Guarderin (sähköaseissa erittäinkin hyvälaatuiseksi ja toimivaksi todettu kuula) 0,28g-painoluokkaa. Tulokset paranivat mielestäni kohtuullisesti: 25m etäisyydelle kykeni ampumaan noin 60mm kasaa noin 90% osumatodennäköisyydellä. Kuulan omituinen kierreominaisuus katosi ja harhaantuvien kuulien määrä väheni merkityksellisesti.
Suurille etäisyyksille (>60m) ammuttuja tuloksia ei toistaiseksi ole saatavilla. Näitä testejä pyritään tekemään lähitulevaisuudessa kunnollisten testiolosuhteiden tarjoutuessa.
Teho
Tehoksi luvataan valmistajan mukaan 135m/s (0,2g kuulalla) eli noin 1,844J. Kronometri tarjoaa kymmenen laukauksen keskiarvoksi lukemaa 136m/s, joka tarkoittaa noin 1,877J tehoa. Tässäkin suhteessa ase täyttää valmistajan lupaukset ja kaiken kaikkiaan on varsin sopivan tehoinen jo virittämättömänäkin moneen tilanteeseen.
Kestävyys
Toistaiseksi kestävyydestä ei ole tietoa, sillä omalla aseellani on laukauksia kertynyt noin 200. So far so good.
13.10.2007
(c) Jani "Tseuz" Auvinen
EDIT1: Kun kerta mikään ei riitä, niin katselkaa nyt niitä kuviakin sitten osoitteesta:
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/27e42+j ... pe-96.html
EDIT2: Unohdinkin mainita, että tämä yksilöhän on sitten tuota uudempaa kakkosversiota (jonka tosin olette jo voineet päätellä mm. siitä, että tämän yksilön mukana kiikaria ei tullut kun taas pikalataaja tuli)