Johtaen vihollista
Tapahtui muinaisina aikoina kun kartano vielä oli pystyssä ja siellä sai pelata. Viisihenkinen ryhmämme, minä ja neljä kokematonta, sai tehtäväkseen puolustaa taloa 20-30 hyökkääjää vastaan. Levitin porukan keskikerrokseen neljälle sisäänkäynnille ja käskin ampua vasta kun ovat varmoja osumastaan. Tyytyväisenä taktiikkaan asetuin itse erään taistelijatoverini kanssa pääoven eteisen loukkoihin odottamaan.
Pelin alettua pari epäonnista vastapuolen sankaria hiipivät pääoven portaiden alle, joten heitä oli pakko rankaista roimimalla näppyjä naamaan puolentoista metrin päästä. Ryhmäni todisti elonsa kimeillä "metsän laidassa juoksee neljä!", "täältä tulee joku, tarttee apua!" -huudoilla kunnes ilman täyttivät muutamaksi kymmeneksi sekunniksi ärhäkän tulituksen äänet. Pääovesta ei ilmeisesti ollut enää tulossa enempää, joten uskalsin kurkata sisään rakennukseen. Aulassa oli lähes koko vastustajajoukkue ja oli selvää että suuri taktikointini ja paha miesalivoima oli johtanut muun ryhmäni täydelliseen tuhoon.
"Hyökkääjä vai puolustaja?" -huudot kaikuivat ja taisteluparini tuijotti silmät suurina pelosta minua. (ilmeisesti, toivottavasti tyyppi ei tätä lukiessaan loukkaannu) Neuvokkaana vastasin "hyökkääjä tietenkin!" ja kävelin rinta rottingilla sisään. Vastaus hyväksyttiin, piiput kääntyivät pois minua osoittamasta ja pelaajat kävelivät vaivautuneena varoen yläkerran portaita. Ilmeisesti hyökkääjät olettivat loppujen puolustajanpuolikkaiden majailevan talon yläkerrassa, ja jokainen oli vapaaehtoinen ryntäämään portaita ylös vasta sitten etenijöiden perässä.
Kuiskaten käskin taisteluparini liukua seinän viereen ja odottaa hetkeä jolloin voisi alkaa tyhjentämään lippaitaan. Kriisitilanteissa ei toiminnasta tule mitään ilman vahvaa johtoa, ja jos sellainen vastustajajoukkueelta puuttuu, on minulla hommaan erinomaisesti soveltuva kova ääni. Määräsin saman tien neljä isompaa asetta kantavaa miestä antamaan tulitukea portaisiin ja asetin loput jonoon valmiina ryntäämään ylös. Kävelin aivan takaseinään kiinni, huusin "VALMIINA!" ja annoin sarjatulen laulaa.
Ilmeisesti kaikki eivät tunnusta "omien osumia", sillä vein mukanani vain kuusi vastustajaa, taisteluparini myöhemmin suolatessa muutaman lisää. Kuulemani mukaan vielä viisi minuuttia kuolemamme jälkeenkin leegio jäljelle jääneitä hyökkääjiä puhdisteli talon kellareita.
|
| Ottaisitko sinä käskyjä vastaan tältä mieheltä? |