Kuvista kiitos Rokker, Beomaster ja Mixu
Autoon
Kurjat amerikkalaiset siat valtaavat autoa
Raahaus
Urheaa soturia raahataan vankileiriin.
Vartija
Leppoisa vartija käyttää sentään kunnon asetta vaikka vihollinen onkin
Soturi
Urhea Aziksen Soturi Aina Muistoissamme
Kurja
Kurja amerikkalainen sika joka kolkkasi sankarimme

Aziksen urhea soturi

Tapahtui 6.-7. heinäkuuta 2002 Kuovin Aziz2002-pelissä Jyväskylän Soralassa.

Kurjat amerikkalaiset siat olivat vallanneet perinteisen pyhiinvaelluspaikkamme ja estivät meitä tulemasta omille maillemme. Sain tämän henkilökohtaisesti todeta ajaessani kolmen muun urhean, pahaa-aavistamattoman Aziksen soturin kanssa leirisolaan, jossa jäimme kurjien amerikkalaisten sikojen vangeiksi. Vanginvaihdossa pääsin autoineni hengissä, biopommi mukana takaisin omieni seuraan, kosto kaiverrettuna sydämeeni.

Urhea johtajamme ei jäänyt toimettomaksi, vaan lähetti aallon toisensa perään urheita hyökkääjiä moukuttamaan kurjia amerikkalaisia sikoja. Muutamaan kertaan olisimme murtaneet leirin täysin, ellei rukoushetki olisi pakottanut meitä palaamaan omaan leiriimme, antaen kurjille amerikkalaisille sioille aikaa nuolla haavojaan ja asettaa uuden puolustuksen.

Eräässä hyökkäyksessä käytimme apunamme rakkaaksi tullutta, luodinkestävää Mercedes-Benz-pakettiautoamme. Auton omistajana olin tietenkin kuskina, ajaen kahdeksaatoista urheaa soturia kentälle. Luodinkestävyyden ansiosta pääsimme syvälle kurjien amerikkalaisten sikojen valtaamalle alueelle, jopa niinkin syvälle että hyökkäyksessä mukana olleet jalkajoukot olivat joko kuolleet tai jääneet taakse. Kurjat amerikkalaiset siat olivat saartaneet meidät, ja vaikka ammuimme heitä tehokkaasti ikkunoiden raoista, näytti heillä olevan loputtomasti reservejä heittää kehiin. Yksitellen urheat Aziksen soturimme kuolivat kurjien amerikkalaisten sikojen luoteihin. Pysäytin auton ja sammutin moottorin, huutaen kaikkia sotureita poistumaan autosta ja tuhoamaan saartajamme jotta pääsisimme toteuttamaan Aziksen tahtoa. Ammuin Kalashnikovillani ikkunasta, kunnes huomasin että kurjia amerikkalaisia sikoja oli vain muutaman metrin päässä. Veivasin äkkiä luodinkestävän ikkunan kiinni luotien kimpoillessa ja samassa havaitsin viereisen puolen oven aukeavan ja minua tuijottavan ilkeän näköisesti kurja amerikkalainen sika sekä hänen M4:nsa ja M203:nsa piiput. Yritin tarttua Kalashnikoviini kun viholliseni veti liipaisimesta - klik! En ollutkaan kuollut, sillä kurja amerikkalainen sika oli unohtanut vaihtaa lipasta ja ampui nyt tyhjää. Hetken toisiamme tuijotettuamme hän hyppäsi sisään ja alkoi reuhtomaan Kalashnikoviani, joka oli täystukkisena aivan liian iso ase näin ahtaissa tiloissa nopeaan toimintaan. Kalashnikov lensi penkkien taakse ja kurja amerikkalainen sika oli päälläni. Taisteluliivieni lipastaskussa oli kurjien juutalaisten sikojen valmistama Desert Eagle .44, jonka vedin esiin, mutta kurja amerikkalainen sika taittoi käteni penkin taakse. Painimme pistoolistanie ja auton sivuovi avautui, päästäen taaksemme kaksi kurjaa amerikkalaista sikaa ottamaan pistoolia kädestäni. Vedin liipaisimesta ja luodit repivät toiseen kurjaan päällekävijään reikiä - samalla kuin ensimmäisenä sisään tullut löi minua ohimoon kiväärinsä perällä. Tainnuin ja rotkahdin ovea vasten, jonka avautuessa kaaduin jonkun kurjan amerikkalaisen sian päälle.

Sen jälkeen en muista muuta kuin hämärästi sen, että heikoilla amerikkalaisilla sioilla oli vaikeuksia kantaa uljasta ruhoani autolta vankileiriin.

Heräsin paskaisena kuin eläin maaten jäteöljyisessä savessa poltetun auton vieressä, kurjien amerikkalaisten sikojen naureskellessa minulle ja osoittaen minua aseidensa piipuilla. Kurjat amerikkalaiset sijat ovat huonoja vankienpitäjiä, jos amerikkalainen olisi joutunut Aziksen vangiksi, hänet olisi jo riisuttu alasti, sidottu, piesty hereille, kuulusteltu ja piesty tainnoksiin. Minulla oli vain muutamia ruhjeita, täysin ehjät vaatteet päällä ja taisteluliivini, joissa oli painava maastolapio ja puukko, joilla kummillakin oli aavikoiden kuumina hetkinä viety monelta vääräuskoiselta henki. Nauroin itsekseni vangitsijoideni typeryydelle.
Lähdin kokeilemaan rajojani, nousin ylös, kävelin laajaa kaarta ympäriinsä. Vasta päästyäni lähemmäs kymmenen metriä alkuperäisestä makuupaikastani tuli kurja amerikkalainen vartijasika molottamaan minulle rumaa kieltään, olettaen jotenkin että ymmärtäisin häntä. Tiedä mitä sanoi, mutta molotti vain ja jatkoin toimiani. Loppujen lopuksi joku huudahti hänelle käskyn ja hän tuuppi minut takaisin. Heiluteltuani jonkni aikaa maastolapiota ja juteltuani rivoja he ottivat viimein lapion pois, mutta veivät sen vain poltetun auton päälle josta myöhemmin otin sen takaisin haltuuni. Eivät selvästi osanneet hommaa, tämä toistui usein.
Moneen kertaan kurja amerikkalainen sika tuli viereeni, eikä pitänyt aseesta edes kahvasta kiinni. En kuitenkaan tarttunut aseeseen, sillä kuolisin turhaan rivisotilaan takia - sen sijaan vannoin, että jos kurjien amerikkalaisten sikojen johtaja tulee lähelle, päästän hänet hengiltä hinnalla millä hyvänsä. Kukaan ei ollut vieläkään ottanut puukkoa pois.
Odottelin, tulin välillä potkituksi ja viereeni asetettiin tyhjä haulikko, en tiedä mitä yrittivät. Kirosin kun olin juuri tyhjentänyt taskuni ylimääräisistä haulikon panoksista.
Katselin vartiaani, joka makasi unisen näköisenä bunkkerin päällä eikä edes osoittanut aseensa piipulla minua. Kaivelin hämätäkseni saapastani, jota ei ollut tarkistettu - kirosin kun en tajunnut sujauttaa sinne pistoolia - ja höllensin puukon kiinnikettä, odottaen hetkeäni.

Viimein hetki tuli. Kurjien amerikkalaisten sikojen johtaja, Rokker, tuli kummastelemaan poltettua autoa ja ihmetteli maassa makaavaa moottorin osaa toisen vartijani kanssa. Muistelin kuinka suuri johtajamme korotti Allahin lupauksen - taistelussa kuollessani minua odottaisi taivaassa 110 neitsyttä plus boonukset. Kurjien amerikkalaisten sikojen johtajasta luulisi saavan boonuksena neitsyet vuoden päiville, joten valmistauduin kuolemaan.
Rokkerin ja vartijan huomio oli mottorinpalassa, ja toinen vartija näytti olevan puolinukuksissa, asekaan ei ollut olkaa vasten. Otin puukostani kiinni, hivuttauduin lähemmäksi, riuhtaisin puukon irti liiveistäni, syöksyin kohti kurjaa amerikkalaista johtajaa ja tuikkasin puukon hänen vatsaansa. Toisella vartijalla oli ase varmistettuna ja toisen tähtäyksen peitti kuoleva amerikkalainen johtajasika, joten olin vielä hengissä. En ollut ollenkaan varautunut tällaiseen, joten hölmöyksissäni lähdin pinkomaan pois päin vartioista kaukaiseen bunkkeriin. Ehdin juosta hyvän matkaa ennen kuin tunsin 120m/s ja 130m/s nopeudella lähteneiden kuulien iskeytyvän perslihoihini.

Tarinan opetus: saadessasi vastustajan vangiksi, riisu hänet kaikista aseista, mukaan lukien oikeat teräaseet, sido hänet ja aseta kunnon vartio. Kuulemma vartijat saivat huutia tämän jälkeen.

Tapahtumassa ei oikeasti vahingoitettu eläviä eläimiä, Rokkerin vatsaan iskeytyneessä puukossakin oli tuppi päällä.

Valtteri Jaakonpoika
webmaster@varusteleka.fi