AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty
Tämän aseartikkelin teki mahdolliseksi Proairsoft. Mikäli kyseistä pyssyä mielit, sieltä niitä saa. US Rifle M14Garand - kivääri, jolla voitettiin toinen maailmansota, antoi käyttäjälleen vuosisadan alun pulttilukkokivääreihin verrattuna vain yhden edun - itselataavuuden. Ase oli edelleen rakennettu perinteisen sotilaskiväärin näköiseksi ja muotoiseksi, patruunatkin ladattiin kiinteään lippaaseen kamman avulla. Lisäksi ase ampui muiden aikalaistensa tavoin voimakasta kivääripaukkua, mikä tarkoitti tehokasta ja tarkkaa tulta pidemmälle kuin ihminen osaa taistelutilanteessa ampua, mutta samalla myös kovaa potkimista ja ammusten suurta painoa. Sodan loppupuolella saksalaiset näyttivät maailmalle uuden jalkaväen pääaseen: rynnäkkökiväärin. Konepistooleista tuttuun muotoon (erillinen pistoolikahva, irroitettava laatikkolipas) oli lyöty pistoolipatruunaa huomattavasti jytympi ja kivääripatruunaa huomattavasti kevyempi patruuna. Sodan jälkeen muu maailma innostui tästä, mutta jenkkiarmeijan pääjehuja ei niin vaan vakuutettukaan sitä, ettäkö tavallinen sotilas pärjäisi noin kevyellä latauksella. Jenkit uudistivat silloista .30-06 -paukkua lyömällä sen lyhyempään, modernimpaan hylsyyn. Uudenaikaiset ruudit takasivat, että tehoa oli usein enemmän kuin aikaisemmassa, isommassa patruunassa. Uusi patruuna nimettiin 7,62x51mm NATOksi ja se tuli pakolliseksi kaikille NATO-maille - tehokkaasti tuhoten rynnäkkökiväärin perusidean. Ja kun patruunan kanssa vedettiin vain periaatteellinen uudistus vanhaan, suoritettiin sama ylimalkainen toimenpide kiväärinkin kanssa. Tavalliseen Garandiin lisättiin irroitettava laatikkolipas, sarjatuli ja joitakin ergonomiaa ja luotettavuutta parantavia seikkoja. Lopputulos oli US Rifle 7,62mm M14. Se otettiin käyttöön vuonna 1957. M14:n toimintaperiaate on suoraan Garandista - ase toimii ruutikaasulla, eli sitä samaa räjähdyskaasua, joka luotiakin eteenpäin puskee, napataan piipun etupäästä olevasta reijästä työntämään lyhytiskuista mäntää, joka tuuppaa luistia, joka taas liikuttaa taaksepäin pyörähtämällä lukittuvaa lukkoa, joka siis poistaa tyhjän hylsyn, nappaa lippaasta uuden patruunan ja palauduttuaan patruuna etupäässä kiinni lukittuu patruunan taakse ottamaan vastaan seuraavan laukaisun potkun. Ase kykenee sekä kerta- että sarjatuleen. Ase ampuu niin raskasta patruunaa, ettei sarjatulesta ole käytännössä mitään hyötyä, joten monista aseista poistettiin viimeistään kentällä sarjatuli kokonaan pois. Runko on taottua terästä, tukki puuta ja kädensuojus lasikuitua. Loppuvaiheessa asetta valmistettiin myös vihreillä polymeeritukeilla ja näitä tukkeja jälkiasennettiin puutukkisiin kivääreihinkin. Tokyo Maruin M14M14 oli aika yllätysveto Maruilta. Vehje on kallis, minkään aikaisemman aseen osia ei voinut käyttää siinä, eikä samaa peruspohjaa käyttäen saa kovin montaa eri asetta tehtyä. Vähemmän yllättävää on aseen hyvä laatu; Marui edelleen pönkittää markkinajohtajan asemaansa tekemällä aina vain parempia aseita. M14 pakataan nättiin laatikkoon, jossa pyssy makaa ylellisesti kankaan verhoamalla alustalla. Manuaali on hauskasti osin näköispainos aidosta jenkkiarmeijan manuaalista. Muuta tavaraa mukaan saa piipunsuojuksen, piipunputsaustikun, parisataa kuulaa ja lataustarvikkeet, jotka valitettavasti koostuvat vanhanmallisesta putkesta ja tikusta. RakenneUlkonäöltään ja rakenteeltaan M14 on, vaikkakin vain puoli vuosisataa vanha automaattiase, tehty oikein ikiaikaisen kaavan mukaan. Hallitsevin piirre on perinteinen, yksiosainen kivääritukki "pistoolikahvalla", joka jatkuu aivan eteen asti. Nykyisten rynnäkkökiväärien laatikkomaisen, suljetun rakenteen sijaan aseen runko on sananmukaisesti lukon kehys, josta lukkoa näkee pitkän pätkän. Piippu on kierteilä suoraan lukonkehyksessä kiinni, vaikkakin kiinnityskohdan peittävät pari metallipalaa, tukki ja kädensuoja. Oikeassa aseessa lasikuituinen, kuulapyssyssa muovinen kädensuoja peittää piipun kaasuporttiin asti. Kaasumäntä juoksee piipun alapuolella tukin sisällä piilossa. Kaasuportista eteenpäin löytyykin enää ulkoneva piipunpätkä etutähtäimineen ja suujarruineen. Lipas kiinnittyy heti liipaisinkaaren eteen. Muovia aseessa on tukki ja kädensuoja, eikä sitten ulkoapäin mikään muu. Tukki on sinänsä rakenteeltaan yksinkertainen, eikä siitä ole paljon sanottavaa. Se on ruskeaa muovia ja siinä on maalatunnäköinen puuimitaatio. Se päättyy metalliseen päätykappaleeseen, jossa on lähinnä konekivääreistä tuttu ylösnostettava olan tukikappale. Tukikappaleen alla on perinteisen mallinen tukin perälevy, jossa saranoitu luukku tukin sisään. Oikeassa aseessa tukin sisällä säilytetään puhdistustarvikkeita, kuulapyssyssä akkua. Akun asentaminen ei ole mitenkään helppoa- joka kerta akkua sisään tungettaessa se nirhaa piuhoja pahasti aukon reunoja vasten. Sulakelaatikon ja piuhojen tunkeminenkaan akun seuraksi ei ole mitään helppoa tai hauskaa hommaa. Tätä ei voi laskea Maruin syyksi, aukko on alunperin tehty pienemmille esineille. Maruin Kalashnikovin ja Thompsonin hienosyinen puuimitaatio ei näytä lainkaan oikean M14:n tukilta, joten samaa tekniikkaa ei olla käytetty. Marui on turvautunut VSR:n tapaan maalatunnäköiseen pitkäsyiseen pinnoitukseen. Tulos on halvempaa VSR-10 -mallia parempi, muttei läheltä huijaa kuin puusilmää. Tästä ei käy paljoa Maruita syytteleminen - tulos on olosuhteisiin nähden hyvä, jos aseissa olisi vakiona oikeasta puusta tehty tukki, tulisi porua ylisuuresta hinnasta. Lukonkehys on oikeassa aseessa aika iso metallipalikka. Ase muistuttaa tästä (ja monesta muustakin kohtaa) vanhaa pulttilukkokivääriä. Kuten sanottu, aseen lukko on pulttilukkokiväärin tapaan reippaasti näkyvillä sivulta ja ylhäältä. Oikeata asetta pystyykin lippaan vaihtamisen lisäksi lataamaan patruunakammoilta työntämällä patruunat lukonkehyksen päältä sisään lukon ollessa auki. Tätä varten aseessa on oma palikkansa, joka pitää poistaa joitakin tähtäinjalkoja asennettaessa. Muovikuulapyssyssä lukonkehys on vain kuori rataslaatikolle, mutta massiivinen olemus säilyy niin kauan kun asetta ei avaa. Tukin alapuolelta löytyy liipaisin kaarineen ja lipas vapauttimineen. Liipaisin on perinteisen sotilaskiväärin malliin kapea ja pyöristetty, oikein minun makuuni. Yksi hieno ominaisuus, mitä aikaisemmissa moottoripyssyissä ei ole näkynyt, on liipaisimen tuntuma - sitä on! Liipaisimessa on laukaisukohdassa selkeä kynnys, mitä yleensä pidetään tarkan ammunnan edellytyksenä. Valitettavasti kun moottoripyssy ei laukea ihan heti liipaisinta vedettäessä, ei tämä ominaisuus tuo mitään valtavaa hyötyä, eikä sitä siksi ole aikaisempiin juuri kaivannutkaan. Silti sen olemassaolo ei kyllä yhtään harmitakaan. Tukin jälkeen aseen etupäässä on kaasumäntäjärjestelmä ja piipun ulkoneva osa etutähtäimineen. Hauskana yksityiskohtana kaasumännän suojaputken päätykappaleen saa ruuvattua irti. Piipun päädyssä on hässäkkä, joka varmaankin kiinnostaa monia kuulapyssyttäjiä. Piipun päässä on kyllä kierteet, mutta etutähtäin, pistinkiinnike ja liekinsammutin muodostavat yhden yhtenäisen palan, jota pitää piipussa paikoillaan kierreholkki. Tämä tarkoittaa sitä, että siluänäriä asennettaessa ei aseessa voi käyttää etutähtäintä. Itse kierteet ovat normaalit 14mm vastapäivään, eli samat kuin mm. M16- ja AK-47 -sarjassa, mikä tarkoittaa hyvää äänenvaimentimien saatavuutta. Irroitettava lipas koostuu metallikuoresta, pohjalevystä ja muovisista sisuksista. Se on sileäpintainen, suora ja yksinkertaisen muotoinen, mikä helpottaa sen käsittelyä lipastaskuissa. Oikea M14 ampuu kuitenkin nykyrynkkyjä pidempää patruunaa, eli myös lipas on useita nykyrynkkyjen lippaita leveämpi. Useimpiin lipastaskuihin se menee ja moneen tetsariin saa erikseen M14:n (tai muun .308-paukkua ampuvan vehkeen, kuten H&K G3:n) lipastaskuja. Ase on nykyrynkkyihin verrattuna yksinkertaisten muotoinen ja sen osat isoja. Pitkä, yksiosainen tukki tukee ja pitää koko hässäkkää kasassa. Selkeämmin sanottuna aseen rakenteessa ei ole monien nykyrynkkyjen kuulapyssyversioiden tapaan yhtään heikkoja liitoskohtia, eli se on muotoiltu pirun kestäväksi. Aseen tuoreus näkyy suunnittelussa - vanhoista kokemuksista oppia ottaen vehje on tehty todella tiiviiksi, mikä näkyy aseen huikan muita suuremmassa tehossa ja loistavassa tarkkuudessa. M14 on Maruin tehokkain vakiomoottoripyssy. Ero aikaisempiin ei ole mikään merkittävä, mutta onpahan jotain. Ase ampuu yksilöstä riippuen hyvin lähelle tai tasan 1 joulea, eli 95-100m/s 0,2g kuulilla. Kenttäpurku ja sisuskalutAseessa on tavallaan oikean aseen kaltainen kenttäpurku - tukin ja liipaisinkaaren (oikeassa aseessa koko liipaisinkoneiston) saa irti ilman ruuvien avaamista. Alkutoimenpiteinä irroitetaan lipas ja akku. Varsinainen purkaminen aloitetaan kääntämällä liipaisinkaari takapäästään auki. Jos ei meinaa sormilla onnistua, voi hommaa avittaa laittamalla pitkulaisen esineen, kuten ruuvimeisselin, liipaisinkaaressa tätä tarkoitusta varten tehdystä aukosta läpi ja vääntämällä näin saadulla vipuvarrella. Kun kaari on avattu, voidaan "liipaisinkoneisto", eli tässä tapauksessa liipaisinkaari ja lippaanvapautin kehikkoineen, nostaa ulos tukista. Tämä avaa tukin lukituksen varsinaisesta aseesta. Ennen tukin irroittamista kannattaa akun johtoja yrittää syöttää mahdollisimman paljon kohti runkoa. Tukki irroitetaan vetämällä eteenpäin ja ylöspäin. Viimeinen osuus hoituu nylkyttämällä eestaas. Johdot todennäköisesti kiristyvät avauksen yhteydessä tiukalle, eikä sitä kannata tehdä turhaan, sillä hyödyttömyyden lisäksi se saattaa vahingoittaa akkupiuhan liittimiä. Tukki irroitettuna nähdään "varsinainen" hauskana kokonaisuutena. Ase säilyttää yllättävän paljon yhdennäköisyyttä esikuvansa kanssa - tukin alta paljastuva kaasumäntäjärjestelmä on ulkoisesti täsmälleen samanlainen kuin oikeassa aseessa. Paljastunut koneisto näyttää pelottavalta, vaikka onkin aika fiksusti suunniteltu. Jokaisen Maruin moottoripyssyn sydän, rataslaatikko, on tässä aseessa uudistettu oikein perinpohjin, jotta se on saatu mahtumaan M14:n konservatiivisen kapeisiin muotoihin. Laatikko on todella matala ja sisällä tilaa vain sen verran, että osat juuri ja juuri mahtuvat sisään. Suutin on kummallisennäköisesti aivan laatikon ylälaidassa. Rataslaatikon osista suurin osa eivät ole yhteensopivia kakkos- ja kolmosmallin laatikoiden osien kanssa, joten M14 vaatii aivan oman viritysosavalikoimansa. Tämä ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa tuota aseiden virittämisestä vimmautuneille ongelmia, osia on saatavilla jo yhdeltä jos toiseltakin valmistajalta. Aivan omia osiaan ovat jousenohjain, sylinteri, sylinterinpää, suutinlevy, suutin ja rattaisto. Sylinteri on muutaman millin normaalia Maruin sylinteriä pidempi, mikä aiheuttaa hiukan ihmetystä - ero tuntuu tarpeettoman merkityksettömältä. LisäosiaAseeseen on nykyään saatavilla jos jonninmoista lisäosaa. 14/1mm myötäpäiväisillä kierteillä varustetut siluänärit käyvät, tosin näiden kanssa täytyy irroittaa etutähtäin. Tähtäinjalustoja on saatavilla vaikka kuinka monelta valmistajalta, Maruin oma jalka esittää jenkkiarmeijan alkuperäistä tähtäinjalustaa. KäytössäHyvin tehdyn pyssyn tuntumaa haittaa tukki - se ei ainakaan puulta tunnu, eikä ole tarpeeksi jämäkkä näyttelemään uskottavasti oikeaa lasikuitutukkiakaan. Käsin pidellessä aseita tunteva ei tätä oikeaksi pyssyksi usko, oli kyseessä sitten puuimitaatio tai vihreä tukki. M14 osuu kivasti olkaan ja tähtäysasento löytyy luonnollisesti. Ampuminen on sitä samaa kuin muissakin Maruin moottoripyssyissä, liipaisimen kynnys tekee siitä hiukka ihmeellisen tuntuisen. Haitaksi se ei ole, mutta koska ase laukeaa vasta jousen virityttyä - siis viiveellä liipaisimen painalluksesta - ei etuakaan juuri ole. Kiistämätön totuus on aseen pituus, vehje on pirun pitkä, eikä ollenkaan kätevä ahtaissa tiloissa. Kuten sanottu, lippaanvaihto on hankalampaa kuin monessa muussa aseessa, mukaanlukien oikeassa M14:ssa. Perinteisellä kivääritukilla ja lyhyehköllä lippaalla varustettuna ase on matalaprofiilinen ja solakan muotoinen. Se tuntuu kulkevan ryömiessä mukavan luonnollisesti mukana ja muoto on kivaa vaihtelua nykypyssyille. Aseella makuulta tai esteen takaa ammuttaessa aseen kapea muoto ja korkealla istuva piippu tekevät ampujan profiilista paljon pienemmän, eli selkosuomeksi ampuja näkyy vähemmän. Aseen lippaat ovat suoria ja sileitä sekä pinnaltaan että muodoltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ne mahtuvat lipastaskuun, menevät ne sinne myös mukavasti. Valitettavasti vanha .308-paukku on pidempi kuin nykyiset rynkynpaukut, eli ihan kaikkiin lipastaskuihin M14:n lippaat eivät mene. Nykyään on tarjolla monia nimenomaan näille lippaille tehtyjä taskuja, eikä tarjonta ainakaan huonone aseen valtaisan suosion ansiosta. Lippaat mahtuvat varmasti kaikkiin muille .308-aseille tehtyihin lipastaskuihin (H&K G3, SR-25, FN FAL / L1A1) ja kaikeksi onneksi moneen nykyaikaiseenkin lipastaskuun. Yhteensopivia ovat mm. Viperin SF-taisteluliivi, LC-2 -lipastaskut, M56-lipastaskut, BW-tetsarin G3- ja G36-lipastaskut, Web-Texin taisteluliivit ja todenäköisesti suurin osa muistakin vastaavista liiveistä sekä jenkkiarmeijan MOLLE-järjestelmän kahden M16-lippaan taskut. Niinkuin kaikissa jenkkikivääreissä, ovat aseen kantohihnakiinnikkeet suoraan vuosisadan alusta - tukin alapuolella taka- ja etupäässä leveinä metallilenkkeinä. Näistä roikottaen kantaa asetta kyllä oikein mukavasti olalla ja heiluttelee paraatikentällä, mutta jos asetta roikottaa hihnasta kaulassa, pyrkii se kääntymään ylösalaisin. Tämä aiheuttaa myös ongelmia kolmipistehihnojen käytössä. Koska myös laajaa käyttöä näkevästä M16-rynnäkkökivääristä löytyy sama ominaisuus, on aseelle markkinoilla monia hihnoja, joissa valmiiksi on adapteri tai hihnasysteemi, joka nostaa taaemman hihnalenkin päälle tai kylkeen. M14 on tosi pitkä pyssy. Metsässä tämä ei kauheasti aiheuta ongelmaa, mutta rakennetussa ympäristössä näkyy. M14 ei ole mikään siivuttajan unelmapyssy, sillä sen kanssa ei yleensä kerrassaan mahdu kulmista. Toisaalta aseen pituus ja selkeä piippulinja nopeuttavat tähtäystä, aseella on todella helppo ampua tarkasti nopeita heittolaukauksia. LopputiivistysLyhyesti: Maruin M14 on hyvin tehty, luotettava ja kerrassaan hyvä pyssy. Moni muu pyssy on ergonomisempi, mutta tähän vanhaan kunnoon kivääriin kiintyy niin, että usko omaan pyssyyn tuo rutkasti lisää pelinautintoa. Artikkeli: Valtteri Jaakonpoika |