AGM Sähköviritteiset ANGS/tuntematon Sähköviritteiset Sähköviritteiset Armalite M15A4 Rifle Craft Apple Works Kaasutoimiset DBoys Jousitoimiset Hudson Kaasutoimiset ICS Sähköviritteiset KSC Kaasutoimiset Glock 19 Kuan Ju Works Kaasutoimiset Kaasutoimiset KWC Kaasutoimiset Marushin Jousitoimiset Mauser Kar98K SSB Kaasutoimiset M1 Carbine MAXI Maruzen Jousitoimiset APS-2 Extra Kaasutoimiset H&K MP5K A4 Kurz Sun Project Jousiviritteiset Tanaka Kaasutoimiset Jousitoimiset Benelli M3 Super 90 Kaasutoimiset Beretta Tactical Master Sähköviritteiset AK-47 Sähköviritteiset pistoolit TOP Sähköviritteiset M60 DX UHC Jousitoimiset Western Arms Kaasutoimiset |
Viimeksi päivitetty VSR-10 Real Shock
Esikuva VSR-10 tyyppimerki on kuvitteellinen. Maruin pyssy ei kuitenkaan perustu tyhjään, sillä se näyttää erehdyttävästi kuuluvan Remingtonin M700-mallistoon. Vanhoihin kunnon sotilaskivääreihin tottuneelle se näyttää puutukkeineen ja paksuine piippuineen pienikaliiperiselta vermint-pyssyltä. Rottapyssy tuskin muovikuulakansaan kolahtaa, ja paksu piippu esittäneekin nykyisten tarkkuuskivääreiden raskaita piippuja. Patruunana aseessa varmaankin olisi NATO-kivääreissä suosiota nähnyt .308 Winchester tai jos vähän irvaillaan, .222 Remington. Kuulapyssyksi Snaipper-villityksen vuoksi on ihme, että Maruzen on APS-sarjallaan pystynyt yksin hallitsemaan laadukkaiden jousitoimisten pulttilukkokiväärien markkinoita. Sun Projectin ja Classic Armyn tuotteiden ideana on enemminkin ollut erikoinen esikuva kuin laadukas kuulapyssy. Minua on aina ihmetyttänyt, että mikä vaikeus on tehdä laadulla hieman vemppukivääreitä kalliimpi jousitoiminen vehje, joka teholtaan, tarkkuudeltaan ja tuotannon laadultaan olisi ainakin Maruin moottoripyssyjen tasoa, luotettavuudeltaan taas parempi ja hinnaltaan halvempi. Tokyo Marui täytti viimein minun, kuten myös monen muunkin toiveet. Yleistä rakenteesta ja toiminnasta Laatikossa aseen mukana seuraa puhdistustikku, ohjekirja, säätöavaimet, piipunpään kierresuojan irroitustyökalu, hiukkasen kuulia ja englannin- sekä japaninkielinen manuaali, jonka kääntöpuolella vielä hauska japaniankielinen Sniper's Manual. Laatikko on Maruille harvinaiseen tapaan pelkkää pahvia, mikä lie säästökeino. Ase on nykyaikaisten pulttilukkokiväärien tapaan erittäin simppeli ulkomuodoiltaan. Tukki on yksi iso muovinpala ja runko piipun kanssa yksinkertaisia putkia ilman sen kummempia hilavitkuttimia. Lukosta näkyy vain pääty kahvoineen ja hylsyportista "kromattua" putkea. Hahlomallinen takatähtäin on kiinni ruuvilla ja etutähtäin kaksipuolisella teipillä(!). Varmistin on rungon oikealla yläpuolella lukon takana. Hopinsäätö on pieni nuppi omassa lovessaan aseen vasemmalla puolella piipun ja tukin välissä. Lipas kiinnittyy tukin alle piiloon melko eteen ja irroitettaan pyöreästä painonapista lipaskuilun edestä. Tukin päätykappaleen voi vetää irti, onton tukin päädyn alalaidassa on kolot aseen mukana tulevien työkalujen säilytykseen. Piipunpäästä saa piipun kierresuojan irroitettua ja tilalle laitettua erikseen myytävän kierreadapterin, johon taas saa liekinsammuttimia, äänenvaimentimia ja sen sellaista hölmönnäköistä. Hihnalenkkejä ei jostain kumman kustannussyystä aseesta löydy vakiona lainkaan. Kiinnityspisteet kyllä löytyvät, mutta itse lenkit täytyy ostaa erikseen. Lenkkien hinnan huomioon ottaen tämä ei kuitenkaan kannata. Ongelmana on se, että hihnalenkkien kiinnikkeet ovat kierteillä kiinni tukissa - ja tukki taas valettu ABS-muovinen kuori. Vaikka tukki ei aivan ohut olekaan, ei lyhyt koneruuvi kiinnitettynä muoviin ole oikea ratkaisu kun ajatellaan aseen kantamista hihnassa, olkoonkin että vehje on kevyt. Tilannetta ei voi paljoa parantaa, sillä kiinnikkeiden tukin sisään ulottuvat osat ovat lyhyitä, eikä niihin saa mutteria kiinni ilman tukin kaiverrusta - ja silloinkin vain muutaman kierroksen verran. Mikäli (eli kun) asetta aikoo hihnassa kantaa, kannattaa ostaa aseliikkeestä tai vastaavasta irtohihnalenkit ja ruuvata ne runkoon käyttäen toisella puolella pellinpalaa tai vastaavaa aluslevynä jakamaan rasitusta. Yleismalliset irtohihnakiinnikkeet saattaa hyvinkin saada halvemmalla kuin Maruilta pelkät lenkit. Omasta aseestani hihnakiinnikkeet irtosivat kahteen otteeseen, toisen kerran mutterilla tuettuna niin, että mukana tuli pieni pala tukkia. Molemmissa tapauksissa ase mäiskähti maahan sillä tavalla että kiikaritähtäin, mikäli sellainen olisi ollut kiinni, olisi saattanut saada vaurioita. Tukki kiinnittyy runkoon ja piippuun kolmella kuusiokolokantaisella koneruuvilla. Näillä ruuveilla on paha tapa irrota, joten ne kannattaa heti alkuun varmistaa ruuvilukitteella ja varmistusta varmistaa kuukauden-parin välein. Ruuvien irtoaminen aiheuttaa tukin nitkumisen, joka sekä häiritsee käyttäjää että tekee pahaa rakenteille. Mikäli tukkia irroittelee, kannattaa tarkkailla lippaan vapautusnappia - se on jousineen irtonainen ja saattaa tippua kun piippu ei ole pitämässä kiinni. Pienenä osana se häviää helposti, eikä niitä saa Suomesta lisää. Liipaisin on säädettävä - säädettävissä on sekä herkkyys että liikerata. Säädöt tapahtuvat liipaisinkoneistossa olevia kuusiokolokantaisia ruuveja vääntelemällä, eli tukki pitää säätöä varten irroittaa. Säätö oli koepyssyissä tehtaalta tullessa jo loistava, mutta hauska ominaisuushan se silti on. Kuten sanottu, lukkona toimii sylinteri, joka sisältää aseen koneiston. Ase ladataan nostamalla latauskahva ja vetämällä lukko, eli sylinteri taaksepäin. Sylinterin takana alapuolella on liipaisimeen kytketty palkki, joka nappaa männästä kiinni lukon liikeen ollessa äärimmäisenä takana. Kun lukko viedään eteen, noukkii se kuulan lippaasta ja asettaa piipunpäähän. Mäntä jäänyt taakse viritetyn jousen paineeseen ja kun latauskahva käännetään alas, on ase laukaisuvalmis. Latauskahva täytyy tosiaan viedä aivan alas jotta liipaisin toimii. Liipaisimesta vedettäessä mäntä lähtee jousen työntämänä lujaa vauhtia eteenpäin puristaen sylinterissä olevan ilman sylinterinpään pienestä reiästä kuulan taakse, jolloin kuula ilman työntämänä lähtee matkalleen piipun kautta kohti kohdetta. Tällaisen toimintatavan asetta nimitetään Suomessa "vempuksi". Aseen Real Shock-rekyyli tarkoittaa sitä, että männän ympärille on kiinnitetty painot. Tästä syystä ampuessa ase tärähtää eteenpäin ja pitää suurempaa ääntä Pro Sniper-versioon verrattuna. Tärähdys on verrattavissa ilmakivääriin, eli mistään realistisesta tai hienosta lisäominaisuudesta emme puhu. Mikäli sylinterin saa auki, voi (ja kannattaa kanssa) painot helposti irrottaa ja aseen ainoa ero tukin kuvion lisäksi Pro Sniper versioon katoaa. Varmistin on rungossa latauskahvan takana oikealla puolella. Varmistimen yläasennossa ase on varmistamaton, ala-asennossa varmistin taas estää liipaisimen liikkeen. Ladatun aseen virettä ei voi purkaa muuten kuin ampumalla. Latausliike on kuitenkin mahdollinen, joten piippuun saa vaikka lippaallisen kuulia ennen ampumista. Tähtäinten säätö tapahtuu vääntelemällä mukana tulleilla kuusiokoloavaimilla takatähtäimen ruuveja. Etutähtäimen säätö rajoittuu sen kiinni pitämiseen ja irtiottamiseen, joista tosin jälkimmäinen saattaa ennen pitkää käydä luonnostaan - palikka kun on tosiaan kiinni vain teipillä. Ennen tähtäinten kohdistusta kannattaisi ehkä liimata etutähtäin jollain tujummalla aineella kiinni niin, ettei se irtoa ja katoa, ja ettei tähtäimiä tarvitsisi kohdistaa uudelleen sen irrottua mutta jollain onnenkantamalla vielä löydyttyä. Tähtäimet täytyy kohdistaa, minulla ainakin ase tehdastuoreeltaan ampui aivan harakoille. Käytössä Ensituntemus aseesta on sen keveys. Keveytensä vuoksi vehkeessä on lelumainen tunne ja se tärisee tähtäyksessä. Toisaalta keveyttä kiittää asetta kantaessa - tätä korostaa myös aseen sulavalinjainen muoto, se kun ei hihnassa kantaessa selässä pistä tai paina mihinkään. Ihmisluonteeseen tosin yleensä kuuluu, että kiitosta ei anneta, mutta kun rontattavana on 7,5kg painoinen PKM, jota ei hihnassa voi kantaa laisinkaan ilman että jokin painaa selkään tai hakkaa niskaan, niin silloin kyllä kiroillaan. Painoa voi, seisaaltaan tähtäämisen parantamiseksi, helposti lisätä laittamalla onttoon tukkiin painoja. Latausliike on aseessa kevyt ja luonnollinen. Pienellä harjoittelulla aseen saa ladattua hyvinkin nopeasti - pari kertaa on käynyt jopa niin, että kuula ei ole ehtinyt kaukana olevaan kohteeseen ennenkuin toinen on jo piipussa. Huonona seikkana on varmistin - se on juuri latauskahvan alapuolella, ja usein, etenkin hanskoja käytettäessä ja nopeasti ladattaessa, sen vetää huomamattaan päälle latausliikkeen aikana. Tunne on aika harmillinen, kun joku pitäisi saada ammutuksi, eikä ase liipaisimesta nykiessä tee mitään varmistimen mentyä vahingossa päälle. Varmistuksen poistamisesta tulee luonnollinen liike latausliikkeen jatkeeksi, mutta tulinopeutta se silti hidastaa. Latauskahva saattaa joskus pysähtyä kesken laskuliikkeen ja aseen epämääräiset kokeilijat epäonnistuvat näin laukaisussa. Vaan kun asian tiedostaa, painaa latauskahvan aina sen verran suurella voimalla alas, ettei tätä edes huomaa. Joskus kovasti rymytessä saattaa latauskahva tosin hiukan avautua, mutta senkin oppii itsestään tarkistamaan. Ase ei tosiaan ammu, ellei latauskahva ole aivan alhaalla. Liipaisinvedon saa melko hyvin säädettyä itselleen sopivaksi, mikäli tehdasasetus ei miellytä. Vähemmän vaikutusmahdollisuuksia on itse liipaisimeen, joka on minun makuuni liian leveä ja kulmikas, pakottaen käyttämään liipaisinsormessa eri asentoa kuin mihin rynkkyä käyttäessäni olen tottunut. Tottumuskysymys sekin kuitenkin on, muovikuulatarkkuuksilla ainakin. Aseen vakiotähtäimet ovat isot ja selkeät sekä säädettävissä prikulleen osumakohtaan. Tähtäimet eivät ole erityisen korkealla, eikä tähtäys käy enää Bollé X500T-linsseillä mukavasti, eikä varmaankaan lainkaan paintall-maskeilla. Bollé X800T ja Sansein SG-5 -ritilämaski toimivat tähtäinten kanssa oikein mukavasti. Miinusta tähtäimiin tulee takatähtäimen yläreunan viistoisuudesta - nopeassa tähtäyksessä tulee tähdättyä tähtäimen ulkoreunoillalla, kun jyvän taas kohdistaa luonnollisesti sisäreunoihin. Pistoolikahvainen tukki on linjakas ja hyvän muotoinen taistelukäyttöä ajatellen. Kokonaisuutena ase on helppo ja hyvä käyttää, tähtäysten ja latausten tapahtuessa erittäin nopeasti. Rymytessä kiittää sitä, ettei aseessa ole rynkyn lippaan tai tähtäimen kaltaisia puskankerääjiä. Ase on pikkaisen moottoripyssyä tehokkaampi ja myös tarkempi. 15 metrin päästä se ampuu noin 15cm kasoja. Kantamaa on karvan verran enemmän kuin tavallisella moottoripyssyllä ja ase pysyy tarkkana pitkällekin ammutteassa. Tarkkuutta lisäävät paljon hyvin säädettävät tähtäimet ja hyvä käyttömukavuus. Kuulia kuluu luonnollisesti aseella vähän. Se on tavallista vemppukivääriä ja -pistoolia tehokkaampi, joten risukon tai tehon puutteen aiheuttamat korjauslaukaukset jäävät vähemmälle, eikä aseella ole tietenkään mahdollista ampua yhtä nopeasti kuin itselataavilla. Lisäosia ja virittelyä Aloittelevan kuulapyssysnaipperin urassa on viisi pääkohtaa: 1. Ostetaan pyssy. 2. Asennetaan kiikaritähtäin. 3. Asennetaan siluänäri. 4. Yritetään virittää asetta. 5. Myydään ase pois. Käsitellään vaiheet 2-4, sillä jostain syystä kukaan ei pysty pelaamaan vakiopulttilukolla. Kiikari asennetaan erikseen ostettavalla tähtäinkiskolla rungon päällä oleviin kierteillä varustettuihin reikiin. Ensimmäisessä reiässä hylsyportin takana on kierresuojana kuusiokolokantainen ruuvi, toisessa taas takatähtäin. Takatähtäimen pystysäätöä ylöspäin ruuvaamalla tähtäin lähtee kokonaan irti, paljastaen kiskon asennusreiän. Kisko kiinnitetään paikalle sen mukana tulevilla ruuveilla. Itse kisko mallinnettu 20mm weaver-standardin mukaan, joten tähtäin- ja tähtäinrengasvaihtehtoja on lukuisia. Lovia kiskossa on tasaisin välimatkoin, eikä AUGin kaltaisia ongelmia tähtäimen koossa tai asettelussa ole. Siinä ei ole kavennusta hylsyportin kohdalla, mikä syö realismia, mutta helpottaa tähtäimen valitsemista. Äänenvaimentimen saa asennettua erikseen ostettavalla kierrepalalla. Piipun päässä sisäpinnassa on kierteet, joissa aseessa tavallisesti on muovinen päätypala. Tämän saa korvattua kierrepalalla, joka ruuvautuu piipun naaraskierteisiin ja jossa toisesta päästä löytyvät kierteet mallia 14mm vastapäivään - siis yleisin kuulapyssykierremalli. Näihin saa sitten kiinni minkä tahansa vastaavilla kierteillä varustetun äänenvaimentimen, joita on markkinoilla paljon. Sarjatulen tuomaa tulivoiman puutetta on kiva paikata pienellä virityksellä. Tässä on kuitenkin pari ongelmaa: ensinnäkin Marui on tehnyt aseen osat kestämään vakiokäyttöä, mutta vain sitä, ja toisekseen Marui on vielä sinetöinyt sylinterin. Eli aseeseen joutuu asentamaan vahvistettuja osia enemmänkin, eikä vakio-osien käyttö ole helppoa. Sylinterinpäätä pitää sylinterissä tappi, joka on porattava pois. Tappi on todella kovaa metallia, kun taas sylinteri pehmeää, joten poran terä lipsuu helposti vahingoittamaan sylinteriä. Sisällä olevan kapeareikäisen männän vuoksi on käytettävä 7mm jousta. Tiivistettynä Aseessa näkyy sen halpa hinta, mutta kun hinnan sitten ottaa huomioon, on vehje todella laadukas paketti - niinkuin Maruilta sopii odottaakin. Luotettava, yksinkertainen ja tehokas ase halvalla. Harhaan kuitenkin mennään, jos oletetaan, että pulttilukon ostamalla tulee päheäksi tarkk'ampujaksi ja frägittää 80 metrin päästä. Ase on vain karvan verran moottoripyssyä tehokkaampi ja jää tulivoimassa selkästi sarjatulta jälkeen. Aseella kyllä pärjää, mutta pelaaminen on tietysti vaikeampaa. Minä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, sillä nyt omistan aseen, joka on aina valmis ja jonka voin aina luottaa toimivan, kunhan kuulia riittää. Maruzenin APS-sarjaan verrattuna huomaa kyllä aseiden hintaeron. Maruzenin vehkeet ovat painavempia, jämäkämpiä ja joka osa on hyvin tehty. Maruzenilla on tasainen laatu ja tarkkuuspiippu joka pyssyssä. Kuitenkin puhtaasti pelitehon kannalta Maruzenin ainoa etu on karvan verran parempi tarkkuus. Kun virittämään ruvetaan, jää VSR huomattavasti halvemmaksi, vaikka Maruzenin vakio-osat kestävätkin paljon kauemmin. Valtteri Jaakonpoika |